Muita joilla kahdesta lapsesta toinen läheisempi ja siiitä syyllisyys

[huolet]

Meillä kaksi lasta ja samaa sukupuoltakin.

toisen vein vauvana hoitoon, heti äitiysloman päätyttyä. Menin töihin. Muutenkin olin kuullut sanat oma aika ja ajattelin, että vaikka tuntui pahalta viedä alle 1v mummolle, silti vein kerran yöksi.

Syntyi toinen ja tiesin tai olin melkein varma että en jaksa koskaan enempää eikä taloudellisia mahdollisuuksia eikä mitään resursseja. Olinhan jo huomannut esikoisen kanssa miten raskasta on ottaa hänet mukaan omiin neuvolakäynteihin ja joka paikkaan. Ei se ole sama asia ilman tukiverkkoja. (olimme tuossa välissä muuttaneet työln perässä kauas mummolasta, eikä hän kovin innokas ollut koskaan ollutkaan, koska tyttären lapset vielä pieniä hänellä, oma äitini asui vielä kauempana)

Koska tiesin että tämä on minun viimeinen mahdollisuus nauttia omasta pienestä lapsesta, olin hänen kanssaan pitkään.

Nyt välit ovat selvästi läheiset kuopukseen. Hän luottaa minuun, rakastaa minua, on mustasukkainenkin minusta, pitää minua tärkeänä. Kaikki päinvastoin mitä tulee esikoiseen.

Jos sanon hänelle että olet tärkeä ja rakas, hän sanoo "jaa". Kuopus sanoo "tietenkin". Esikoisen kanssa moni asia on vaikeaa, kuopuksen kanssa kaikki on ollut helppoa. Olen kuunnellut häntä, esikoiselle olimme molemmat sellaiset uhkailemalla kasvattavat, kiristämällä jne.

Nyt meillä on aurinkoinen helppo ihana kuopus, esikoinen on sulkeutunut ja inhoaa minua.

 

[no,]

Sinun pitää siis alkaa tehdä asialle jotain.

 

["a p"]

kuten?

 

[no,]

[QUOTE="a p";26551261]kuten?[/QUOTE]

Antaa hellyyttä esikoiselle enemmän, kohdella häntä samalla tavalla kuin kuopusta. Menneitä ei voi enää muuttaa mutta nykyhetkeen ja tulevaan voit vaikuttaa. Lapset elää tässä hetkessä, ei ne katkeroidu siitä miten on aiemmin tehty.

Muista myös että lapset ovat erilaisia.

 

["a p"]

Ei anna koskea itseensä. Alkaa olla jo teini-ikäinen, mutta ei ole antanut aikoihin. En oikeastaan muista muuttuiko hän tuollaiseksi kun kuopus syntyi (esikoinen oli reilu 3v) vai kouluiässä.

 

["vieras"]

Mulle tuli paha mieli esikoisesi puolesta. Tuli tunne, ettet yritäkään hänestä läheistä vaan työnnät pois. Kun kuopus oli vauva, missä esikoinen oli, hoidossa vai kotona? Vietätkö lastesi kanssa yhtä paljon aikaa? Vai saako kuopus huomiosi? Helpompaa se on olla kuopuksen kanssa, jos on kerran tutumpi ja rakkaampi. Mutta esikoinenkin vaatii aikaasi. Tuo vastaaminen voi osittain johtua luonne-eroistakin.

 

[mies mies mies]

Voisiko kuitenkin olla että esikoisella on ihan muita huolia?

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26551324]Mulle tuli paha mieli esikoisesi puolesta. Tuli tunne, ettet yritäkään hänestä läheistä vaan työnnät pois. Kun kuopus oli vauva, missä esikoinen oli, hoidossa vai kotona? Vietätkö lastesi kanssa yhtä paljon aikaa? Vai saako kuopus huomiosi? Helpompaa se on olla kuopuksen kanssa, jos on kerran tutumpi ja rakkaampi. Mutta esikoinenkin vaatii aikaasi. Tuo vastaaminen voi osittain johtua luonne-eroistakin.[/QUOTE]

ehkä näin.
on helppoa olla jos toinen pyytää, tekemään kanssaan jotain.

 

[no,]

[QUOTE="a p";26551314]Ei anna koskea itseensä. Alkaa olla jo teini-ikäinen, mutta ei ole antanut aikoihin. En oikeastaan muista muuttuiko hän tuollaiseksi kun kuopus syntyi (esikoinen oli reilu 3v) vai kouluiässä.[/QUOTE]

Jaa oletin että esikoisesi on joku 4 v. Nytkö vasta heräät tähän ongelmaan?? Kyllä säälittää esikoisesi!! Lapsi parka!

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26551324]Mulle tuli paha mieli esikoisesi puolesta. Tuli tunne, ettet yritäkään hänestä läheistä vaan työnnät pois. Kun kuopus oli vauva, missä esikoinen oli, hoidossa vai kotona? Vietätkö lastesi kanssa yhtä paljon aikaa? Vai saako kuopus huomiosi? Helpompaa se on olla kuopuksen kanssa, jos on kerran tutumpi ja rakkaampi. Mutta esikoinenkin vaatii aikaasi. Tuo vastaaminen voi osittain johtua luonne-eroistakin.[/QUOTE]

Ja kyllä esikoinen oli osa-aikahoidossa 4-vuotiaana ja vanhempana vaikka olin kuopuksen kanssa kotona äitiyslomalla.

Nyt tekisin toisin. Silloin kuuntelin ohjeita miten lapset tarvitsevat vertaissuhteita ja sosiaalisuutta jne.

Ja ei, en todellakaan päässyt helpommalla niin. Kävelin hakemaan päiävkodista monta kilsaa,, kuopuksen rytmit piti sovittaa tosi tarkkaan siihen että kaikki sujui.

 

["a p"]

Jaa oletin että esikoisesi on joku 4 v. Nytkö vasta heräät tähän ongelmaan?? Kyllä säälittää esikoisesi!! Lapsi parka!

Oli melkein 4v kun kuopus syntyi ja en herää tähän nyt. Miten virheitä saa tekemättömäksi, jotka on tehty kun ei osaamista vielä ole esikoisen kanssa?

 

["vieras"]

Ei tuo hoidossa oleminen teidän välejänne selitä. Hoidossa olevaan 3-vuotiaaseenkin pystyy pitämään rakkaat ja läheiset välit. Tässä tilanteessa et voi muuta kuin yrittää parantaa välejänne. Tehkää jotain yhdessä.

 

["vieras"]

Menneisyyteen et voi vaikuttaa, tulevaisuuteen voit. Turha sun on enää miettiä, miten olis pitänyt toimia. Nyt alat enemmän keskittyä esikoiseen. Alat viettämään hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa säännöllisesti, mieluiten hetki päivittäin, jopa kuopuksen kustannuksella. Osoitat teoilla esikoiselle, että hän on tärkeä. Aloita pienestä, käytte vaikka yhdessä lenkillä, kaupassa tms. Kohta lapsesi on teini ja silloin korjaaminen on vaikeampaa.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26551422]Menneisyyteen et voi vaikuttaa, tulevaisuuteen voit. Turha sun on enää miettiä, miten olis pitänyt toimia. Nyt alat enemmän keskittyä esikoiseen. Alat viettämään hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa säännöllisesti, mieluiten hetki päivittäin, jopa kuopuksen kustannuksella. Osoitat teoilla esikoiselle, että hän on tärkeä. Aloita pienestä, käytte vaikka yhdessä lenkillä, kaupassa tms. Kohta lapsesi on teini ja silloin korjaaminen on vaikeampaa.[/QUOTE]

Ei halua liikkua kanssani missään, eikä ole halunnut aikoihin. (en ole mitenkään poikkeuksellisen ruma tai lihava tai vanha tai nuori äiti, aivan tavallinen, en usko että minussa on hävettävää sen enempää kuin muidenkaan äideissä, ei vain halua liikkua äitinsä kanssa. Kuopus tässäkin päinvastainen).

Täytyy pelata kotona hänen kanssaan peliä, jota joskus suostuu pelaamaan, ehdottaa sitä päivittäin.

 

["a p"]

up

 

["minä"]

Ymmärrän a.p hyvin tilanteesi. Oman suhteeni esikoiseen pilasi synnytyksen jälkeinen masennus. Meille ei vaan syntynyt oikeanlaista äiti-lapsi-sidettä. Syyllisyys on hirveä ja se vaivaa melkeimpä jatkuvasti. Lisähaastetta tuo se, että oma esikoiseni on samanlainen kuin sinunkin, välttää kosketusta. Onko kyse sitten luonteesta vai siteen puuttumisesta, en tiedä. Mutta vahva aavistus on

 

["a p"]

[QUOTE="minä";26552542]Ymmärrän a.p hyvin tilanteesi. Oman suhteeni esikoiseen pilasi synnytyksen jälkeinen masennus. Meille ei vaan syntynyt oikeanlaista äiti-lapsi-sidettä. Syyllisyys on hirveä ja se vaivaa melkeimpä jatkuvasti. Lisähaastetta tuo se, että oma esikoiseni on samanlainen kuin sinunkin, välttää kosketusta. Onko kyse sitten luonteesta vai siteen puuttumisesta, en tiedä. Mutta vahva aavistus on [/QUOTE]

Luulen, että meillä on kyseessä myös jotain aistiyliherkkyyksiä.