pakko avautua!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
hoh hoijaa, hermoja repii! lapset 3v ja 1v. aamulla herätään katkonaisen yön jälkeen..kun sängystä noustaan heti alkaa märinä, kitinä ja tappelevat keskenään..kiellät, komennat siinä sitten ties kuinka monesti ja yleensä ennen kuin aamupala on pöydässä hermot jo toosii kireenä. syödään, mikään ei maistu, sotketaan pöydät, lattiat ym..3-vee ei suostu syömään itse, syötät molempia vuoron perään ja yritäppä siinä sitten syödä ite jotain.

sitten aAmupesut yms, tenavat leikkimään ja minä siivoan kivaa sotkua. leikeistä ei tule mitään kun vaan tapellaan ja itketään..yritän laitella paikkoja kuntoon mutta tenavat sotkevat koko ajan perässä pitkin taloa...pienempi yrittää kiipeillä koko ajan johonkin, juokset perässä ja tuntuu että kaikkeen tekemiseen kuluu ikuisuus näin..jossain vaiheessa pääsemme viimein ulos..

kun tullaan sisälle, syödään ja taas sama kauhea sotku..yritän saada molemmat unille, joskus molemmat nukahtavat yhtäaikaa joskus ei..yritän siinä sitten iltapäivällä siivoilla taas sen keittiön ym paikat, pesen jopa lattiat. valmistelen päivällistä jollin taas syödään ja sama h..vetillinen sotku taas, ruuat , maidot pitkin lattioita...kun tämä ohi, minä taas siivoAN ja odotan iltapalaa milloin tämä taas toistuu..tässä välissä tietty taas ulkoillaan.. niin ja tietysti joka välissä tapellaan, kiipeillään..

iltapalan jälkeen tenavat nukkumaan ja minä kömmin sängystä taas siivoamaan kun vihdoin saan tenavat nukutettua...

kunnes taas aamulla sama levy pyörii.....

ja onko ihme kun peilistä katsoo koko ajan petolinnun perse!

ihanaa eikö totta!
 
olisi ehkä pitänyt miettiä mitä sitä elämältään haluaa ennenkuin tekee muksuja pienellä ikäerolla tai tekeekö ollenkaan. mitä sitten odotit lasten kanssa olevan?
 
no juuri tätä, mutta sanoinhan että pakko avautua kun välillä vaan kiristää hermoo, enkä varmasti ole ainoa =) =) niin halusin vain purkaa mieltäni hiukan =)
 
[QUOTE="pii";26554360]olisi ehkä pitänyt miettiä mitä sitä elämältään haluaa ennenkuin tekee muksuja pienellä ikäerolla tai tekeekö ollenkaan. mitä sitten odotit lasten kanssa olevan?[/QUOTE]
Ihanan kannustavaa
:xmas:
 
Olet rohkea nainen!!! Itse päädyin että kaksi riittää minun hermoilla! :D Saatetaan selvitä hengissä tällä kokoonpanolla, just ja just :laugh:

kiitos, saas nähdä miten sitten suu pannaan jos ja kun kolmonen siunaantuu =) ja todellakin kummasti aina piristää, virkistää kun pääsee ulos omiin harrastuksiin ilman tenavia, esim, jokapäiväinen lenkki tai jumppa.

mutta aikansa kutakin, lapset tuovat kuitenkin niin paljon sisältöä elämään ja ovat niin suloisia. varsinkin kun illalla nukkuvat ja tuhisevat omissa sängyissään niin viattoman näköisinä =)
 
Yritäpä hengittää syvään ja rauhoittua :) Tuo on stressaavaa aikaa, tiedän sen, koska omat poikani ovat samalla ikäerolla ja tuossa iässä meno oli tismalleen tuollaista kuin kuvailit. Mutta kyllä se loppuu. Nyt minun ipanat 4v. ja 6v. ja paljon helpompaa näiden kanssa on. Muistan, kuinka vauva-aikana ajattelin, että kunhan selviän tästä, se helpottaa - mutta ei. Taaperoaika jatkoi samaa kammottavuutta (toki mukaan mahtui iloakin). Nyt voin sanoa, että on helpottanut ja meillä on lasten kanssa ihan aidosti hauskaakin. Pojat osaavat itse siivota sotkujaan ja järkikin alkaa vähitellen toimia - ainakin joissain asioissa. Yritä taaplata tuo pahin aika läpi kunnialla niin sitten se kunnian kukkokin laulaa lurauttaa. Iso sympatiahali :hug:
 

Yhteistyössä