Ihmiskehon omituisuus.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miltski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

miltski

Aktiivinen jäsen
16.04.2006
3 413
0
36
Mun mumma, 82-vuotias, ei yhtäkkiä pysty puhumaan, ei liikkumaan kunnolla. Aivoissa ei mitään häikkää, verisuonisto jopa ikäistään paljon parempi. Mumma oli vielä toukokuussa oma puhelias ja toimelias itsensä, puheli hiusten värjäämisestä, ja väitteli politiikasta isäni kanssa. Nyt yhtäkkiä ei pysty puhua, yrittää kovasti, mutta sanoja ei ulos saa ollenkaan. Eikä pysty edes syömään itse enää.

Lääkärit ihan ihmeissään asiasta, kun mitään vikaa ei löydy. :(
 
Mun tädin miehelle tuli saman tyyppinen tila tuossa pari vuotta sitten. Syynä oli suolan puute, kun lääkäri oli määrännyt sen suolattomalle dietille aivoveritulpan takia...
Olisikohan tuossa samasta kyse?
 
Edelleen mummu neurologisella osastolla, puhe- ja liikuntakyvyttömänä. Ja mitään vikaa ei löydetä. Kovasti yrittää kyllä viestiä, ja kertoa mitä on mieltä asioista, mutta sanat eivät vaan tule. Kurjaa katsella, vaikka kuinka olisi vanhasta ihmisestä kyse. :(
 
Diagnoosi saatu, agressiivinen otsalohkon rappeuma. Mummu ei enää pysty edes niellä, nesteytyskin lopetettiin tänään. Että ei enää montaa päivää mene, että mummu saa rauhan. :'(
 
On se pysäyttävää, kun rakkaan menettää niin yllättäen. Vaikka siis kyse jo ikäihmisestä. Torstaina kävin mummalle syöttämässä kiisseliä iltapalaksi ja jotenkin katseensa näytti siltä, että häntä itketti. Tiedän, että on mumman oma tahto, ettei nesteytystä jatketa, mutta silti sitä itsekkäästi ajattelee, ettei halua vielä luopua.
 
Olen pahoillani. Varmasti kamala tilanne, varsinkin vaarillesi kun ei ole varmasti pystynyt varautumaan tai valmistautumaan yhtään kun noin nopeasti tuli lähtö.
Paljon voimia sulle, vaarillesi ja koko perheelle :hug:
 
Otan osaa :( Ihminen on valitettavasti sellainen, että aika vain on yksinkertaisesti rajallinen.

Mummosi on kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että noin kauan pysyi hyvässä kunnossa, ei tarvinnut vuosikausia maata suu auki sängyssä missään... Saa lähteä niin sanotusti "saappaat jalassa", sellaista loppua varmasti toivoo moni ihminen.

Voimia :hug:
 
Otan osaa :(

Jos mummusi pää vielä pelaa vaikka sanoja ei tulekaan, niin olettehan olleet yhteydessä sairaalan puheterapeuttiin? Häneltä voisitte saada välineet joilla mummu pystyy vielä näin elämänsä lopussa kommunikoimaan teidän läheisten kanssa. Usein se hieman helpottaa lähtevän tuskaa kun saa kerrottua miten tärkeitä perheenjäsenet on, vaikka toki te sen muutenkin tiiätte. Voimia toivottelen!
 
Mumma ei tosiaan pysty edes käsiään liikuttamaan, että varmaan nuo keinot on aika vähissä. Vähän pystyy silmillään viestittämään. Nyt, kun nestytys lopetettu, niin toki käydään hänen luona usein, ja ollaan lähellä. Onneksi asutaan kaikki aika lähellä, että päästään vierelle usein.
 

Yhteistyössä