Minä luovutan tasan tarkkaan nyt!!! :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tosi paska mutsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tosi paska mutsi

Vieras
En enää jaksa taistella tuon reilun kuusi vuotiaan lapsen kanssa karkailemisesta. En jaksa enää selittää, miksi ei saa lähteä luvatta mihinkään, kun lapsi ei suostu sitä ymmärtämään ja sanoo vain, ettei muistanut. En jaksa enää keksiä rangaistusta, joka toimisi. Luovutan...
 
Pidä lapsi sisällä? Ulos vain vanhemman kanssa.

Ei auta aina sekään. Mm. tänään livisti isältään...

Minä en tiedä mitä enää tekisin... Lapsi on reipas ja omatoiminen. Ja hänet voisi hyvinkin päästää yksin liikenteeseen, osaa kulkea järkevästi, mutta kun ei kysy lupaa! En saa lasta ymmärtämään, että miedän pitää tietää missä hän kulkee ja on. Olen yrittänyt pelotella kauhukuvilla ojassa yksin makaamisesta loukkaantuneena ja kukaan ei voi auttaa kun ei tiedetä missä lapsi on. Se saa lapsen huulet väpättämään, , mutta muuta hyötyä ei ole.

Toivon jopa välillä että lapselle sattuisi karkureissuillaan joku pienen pieni vahinko, jos se auttaisi tajuamaan luvan kysymisen tärkeyden... :ashamed:
 
Eikö 6-vuotiaalle keksi rangaistusta, joka toimii? Lempilelu jäähylle, tv:n katsomiskielto, herkkupäivän tai reissun peruutus, Ja rangaistuksesta pidetään kiinni jos sääntöjä rikotaan. Meillä ei lapset mene tielle, koska vanhemmat ovat sen kieltäneet, yksinkertaista. Olen tottunut ammattini puolesta järjestykseen ja säännöistä kiinni pitämiseen, näin meillä on kotonakin. Jos eskari-ikäiselle ei aseta rajoja, miten käy teini-ikäisen kanssa?
 
Saako teidän kotioven takalukkoon, koska silloin on hyvin vaikea lapsen lähteä karkuun? Et olis aina lukossa ku ootte kotona, ni ei pääsis karkaamaan.

Entäs sitten valjaat? Eikös vilkkaat pikkulapset pidetä valjaissa kunnes oppivat jotain? Pelkkä muistutus valjaista saattais jopa tehota muistamaan että karkumatka ei kannata.


Mulla itellä on 4-vuotias, joka saattaa myös yhtäkkiä lähteä karkuun, esim. kaupassa ja on myös hyvin, hyvin omatoiminen, mut semmoisen jälkeen kuljetaan piiiiitkäään käsikädessä kaikkialla.
 
[QUOTE="kolmen äiti";26699762]Eikö 6-vuotiaalle keksi rangaistusta, joka toimii? Lempilelu jäähylle, tv:n katsomiskielto, herkkupäivän tai reissun peruutus, Ja rangaistuksesta pidetään kiinni jos sääntöjä rikotaan. Meillä ei lapset mene tielle, koska vanhemmat ovat sen kieltäneet, yksinkertaista. Olen tottunut ammattini puolesta järjestykseen ja säännöistä kiinni pitämiseen, näin meillä on kotonakin. Jos eskari-ikäiselle ei aseta rajoja, miten käy teini-ikäisen kanssa?[/QUOTE]

Lempilelu on ollut jäähyllä monen monta kertaa, itseasiassa parhaimmillaan kaikki lelut olivat jäähyllä toista viikkoa. Tv-, tietokone- ja wiikieltoja on ollut, herkkupäiviä on peruttu, ei ole päässyt mm. uimaan meidän kanssa, on ollut palkintotaulukoita ja kehumista, liikennevalot on olleet käytössä. Jos keksitte rangaistuksen, joka toimii, olen ikuisesti kiitollinen.

Meillä se olen minä, jota lapsi parhaiten tottelee. Mutta kun minäkään en enää jaksa. En jaksa olla aina tiukka ja äärimmäisen tarkka tuon lapsen kanssa, ettei pääse omille teilleen. En voi ulkona tehdä mitään, kun pitää vahtia sitä, mitä lapsi tekee ja ettei pääse livistämään. Se on henkisesti hyvin uuvuttavaa ja nyt tekee mieli lyödä pillit pussiin lapsen osalta.

Tuossa ilmoitin lapselle, että hän ei tästä edes pistä jalkaansakaan ulos ilman minua. Uhkasin jopa, että peruutan lapsen eskariin menon, kun ei osaa noudattaa sääntöjä :ashamed: Minä alan olla jo väsynyt tähän, mitä sitten kun uuvahdan lopullisesti?
 
Saako teidän kotioven takalukkoon, koska silloin on hyvin vaikea lapsen lähteä karkuun? Et olis aina lukossa ku ootte kotona, ni ei pääsis karkaamaan.

Entäs sitten valjaat? Eikös vilkkaat pikkulapset pidetä valjaissa kunnes oppivat jotain? Pelkkä muistutus valjaista saattais jopa tehota muistamaan että karkumatka ei kannata.


Mulla itellä on 4-vuotias, joka saattaa myös yhtäkkiä lähteä karkuun, esim. kaupassa ja on myös hyvin, hyvin omatoiminen, mut semmoisen jälkeen kuljetaan piiiiitkäään käsikädessä kaikkialla.

Sisältä lapsi harvemmin karkaa, onneksi. Mutta ovet ovat lukossa jo muutenkin koko ajan. Auki ei saa kuin avaimella. Taidan tosiaan hommata valjaat...

Kun olemme liikkeellä, esim. kaupassa lapsi on kuin unelma. Tottelee, on suht rauhallinen ja reipas. Mutta kotona...
 
Ei ole vielä kokemusta tuon ikäisestä lapsesta, mutta mulle tuli mieleen yksi (raukkamainen) tapa muistuttaa lasta; äiti ja isä katoaa hetkeksi sanomatta mihin menee. Tämä toimii tietenkin vain, jos lapsi siihen kiinnittää huomiota sen sijaan että lähtee taas reissuillensa. Tai sitten oikeasti ne valjaat, vaikkei kukaan enää 6 vuotiaalla käytäkkään niin voisi olla sen verran nolo lapselle että tajuaa asian. Tai sitten ei. En siis ole kokeillut tai kokeilemassa näitä itse, kunhan tuli mieleen kun luin kaikki keinot joita oli jo käytetty.
 
Onko lapsi erityislapsi?

Ei ole. Adhd-piirteitä löytyy, mutta esim. pk ja elto eivät ole mitään sanoneet. Vielä ainakaan. Lapsi saa paljon kehuja ulkopuolisilta, osaa jutella ihmisten kanssa, osaa hyvät käytöstavat, antaa mm. tuolin vanhemmalle ihmiselle pyytämättä yms. On hurmaava, iloinen ja sosiaalinen.

Kotona ongelma on tuo karkailu ja siihen liittyvä ymmärtämättömyys. Temperamenttia löytyy ja myös jääräpäisyyttä, mutta ne minä hallitsen, vielä...
 
Ei ole vielä kokemusta tuon ikäisestä lapsesta, mutta mulle tuli mieleen yksi (raukkamainen) tapa muistuttaa lasta; äiti ja isä katoaa hetkeksi sanomatta mihin menee. Tämä toimii tietenkin vain, jos lapsi siihen kiinnittää huomiota sen sijaan että lähtee taas reissuillensa. Tai sitten oikeasti ne valjaat, vaikkei kukaan enää 6 vuotiaalla käytäkkään niin voisi olla sen verran nolo lapselle että tajuaa asian. Tai sitten ei. En siis ole kokeillut tai kokeilemassa näitä itse, kunhan tuli mieleen kun luin kaikki keinot joita oli jo käytetty.

Minä olen sanallisesti hänelle kertonut, että miltä mahtaisi tuntua jos hän aamulla heräisi ja huomaisi, että ketään muuta ei ole kotona. Olisi ihan yksin, eikä tietäisi yhtään missä me olemme. Se oli lapselle aika kova paikka, jo sen tilanteen kuvitteleminen.
 
no se lapsi ei voikarata jos aikuinen pitää hänet jatkuvasti valvovan silmän alla. tiedän tämän koska oma lapseni ei oo multa ikinä karannut, mutta huolimattomilta pk tädeiltä kylläkin! kun he ei ymmärtäneet sitä ettei voi keskustella toisen aikuisen kanssa selkä selin lapseen.

tosiaan aika avutonta jos ei osaa 6v vahtia, sanon että laiskuutta se on.
 
Mulla on aikanaan ollut myös karkaileva 6v. Välillä hän oli jatkuvasti karkailujen takia kotiarestissa ja tosiaan joskus karkasi sisältäkin. Järjestelmällisillä rangaistuksilla ja hakemisilla pitkin kujia hän pikkuhiljaa alkoi oppia pysymään pihassa ja kysymään lupaa mennäkseen. Tosin koulun alettua tuli vielä ongelmaksi koulumatkalta kotiin paluu eli 300m koulumatka saattoi kestää tunnin poikineen.
 
no se lapsi ei voikarata jos aikuinen pitää hänet jatkuvasti valvovan silmän alla. tiedän tämän koska oma lapseni ei oo multa ikinä karannut, mutta huolimattomilta pk tädeiltä kylläkin! kun he ei ymmärtäneet sitä ettei voi keskustella toisen aikuisen kanssa selkä selin lapseen.

tosiaan aika avutonta jos ei osaa 6v vahtia, sanon että laiskuutta se on.

Jos kotona on useampi muksu ja kotihommat, niin kyllä sinne aukkoja mahtuu, jolloin yksi pääsee luikahtamaan. Kuinka moni ottaa 6 vuotiaan joka kerta vessaan mukaan kun käy itse pöntöllä?
 
no se lapsi ei voikarata jos aikuinen pitää hänet jatkuvasti valvovan silmän alla. tiedän tämän koska oma lapseni ei oo multa ikinä karannut, mutta huolimattomilta pk tädeiltä kylläkin! kun he ei ymmärtäneet sitä ettei voi keskustella toisen aikuisen kanssa selkä selin lapseen.

tosiaan aika avutonta jos ei osaa 6v vahtia, sanon että laiskuutta se on.

Oikeestikko sitä 6vuotiasta pitää vahtiä KOKO AJAN ilman että selkää kääntää lapselle? Mites se lapsi koulussa tulee pärjäämään tai harrastuksissa? Voi apua, en mä vaan ole kumpaakaan lastani taukoamatta vahtinut, ja silti heistä on kasvanut ihan normaaleja lapsia eikä kumpikaan edes ole karannut koskaan. Jokainen meistä kuitenkin kaiketi tyylillään.
 
Niin ja AP:lle, mäkin ehkä yrittäisin sitä että vanhempi häviää hetkeksi. Sitten selittäis, että tuolta äidäistä/isästä tuntuu kun lapsi itse katoaa eikä tiedä mistä etsis. Ehkä vielä niin, että se vanhempi katoaisi, johon lapsi on enemmän kiintynyt. Mutta voimia kuitenkin tilanteen selvittämiseksi.
 
Minä olen sanallisesti hänelle kertonut, että miltä mahtaisi tuntua jos hän aamulla heräisi ja huomaisi, että ketään muuta ei ole kotona. Olisi ihan yksin, eikä tietäisi yhtään missä me olemme. Se oli lapselle aika kova paikka, jo sen tilanteen kuvitteleminen.

Minusta taas kulostaa siltä, että tämäntyylinen juttelu saattaa vain lisätä pökköä pesään. Monta kertaa karkailu johtuu siitä, että lapsi hakee jakamatonta huomiota, sitä että hänestä pidetään huolta, sitä että hän saa vanhemman tekemään jotain vaikkap nyt tällaisella konstilla. Siihen pelottelu ei ole oikea lääke, vaikka ensinäkemältä näyttääkin, että lapsi kaipaa vain "herätystä".

Saako lapsi päättää asioista arjessaan (esim. vaatteista, ruuasta jne. vaihtoehetojen sisällä)? Pyydetäänkö ja vaaditaanko häneltä asioita? Nämä saavat lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi. Päättää voi monestakin asiasta, kunhan päätös todella sitten voi pitää. On myös tärkeä vaatia ja odottaa lapselta asioita, ei tietysti kokoajan, mutta säännöllisesti.

Voisin sinuna myös ottaa puhelun perheneuvolaan, siellä ovat painineet monen vastaavan tapauksen kanssa, ja voisit saada monia hyviä ajatuksia.
 
no se lapsi ei voikarata jos aikuinen pitää hänet jatkuvasti valvovan silmän alla. tiedän tämän koska oma lapseni ei oo multa ikinä karannut, mutta huolimattomilta pk tädeiltä kylläkin! kun he ei ymmärtäneet sitä ettei voi keskustella toisen aikuisen kanssa selkä selin lapseen.

tosiaan aika avutonta jos ei osaa 6v vahtia, sanon että laiskuutta se on.

Montako lasta sinulla on? Montako lasta siellä päiväkodissa on?
 
Oletko jutellut lapsen kanssa siita miksi tama karkaa, yrittaen samalla ymmartaa lapsen syyt karkaamiseen sen sijaan etta heti alkaisit saarnaamaan siita miksi ei saa karata? Onko lapsella selkea, myos lapselle, alue jolla saa olla vai onko raja hailyva, esim yksi paiva saa menna mutta toinen ei? Eihan tuon ikaista pitaisi enaa aivan joka sekuntti vahtia mutta jos karkaa niin silloin taytyy, ja selita se myos lapselle etta kun oppii karkailematta olemaan niin saa lisaa vapauksia.
 
Yritän nyt vastailla kysymyksiin tässä samassa viestissä...

Lapsi saa päättää asioista, hän itse pukee haluamansa vaatteet päälle, minä vain kysäisen, että onko alkkarit yms. päällä. Ja yritämme vaatiakin häneltä asioita, mm. kotitöihn osallistumista. Ja siinäkin saa päättää mitä tekee annetuista vaihtoehdoista. Eilen pesi ikkunoita :) Lapsi on kyllä erittäin huomionkipeä, viimeksi eilen sanoi, että hänestä tuntuu ettemme välitä hänestä kun teemme jotain pikkusisaren kanssa. Lapsi saa kuitenkin reilusti huomiota, enemmän kuin pikkusisar.

Olen kysynyt syytä karkailuille. Lapsi sanoo, ettei muista kysyä tai ettei huvita kysyä. Ja kun kysyn miksei huvita, niin se on kuulemma tylsää kysyä. Muuta en ole saanut lapsesta oikein irti. Rajat on selkeät, meillä on osittain aidattu tontti, joten on helppo ollut määritellä rajat. Ne on käyty monesti läpi ja jossain vaiheessa kun päästin lapsen hetkeksi yksin ulos, pyysin lasta kertaamaan aina rajat minulle.

MInäkin toivon, että viimeistään aika auttaisi. Mutta se huoli kun tajuaa, että lapsi on hävinnyt... Kylä on pieni ja paikkoja muutama, mihin lapsi yleensä suuntaa. Lapsi siis menee esim. kaverille yms. joten yleensä osataan hakea. Ja nykyään osaavat soittaa jo meille, jos lapsi tulee ilman meidän ilmoitusta kylästelemään. Tätä on nyt kestänyt vuoden verran...
 
Alle kouluikäisen lapsen karkailu on yksi selkeimmistä tuonikäisen itsetuhoisen käytöksen merkeistä ja sellaisenaan lapsen depression ja epätoivon oire.

Pysäytys ja rakastaminen, välittämisen ilmaisu. Tyttö lie mustasukkainen pikkusiskolle, ja tuntee osattomuutta ja ettei ole tärkeä.
 
vois olla meidän 5-vuotias joka on hyvinkin voimakas tahtoinen ja jääräpää..on mm.varastanut sisaruksiltaan karkkia,piilotellut heidän lempilelujaan ja keittiöstä varastanut herkkuja jos ei vahdi 24/7..ei karkaile,mutta tuo sama on että karkkipäivä on aina peruttu,herkut on jäähyllä..tuhosi siskonsa tavaroita ja sanoin että joutuu omia lempilelujaan myymään kirpparilla niin sanoi vaan että ok..eli on lähes kaikki lelut myyty tai jäähyllä=(On ihana tapaus ja kun jutellaan asioista sanoo ettei enää ikinä varasta ja tuntuu ymmärtävän asian..saattaa pari päivää mennä ok ja sit taas..on todella raskasta kun joutuu pienistä asioiosta koko ajan vääntämään ja vahtimaan isoa lasta ettei riko tai varasta mitään,välillä olen ihan loppu.Lähtötilanteet on myös hankalia vaikka oltas lähdössä ihan mihin tahansa..kunlähdöstä selviää on innoissaan siellä kinne mennään.Aloittaa nyt päiväkodin ja katotaan toisko se meillä muutosta..on annettu paljon huomiota,mutta tuntuu mitä enenmän poika sitä saa sitä enenmän se tuhoaa..olen myös sanonut lapselle että nuo kaikki hölmöilyt vie minun voimat enkä sitten jaksa enää tehdä kivoja juttujakaan=(
 
Minusta 6-vuotiasta ei kyllä enää pitäisi vahtia kuin 2-vuotiasta ( varsinkaan jos ei ole kyse erityislapsesta ). Tulisin hulluksi jos meidän 6v pitäisi tuolla tavalla valvoa kuin taaperoa. Joko on kuriton, ymmärtämätön tai hakee huomiota.

Minä tyhjentäisin huoneen, niin katsotaan milloin puhe tehoaa. Jos ei tehoa niin jättäisin vaan patjan lattialle. Olkoot ilman tavaroita jos ei mene perille.
 

Yhteistyössä