Miten oppia sietämään ahdistuneisuutta? miten kierre poikki?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
Olen viime talvesta asti kärsinyt ahdistuneisuudesta, silloin siihen aloitettiin venlafaxin, mikä toiminut hyvin ja kohtauksia ei ole ollut. Mutta nyt olen kärsinyt ahdistuneisuudesta perjantaista asti. Välillä ollut pahoja kohtauksia joihin ottanut rauhoittavia, välillä ottanut lievempiinkin kohtauksiin kun en ole enää yksinkertaisesti kestänyt enää.
Eilen soitin omahoitajalle ja se sanoi että lääkkeitä ottaa vain ihan pakon edesä, että lieviin kohtauksiin ei saa ottaa että sitten niitä ei niihin ole tarkoitettu ja toleranssi kasvaa. ahdistuneisuutta kuulemma pitäisi opetella vain sietämään ja keksiä juttuja joilla unohtaa asia.

Miten tätä opitaan sietämään? En kestä tätä lievääkään ahdistusta oikein mitenkään, inhottava olo, maha sekaisin. Inhoan näitä kohtauksia, en vain jaksa näitä. Eikä oikein mitään selittävää tekiää ole että miksi näitä kohtauksia alkoi nyt tulla. Selkä ollut kesän kipeämpi jne, siitäkin voi kuulemma johtua tai sitten kuulemma aivojen kemiallinen reaktio. että ei näiden kuulemma pitäisi pitkään jatkua, näitä jaksoja kuulemma tulee ja menee. Miten näistä nyt taas pääsee eroon, miten tän kierteen saa poikki? ja kuinka näitä muka oppii sietämään?
 
Mikä sinua ahdistaa? Osaatko määritellä sen?

Mulla tulee helposti ahdistusta silloin, kun joudun poikkeamaan tutuista ja turvallisista rutiineista (ei tarvitse olla isokaan asia). Pyrin aina silloin kääntämään ahdistavat ajatukset muihin juttuihin, itseäni rauhoittaviin asioihin. Möys jonkun kivan tekemisen aloittaminen, liikunta ja ystävät auttavat kääntämään ajatukset pois ahdistavista jutuista. Toisinaan pyrin rauhoittamaan itseni ihan vaan hengittelemällä rauhallisesti ja ajattelemalla että tämä tunne menee ohi kun en anna sille lupaa ottaa valtaa.
 
Ahdistuneisuus menee myös ohi (myös ilman lääkettä), kun haksaa vain odottaa tarpeeksi pitkään, eikö niin? Moni osaa tunnistaa ennakoivat merkit ahdistuksen ollessa tulossa. Jo silloin kannattaa toimia; toisille toimii musiikin kuuntelu, toisille liikunta tms. Jotkut haluavat jäädä oloonsa rämpimään, kun ovat oppineet tiedostamaan, että ahdistus menee kyllä ohi, kunhan jaksaa odottaa.

Sinun kannattaa keskustella omahoitajasi kanssa juuri sinun ahdistuksesta, ominaisuuksistasi, vahvuuksista ja keinoista hallita ahdistusta. Pelkkä ahdistuslääke se ei voi olla.
 
Ahdistuneisuus menee myös ohi (myös ilman lääkettä), kun haksaa vain odottaa tarpeeksi pitkään, eikö niin? Moni osaa tunnistaa ennakoivat merkit ahdistuksen ollessa tulossa. Jo silloin kannattaa toimia; toisille toimii musiikin kuuntelu, toisille liikunta tms. Jotkut haluavat jäädä oloonsa rämpimään, kun ovat oppineet tiedostamaan, että ahdistus menee kyllä ohi, kunhan jaksaa odottaa.

Sinun kannattaa keskustella omahoitajasi kanssa juuri sinun ahdistuksesta, ominaisuuksistasi, vahvuuksista ja keinoista hallita ahdistusta. Pelkkä ahdistuslääke se ei voi olla.

Milloin se sitten menee ohi? tänäänkin kestänyt jo 5tuntia ja loppua ei vain tunnu olevan. kävin jo ulkoilemassakin, eikä mitään apua.
 
[QUOTE="a p";26756710]Milloin se sitten menee ohi? tänäänkin kestänyt jo 5tuntia ja loppua ei vain tunnu olevan. kävin jo ulkoilemassakin, eikä mitään apua.[/QUOTE]
Ootko koittanu saada ajatuksia muualle, joihinkin kivoihin asioihin. En tiedä mitä ne sulle vois olla, jotain mitä pidät. Musiikin kuuntelu, hyvä elokuva, kirjan lukeminen, käsityöt, liikunta, ruuan laitto, netin selailu...

Mikä on semmonen kiva asia mitä tehdessä rentoudut ja viihdyt?
 
Kun ahdistuksen tunne iskee, niin koita istua alas. Sohvalle, tai vaikka makaamaan sängylle. Suljet verhot, ovet ja silmäsi. Otat mukavan asennon.Rauhoitut ja hengität syvään. Toistat itsellesi:
-Minua ahdistaa. Minua ahdistaa.
Jos osaat määritellä mikä sinua ahdistaa, toista sama syyn kera. Esim:
-Minua ahdistaa lähteä kauppaan. Minua ahdistaa lähteä kauppaan.
Jos et osaa määritellä syytä, toista:
-En tiedä, mikä minua ahdistaa. En tiedä mikä minua ahdistaa.
Anna itsellesi lupa olla ahdistunut. Koita sitten rauhoittaa itsesi kuin pieni lapsi. Huomioi se, että sisälläsi on pieni, apua ja hoivaa tarvitseva ihminen. Syleile sitä ihmistä. Hengitä rauhallisesti ja toista:
-Ei ole mitään hätää. Minulla ei ole mitään hätää. Minä selviän.Tästä minä selviän. Olen turvassa.
Päästä irti ahdistuksen tunteesta ja ota vastaan turvallisuuden tunne. Kuvittele ahdistuksen liukuvan pois kuin synkän pilven ja turvallisuuden tunteen tulevan tilalle kuin lämpöisen auringon paisteen.
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
Kun ahdistuksen tunne iskee, niin koita istua alas. Sohvalle, tai vaikka makaamaan sängylle. Suljet verhot, ovet ja silmäsi. Otat mukavan asennon.Rauhoitut ja hengität syvään. Toistat itsellesi:
-Minua ahdistaa. Minua ahdistaa.
Jos osaat määritellä mikä sinua ahdistaa, toista sama syyn kera. Esim:
-Minua ahdistaa lähteä kauppaan. Minua ahdistaa lähteä kauppaan.
Jos et osaa määritellä syytä, toista:
-En tiedä, mikä minua ahdistaa. En tiedä mikä minua ahdistaa.
Anna itsellesi lupa olla ahdistunut. Koita sitten rauhoittaa itsesi kuin pieni lapsi. Huomioi se, että sisälläsi on pieni, apua ja hoivaa tarvitseva ihminen. Syleile sitä ihmistä. Hengitä rauhallisesti ja toista:
-Ei ole mitään hätää. Minulla ei ole mitään hätää. Minä selviän.Tästä minä selviän. Olen turvassa.
Päästä irti ahdistuksen tunteesta ja ota vastaan turvallisuuden tunne. Kuvittele ahdistuksen liukuvan pois kuin synkän pilven ja turvallisuuden tunteen tulevan tilalle kuin lämpöisen auringon paisteen.

Ihana neuvo,voisin kiittää alottajan puolesta
 
Kun mua ahdistaa niin sulkeudun omiin olohini. Känny menee äänettömälle. Saatan katsoa lempisarjojani, jos pystyn keskittymään.

Kirjoitan netissä-tai sitten makaan lääketokkurassa sängyssä. Mullakin on tarvittavia lääkkeitä mitä käytän kokoajan. Välillä tarvittavia menee enemmän, sitten on viikkoja ettei mene ollenkaan
 
Kun ahdistuksen tunne iskee, niin koita istua alas. Sohvalle, tai vaikka makaamaan sängylle. Suljet verhot, ovet ja silmäsi. Otat mukavan asennon.Rauhoitut ja hengität syvään. Toistat itsellesi:
-Minua ahdistaa. Minua ahdistaa.
Jos osaat määritellä mikä sinua ahdistaa, toista sama syyn kera. Esim:
-Minua ahdistaa lähteä kauppaan. Minua ahdistaa lähteä kauppaan.
Jos et osaa määritellä syytä, toista:
-En tiedä, mikä minua ahdistaa. En tiedä mikä minua ahdistaa.
Anna itsellesi lupa olla ahdistunut. Koita sitten rauhoittaa itsesi kuin pieni lapsi. Huomioi se, että sisälläsi on pieni, apua ja hoivaa tarvitseva ihminen. Syleile sitä ihmistä. Hengitä rauhallisesti ja toista:
-Ei ole mitään hätää. Minulla ei ole mitään hätää. Minä selviän.Tästä minä selviän. Olen turvassa.
Päästä irti ahdistuksen tunteesta ja ota vastaan turvallisuuden tunne. Kuvittele ahdistuksen liukuvan pois kuin synkän pilven ja turvallisuuden tunteen tulevan tilalle kuin lämpöisen auringon paisteen.

En osaa sanoa mikä ahdistaa, nyt ahdistuneisuuteen aloitetun lääkkeen jälkeen ole ollut kohtauksia ennen kuin nyt. en osaa sanoa mikä tämän on laukaissut. sain nyt luvan ottaa opamoxia kun kohtaus päällä.

Tuo yllä oleva neuvo on kyllä kiva, mutta miten sen saa toimimaan käytännössä? minulla ei auta mikään mieli puuhan tekeminenkään, ei lenkkeily, ei käsityöt, ei tv:n katselu ja musiikki alkaa vain inhottaa. antaisin mitä vain jos olisi joku keino millä kohtauksen saisi pois ilman lääkettä. mutta ilman lääkettä kohtaus kestää päivätolkulla.

Hoitaja väitti että tämä vain joku vaihe jolloin kohtauksia nyt tiheään, päivittäin. että tämä vaihe muka menee ohi ja elämä palaa normaaliksi taas ja kohtaukset taas loppuu. Onko oikeasti näin vai onko vain kuvittelua? Kauan tätä tiheän kohtauksen aikaa sitten kestää?
 
Mua kiinnostais myös millaisia oireita sulla on, tai millaisena se ahdistus sulla ilmenee?

Rinnassa ja kurkussa tuntuu kamala möykky, levottomuus, keskittymisvaikeudet, toivoton olo, hermostuneisuus, itkuisuus, paniikin omainen olo (ei kuitenkaan paniikkikohtaus, niitäkin oli viime syksynä). Päässä alkaa tuntua oudolta, katsetta ei pysty keskittämän mihinkään tarkkaan työhön. On vaan sellainen yleinen paha olo, joka tuntuu ihan toivottomalta. alkuun oireet saattaa olla lieviä, kuten tänään töissä, mutta sitten ne pahenee ja en kestä enää olotilaa ja iskee kauhea epätoivo.

Nyt otin neljältä lääkkeen ja vieläkin on sellainen levoton ja toivoton olo. nukkumaan yritän mennä, opamoxia (5mg) kun ei saisi ottaa kun yhden päivässä. Itkettää vain tämä tilanne, kun mitään kummempaa apua ei saatavilla. hoitajani kanssa puhuin taas tänään. aika hänelle kolmen viikon päästä.

Minulla ei tunnu auttavan edes se että tiedän että mukana lääkkeitä joilla olo helpottaa tai se että tämä vai tunne joka poistuu ajan kanssa. Kauan teillä kestää kun ahdistuskohtaukset menee kokonaan ohi? siis jos ette ota lääkkeitä? itsellä kestää monta päivää jos en mitään ota. sanokaa nyt että tämäkin vain joku vaihe joka menee ohi =(
Kiitos että saa tänne edes purkaa. siskolle en viiti enää näin myöhään soittaa.
 
Toivottavasti en sua lannista... Mulla on ollu tää vuosi aika vaikeeta, pahaa ahdistusta kesti jotain pari kuukautta. Mulla se ilmeni sekoamisen pelkona pääasiassa. Tarkkailin ajatuksiani ja tekemisiäni, käytöstäni ym. jatkuvasti.. Itkin paljon ku ei näkyny tunnelin päässä valoa. Oli kai tossa kuukausien aikana parempiakin päiviä, mutta nyt on menny muutama viikko jo vähän paremmin. :)

Mulla oli kai jonkunlainen romahdus tässä ja tuntuu niinku mun pitäis kasata itteni uudestaan alusta asti... Vieläkin on sellainen epävarmuus, koska pelkään ahdistusta niin paljon. Mutta parempaan päin mennään, kai...
 

Yhteistyössä