Mies haluaa erota lapsen takia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;26756159:
sano, etä paras onkin tuollaisen isän häipyä maisemista, ja että turha vinkua tapaamisoikeuksia, ja lapsen on paljon parempi olla ilman tuollaista paska päätä

Ehh, pientä katkeruutta kuultaa lävitse tuolta rivien välistä. Ota keksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;26756159:
sano, etä paras onkin tuollaisen isän häipyä maisemista, ja että turha vinkua tapaamisoikeuksia, ja lapsen on paljon parempi olla ilman tuollaista paska päätä

Parasta lapselle onkin tuolla tavalla ongelmia ratkova yksinhuoltajaäiti.
 
Tiedän mitä käyt läpi. Ihan ensiksi molempien täytyisi saada nukkua pari yötä ja vaikka sinne hotelliin, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Sen jälkeen "selvin päin" keskustelette asiasta.
Vaikka lasta kuinka toivoisi, niin stressi voi purkautua miehellä myös masennuksena. Kokemusta on siis aiheesta. Me ei erottu ja selvittiin tästä helvetistä jotenkin, mutta en ihmettele enää miksi niin paljon erotaan vauvavuoden aikana.
Tsemppiä ja hali!
 
[QUOTE="vieras";26756230]Jos toinen tuntee noin, niin eikai voi muuta kun antaa hänen mennä..[/QUOTE]

Jos sinulla ei ole kokemusta, voit googlettaa sanan univaje.

Siinä olet oikeassa, että ei voi eikä kannata toista estää lähtemästä. Pysyviä isoja ratkaisuja ei kumminkaan pidä tehdä väsyneenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;26756159:
sano, etä paras onkin tuollaisen isän häipyä maisemista, ja että turha vinkua tapaamisoikeuksia, ja lapsen on paljon parempi olla ilman tuollaista paska päätä

Hienoa ajattelua, onnittelut. Äidit jopa tappavat lapsiaan unenpuutteen ja itkun aiheuttamassa sumussa, tätä lapsentappoa varten on olemassa jopa laki, jolloin äiti saa lievemmän rangaistuksen. Mutta isä, jonka jaksaminen alkaa olla kortilla kymmenen kuukauden huudon ja unenpuutteen takia- paskapäähän se siinä?

Mun mielestä kypsin ja rakentavin toimintatapa olisi se, että jos miehen sietokyky on lopussa, ap vahvempana ottaa suuremman osan vastuusta ja samalla kun hoitaa vauvan, tukee myös miestä. Kuulostaa teistä tietysti AIVAN TÖRKEELTÄ, mutta siitähän avioliitossa on kysymys: kun toinen ei jaksa eikä enää muista rakastavansa, niin toinen työntää eteenpäin ja tahdonvoimalla rakastaa.

Jos tämä onnistuu ja mies pääsee tuen avulla pahimman vauvavaiheen yli, niin vaimon tuki saa varmasti ansaitsemansa arvostuksen ja liitto on entistä vahvempi. Jos tämäkään ei riitä niin ainakin ap tietää tehneensä kaikkensa.

Isältä voi tietysti vaatia kaikenlaista vauvavaiheessa, mutta jos jaksaminen loppuu niin se ei välttämättä ole kusipäisyyden merkki, kaikilla vaan on omat rajat. Myös äideillä ja silloin äiditkin saa hakea apua, muistakaa se.
 
Jos yhtään lohduttaa niin meillä lapsen elo (myös refluksi ja maitoallergia) alkoi helpottaa yössä 10kk iässä. Neocate korvikkeeksi ja zantac ja gaviscon käyttöön.
Voimia! Se on ihan helvetin rankkaa!
Meillä myös sovittiin etukäteen kellonajat kumpi yöllä hoitaa jos/kun lapsi itki. Kahden-kolmen aikaan yöllä vaihtui vuoro niin molemmat sai hyvällä omatunnolla edes hetken nukkua.
Kyllä se vielä helpottaa! *hali*
 
On se kummaa, että melkein kaikki (paitsi ne muutama "jätä se sika" -huutelijaa) tässäkin tapauksessa ymmärtävät miestä enemmän kuin naista. Jos lapsi valvottaa ja ärsyttää itkullaan kumpaakin, miten ihmeessä kokemus on automaattisesti miehelle raskaampi ja miehellä on isompi univaje kuin naisella? Ja jos mies käy töissä, niin sittenhän se sentään pääsee sitä ärsyttävää itkua joskus karkuun. Kuvitteletteko te, että sillä aikaa se kotonaoleva nainen sitten kuorsaa sohvalla koko päivän kun vauva itkee vieressä?

Mitä jos kyseessä onkin epäkypsä mies, joka katuu ihan oikeasti lapsentekoa, syyttää naista siitä (vaikka olisi itse lasta halunnutkin: asiat on helppo kääntää omassa mielessä jonkun muun syyksi) ja käyttäytyy sen takia vittumaisesti?

Ongelma kenties korjaantuu ja mies tulee vielä järkiinsä kun elämä helpottuu, mutta ei se nyt niin mene, että mies saa väsymyksen takia olla vaikka kuinka vittumainen ja epäreilu tahansa, ja sen päätä pitää vain silitellä, koska sillä on just nyt niin kovin vaikeaa. VAIKKA LAPSEN ÄIDILLÄ ON IHAN YHTÄ VAIKEAA??
 
Mies on yliväsynyt ja kokee ettei enää jaksa vauvan huutoa. Diagnoosi: mies on masentunut tai sairas tai törppö luuseri. Justiinsa... Olisiko se nyt ihan mahdotonta lähettää hänet pariksi yöksi muualle nukkumaan tai sitten vauvalle muu hoitaja yöksi ja molemmat vanhemmat nukkuvat kunnolla? Jos on hätätilanne, niin useimmat varmaan löytävät sukulaisia tai ystäviä, jotka pystyvät auttamaan tai sitten jotain maksullisia palveluita tai neuvolan apua. Itsekin olen ollut välillä muutaman illan/yön jaksoissa kanniskelemassa ystävien koliikkivauvoja, kun vanhemmat ovat nukkuneet, ei se ole mahdottoman raskasta, kun sitä ei joudu tekemään pidempään.
 
Miksi isän on sallittua suunnitella perheen jättämistä vauvan vuoksi? Miksi isä saa olla väsynyt. Juu juu, varmaan ääniyliherkkä, tai jotenkin muuten sitten herkkä, mies kun on.


Jos joku nainen kertoisi, että aikoo jättää miehensä, koska tahtoo eroon samalla myös vauvasta, voisi olla ymmärrys aika vähissä. Harvempi ehdottaisi, että äiti on vaan hiukan väsynyt ja että isä voisi lähettää äidin vaikka vähän lomailemaan.
 
[QUOTE="...";26756863]
Ongelma kenties korjaantuu ja mies tulee vielä järkiinsä kun elämä helpottuu, mutta ei se nyt niin mene, että mies saa väsymyksen takia olla vaikka kuinka vittumainen ja epäreilu tahansa, ja sen päätä pitää vain silitellä, koska sillä on just nyt niin kovin vaikeaa. VAIKKA LAPSEN ÄIDILLÄ ON IHAN YHTÄ VAIKEAA??[/QUOTE]

Naisella on ihan sama oikeus olla kestämättä ja antaa lapsensa vaikka huostaanotettavaksi, ei sitä kukaan voi kieltää. Että tältä pohjalta sitten ero ja lapsi huostaan vai mitä suosittelet? Minusta parasta olisi kuitenkin yrittää pitää perhe koossa niin kauan kunnes noista alkuvaikeuksista on päästy ja sen jälkeen katsoa onko miehestä isäksi.
 
[QUOTE="vieras";26754458]Kyllä mä miestäkin ymmärrän. Kun on todella väsynyt, tuntuu ajattelukin muuttuvan. Vaikka lapsi olisi kuinka rakas, niin yöllä todella väsyneenä tulee mieleen noita negatiivisia asioita eikä asioita ajattele kovin syvällisesti. Mies varmaan miettii, että jos erottisiin, hän saisi edes joskus nukkua, muttei kuitenkaan eroa tosissaan mieti. Mutta erolla uhkailu on kuitenkin vaarallista. Ajatus on heitetty ilmaan ja voi jäädä itämään jomman kumman mieleen.[/QUOTE]

Mua ärsyttää tää, että täällä haukutaan tuntematon ihminen paskaksi ja luuseriksi tosta noin vain.
 
On kyllä epäluotettava renttu tuo äijä eikä mikään mies. Miks haluisit jatkaa sen kanssa, kun ei ole kantamaan vastuuta perheestä! Muuttakoon yksin asumaan! Saapi nukkua rauhassa ja muutenkin ei tarvi kärsiä perhe-elämän rasituksista. Mun mielestä laita ero vireille, etkä ainakaan toista lasta sen kanssa tee, vaikka se miten mankuisi, kun ei siitä ole vastuunkantajaksi.
 
Silloin kun oltiin vauvan kanssa sairaalassa tutkimuksissa, mies nukkui hyvin ja oli paremmalla tuulella. Parina yönä on nyt nukkunut sohvalla ja nukkunut tosi hyvin, mut mulle tulee syyllinen olo kun mies nukkuu sohvalla. :/

Mies on nyt kesälomalla ja ollaan vuoroteltu vauvanhoidossa. Päivällä jaksaa tosi hyvin hoitaa ja mä saan nukuttua. Yöt vaan on ihan kamalia!

Aamulla mies pyyteli taas anteeks ja sanoi että hermostuu kun kesken unien joutuu heräämään. Sanoi että nukkuu sohvalla kunnes yöt on rauhallisempia. Mutta en mä halua häntä sohvalle ajaa! :(
 
Annoin lääkettä vauvalle ja nyt nukkuu. :)

Mies puhuu erosta aina yöllä ja päivällä pyytää anteeksi. Nyt sanoi tiukkaan sävyn olevansa tosissaan. :( Oltiin 5 vuotta yritetty lasta ja aina yöllä mies hokee että kaduttaa. Musta tuntuu tosi pahalta! :'(

mä voin sanoa että minua välillä kadutti äidiksi tulo kun esikoinen oli 0v-1,5v.

Nimittäin en saanut nukuttua juuri koskaan, vauva heräili öisin määrättömät kerrat valvoi tunteja yhtämittaan jo vastasyntyneenä. kannoin tuntikaupalla joka päivä/yö koska muuten ois vaan itkenyt ja itkenyt. MÄ en saanut syötyy kunnolla(en ikinä rauhassa) yleensä kävi niin että juuri kun sain kahvin tippuu ja voileivän eteeni niin vauva heräsi ja alkoi samantein huutaa. en mä halunnut itkettää vauvaa yksin joten kaikki jäi aina kesken. eniten alkoi korpeamaan se että en saanut edes 1kerran viikossa juotua kahvia lämpimänä.

aina tissitakiainen. sitten kun lapsi alkoi nukkumaan yönsä, meni vielä oma aika että mun uni syveni kunnolliseksi... mut sit kun ol isaanut muutaman kuukauden nukuttua elämä alko tuntuu ihan erilaiselta, mä olin muutakin kuin väsynyt. :)

Nyt muin mussukka on 10v ja ihan hyvä etten luovuttanut väsymyksen takia silloin kun hän oli pikkunen.

MÄ siis ymmärrän miestäsi, mutta lapsi on yhdessä tehty eikä hän voi jättää sitä yksin sun vastuulle!

uskon että miehesi rakastaa sua, mutta ei vaan jaksa tuota arkea lapsenne kanssa, luultavasti katuu omia tunteitaan/ tunteettomuutta vauvaa kohtaan.

Mutta vanhemmatkin on vaan ihmisiä, vaikka sädekehän kiillottajathan on sitä mieltä että vauvaa/lasta kohtaan saa tuntea pelkästään positiivisia tunteita, ei pidä paikaansa ihmiselämään kuuluu kaikki tunteet. (mutta ehkä heidän joilla on aina vauva ollut hyvä nukkuu ja rauhallinen,ehkä heidän on vaikea ymmärtää sitä mitä vauva arki voi pahimmillaan olla).
 
[QUOTE="Viera";26757143]Mua ärsyttää tää, että täällä haukutaan tuntematon ihminen paskaksi ja luuseriksi tosta noin vain.[/QUOTE]

anteeksi mutta että "tuosta noin vain"? Äijä on jättämässä lapsen ja naisen keskenään, koska vauva huutaa. Mitenhän se nainen sitten jaksaa, kun mies jättää hänet yksin?

Normaali mies tai nainen ei vain tee noin! Normaali ihminen ei hylkää lastansa ja jätä puolisoa pulaan! Kerro mikä nimitys muka sopisi paremmin kuin paska tai luuseri?
 
Mä sinällään ymmärrän nuo kommentit miehen tukemisesta, mutta mun täytyy myöntää, että jos mun mieheni olisi noin tehnyt, niin olisi saanut mennä. Mä haluan vierelleni ihmisiä, jotka ei pakene jokaista vastoinkäymistä.
 
[QUOTE="kisu";26757178]anteeksi mutta että "tuosta noin vain"? Äijä on jättämässä lapsen ja naisen keskenään, koska vauva huutaa. Mitenhän se nainen sitten jaksaa, kun mies jättää hänet yksin?

Normaali mies tai nainen ei vain tee noin! Normaali ihminen ei hylkää lastansa ja jätä puolisoa pulaan! Kerro mikä nimitys muka sopisi paremmin kuin paska tai luuseri?[/QUOTE]

kuvaus koko tilanteesta. Voi olla muuten provokin. En kyllä lähtis yhden ihmisen perusteella tuomitsemaan toista.
 
Silloin kun oltiin vauvan kanssa sairaalassa tutkimuksissa, mies nukkui hyvin ja oli paremmalla tuulella. Parina yönä on nyt nukkunut sohvalla ja nukkunut tosi hyvin, mut mulle tulee syyllinen olo kun mies nukkuu sohvalla. :/

Mies on nyt kesälomalla ja ollaan vuoroteltu vauvanhoidossa. Päivällä jaksaa tosi hyvin hoitaa ja mä saan nukuttua. Yöt vaan on ihan kamalia!

Aamulla mies pyyteli taas anteeks ja sanoi että hermostuu kun kesken unien joutuu heräämään. Sanoi että nukkuu sohvalla kunnes yöt on rauhallisempia. Mutta en mä halua häntä sohvalle ajaa! :(

toimiva ratkaisu niin miksi tuntea syyllisyyttä :)
 
No on meilläki ollu hankalia vauvoja mutta ei mies nyt silti oo ikinä erota halunnu. Kai se sun mies tajuaa että se ei oo ikuisuuksia sellainen kuin on. Vuoden päästä tähän aikaan on ihan eri meininki niin onko se ero sen arvoista sitte? Järkkää sille äijälle nyt vaikka hermolepoa jonnekin taikka hankkikaa lapselle hoitaja että pääsette olemaan kahdestaan ja nukkumaan kunnolla. Se voisi auttaa.
 
[QUOTE="...";26757182]Mä sinällään ymmärrän nuo kommentit miehen tukemisesta, mutta mun täytyy myöntää, että jos mun mieheni olisi noin tehnyt, niin olisi saanut mennä. Mä haluan vierelleni ihmisiä, jotka ei pakene jokaista vastoinkäymistä.[/QUOTE]

Silloin et ymmärrä miten vakavasta asiasta on kyse. Unettomuus ei ole ihan mikä tahansa "vastoinkäyminen", se on aika paljon pahempaa. Minä haluaisin vierelleni ihmisen, joka tarjoaa tukea, kun on itsellä vaikeaa. Nämä "olisi saanut mennä" -tyypit ovat niitä, jotka luovuttavat, kun on vähän vastoinkäymisiä.
 
[QUOTE="Vieras";26757190]kuvaus koko tilanteesta. Voi olla muuten provokin. En kyllä lähtis yhden ihmisen perusteella tuomitsemaan toista.[/QUOTE]

Voi kun oliskin provo! Joskus mä mietin että "Voi kun vois vaan herätä tästä painajaisesta", mietin että jos olisin tiennyt, en olis lasta halunnut ja että "Meitä on huijattu kun väitetään että vauva-arki on ihanaa!"
 
[QUOTE="Vieras";26757213]toimiva ratkaisu niin miksi tuntea syyllisyyttä :)[/QUOTE]

Täytyy yrittää hyväksyä se ja ajatella että kokonaistilanteen kannalta olis paras ratkaisu.

Kaikista ihaninta olis kun saatais lapsivapaata, mutta se olis väärin lasta kohtaan! En kuitenkaan halua koskaan hylätä mun lasta!
 
[QUOTE="jäämies";26757226]Silloin et ymmärrä miten vakavasta asiasta on kyse. Unettomuus ei ole ihan mikä tahansa "vastoinkäyminen", se on aika paljon pahempaa. Minä haluaisin vierelleni ihmisen, joka tarjoaa tukea, kun on itsellä vaikeaa. Nämä "olisi saanut mennä" -tyypit ovat niitä, jotka luovuttavat, kun on vähän vastoinkäymisiä.[/QUOTE]

Niin, mä en ainakaan halua erota, eikä mieskään kuulema oikeasti. Tuntuu vaan niin konkreettiselta kun sanoo sen niin voimakkaasti.
 
Voi kun oliskin provo! Joskus mä mietin että "Voi kun vois vaan herätä tästä painajaisesta", mietin että jos olisin tiennyt, en olis lasta halunnut ja että "Meitä on huijattu kun väitetään että vauva-arki on ihanaa!"

joo musta tuntui aikanaan ihan samalta, vauvat vaan nukkuu ja syö mukamas... kattia kanssa... siis syö, syö, syö,huutaa,huutaa.huutaa.syö.syö ja nukkuu sen 15-30min kerralla ja valvoo taas monta tuntii tissillä ja kantaa saa taas tunteja sit nukkuu taas hetken.

Vauva-aika oli niin kamalaa että siksi meille ei tule ikinä enään vauvoja, ei kestäis pää.

Mä en ymmärrä miksei näistä hankalista tapauksista puhuta missään, ei kukaan osa avarautua siihen miten pienellä unella sitä voi joutuu pärjää. miten kaikki muu katoaa, kun ei vaan voi mennä esim 15min kauppaan.

Mutta kyllä niitä helppojakin vauvoja on.. naapurin vauva nukkuu 3-5tuntia päiväunia... nukkuu yönsä heräämättä, hiljenee ku pääsee syliin. ei oo tarttenu ikinä kantaa tms. Niinpä. hyvähän sellaisen kanssa on elää.

No onneksi omani on jo niin iso että nuo ajat on vain muisto..
 

Yhteistyössä