Apua! Mies haluaa eron - mitä nyt?

[neljäs_tulossa]

Lapsilisiä saat reilut 700e, jos elatus Kelalta niin sellaiset 600e. Siihen sitten kotihoidontuki tms. ja asumistuki päälle, tai jos töitä haet niin työttömyyskorvaus.

Yksin lasten kanssa pärjää kyllä, kun ottaa sellaisen asenteen Minusta se on pitkälle asennoitumiskysymys: jos alkaa voivotella osaansa, saa tehdä sitä hamaan tulevaisuuteen saakka. Joka hetki ei ole helppo, mutta kun arjen saa rullaamaan, kaikki menee omalla painollaan.

Soita aika lastenvalvojalle ja selvittäkää ositus. Sinä selviät kyllä.

 

[Keittiönoita]

Kyllähän myös velat täytyy huomioida. Ei voi olla niin, että nainen vain sanelee, paljonko hän avioerossa haluaa riihikuivaa käteistä. Suosittelen molempien kannalta, että annatte lainaa myöntäneen pankin lakimiehen suorittaa osituksen. Näin me teimme, ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Lasten mielipide asumisen suhteen kannattaa huomioida. Lapsille on myös tärkeämpää olla vanhempiensa kuin sisarustensa kanssa, joten jos joku lapsista haluaa jäädä asumaan isänsä kanssa, siihen kannattaa myöntyä. Näin myös molemmilla säilyy lapsiperheen arki tuttuna ja asioista on huomattavasti helpompi neuvotella puolin ja toisin.

Tuo voisi oll aihan hyvä vaihtoehto. Ja muutenkin - jos laina on molempien nimissä - pankki kaiketi viime kädessä päättää, voidaanko lainaa edes siirtää miehen nimiin vai edellyttääkö se esim lisää takaajia tms.

 

["aloittaja"]

Kiitos vielä kaikille, pitää alkaa selvitellä asioita.

 

["hmm"]

Tässä sitä näkee että ei se kotiäitinä miehen palkalla kovin kannattavaa ole. Mä en ikinä ottais sellaista riskiä etten pärjäisi omilaan.

Varmaan jäänyt opiskelutkin väliin lasten takia (tosin en ymmärrä sitäkään, itse pystyin hyvin opiskelemaan lapsen kanssa)

 

["aloittaja"]

[QUOTE="hmm";26796378]Tässä sitä näkee että ei se kotiäitinä miehen palkalla kovin kannattavaa ole. Mä en ikinä ottais sellaista riskiä etten pärjäisi omilaan.

Varmaan jäänyt opiskelutkin väliin lasten takia (tosin en ymmärrä sitäkään, itse pystyin hyvin opiskelemaan lapsen kanssa)[/QUOTE]

Eihän tämä olisi Kaksplus, jos joku ei tulisi vielä lyömään lyötyä...

Kyllä olen opiskellut, kyllä on tutkinto, mutta miehen takia olen nyt sellaisella paikakunnalla, että sillä tutkinnolla ei tee paskaakaan.

Hienoa, että sait tästä aloituksesta nyt hyvän mielen itsellesi, kun sait asettua yläpuolelleni.

 

[höyrymehu]

Onko miehen tunteet vaan laimentuneet ja kadonneet, vai onko hänellä joku toinen? Entä omat tunteesi miestä kohtaan? Jos kyseessä on "pelkkä" rakkauden katoaminen, voisi mieheltä vielä kysyä, tahtoisiko kokeilla parisuhdeterapiaa tai jotain muuta tuollaista, jossa etsitään syytä väljähtäneeseen suhteeseen ja mietitään, voiko sen enää korjata vai ei. Jos sitä kokeilisi avioeron harkinta-aikana, ei menetä mitään.

Minä en suostuisi rahatarjoukseen, vaan lisävelkoineenkin remontointi on todennäköisesti nostanut talon arvoa, joten hakisin arvioinnin jostain ulkopuolelta. Omassa talossani muutaman tonnin maksanut remontti (itse tehdyllä työllä) nostatti talon arvoa lähes kymppitonnin.

 

["aloittaja"]

Onko miehen tunteet vaan laimentuneet ja kadonneet, vai onko hänellä joku toinen? Entä omat tunteesi miestä kohtaan? Jos kyseessä on "pelkkä" rakkauden katoaminen, voisi mieheltä vielä kysyä, tahtoisiko kokeilla parisuhdeterapiaa tai jotain muuta tuollaista, jossa etsitään syytä väljähtäneeseen suhteeseen ja mietitään, voiko sen enää korjata vai ei. Jos sitä kokeilisi avioeron harkinta-aikana, ei menetä mitään.

Minä en suostuisi rahatarjoukseen, vaan lisävelkoineenkin remontointi on todennäköisesti nostanut talon arvoa, joten hakisin arvioinnin jostain ulkopuolelta. Omassa talossani muutaman tonnin maksanut remontti (itse tehdyllä työllä) nostatti talon arvoa lähes kymppitonnin.

Juurikin tällainen etääntyminen, jota olen yrittänyt kuroa kiinni, ja ehdottelin ohimennen terapiaakin keväällä, johon sian vain hymähtelyä. Nyt olemme viestitelleet s-postilla, ja selvästikään ei halua enää yrittää. Minusta eroaminen on typerää, mutta minä selvästikään en päätä asiasta.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26796433]Eihän tämä olisi Kaksplus, jos joku ei tulisi vielä lyömään lyötyä...

Kyllä olen opiskellut, kyllä on tutkinto, mutta miehen takia olen nyt sellaisella paikakunnalla, että sillä tutkinnolla ei tee paskaakaan.

Hienoa, että sait tästä aloituksesta nyt hyvän mielen itsellesi, kun sait asettua yläpuolelleni.[/QUOTE]

En ole tuon aikaisemman viestin kirjoittaja, mutta siinä mielessä samaa mieltä, että kannattaa aina olla joku varasuunnitelma jos aikoo heittäytyä miehen tulojen varaan. Itse en muuttaisi paikkakunnalle, josta ei löytyisi minulle mitään töitä, vaikka kotiäitinä olisinkin. Mutta joo, aiheetonta alkaa tässä tilanteessa lyömään ketään, kun vahinko on jo tapahtunut. Koska sulla on kuitenkin tutkinto takataskussa, muuttaisin sellaiselle paikkakunnalle, josta niitä töitä löytyy.

 

["vierailija"]

Voimia ja siunausta sinulle ja lapsellesi <3

 

[no jopas]

[QUOTE="vieras";26796489]jos aikoo heittäytyä miehen tulojen varaan.[/QUOTE]

Aika erikoisia nämä kommentit neljän lapsen äidille. En tiedä miten on tapana muissa perheissä, mutta kyllä lasten tekemiset ja hoitamiset ja raha-asiat ovat pariskunnan yhteinen asia, joihin myös miehellä on osuutensa. Milläs tuella mies on saanut kouluttautua ja edetä urallaan? Onko hänellä ollut vaikeuksia uran ja lasten yhteensovittamisessa? Tuskin.

Jos tämä alkaa olla vallitseva käytäntö, että "eniten tienaava vanhempi saa pitää lapset", niinkuin joku ilkeästi kommentoi edellä, niin en suosittelisi ketään naista tekemään lapsia ollenkaan. Nehän voi adoptoida sitten 45+ iässä Kiinasta, kun on korkeampi yliopistotutkinto, työ, auto, koira ja omakotitalo hankittuina. Jos mies nurpuloi vastaan, jättäytyköön pois uraltaan ja tehköön lapset itse.

 

["vieras"]

Aika erikoisia nämä kommentit neljän lapsen äidille. En tiedä miten on tapana muissa perheissä, mutta kyllä lasten tekemiset ja hoitamiset ja raha-asiat ovat pariskunnan yhteinen asia, joihin myös miehellä on osuutensa. Milläs tuella mies on saanut kouluttautua ja edetä urallaan? Onko hänellä ollut vaikeuksia uran ja lasten yhteensovittamisessa? Tuskin.

Jos tämä alkaa olla vallitseva käytäntö, että "eniten tienaava vanhempi saa pitää lapset", niinkuin joku ilkeästi kommentoi edellä, niin en suosittelisi ketään naista tekemään lapsia ollenkaan. Nehän voi adoptoida sitten 45+ iässä Kiinasta, kun on korkeampi yliopistotutkinto, työ, auto, koira ja omakotitalo hankittuina. Jos mies nurpuloi vastaan, jättäytyköön pois uraltaan ja tehköön lapset itse.

Ai kuinka niin? Suomi on täynnä yh-äitejä vailla mitään koulutusta, koska ovat alkaneet pukata lapsia ennen kuin ovat huolehtineet itsestään. Niitäkö tässä pitäis tulla vielä lisää? Ja kaikkien pitäis liputtaa? Kyllä itsekin elin mieheni rahoilla ollessani kotona lapsen kanssa, mutta olin ennen raskautta opiskellut itselleni ammatin ja hankkinut työpaikan. Ei olis tullut mieleenkään hankkiutua raskaaksi ilman niitä.

 

[kahden kauppa]

[QUOTE="vieras";26797126]Ai kuinka niin? Suomi on täynnä yh-äitejä vailla mitään koulutusta, koska ovat alkaneet pukata lapsia ennen kuin ovat huolehtineet itsestään. Niitäkö tässä pitäis tulla vielä lisää? Ja kaikkien pitäis liputtaa? Kyllä itsekin elin mieheni rahoilla ollessani kotona lapsen kanssa, mutta olin ennen raskautta opiskellut itselleni ammatin ja hankkinut työpaikan. Ei olis tullut mieleenkään hankkiutua raskaaksi ilman niitä.[/QUOTE]

Niin naisethan vaan ihan itsekseen raskautuvat... ilman miestä...

 

["vieras"]

Niin naisethan vaan ihan itsekseen raskautuvat... ilman miestä...

Jos kyseessä ei ole raiskaus, niin oma mokahan tuo on, että hankkiutuu raskaaksi ennen aikojaan..

 

["aloittaja"]

Sanoisin, että pikkasen taas karkaa plussalaisilla nämä jutut

Yritän saada miehen vielä terapiaan, koska minusta on typerää erota vaan sen takia, että ollaan etäännytty toisistamme, koska meillä ei ole ollut aikaa parisuhteelle. Mies ihmetteli, voiko tunteet muka herätä terapian avulla. Minun käsittääkseni voi? Jos asiat puhutaan auki ja otetaan aikaa parisuhteelle?

Mitä kautta löytyy avioliittoneuvontaa tai pariterapiaa, vai mitä tässä nyt tarvitaan?

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26797382]Sanoisin, että pikkasen taas karkaa plussalaisilla nämä jutut

Yritän saada miehen vielä terapiaan, koska minusta on typerää erota vaan sen takia, että ollaan etäännytty toisistamme, koska meillä ei ole ollut aikaa parisuhteelle. Mies ihmetteli, voiko tunteet muka herätä terapian avulla. Minun käsittääkseni voi? Jos asiat puhutaan auki ja otetaan aikaa parisuhteelle?

Mitä kautta löytyy avioliittoneuvontaa tai pariterapiaa, vai mitä tässä nyt tarvitaan?[/QUOTE]

Saahan sitä keskustella Eikö parisuhdeterapiaan mennä kuitenkin siltä pohjalta, että molemmat haluaa pelastaa liiton? Mies kuulostaa kovin halukkaalta eroon, haluaako siis pelastaa liiton, vai meneekö terapiaan sun mieliksi?

 

[Millenia]

Niinhän se monesti käy, että pikkulapsiaikana vieraannutaan ja sitten kun pitäisi alkaa lähentymään taas, se ei välttämättä enää kiinnostakaan molempia osapuolia. Jos toinen on täysin haluton yrittämään niin en minä kyllä yrittäisi siinä enää mitään ruikuttaa. Ala nainen vaan nauttimaan vapaudestasi sinäkin.

 

[harkinta-aikaa]

Emme kuulu kirkkoon, mutta meille neuvottiin että kirkon perhesuunnittelukeskus antaa parisuhdeterapiaa, ja vielä ilmaiseksi. Ja hyvää!

Ollaan nyt käyty siellä puolisen vuotta. On auttanut paljon. Sinne on kuitenkin pitkät jonot. Meidän paikkakunnalla oli 30 perhettä jonossa. Aika surullista. Me päästiin jonossa etuilemaan, kun pieniä lapsia ja avioerohakemus viety. Eli lapsiperheet etusijalla siellä. Näitä on suurimmilla paikkakunnilla, mutta järjestetään myös joskus muualla.

Suosittelen ehdottomasti pariterapiaa. Luulen, että me päädymme eroon terapiasta huolimatta, mutta terapian ansiosta ymmärretään ja kunnioitetaan toisiamme enemmän kuin suhteen riitaisina aikoina, ja osataan toimia lasten edun vuoksi samalla puolella. Ei olla toisiamme vastaan, vaan yhdessä vanhempia kuitenkin.

Tsemppiä! Sä pärjäät kyllä.

 

[MorbidMama]

:hug: Kurjaltahan tuo kuulostaa, mutta koita kuitenkin aatella asiaa eteenpäin. Kyllä te selviätte, yhteiskunnan tuella loppupeleissä.

 

["aloittaja"]

Niinhän se monesti käy, että pikkulapsiaikana vieraannutaan ja sitten kun pitäisi alkaa lähentymään taas, se ei välttämättä enää kiinnostakaan molempia osapuolia. Jos toinen on täysin haluton yrittämään niin en minä kyllä yrittäisi siinä enää mitään ruikuttaa. Ala nainen vaan nauttimaan vapaudestasi sinäkin.

Jos tää on vasta tänään läväytetty ilmoille, niin minusta ei ole mitään ruikuttamista ehdottaa terapiaa. Kun vasta yritetään tunnustella miten tästä edetään. Minusta asiat pitäisi käsitellä, eikä väistellä, ja ero on vaan "lopullinen" väistöliike ja koko homma jää selvittämättä.

 

[Millenia]

[QUOTE="aloittaja";26797478]Jos tää on vasta tänään läväytetty ilmoille, niin minusta ei ole mitään ruikuttamista ehdottaa terapiaa. Kun vasta yritetään tunnustella miten tästä edetään. Minusta asiat pitäisi käsitellä, eikä väistellä, ja ero on vaan "lopullinen" väistöliike ja koko homma jää selvittämättä.[/QUOTE]
En nyt tarkoittanutkaan tuota juuri kirjaimellisesti sinulle ja tähän hetkeen. Tietenkin voit ehdottaa terapiaa ja kysellä että mitä ihmettä on tekeillä. Mutta jos mies on sittenkin täysin haluton eikä tule yhtään vastaan, niin en jaksaisi nähdä enempää vaivaa. Kaipa minusta on vain tullut niin itsekeskeinen vanhemmiten, etten jaksa .

 

["aloittaja"]

Emme kuulu kirkkoon, mutta meille neuvottiin että kirkon perhesuunnittelukeskus antaa parisuhdeterapiaa, ja vielä ilmaiseksi. Ja hyvää!

Ollaan nyt käyty siellä puolisen vuotta. On auttanut paljon. Sinne on kuitenkin pitkät jonot. Meidän paikkakunnalla oli 30 perhettä jonossa. Aika surullista. Me päästiin jonossa etuilemaan, kun pieniä lapsia ja avioerohakemus viety. Eli lapsiperheet etusijalla siellä. Näitä on suurimmilla paikkakunnilla, mutta järjestetään myös joskus muualla.

Suosittelen ehdottomasti pariterapiaa. Luulen, että me päädymme eroon terapiasta huolimatta, mutta terapian ansiosta ymmärretään ja kunnioitetaan toisiamme enemmän kuin suhteen riitaisina aikoina, ja osataan toimia lasten edun vuoksi samalla puolella. Ei olla toisiamme vastaan, vaan yhdessä vanhempia kuitenkin.

Tsemppiä! Sä pärjäät kyllä.

Me asutaan pienellä paikkakunnalla. Vähän tuo kirkko on sellainen taho, että mies ei varmaan sen järjestämään suostuisi. Juuri tuota ajattelinkin, että vaikka päätyisimme eroon, niin asia olisi kuitenkin käsitelty, eikä vaan jätetty. Me ei olla riidelty koskaan, ongelmana vaan etääntyminen.

Kiitos tsempeistä, tulevat tarpeeseen!

 

["vieras"]

Hanki asianajaja tai mene oikeusaputoimistoon, että saat kaikki mitä sinun kuuluukin saada!

 

[jopas on puheet]

[QUOTE="vieras";26797274]Jos kyseessä ei ole raiskaus, niin oma mokahan tuo on, että hankkiutuu raskaaksi ennen aikojaan..[/QUOTE]

"ennen aikojaan?" Siis pelastaako sinun mielestäsi esim. parturi-kampaajan, suurtalouskeittäjän tai lähärin koulutus tältä karmealta virheeltä? Ja sitten olet itsenäinen ja hyvin toimeen tuleva kun olet suorastaan koulutettu? Herää, suurimmalla osalla naisten perinteisten ammattien "koulutuksista" ei tee yhtään mitään sitten jos on perheen ainoa elättäjä, sillä monet käytännön hommat voi opetella vaikka siinä työtä tekemällä ja saman rahan saa. Tiedän aika monta vahvaa naista jotka ovat perustaneet yrityksen tai väitelleen tohtoriksi vasta lasten ollessa isompia ja kukaan ei ole ivaillut heidän lastentekoajoistaan yhtään mitään. Tosin heidän miehetkin olivat tunnollisia perheensä suhteen, sillä yhteinen yrityshän se on ennen muuta.

 

[astrolabe]

Miten voi tilanne olla sellanen, ettei mies osaa perusasioita kotona?

 

["aloittaja"]

Paikkakunnalla ei ole vapaita vuokra-asuntoja. Tosin, kun päätin, että jos mies haluaa eron, niin sitten talo menee myyntiin. Niin eipä tässä mikään kiire ole. Tuskin se heti menee kaupaksi. Eikä mies ole vastannut mitään siihen, kun ilmoitin, että eron saa vain tarepian kautta, ja talo laitetaan myyntiin.