Alkuperäinen kirjoittaja Äiti ap;26805870:
Okei. Eli parempi varmasti siis vain keittää kahvit hyvässä hengessä ja vain tavata tämä naine ja rupatella. Tavata hänet kyllä haluan, koska hän on niin suuri osa lasteni elämää nyt. Tiedän, että eksän ja uuden asiat ei mulle kuulu, mutta pahaa tekee lapsilta kuulla miten läheisiä ne on jo nyt... Toisaalta tilanne ei varmasti ole lapsille millään lailla kamala, mutta minä pelkään, että lapset eivät ymmärrä näin nopeita elämänmuutoksia. Lastenvalvojan sanat jyskyttävät päässäni silti taukoamatta: "lapset kokevat aina oman kriisinsä kun vanhemmat eroavat. Jokainen lapsi selviää omalla tavallaan, omalla ajallaan, mutta se mikä saa lapsen selviämään vaikeimman yli on toivo ja luottamus siitä, että isä ja äiti vielä palaavat yhteen. Jos tämä "turva-ajattelu" viedään heiltä liian aikaisin, toipumiseen voi mennä todella pitkäkin aika."
Olemme eksän kanssa sellaisissa väleissä, että voin soitta sille vaikka joka päivä. Jutellaan lapsista ja on täällä aina tunnin verran kun tuo lapset ja jutellaan näistä mun fiiliksistä ja häne ja lasten. Eksä siis tietää mun ajatukset, ymmärtää ja on pahoillaan, mutta ei missään kohtaa näe tehneensä mitään väärin tai etenevänsä liian nopeasti. Minä kuulema ylireagoin kun sanon, kuinka tämä saattaa vaikuttaa lapsiin ja kuinka kamalalle minusta kaikki tuntuu niin nopeasti tapahtuneena, kun itse vielä toivun lasten kanssa.
Mun miehen exä oli just sellanen että voin soittaa vaikka joka päivä ja kyllä se ensimmäiset kolme vuotta sitten soittikin taukoomatta ja monta kertaa päivässä vedoten siihen että on lapsista asiaa.
Se juoksutti miestä millon poraan naulakkoo seinään,millon asentaan lamppuja, kolme muuttoo me on sille tehty ja sen kamoja säilytetty.
Siinä kahviteltiin ja oltiin ystävällisiä kunnes se tajusi että mä olen tullu tähän suhteeseen jäädäkseni.
Sen jälkeen se on vuosien varrella koittanut tuhota sekä mun ja miehen välit ja mun ja sen lasten välit se onkin aika hyvin onnistunu tuhoamaan.
Se on tehny lastensuojeluilmotuksia,se on jauhanu mulle miehestä niin kammottavia asioita sanoen että minä olin nuori ja tyhmä,sinä olet vanhempi ja viisaampi niin ajattelin varottaa.
Lastensuojelussakin on jo tajuttu mikä on homman nimi.
Se on syyttäny mua lastensa ongelmista,sellasista mitä on tapahtunu kauan ennen kun oon mieheen tutustunu.
Sen jälkeen se sekos totaalisesti kun mä muutin miehen kanssa yhteen.
Se ei ilmeisesti tajua koskaan että mä en tän kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen ole edelleenkään lähtemässä tästä suhteesta,se on pilannut suhteen mieheenkin niin ettei se enää suostu keskustelemaan mistään muuta kun lastensuojelun välityksellä.
Miehen kuopus tulee tänne aina poru kurkussa kun se on rökitetty ennen meille tuloa ja rokitetään kun meiltä menee kotiinsa.
Se on kertonu noille murkkuikäsille tyttärilleen että isä haluais mut takasin mutta kun en huoli.
Täysin sairas ämmä, itse on uusissa naimisissa kyllä mutta miehelle se ei soisi minkäänlaista elämää muuta kun edelleen juosta hänen joka vinkasunsa perään.
Annan sulle neuvon:
Jätä se eksäs yksityiselämä rauhaan, sillä on oikeus tavata naisia ja matkustella jos se haluaa.
Olisit kiitollinen että sillä on nainen joka sietää sun lapses, niitä kun on sellasiakin jotka ei siedä.
Miehes ilmeisesti on se osapuoli joka halus eron, sun pitää vaan oppia elämään sen asian kanssa.Ja jätä ne lapset ulkopuolelle siitä että sulla on paha olla.
Lapset on täysin syyttömiä.
Sä et voi myöskään puuttua mihinkään mitä ne siellä tekee, et nukkumajärjestelyihin, et syömisiin.
Niin kauan kun lapsilla on hyvä olla siellä sulla ei ole oikeutta puuttua.
on tainnut olla naikkonen kierrossa tai ainakin näköpiirissä jo ennen eroa
:hug:
