V
"Vieras"
Vieras
Lapsi 16vuotias. Jo 2 vuotta sitten tuli ajankohtaiseksi mihin jatko opinnot. Nyt lapsemme on kotipaikkakuntamme lukiossa. Joka on ns tavis lukio, mutta hyvä lukio silti.
Lapsi on koko elämänsä ollut erilainen kuin muut lapsemme. 8 vuotiaasta asti on korostunut se,
että ei halua pitää huonettaan järjestyksessä, jättää kaikki hujan hajan, kännykkä ollut rikki
pariin kolmeen otteeseen hänen omasta huolimattomuudesta johtuen, kännykkä on usein hukassa, kuten myös bussikortti, jättää eteisessä kengät miten sattuu, oma huone on välillä kuin kaatopaikka, oma lemmikki on huonolla hoidolla eli pitää muistuttaa edelleenkin lemmikin hoidosta vaikka eläin ollut 5 vuotta,
lupailee mutta asiat ei toimi, unohtaa kysyä luvan nettiin (on käyttänyt siskon konetta salaa) ja kun kysytään oliko lupa olla koneella niin kuulemma "unohti" aivan sen, ei tee omatoimisesti mitään paitsi wc käynnit
ja ruokailut ja peseytymiset, aina siis AINA kun asiat menee huonosti on kaikissa muissa syy paitsi hänessä itsessään, vanhemmissa tietysti myös kaikki vika ei hänessä itsessään, kommentit ovat "ei kiinnosta" "mitä sitten" yms, tekee kaiken vasten tahtoa esim siivous, roskapussien viennit jne.
Rahaa pitäisi saada kun pitäisi ostaa "kaikkea vaan" ja kuskata autolla sinne ja tänne. Suunnittelee että
hänet kuskataan vaikka 100km päähän ja sanoo kavereille, että vanhemmat tuo. Vaikka ei ole kysynyt
asiasta meiltä mitään ja suuttuu kun emme lupaudu viemään. Eli tekee kysymättä päätökset vanhempien puolesta. Yrittää manipuloida kaikkia.
Ja jos nyt ehdotatte, että kaikkihan murrosikäiset on tuollaisia. Tämä käytös on jatkunut 8 vuotiaasta saakka.
Joten tuskin on enää mistään murrosiästä kyse. Emme anna rahaa kuin harvoin ja tarpeeseen. Ja koska käytös on mitä on niin huonoa käytöstä emme palkitse.
Viime keväänä oli haku jatko opintoihin. ´Lapsi olisi halunnut ns erityislukioon jossa musiikkia
enemmän. Asiasta oli jo siis keskusteluja hänen ollessa 14vuotias. Keskustelimme ja sanoimme mitä vaatii
että annamme luvan muuttaa toiselle paikkakunnalle kauas kotoa noin 150km. Aluksi muutaman päivän jaksoi olla yhteistyöhaluinen, mutta sitten häntä ei enää kiinnostanut. Ei kuulemma kiinnosta
tehdä kotona mitään: ei siivota, ei vieä roskia, ei hakea postia laatikosta, ei tyhjätä astianpesukonetta tai täyttää, viedä vaatteita kuivamaan, eikä muutakaan. Mutta kiinnostaa kyllä nenälle hyppiminen, rahan pyytäminen, ruoka ollaan kyllä vailla mutta ei sen eteen tehdä mitään, kiinnostaa vaan nukkua puoli yhteen saakka vapaapäivinä ja loppupäivä menee lorvien, ja kiinnostaa vaan kaikki mukava kuten elokuvat ja shoppailu, raha, karkit jne. Näistä on keskusteltu vuosien saatossa monet monet kerrat. Hän lupaa ja lupaa, mutta mikään asia ei muutu. Ja siksi emme antaneet lupaa muuttaa pois kotoa ja hakea
toisen paikkakunnan lukioon.
Ollaammeko liiaan kovia vanhempia tästä syystä? Lapsi vetoaa kaikkeen esim. siihen että
sinäkin olet saanut muuttaa opiskelun takia, sinulla oli vapaa kasvatus eikä tälläinen kuri kuin mulla,
on jopa vetänyt minun vanhemmat tähän jotka yrittää kovasti että minun pitäisi ajatella siirtoa toiseen lukioon jne jne
Tästä varmaan jäi montakin asiaa kertomatta, mutta tässä pääosin tarina.
Lapsi on koko elämänsä ollut erilainen kuin muut lapsemme. 8 vuotiaasta asti on korostunut se,
että ei halua pitää huonettaan järjestyksessä, jättää kaikki hujan hajan, kännykkä ollut rikki
pariin kolmeen otteeseen hänen omasta huolimattomuudesta johtuen, kännykkä on usein hukassa, kuten myös bussikortti, jättää eteisessä kengät miten sattuu, oma huone on välillä kuin kaatopaikka, oma lemmikki on huonolla hoidolla eli pitää muistuttaa edelleenkin lemmikin hoidosta vaikka eläin ollut 5 vuotta,
lupailee mutta asiat ei toimi, unohtaa kysyä luvan nettiin (on käyttänyt siskon konetta salaa) ja kun kysytään oliko lupa olla koneella niin kuulemma "unohti" aivan sen, ei tee omatoimisesti mitään paitsi wc käynnit
ja ruokailut ja peseytymiset, aina siis AINA kun asiat menee huonosti on kaikissa muissa syy paitsi hänessä itsessään, vanhemmissa tietysti myös kaikki vika ei hänessä itsessään, kommentit ovat "ei kiinnosta" "mitä sitten" yms, tekee kaiken vasten tahtoa esim siivous, roskapussien viennit jne.
Rahaa pitäisi saada kun pitäisi ostaa "kaikkea vaan" ja kuskata autolla sinne ja tänne. Suunnittelee että
hänet kuskataan vaikka 100km päähän ja sanoo kavereille, että vanhemmat tuo. Vaikka ei ole kysynyt
asiasta meiltä mitään ja suuttuu kun emme lupaudu viemään. Eli tekee kysymättä päätökset vanhempien puolesta. Yrittää manipuloida kaikkia.
Ja jos nyt ehdotatte, että kaikkihan murrosikäiset on tuollaisia. Tämä käytös on jatkunut 8 vuotiaasta saakka.
Joten tuskin on enää mistään murrosiästä kyse. Emme anna rahaa kuin harvoin ja tarpeeseen. Ja koska käytös on mitä on niin huonoa käytöstä emme palkitse.
Viime keväänä oli haku jatko opintoihin. ´Lapsi olisi halunnut ns erityislukioon jossa musiikkia
enemmän. Asiasta oli jo siis keskusteluja hänen ollessa 14vuotias. Keskustelimme ja sanoimme mitä vaatii
että annamme luvan muuttaa toiselle paikkakunnalle kauas kotoa noin 150km. Aluksi muutaman päivän jaksoi olla yhteistyöhaluinen, mutta sitten häntä ei enää kiinnostanut. Ei kuulemma kiinnosta
tehdä kotona mitään: ei siivota, ei vieä roskia, ei hakea postia laatikosta, ei tyhjätä astianpesukonetta tai täyttää, viedä vaatteita kuivamaan, eikä muutakaan. Mutta kiinnostaa kyllä nenälle hyppiminen, rahan pyytäminen, ruoka ollaan kyllä vailla mutta ei sen eteen tehdä mitään, kiinnostaa vaan nukkua puoli yhteen saakka vapaapäivinä ja loppupäivä menee lorvien, ja kiinnostaa vaan kaikki mukava kuten elokuvat ja shoppailu, raha, karkit jne. Näistä on keskusteltu vuosien saatossa monet monet kerrat. Hän lupaa ja lupaa, mutta mikään asia ei muutu. Ja siksi emme antaneet lupaa muuttaa pois kotoa ja hakea
toisen paikkakunnan lukioon.
Ollaammeko liiaan kovia vanhempia tästä syystä? Lapsi vetoaa kaikkeen esim. siihen että
sinäkin olet saanut muuttaa opiskelun takia, sinulla oli vapaa kasvatus eikä tälläinen kuri kuin mulla,
on jopa vetänyt minun vanhemmat tähän jotka yrittää kovasti että minun pitäisi ajatella siirtoa toiseen lukioon jne jne
Tästä varmaan jäi montakin asiaa kertomatta, mutta tässä pääosin tarina.
