V
"vieras"
Vieras
Onko kohtalotovereita tai neuvoja mitä tehdä?
Olen lähes nelikymppinen ja ainoa lapsi. Äitini on ollut todella omistushaluinen minusta, eikä hyväksy sitä, että olen mennyt naimisiin ja minulla on nyt oma perhe mieheni kanssa, ja lapsia. Hänen mielestään hänen pitäisi esim. saada tulla meille milloin vaan, ja hänen pitäisi saada päättää miten kasvatamme lapsemme, mitä teemme lomillamme jne.
Olen tästä käynyt hänen kanssaan vääntöä koko aikuisikäni. Hän ei voi sietää miestäni, ja piikittelee tätä aina kun tulee meille. Minulle ja lapsilleni hän mustamaalaa miestäni ja puhuu tästä pahaa.
Nyt on myös tullut ilmi, että hän on puhunut meistä myös sisaruksilleen ja muille sukulaisillemme. Nämä uskovat suoraan äitini sanat eivätkä edes kysy minulta omaa versiotani asioista. Nyt sain haukkumakirjeen eräältä sukulaiselta, jossa haukuttiin minua koska en anna äitini käydä meillä tarpeeksi usein ja miestäni koska hän ei kuulemma osaa tehdä mitään oikein.
Soitin itku kurkussa äidilleni (virhe!) ja kysyin onko hän kertonut jotain asioistamme tälle sukulaiselle koska sain niin oudon postin. Hän kiistää puhuneensa. Sanoin äidilleni että minua loukkaa, kun hän puhuu sukulaisille selän takana minun asoistani, enkä halua että he vatvovat minun asioitani keskenään.
Kas kummaa, hetken päästä tulee sukulaiselta uusi meili jossa käy ilmi että äitini on heti puheluni jälkeen soittanut hänelle ja "kannellut" että olen koertonut meilistä äidilleni. Sukualainen on vihainen ja esittää marttyyria. Minulta meni taas kerran luottamus äitiini
Minusta on kamalaa ettei omaan äitiin voi luottaa
Enkä tajua miksi hän/he tekevät näin? Tunnen oloni suvun mustaksi lamapaksi ja melkeinpä kiusatuksi sukuni taholta. Koen, etten voi puhua äidilleni mitään kun kaiken hän kertoo suvulle ja vääristelevät vielä asioita. Olen niin väsynyt tähän! Kaiken lisäksi meillä juuri muutto meneillään ja pienet huonosti nukkuvat lapset. Itkettää vaan, kun miettii, miten ihanaa olisi, jos olisi sellainen äiti, joka tarjoaisi tukeaan hankalassa paikassa, esim. hoitaisi joskus lapsia tai tulisi vaikka auttamaan muutossa tai siivouksessa. Mutta ei, hän vain kuormittaa meitä lisää juoruilullaan ja vie multa loputkin voimat tässä muutenkin jo haastavassa tilanteessa.
Olen lähes nelikymppinen ja ainoa lapsi. Äitini on ollut todella omistushaluinen minusta, eikä hyväksy sitä, että olen mennyt naimisiin ja minulla on nyt oma perhe mieheni kanssa, ja lapsia. Hänen mielestään hänen pitäisi esim. saada tulla meille milloin vaan, ja hänen pitäisi saada päättää miten kasvatamme lapsemme, mitä teemme lomillamme jne.
Olen tästä käynyt hänen kanssaan vääntöä koko aikuisikäni. Hän ei voi sietää miestäni, ja piikittelee tätä aina kun tulee meille. Minulle ja lapsilleni hän mustamaalaa miestäni ja puhuu tästä pahaa.
Nyt on myös tullut ilmi, että hän on puhunut meistä myös sisaruksilleen ja muille sukulaisillemme. Nämä uskovat suoraan äitini sanat eivätkä edes kysy minulta omaa versiotani asioista. Nyt sain haukkumakirjeen eräältä sukulaiselta, jossa haukuttiin minua koska en anna äitini käydä meillä tarpeeksi usein ja miestäni koska hän ei kuulemma osaa tehdä mitään oikein.
Soitin itku kurkussa äidilleni (virhe!) ja kysyin onko hän kertonut jotain asioistamme tälle sukulaiselle koska sain niin oudon postin. Hän kiistää puhuneensa. Sanoin äidilleni että minua loukkaa, kun hän puhuu sukulaisille selän takana minun asoistani, enkä halua että he vatvovat minun asioitani keskenään.
Kas kummaa, hetken päästä tulee sukulaiselta uusi meili jossa käy ilmi että äitini on heti puheluni jälkeen soittanut hänelle ja "kannellut" että olen koertonut meilistä äidilleni. Sukualainen on vihainen ja esittää marttyyria. Minulta meni taas kerran luottamus äitiini
Minusta on kamalaa ettei omaan äitiin voi luottaa