En voi luottaa äitiini :(

["vieras"]

Onko kohtalotovereita tai neuvoja mitä tehdä?

Olen lähes nelikymppinen ja ainoa lapsi. Äitini on ollut todella omistushaluinen minusta, eikä hyväksy sitä, että olen mennyt naimisiin ja minulla on nyt oma perhe mieheni kanssa, ja lapsia. Hänen mielestään hänen pitäisi esim. saada tulla meille milloin vaan, ja hänen pitäisi saada päättää miten kasvatamme lapsemme, mitä teemme lomillamme jne.

Olen tästä käynyt hänen kanssaan vääntöä koko aikuisikäni. Hän ei voi sietää miestäni, ja piikittelee tätä aina kun tulee meille. Minulle ja lapsilleni hän mustamaalaa miestäni ja puhuu tästä pahaa.

Nyt on myös tullut ilmi, että hän on puhunut meistä myös sisaruksilleen ja muille sukulaisillemme. Nämä uskovat suoraan äitini sanat eivätkä edes kysy minulta omaa versiotani asioista. Nyt sain haukkumakirjeen eräältä sukulaiselta, jossa haukuttiin minua koska en anna äitini käydä meillä tarpeeksi usein ja miestäni koska hän ei kuulemma osaa tehdä mitään oikein.

Soitin itku kurkussa äidilleni (virhe!) ja kysyin onko hän kertonut jotain asioistamme tälle sukulaiselle koska sain niin oudon postin. Hän kiistää puhuneensa. Sanoin äidilleni että minua loukkaa, kun hän puhuu sukulaisille selän takana minun asoistani, enkä halua että he vatvovat minun asioitani keskenään.

Kas kummaa, hetken päästä tulee sukulaiselta uusi meili jossa käy ilmi että äitini on heti puheluni jälkeen soittanut hänelle ja "kannellut" että olen koertonut meilistä äidilleni. Sukualainen on vihainen ja esittää marttyyria. Minulta meni taas kerran luottamus äitiini

Minusta on kamalaa ettei omaan äitiin voi luottaa Enkä tajua miksi hän/he tekevät näin? Tunnen oloni suvun mustaksi lamapaksi ja melkeinpä kiusatuksi sukuni taholta. Koen, etten voi puhua äidilleni mitään kun kaiken hän kertoo suvulle ja vääristelevät vielä asioita. Olen niin väsynyt tähän! Kaiken lisäksi meillä juuri muutto meneillään ja pienet huonosti nukkuvat lapset. Itkettää vaan, kun miettii, miten ihanaa olisi, jos olisi sellainen äiti, joka tarjoaisi tukeaan hankalassa paikassa, esim. hoitaisi joskus lapsia tai tulisi vaikka auttamaan muutossa tai siivouksessa. Mutta ei, hän vain kuormittaa meitä lisää juoruilullaan ja vie multa loputkin voimat tässä muutenkin jo haastavassa tilanteessa.

 

["vieras"]

Narsisti. Tee täydellinen pesäero ihmiseen ja sukulaisiin. Sinut on kasvatettu heikoksi ja siksi et osaa pitää puoliasi ja asettaa rajoja ja pompottelu jatkuu. Olet aikuinen lapsi, jonka olisi pitänyt tajuta elämän tosiasiat jo aikoja päiviä sitten. Äitisi ei tule muuttumaan mihinkään.

 

["vieras"]

Itse kyllä pistäisin välit poikki koko sukuun (tai niihin jotka juoruja vatvovat) tuossa vaiheessa. Aika raaka ratkaisu mutta veikkaan että stressi siitä vähentyisi. Ja ehkä äitiäsikin alkaisi mietityttää haluaako käytöksellään aiheuttaa sen ettei näe lapsenlapsiaan (tosin kuvauksen perusteella kenties ei).

 

["vieras"]

Nyt asettamaan selkeitä rajoja, hyvä nainen!! Minä en tuollaiselle äidille paljon kertoilisi mitään henkilökohtaisia asioita, vaan pitäisin keskustelut ihan "on ilmoja pidellyt" -linjalla. Näin ei toinen pääse loukkaamaan ja puuttumaan asioihin. Keskeytät tylysti kaikki jonninjoutavat löpinät ja piikittelyt, sanot että ei kiinnosta keskustella tuollaisesta ja käännät keskustelun muihin aiheisiin. Ja sitten lopetat tuon sukulaisten edessä nöyristelyn ja selittelyn. Annat sukulaisten juoruilla mitä juoruilevat, keskity omaan elämääsi., Jos joku heistä vie liikaa energiaasi, älä ole yhteyksissä ollenkaan.

 

[tsemp]

Pidä reippaasti etäisyyttä ja rajaa; tee vaikka aikataulu sen suhteen mikä omasta mielestäsi on kohtuullista ja riittävää yhteydenpitoa ja pidä siitä kiinni. Ei kaikkien perheiden tarvitse eikä kaikki voikaan olla jotain tuollaista mummeliisan tapaista sekaelämää jossa perhe- ja sukupolvirajat ylittyvät kaiken aikaa - joskus sellainen voi olla äärimmäisen kuormittavaa ja sitovaa kaikille. Äitisi on äitisi, hänen yhteydenpitonsa lapsiisi on tärkeää suunnitellusti, mutta anna hänen hölinöidensä mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muut sukulaiset voit toistaiseksi vaikkapa vapaasti unohtaa ja olla välittämättä heidän yhteydenotoistaan...

Huolehdi omasta perheestäsi, terveydestäsi, ystävistäsi. Tsemppiä. Äideistäkin pitää joskus ottaa irti. Samalla voit pohtia sitä miten itse aikanaan sitten haluat ja voit päästää omistasi irti - kun on sen aika.

 

[Tsemp]

Niin, ja voi olla että sinun kannattaa valita vuodatuksillesi ja pääsi purkamiselle joku muu kohde kuin äitisi.

 

["vieras"]

Niin en mä ole hänelle mitään kertonutkaan pitkiin aikoihin, mutta nyt soitin sen takia kun sukulaiselta tullut posti oli niin inhottava, ja haluaisin hänelle kertoa että minua loukkaa se, että he puhuvat asoistani selkäni takana.

Mutta näköjään oli taas liikaa vaadittu että hän pitäisi sen omana tietonaan.

En haluaisi katkaista välejä sukuuni, vaikka meinaankin pitää hieman taukoa esim. tämän sukulaisen suhteen, joka meilin lähetti. Äitiini haluan olla yhteydessä, jo lastemmekin takia. Mutta ehkä on viisas neuvo pitää kaikki keskustelut tuolla ilmoja on pidelly -tasolla.

vaikka ei sekään välttämättä auta, hän kun tekee näitä päätelmiään ihan ilman jutteluakin. Esim. meillä käydessään hän tuntuu löytävän epäkohtia.

Niin, ja voi olla että sinun kannattaa valita vuodatuksillesi ja pääsi purkamiselle joku muu kohde kuin äitisi.

 

["vieras"]

Kurjaa. Laita välit poikki. Sano suoraan että et siedä hänen toimintaansa ja että nyt pidetään taukoa. Ole määrätietoinen äläkä lankea narsistin itkuun.

 

["hennipenni"]

Joskus se napanuora täytyy katkaista. Siis lapsen puolelta.
Olet ainut lapsi ja vieläpä tytär, joten äitisi on tottunut päättämään kaikki asiasi.
Hän tulee aina olemaan martyyri tässä asiassa, koska ei ymmärrä itse tekevänsä mitään väärää. Et tule koskaan saamaan häntä ymmärtämään tilannetta itsesi ja miehesi puolelta. Et vaikka kuinka yrittäisit. Äitisi ei ole pystynyt ottamaan sinuun tervettä etäisyyttä jo silloin kun se olisi pitänyt tehdä, eli silloin kun olit noin teini-ikäinen.
Toinen pointti vielä, jota itse olen joutunut miettimään on, että en halua itse lapsieni oppivan, että joku voi käyttäytyä tuollein sukulaisiaan kohtaa. Kierteen on katkettava. Ja sinun puolisoa kunnioitettava. Ei äitisikään siedä että marssit heille ja alat arvostelemaan häntä...HÄNEN omassa kodissaan..
Jaksamista sinulle. Ja perheellesi. Pahalle se ero tuntuu, mutta pahemmalle se tuntuu jos jäät kärsimään.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27224717]Niin en mä ole hänelle mitään kertonutkaan pitkiin aikoihin, mutta nyt soitin sen takia kun sukulaiselta tullut posti oli niin inhottava, ja haluaisin hänelle kertoa että minua loukkaa se, että he puhuvat asoistani selkäni takana.

Mutta näköjään oli taas liikaa vaadittu että hän pitäisi sen omana tietonaan.

En haluaisi katkaista välejä sukuuni, vaikka meinaankin pitää hieman taukoa esim. tämän sukulaisen suhteen, joka meilin lähetti. Äitiini haluan olla yhteydessä, jo lastemmekin takia. Mutta ehkä on viisas neuvo pitää kaikki keskustelut tuolla ilmoja on pidelly -tasolla.

vaikka ei sekään välttämättä auta, hän kun tekee näitä päätelmiään ihan ilman jutteluakin. Esim. meillä käydessään hän tuntuu löytävän epäkohtia.[/QUOTE]
Usko vaan, että äitiäsi ei kiinnosta sinun surusi ja murheesi. Olet hänelle pelkkä jatke. Kun tämän tiedät, niin on oma valinta jatkatko samalla pään seinään hakkaamislinjalla jomman kumman kuolemaan asti. Ja miksi haluat, että lapsesi altistuvat vakavasti häiriintyneelle ihmiselle? Eivät lapset sellaisia isovanhempia kaipaa.

 

[tsemp]

Mun äitini ei, ehkä, ole noin kamala. Mutta on se, kamala ja ihana, varmasti yrittänyt parhaansa, sitä en epäile, mutta oman aikansa ja menneisyytensä uhri. Muistan että varsinkin nuorena äitinä koin ahdistusta äidistä ja kuulin jyrinänä ja tuomiona kaikki hänen arvostelevat kommenttinsa. Noin vähän alle nelikymppisenä koin elämässäni kuitenkin sellaisia asioita, että äidin nurinat alkoivat tuntua aika pieniltä asioilta, ja toisaalta koin että yllättävissä asioissa koin saavani voimiakin äidistä, ainakin siitä tiedosta että periaatteessa hän haluaa minulle ja lapsilleni hyvää (mitä se hyvä sitten milloinkin on, siitä voimme olla eri mieltä keskenämme). Oman lapseni oireilu ja toilaukset nuoruusiän kriiseissä ahdistivat minua kovasti, ja sittemmin kun kaikki lapseni ovat kasvaneet nuoriksi aikuisiksi olen itse äitinä väliin ollut häikäistynyt siitä miten herkästi lapseni myös kuulevat minun sanani jotenkin isompina kuin olen niitä tarkoittanutkaan - läppä jonka voin heittää kaverille tai työkaverille muuttuu merkityksiltään ihan eri mittasuhteisiin kun sen sanoo omalle lapselle, eikä sitä millään aina meinaa edes tajuta eikä muistaa - kun he alkavat jo näyttää aikuisilta ja käyttäytyäkin aikuisen tavalla. Oppia ikä kaikki... äitinä ja tyttärenä.

Naisen paras ystävä on kyllä sen paras tyttöystävä. En olisi järjissäni jollei mulla olisi rakasta Marikaa jonka kanssa on oltu ystäviä 10-vuotiaista saakka... ja kestetty miehet, lapset, äidit ja isät....

 

[Rockwood]

Välit poikki vaan ainakin vähäksi aikaa!!
Mun äiti on myös sellainen matriarkka että oksat pois. Kohteli jo lapsena meitä sisaruksia eriarvoisesti, ja sama meno jatkuu nyt aikuisiällä.
Sotkee meidän sisarusten välejä, puhumalla valheita toisistamme, juoruaa, arvostelee, pitää eriarvoisena lastenlapsiaan, ja myös osoittaa sen niin ettei lapsillekkaan jää epäselväksi, kuka se mummin suosikki on?
Veljeni on tähän hommaan lähtenyt mukaan ja nyt ei olla 7kk pidetty yhteyttä, veli kun sinisilmäsenä uskoo kaiken mitä äiti sanoo!:headwall: