Ilmiö kotiäitien ja työssäkäyvien äitien kesken

["vieras"]

[QUOTE="a p";27583387]Tämä ketju ei koske niitä äitejä jotka OVAT olleet joskus töissä ja joilla on jokin koulutus ja aie palata töihin! Tämä keskustelu koskee vain äitejä, joilla ei ole mitään näköalaa kodin ulkopuolisesta paikasta tai mitään motivaatiota muuhun kuin äitiyteen. Joten keskustelu pysyköön nyt näissä kotiäideissä, jotka usein roikkuvat kotiäiteinä vain lapsilisän ja miehen palkan turvin.[/QUOTE]

Anteeksi, mutta mitä väärää siinä on, että "roikkuu kotiäiteinä vain lapsilisän ja miehen palkan turvin." Esim. Saksassa näitä kotirouvia on vaikka kuinka, ja heitä todella arvostetaan, en tajua miksi sinä et arvosta. Eikö se ole perheiden omakohtainen päätös jääkö äiti kotiin vai ei, jos kerran siihen on varaa. Nyt ap olet pahasti hakoteillä. Ei elämä arvotu pelkästään koulutuksesta ja työstä! Etkö ole huomannut kuinka moni äiti vaihtaa alaa, miettii elämänvalintojaan, etsii uusia töitä, jopa "downshiftaa"? Ajat ovat muuttuneet, ja on hyvä että ihmiset mietivät elämänvalintojaan. Ja lapsille mahtavaa että saavat olla kotona äidin kanssa.

Mikä sinusta siellä "kodin ulkopuolisessa paikassa/maailmassa" on niin hienoa??
Mitä jos menettäisit työsi? Olisitko samantien hermorauniona ja masennuseläkkeellä? Älä hyvä ihminen luule että työ on koko elämä.

 

["a p"]

Lihavoitu lause kuulostaa kovin karulta ja huolestuttavalta : /
Hyvän vanhemmuuden tulee mielestäni olla tavoiteltava asia, oli vanhempi sitten täysillä ansiotyössä tai kotona lasten kanssa. Jos ihminen kokee työn vapauttavan vanhemmuudesta ja antavan luvan hoitaa äitiys/isyys vähän "vasemmalla kädellä", on syytä havahtua.

Kyllä työssäkäyvät äidit uskaltavat urputtaa lastenkasvatuksen vaikeuksistakin ja omista epäonnistumisista jne. Onhan työn ja perhe-elämän sovittelussa haasteensa. Kotiäideillä haasteet ovat erilaiset, mutta ympärillä havaitsemieni kouluttamattomien kotiäitien perhe-elämän hehkutus tuntuu aika epärealistiselta siihen nähden miten perheenäidit yleensä kokevat. Tuntuu siis, että tietyn taustaiset äidit kokevat painetta esittää tietyissä tilanteissa parempaa... ehkä hyväksytyksi tulemisen vuoksi?

Ja tiedän, etteivät nuo äidit ole aina ihan sitä mitä kovasti tuovat ilmi. Puhun ihan vain niistä äideistä, joiden kohdalla todellisuudessa on osoittanut ristiriitaisuuksia.

 

[Mollie]

[QUOTE="a p";27583387]Tämä ketju ei koske niitä äitejä jotka OVAT olleet joskus töissä ja joilla on jokin koulutus ja aie palata töihin! Tämä keskustelu koskee vain äitejä, joilla ei ole mitään näköalaa kodin ulkopuolisesta paikasta tai mitään motivaatiota muuhun kuin äitiyteen. Joten keskustelu pysyköön nyt näissä kotiäideissä, jotka usein roikkuvat kotiäiteinä vain lapsilisän ja miehen palkan turvin.[/QUOTE]

Ensinnäkin, tällaisia äitejä - jotka eivät ole koskaan olleet töissä eivätkä aio koskaan töihin mennäkään - on todella vähän.

Toisekseen, jos ihminen pystyy olemaan menemättä töihin lapsilisien ja miehen palkan ansiosta, niin mitä se sinulle kuuluu?

Ja kolmanneksi, oletetaan että minulla on osakesijoituksistani niin paljon osinkotuloja että voin elää niillä tarvitsematta tehdä (palkka)töitä. MInulla on myös kaksi lasta, joiden kanssa olen kotona. "Roikunko" siis kotona ja olen säälittävä luuseri, vai onko aloittajan mielestä jokin ero siinä, millä varoilla siellä kotona ollaan?

 

[Viikate]

[QUOTE="vieras";27583420]Minusta ilmiöstä on kyse. Mutta laajemmasta näkökulmasta: miksi naiset (koulutetutkin, hyvässä työmarkkina-asemassa olevatkin) ovat taas jäämässä kotiin? Ja miksi vuorotteluvapaa on usein naisten ratkaisu? Miksi naiset huolehtivat ikääntyvistä omaisista? Selvästi ollaan jonkinlaisessa yhteiskunnallisessa virtauksessa. En ihan feministiseksi backlashiksi nimittäisi, mutta jotain samansuuntaista.[/QUOTE]

Nähdäkseni on tultu emansipaation jälkeiseen aikakauteen, jossa nainen on vapaampi valitsemaan luonnollisen hoivaajan roolin näin halutessaan. Takana on aika, jolloin naiselle annettiin käytännössä mahdollisuus vain uusintavaa työtä tekeväksi hoivaajaksi ja takana on myös se aika, jolloin roolit murrettiin "karmit kaulassa" eikä haluttukaan tulla määritetyksi äitiyden kautta. Todellinen valinnan mahdollisuus antaa arvon myös perinteisen pehmeälle feminiinisyydelle, naisten ei tarvitse koettaa pyrkiä maskuliinisuuteen saadakseen hyväksyntää Tämä näkyy kaikkialla yhteiskunnassamme.

 

["vieras"]

Lihavoitu lause kuulostaa kovin karulta ja huolestuttavalta : /
Hyvän vanhemmuuden tulee mielestäni olla tavoiteltava asia, oli vanhempi sitten täysillä ansiotyössä tai kotona lasten kanssa. Jos ihminen kokee työn vapauttavan vanhemmuudesta ja antavan luvan hoitaa äitiys/isyys vähän "vasemmalla kädellä", on syytä havahtua.

Huomasin saman, samaa mieltä. Ja pelkään että tämä on liiankin yleistä nykyään...
Toivon että ap on hyvin nuori, ja tullut äidiksi tavallaan liian pian. Silloin nämä huolestuttavat kommentit menisivät nuoruuden piikkiin...

 

["vieras"]

Kun seuraa alle yksivuotiaden ja vähän isompienkin elämää ja päiväkotipäivää, muuttuu väkisinkin vähän fanaattiseksi kotiäitiyden puolustajaksi.

Ja missä sinä sitä seuraat? Vai onko lapsesi siis hoidossa?

Naurattaa ne äidit, jotka tietää kaiken päiväkotimaailmasta, vaikka omat lapset ei sellaisessa ole käyneet edes kääntymässä. Tehdään "diagnooseja" pk:n aidan takaa, kuinka siellä on asiat niin päin persettä.

Mun lapsellä on ihana pieni pk-paikka, josta ei luovuta vaikka jään uudestaan äippälomille. Osa-aikaisena viihtynyt siellä nyt vuoden ja osa-aikaisena saa jatkaa kerran-pari viikossa siellä käyntiä, ihan tilanteen ja tulevan vauvan tarpeiden mukaan. 1v2kk oli kun aloitti ja nyt ikää 2,5v.

 

["a p"]

Ensinnäkin, tällaisia äitejä - jotka eivät ole koskaan olleet töissä eivätkä aio koskaan töihin mennäkään - on todella vähän.

Toisekseen, jos ihminen pystyy olemaan menemättä töihin lapsilisien ja miehen palkan ansiosta, niin mitä se sinulle kuuluu?

Ja kolmanneksi, oletetaan että minulla on osakesijoituksistani niin paljon osinkotuloja että voin elää niillä tarvitsematta tehdä (palkka)töitä. MInulla on myös kaksi lasta, joiden kanssa olen kotona. "Roikunko" siis kotona ja olen säälittävä luuseri, vai onko aloittajan mielestä jokin ero siinä, millä varoilla siellä kotona ollaan?

On vissi ero. En voisi itse olla hyvällä omallatunnolla miehen elätettävänä. Tiedän tosi vähän miehiä, jotka käytännössä suostuisivat yksin elättämään koko perheen, mutta naisia sitäkin enemmän, jotka haluavat vain olla äitejä, hankkia lisää lapsia ja saattavat miehen tilanteeseen, että joutuvat vastaamaan kaikesta, vaikkeivät rahat riittäisikään. Nykymiehillä on kyllä jonkinlainen odotus siitä, että jossain vaiheessa nainenkin osallistuisi tienaamiseen. Vai onko vielä miehiä, jotka haluavat loppuiän kotona pysyttelevän vaimon?

 

[hyvä kotiäiti]

Ihmiskunnan historiassa äitien osallistuminen työelämään on kaikenkaikkiaan todella tuore asia! Vaatimukset naisilta tuntuvat siihen nähden todella kohtuuttomilta. On paljon luontaisempaa naiselle heittäytyä hyväksi 100% täyspäivä-äidiksi kuin palloilla stressaantuneena työn ja perheen kanssa. Onko siinä jotain pahaa? Perustelen tätä yksinkertaisesti biologialla. En usko tippaakaan femakoiden höpötyksiin. Hehän ovat ajamassa kaikki naisten perusoikeudet. Naisten pitäisi yhtäkkiä sopeutua olemaan kuin miehet, mutta eiväthän nykyiset rakenteet sellaista edes täysin mahdollista. On siis paljon luonnollisempaa olla kotiäiti, rahasta viis. On sitä ennenkin pärjätty...

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="a p";27583510]On vissi ero. En voisi itse olla hyvällä omallatunnolla miehen elätettävänä. Tiedän tosi vähän miehiä, jotka käytännössä suostuisivat yksin elättämään koko perheen, mutta naisia sitäkin enemmän, jotka haluavat vain olla äitejä, hankkia lisää lapsia ja saattavat miehen tilanteeseen, että joutuvat vastaamaan kaikesta, vaikkeivät rahat riittäisikään. Nykymiehillä on kyllä jonkinlainen odotus siitä, että jossain vaiheessa nainenkin osallistuisi tienaamiseen. Vai onko vielä miehiä, jotka haluavat loppuiän kotona pysyttelevän vaimon?[/QUOTE]

Siis sinä todella tunnet paljon tällaisia naisia? Miksi väistelet kysymystäni aiheesta?

 

[höhö]

Huomaa, että kokoomushörhöt tässä perjantai-kampanjalla liikenteessä. Kouluttamattomat kotitiäidit vaan kyykkyyn ja arvo pois! Vain tienaajille ihmisarvo yhteiskunnan silmissä!

Kaikki eivät elä yhteiskunnan mieliksi. Joillakin on myös se usko. Minä elän uskoni mukaan enkä ihmisille mieliksi. Äitiyteni hyvyyden mittaa ihan jokin muu kuin toinen ihminen tai raha. Mikä vapaus!

 

[äiti + työssä käyvä]

[QUOTE="vieras";27583485]Ja missä sinä sitä seuraat? Vai onko lapsesi siis hoidossa?

Naurattaa ne äidit, jotka tietää kaiken päiväkotimaailmasta, vaikka omat lapset ei sellaisessa ole käyneet edes kääntymässä. Tehdään "diagnooseja" pk:n aidan takaa, kuinka siellä on asiat niin päin persettä.

Mun lapsellä on ihana pieni pk-paikka, josta ei luovuta vaikka jään uudestaan äippälomille. Osa-aikaisena viihtynyt siellä nyt vuoden ja osa-aikaisena saa jatkaa kerran-pari viikossa siellä käyntiä, ihan tilanteen ja tulevan vauvan tarpeiden mukaan. 1v2kk oli kun aloitti ja nyt ikää 2,5v.[/QUOTE]

Päiväkodissa työntekijänä sain nähdä aivan tarpeeksi kaikenlaista monen vuoden ajan.

 

[no tuota]

Pistää miettimään, että TUNTUUKO se vain ei-lapsiaan-hoitavista äideistä siltä, koska heillä itsellään on huono omatunto? Kotona lapsiaan hoitavat tuntuvat tekevän oman valintansa mukaan ja työäideistä ne, jotka arvostelevat kotiäitiyttä moninkin epäasiallisin sanaakääntein, ovat niitä jotka eivät itse ole tyytyväisiä omaan "valintaansa"? Oman elämänsä herraa (tai rouvaa) harvoin kaivelee toisten valinnat

 

["vieras"]

Siis sinä todella tunnet paljon tällaisia naisia? Miksi väistelet kysymystäni aiheesta?

Enpä usko. Ap on aika pihalla väitöksiensä kanssa.

 

["vieras"]

Ihmiskunnan historiassa äitien osallistuminen työelämään on kaikenkaikkiaan todella tuore asia! Vaatimukset naisilta tuntuvat siihen nähden todella kohtuuttomilta. On paljon luontaisempaa naiselle heittäytyä hyväksi 100% täyspäivä-äidiksi kuin palloilla stressaantuneena työn ja perheen kanssa. Onko siinä jotain pahaa? Perustelen tätä yksinkertaisesti biologialla. En usko tippaakaan femakoiden höpötyksiin. Hehän ovat ajamassa kaikki naisten perusoikeudet. Naisten pitäisi yhtäkkiä sopeutua olemaan kuin miehet, mutta eiväthän nykyiset rakenteet sellaista edes täysin mahdollista. On siis paljon luonnollisempaa olla kotiäiti, rahasta viis. On sitä ennenkin pärjätty...

Eli ei muuta kuin takas sinne hellan ja nyrkin väliin! Miehille kaikki valta ja naisilta vois ottaa oikeastaan sen äänioikeudenkin pois, kun mitäpä he sillä tekevät kun eivät edes omia rahojaan tienaa....

HUOH!!!

Siinä ei ole mitään feminismiä, jos nainen haluaa kouluttautua ja mennä töihin ja tienata itse omat rahansa. Siinä on pelkästään tervettä järkeä! Miksi ihmeessä ei saisi käyttää omia aivojaan vaan pitäis jokaisen naisen heittäytyä miesten elätiksi? Yäk, ahdistaa ajatuskin. "Kulta, antaisitko rahaa että voi käydä kaupassa...." Hrrrrr...

 

["vieras"]

Pistää miettimään, että TUNTUUKO se vain ei-lapsiaan-hoitavista äideistä siltä, koska heillä itsellään on huono omatunto? Kotona lapsiaan hoitavat tuntuvat tekevän oman valintansa mukaan ja työäideistä ne, jotka arvostelevat kotiäitiyttä moninkin epäasiallisin sanaakääntein, ovat niitä jotka eivät itse ole tyytyväisiä omaan "valintaansa"? Oman elämänsä herraa (tai rouvaa) harvoin kaivelee toisten valinnat

Tässä tuli se totuus. Kotiäitejä ei todellakaan kaivele työäitien valinnat.
Se on juuri toisinpäin. Ja yritetään selittää kaikenlaisin sanakääntein mikä "vapaus" se on, ettei tarvitse roikkua kotona miehen tuloista riippuvaisena.Höpönlöpö sanon minä.
Olisiko kateutta vaan? Että joku pärjää miehensä tuloilla ja SAA olla kotona lasten kanssa.

 

["vieras"]

Päiväkodissa työntekijänä sain nähdä aivan tarpeeksi kaikenlaista monen vuoden ajan.

No niin tietenkin. Päiväkoteja on tiedätkö monenlaisia? Jos henkilökunta on perseestä, niin ei päiväkoti kyllä hyväkään voi olla.

Onnekseni meidän lapsen päiväkodissa on ihanat hoitajat

 

["vieras"]

Pistää miettimään, että TUNTUUKO se vain ei-lapsiaan-hoitavista äideistä siltä, koska heillä itsellään on huono omatunto? Kotona lapsiaan hoitavat tuntuvat tekevän oman valintansa mukaan ja työäideistä ne, jotka arvostelevat kotiäitiyttä moninkin epäasiallisin sanaakääntein, ovat niitä jotka eivät itse ole tyytyväisiä omaan "valintaansa"? Oman elämänsä herraa (tai rouvaa) harvoin kaivelee toisten valinnat

Niin ja tuntuuko se vain lapsiaan kotona hoitavista äideista siltä, että työssäkäyvät äidit eivät arvosta, koska itse eivät arvosta itseään?

 

[no tuota]

[QUOTE="vieras";27583601]Niin ja tuntuuko se vain lapsiaan kotona hoitavista äideista siltä, että työssäkäyvät äidit eivät arvosta, koska itse eivät arvosta itseään? [/QUOTE]

Koskahan sulle oikein selviää, että minä en ainakaan ole mitenkään riippuvainen jonkun muun arvostuksesta? Miksi ihmeessä olisin? Oletko sinä?

 

[Data]

Isyys ja työ ovat molemmat minua määrittäviä asioita, mutta kummallakaan ei ole suurta merkitystä sen määrittelyssä mikä olen. En usko että kaikilla äideilläkään olisi suurimpana määrittävänä tekijänä jompikumpi.

 

[Mollie]

[QUOTE="a p";27583510]On vissi ero. En voisi itse olla hyvällä omallatunnolla miehen elätettävänä. Tiedän tosi vähän miehiä, jotka käytännössä suostuisivat yksin elättämään koko perheen, mutta naisia sitäkin enemmän, jotka haluavat vain olla äitejä, hankkia lisää lapsia ja saattavat miehen tilanteeseen, että joutuvat vastaamaan kaikesta, vaikkeivät rahat riittäisikään. Nykymiehillä on kyllä jonkinlainen odotus siitä, että jossain vaiheessa nainenkin osallistuisi tienaamiseen. Vai onko vielä miehiä, jotka haluavat loppuiän kotona pysyttelevän vaimon?[/QUOTE]

So what mitä sinä itse et voisi tehdä. Kysymys kuuluukin, alatko arvottamaan toisten ihmisten elämää ja vapaasti tehtyjä valintoja oman mutusi pohjalta.

Edelleenkin viittaan Hesarin eiliseen yliöön, jossa työelämän tutkija sanoi, että kouluikäisten lasten äidit ovat työelämässä mukana lähes yhtä suurella prosentilla kuin isät. Kotona pieniä lapsiaan hoitavat äidit eivät siis jää loppuiäkseen kotiin, vaan menevät töihin viimeistään silloin kuin lapset ovat koulussa.

Tämä on pitkälti kulttuurinen juttu: niin joku aikaisemmin tässä ketjussa huomautti, monessa maassa, esim. Saksassa ja Britanniassa, on niitä todellisia kotirouvia, jotka eivät avioiduttuaan mene enää töihin sittenkään, kun heidän lapsensa menevät kouluun (ja näissä maissa mennään kouluun nuorempina kuin Suomessa.) Onko tämä sinusta paheksuttavaa ihan universaalisti, vai onko se paheksuttavaa vain jos kotirouvat ovat suomalaisia?

 

["a p"]

Siis sinä todella tunnet paljon tällaisia naisia? Miksi väistelet kysymystäni aiheesta?

Esitän vastakysymyksen: Eikö jokaisella ole lupa välillä tunnustaa olevansa ei-niin-hyvä äiti? Voi tämän vääntää toki halutessaan niinkin, että pitäisi heittäytyä huonoksi äidiksi tahallaan (niinkuin tuo jo vaannettiin), mutta pidetään nyt järki mukana tässä kuitenkin.

Avaukseni perustuu vain ympäristön havaintoihini. En tiedä johtuuko se asuinseudusta vai mistä, mutta tunnen valitettavan paljon naisia, jotka ovat puheen tasolla muuta kuin tekevät ja elävät.

Mieluummin itse valitan muiden äitien kanssa suoraan elämän haasteista kuin koen tarvetta esittää jotain idylliä, johon ei olisi monen tuntemani tilanteessa juurikaan varaa. Esittäminen voi koitua tosi raskaaksi painolastiksi.

Sikäli työ tuo mahdollisuuden jakaa elämänsä huolia toisin kuin jatkuva kotona huseeraaminen. Kyllä monet kotiäidit ovat nykyään yksin taakkansa kanssa, vaikka jotkut antavat ymmärtää ihan muuta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27583601]Niin ja tuntuuko se vain lapsiaan kotona hoitavista äideista siltä, että työssäkäyvät äidit eivät arvosta, koska itse eivät arvosta itseään? [/QUOTE]

Kaiken voi kääntää nurinkurin, kun ei itse halua nähdä totuutta.
Kyllä mä luulen, että vaatii enemmän itsetuntoa JÄÄDÄ KOTIÄIDIKSI, kuin se että juoksee töihin kotiäitiyttä pakoon, kun pää ei kestä kotona oloa ja menettää oman persoonansa, eikä tunne oloaan omaksi itsekseen enää kun kukaan ei kehu, eikä ole tarpeeksi älyllistä haastetta jne....
Luulisin että kotiäideillä se itsetunto on kohdillaan, koska KYKENEE jäämään työelämästä pois vuosiksi, pelkäämättä että menettää jotain, tai menettää osan itsestään.

Ei taida olla kotiäitien pään sisällä nämä jutut, joita täällä työäidit kirjoittelevat kotiäideistä. Arvostus näissä kirjoituksissa on kyllä kaukana. Kun ajatellaan vaan itsekkäästi että "mun maksamat verorahat valuvat hukkaan, kun joku hoitaa lastaan kotona." Ja haukutaan kotiäidit miehen rahoilla "kotona roikkuviksi ".
NIinkuin esim tämänkin ketjun ap. Miten älykästä pohdintaa kotiäideistä. HAH!

 

["a p"]

Ennen kotirouvana olo oli toisenlaista kun oli yhteisö ympärillä ja kotonaolo oli kulttuurinen velvollisuus.

Ihan totta tuo, ettei suomalaisessa nykykulttuurissa ymmärretä kotirouvan virkaa. Tämä on hyvä lisätäsmennys, etten puhu ohi aiheen. Puhukaamme siis vanhanaikaisista kotirouvista Suomessa, jotka edelleen ulkomailla porskuttavat ja heitä hyvinkin paljon arvostetaan, mutta se liittyy naisen asemaan noissa maissa. Naiselta odotetaan kotona eri tavalla asioita kuin naisella Suomessa. Suomessa kotirouviksi urautuvat kotiäidit luovat odotteensa itse, kaiketi vanhojen perinnejäänteiden pohjalta, mutta ovat todellakin pieni jäänne naisten keskuudessa.

 

[no tuota]

[QUOTE="a p";27583616]Esitän vastakysymyksen: Eikö jokaisella ole lupa välillä tunnustaa olevansa ei-niin-hyvä äiti? Voi tämän vääntää toki halutessaan niinkin, että pitäisi heittäytyä huonoksi äidiksi tahallaan (niinkuin tuo jo vaannettiin), mutta pidetään nyt järki mukana tässä kuitenkin.

Avaukseni perustuu vain ympäristön havaintoihini. En tiedä johtuuko se asuinseudusta vai mistä, mutta tunnen valitettavan paljon naisia, jotka ovat puheen tasolla muuta kuin tekevät ja elävät.

Mieluummin itse valitan muiden äitien kanssa suoraan elämän haasteista kuin koen tarvetta esittää jotain idylliä, johon ei olisi monen tuntemani tilanteessa juurikaan varaa. Esittäminen voi koitua tosi raskaaksi painolastiksi.

Sikäli työ tuo mahdollisuuden jakaa elämänsä huolia toisin kuin jatkuva kotona huseeraaminen. Kyllä monet kotiäidit ovat nykyään yksin taakkansa kanssa, vaikka jotkut antavat ymmärtää ihan muuta.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä, että kannattaa olla juuri sitä mitä on. Se auttaa yleisestikin vielä äideiksi(isiksi) tulemttomiakin, kun kuulevat, että ei se aina ole välttämättä pelkkää mahtavuutta, esim yöheräily.

Mutta tässä kannattaa muistaa myös, että jos itselle ei sovi joku elämäntyyli, jos itse ei jaksa kuin juuri ja juuri ne kaksi lastaan, niin joku suurperheinen voi olla IHAN OIKEASTI tyytyväinen omaan elämäänsä Että kaikki ei ole suinkaan idyllin ylläpitämistä, vaan joidenkin elämänasenne nyt vaan on sellainen!

 

[äiti + työssä käyvä]

[QUOTE="vieras";27583592]No niin tietenkin. Päiväkoteja on tiedätkö monenlaisia? Jos henkilökunta on perseestä, niin ei päiväkoti kyllä hyväkään voi olla.

Onnekseni meidän lapsen päiväkodissa on ihanat hoitajat [/QUOTE]

Ei, käsitit nyt vähän väärin. Koko kaupunkimme päivähoito on huonossa jamassa. Riippumatta siitä, että työtä tekee mitä ihanimmat työntekijät! Kun päivähoito on pilattu, siinä ei valitettavasti hoitajien ihanuus auta. Totta kai pinnistellään viimeiseen asti, etteivät päivän kurjat tapahtumat heijastu vanhempiin, joten jopa meidän kaupungissamme on paljon tyytyväisiä päivähoidon asiakkaita. He eivät tiedä paljonkaan todellisista, lähes päivittäisistä ongelmista.