Toggle sidebar

9v. lapsi psykologille syömisen ja puheidensa takia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Huolestunut äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

"Huolestunut äiti"

Vieras
Lapsi syö kotona aamupalan ja senkin välillä heikosti. Koulussa ei ole tainnut koko syyslukukauden aikana syödä kuin viitisen kertaa. On kuulemma pahaa ruokaa. Kaverini lapset tiesivät kertoa, että erään kerran lapseni oli syönyt yhden pinaattilätyn ja sitten juossut ruokalasta omalle koululle, että saa kulutettua sen lätystä saadun energian.

Tänään lapsi oli terkkarin vastaanotolla kun olimme puhuneet opettajalle lapsen syömisistä ja puheista. Terkkarin mukaan painossa ei ole mitään hälyyttävää ainakaan vielä, miinus4-käyrällä menee. Painoa n. vuodessa tullut vain 300g ja pituutta reilun 3 senttiä. Terkkari oli kysynyt lapselta, että oliko syönyt kouluruokailussa ja lapsi kertoi juoneensa lasin maitoa. Sen jälkeen juossut koululle, että saa sen kulutettua. Kotona lapsi syö ruokaa vaihtelevasti esim. tänään söi ihan normaalisti. Lenkille en lasta päästä jos ei syö ruokaa. Terkkarille oli kertonut, että jos ei pääse lenkille niin sitten juoksee omassa huoneessaan ympyrää. Lapsi onneksi vielä niin pieni, että helposti kertoo kaiken eikä valehtele kuten voisi esim. 13v. tehdä.

Lapsi puhuu olevansa läski, hänellä on iso vatsa, kylkiluut ei näy tarpeeksi, ei halua rasvaista ruokaa, haluaa aloittaa karkkilakon (liika karkki toki pahasta). Puheet on niin sellaisia mitä tiedän anorektikkojen puhuvan ja terkkarikin huolestui noista puheista. Sen takia hän suosittelikin neuvolan psykologia ja totta kai me vanhemmat siihen suostumme.

Lapsen isä on normaalipainoinen ja mä olen ylipainoinen, näin ollut lapsen koko elämän ajan. Itse en ole kuitenkaan koskaan puhunut lapselle mitää laihduttamisesta, rasvoista tms. Lapsi ei paljoa ole tietokoneella eikä varsinkaan valvomatta eli netistä hän ei ole voinut asiaa löytää. On käynyt ilmi, että luokkakavereissa muitakin tyttöjä jolla ongelmaa tässä samassa asiassa. Eli joku siellä koulussa kertoo asioita ja esim. sellaisen vinkin kertonut, että ottaa ruokaa vähän lautaselle, sotkee sen ympäri lautasta ja sitten näyttää siltä kuin olisi syönyt ruokaa.

Mihin tämä maailma menee kun jo tuon ikäinen lapsi puhuu ja tekee tuollaista. Saa nähdä kuinka raskas tie tästä vielä tulee kuljettavaksi. Itkettää ja mieli on raskas.
 
Valitettavasti tuo kaikki ei tule koulusta, mediasta ja kavereista. Syömishäiriöt useimmiten johtuvat huonoista väleistä vanhempiin, esm liikaa kontrollia, auktoriteettia, traumaattisesta kokemuksesta, lapsi ei tunne saavansa omana itsenään hyväksyntää jne...

T: Syömishäiriöisten lasten ja nuorten kanssa työskentelevä täti
 
Joo, mustakin kuulostaa siltä, että koulua ja kavereita on paha syyttää tilanteesta. Jotain pitää olla pintaa syvemmällä. Mutta en kyllä lähtisi vanhempiakaan syyttämään liiasta auktoriteettinsa tai liian vähästä hyväksynnästä,
 
Joo kiitos vain. Kaipasin täältä tukea ja vertaistukea niin saan syyllistämistä. Ihan kuulkaa on tiedossa, että ketkä muut tytöt tekee tuota ja sieltä niitä puheita on varmasti tullut. Ei lapsi kotona kuule ja näe mitään tuollaisia asioita.
 
[QUOTE="a p";27640568]Joo kiitos vain. Kaipasin täältä tukea ja vertaistukea niin saan syyllistämistä. Ihan kuulkaa on tiedossa, että ketkä muut tytöt tekee tuota ja sieltä niitä puheita on varmasti tullut. Ei lapsi kotona kuule ja näe mitään tuollaisia asioita.[/QUOTE]

Luokassa voi yksi tai kaksi lasta aloittaa höpötyksen, miten ovat lihavia ja miten ruoka on pahaa ja kohta kaikki joutuvat esittää että ruoka on pahaa ja ei ole nälkä.

Mutta tämä on vakavampi juttu, jos lapsi jatkaa kotona noita höpötyksiään, eikä pelkästään esitä koulussa muiden kanssa, että kouluruokaa ei voi syödä, ja tulee koulusta kiireesti syömään senkin edestä välipalaa. (aamulla nyt aika harva syö hyvin, kun pitää mennä yhdeksään tai kahdeksaan, kenellä on nälkä? ei ainakaan alakoululaisella, jolla ei vielä kasvupyrähdystä kuten murrosikäisellä)
 
siis onkohan tämä provo. vuodessa vain 3 senttiä pituutta on tosi vähän.

ja ehkä lapsi on mielestään lihava, jos juoksee kotona noin, toivottavasti kukaan ei ole haukkunut lihavaksi.

tosi kurja tilanne, itsekin tulee puhuttua reisien selluliiteistä, olisi kauheaa jos lapsi matkisi.
 
ehkä joku koulukavereista on kiusannut että jos syö liikaa niin hänestä tulee samanlainen läski kuin äidistään. En ymmärrä oikein miten tuon ikäinen hirveesti lenkkeilisi? Siis juokseeko vai kävelee? Onko teillä kuri liian kova, pitääkö kaiken näyttää täydelliseltä?

Kaveripiirissäni oli nuorena tyttö joka oli ns. hienosta perheestä. Heillä oli niin ihanaa ja onnelisen tuntuista ja varsinkin materialistisesti kaikki perfect. Kaverille tuli anoreksia ja bulimia, muuttui luurangoksi.
Olen varsin sitä mieltä että vaikka muut mitä puhuisivat niin jos tuollainen epäterve homma jatkuu niin ongelmat on syvemmällä, ei puheissa.
 
Siis kyllä meilläkin yhdeksänvuotias poika kavereineen viime kesänä vertaili, kenellä on kapein vyötäröltään ja poikaa jo hiukan huolestutti, onko hänellä liian iso maha. Kyllähän kai tuossa iässä paljon vertaillaan omaa vartaloa muiden vartaloihin. Mutta meillä oli ohimenevää. Sanoin pojalle, että voi toki mennä elokuussa kouluterkkarille mittaamaan painonsa ja pituutensa ja että hän on kyllä yleensä ollut tarkastuksissa pituutensa nähden hoikka. No kun koulu alkoi, oli asia jo unohtunut.
 
Viimeksi muokattu:
No jopas on kurjaa syyllistämistä. Ei kait asiat ole niin yksinkertaisia, että tässäkään tapauksessa johtuisi vaan yhdestä asiasta. Voin hyvin kuvitella, että esiteinien keskuudessa tällaisia juttuja jutellaan ja kun ollaan kriittisessä iässä niin asiat saattavat kolahtaa toisille paljon syvemmälle. Ja johtaa anoreksiaan. Ilman että vanhemipien ja lapsen vuorovaikutuksella olisi välttämättä mitään tekemistä sen kanssa.

Surullinen tilanne ap, mutta onneksi olette nyt tietoisia asioista ja pääsette ongelman ytimeen! Voimia teille!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkurouva74:
Siis kyllä meilläkin yhdeksänvuotias poika kavereineen viime kesänä vertaili, kenellä on kapein vyötäröltään ja poikaa jo hiukan huolestutti, onko hänellä liian iso maha. Kyllähän kai tuossa iässä paljon vertaillaan omaa vartaloa muiden vartaloihin. Mutta meillä oli ohimenevää. Sanoin pojalle, että voi toki mennä elokuussa kouluterkkarille mittaamaan painonsa ja pituutensa ja että hän on kyllä yleensä ollut tarkastuksissa pituutensa nähden hoikka. No kun koulu alkoi, oli asia jo unohtunut.
Click to expand...

Meillä ollut tämä tilanne jo muutaman kuukauden. Ei ole auttanut vanhempien vakuuttelut siitä, että lapsi on sopivan painoinen, ei selitykset siitä että tarvitsee ruokaa kasvaakseen terveeksi aikuiseksi jne. Oli vain pakko todeta, että alkaa omat keinot loppua.

Mitää kovaa kuria tms. meillä ei todellakaa ole vaan ihan tavallista elämää eletään. Inhottavaa tuollainen oletusten tekeminen. Aivan kuin mä nyt kaipaisin tuollaista kun tekisi mieli vain itkeä.
 
Voi v*ttu tätä paikkaa... kyökkipsykologisointi ja syyllistäminen taas huipussaan.

Ap: Huolesi on aiheellinen, mutta älä liikaa syytä itseäsi tai perhettäsi. Syömishäiriöoireilu voi alkaa aivan valtavan pienenä, eikä syytä aina löydy mistään. Toisille kehonkuvasta vaan tulee vääristynyt ja väärällä tavalla tärkeä, ja näin voi käydä, vaikka vanhemmat olisivat millaisia tahansa tai toimisivat miten vain.

Psykologi on varmasti hyvä juttu. Kierre saattaa katketa alkuunsa, mikä olisi tietenkin parasta. Puhu tytöllesi lempeästi mutta tiukasti, huolehdi, välitä. :) Nyt kaikki on vielä mahdollista. Josko tuo tosiaan on vain jokin hullu päähänpisto, jonka tyttösi on ottanut toisia vakavammin.

Voit - jos lempeästi/liikaa pelottelematta osaat - kertoa myös siitä, miten varhainen syömishäiriö ja vähällä energialla kitkuttaminen viivästyttää murrosikää ja pysäyttää pituuskasvun, vaikuttaa hormonitoimintaan nyt ja tulevaisuudessa jne.

Tsemppiä! Halaa tyttöäsi.
 
Toivottavasti saatte apua lapsen ongelmiin :hug:

Olkoonkin, että syömishäiriöitten syy voi johtua kotioloistakin ja tytöillä kuulemma erityisesti äitisuhteesta, on minusta kurjaa lähteä tälläisissä avauksissa heittämään vihjailevia ja syyttäviä kommenteja keskelle äidin huolta ja hätää lapsestaan.

Uskon, että luokan muilla lapsilla voi olla asiaan vaikutusta. Kyllä ainakin oman lasteni koulun opettajat ovat viestineet vanhempainilloissa, että erityisesti tyttöjen kesken esiintyy sellaista.. mä en syö mitään, ruoka on pahaa.. iik mä on läski asenneilmastoa. Ja lapset peilaavat itseään sitten toisiin.:|
Ja opettajat vähän vahtivat, että edes jotakin syötäisiin.

Tuollainen, että pakonomaisesti tahtoo kuluttaa juomansa maitolasin energiamäärän kuulostaa aia huolestuttavalta.
Toivottavasti lapsi saa apua.
 
Sori jos sanoin tylysti, ärsyttää vaan kun aikuiset ihmiset ei uskalla tarkastella omaa käytöstään. Ite oon tässä elämässä joutunut katsomaan peiliin montakin kertaa. ja kaikkihan meistä tekee virheitä, mutta ei se vie meidän arvoa minnekään. En tiedä mistä teidän kohdalla on kyse, mutta toivottavasti asiat korjaantuu.
 
[QUOTE="vieras";27641262]Olen samaa mieltä. 3 senttiä on vähän tuonikäiselle, vähintään 5 senttiä vuodessa olisi suotavaa.

Nuo 3 sentin vuosikasvut ovat niitä, jotka tulevat normaalisti vasta sitten murrosiän kasvupyrähdyksen jälkeen.[/QUOTE]

Myös juuri ennen kasvupyrähdystä kasvaa yleensä vain 3cm vuodessa
 
Kuulostaa anoreksialta. Se voi alkaa jo noin nuorenakin. Äkkiä apua hankkimaan!!! Mitä nopeammin asiaan puuttuu, sen helpommin se saattaa mennä ohi. Meillä mieheni tytär sairasti 9 vuotta. En toivo sitä prässiä kenellekään!!
 
Minä jouduin vastaavassa tilanteessa katkaisemaan välit yhden lapseni kaverin ätiiin, koska tämä äiti huomautteli jatkuvasti lapseni (ja omansa) lapsen koosta ja kertoi, miten he ovat "Ellan" kanssa päättäneet mm. vähentää karkinsyöntiä, kun "Ella" on lihonut 1,5kg..ehdotti, että meidänkin pitäisi tarkkailla mitä suuhumme laitamme.. =/
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa