[QUOTE="viv";27661074]Ymmärrän ap:ta täysin. Hänellä on "kiltin tytön syndrooma". Mulla on samaa vikaa. Toisille on hirvittävän vaikea sanoa ei. Sitten kun on kasvattanut selkärangan ja on oppinut sanomaan sen Ei-sanan, saa hirvittävät syytökset päälleen, jos on sellainen jengi, joka on oppinut käyttämään hyväkseen kilttiä ihmistä, joka tekee aina kaiken. Koska aina on ollut kiltti ja tehnyt kaiken, niin syyttelyt laiskuudesta yms. tuntuvat aivan kauheilta. Tähän soppaan kun lisää ap:n uupumuksen, niin en pätkääkään ihmettele ap:n hermojen menoa reissun suhteen.
Tuosta käyttäytymistyylistä on todella vaikea päästä irti. Itse olen kokenut sen todella haastavaksi. Varsinkin kun äitini on minut selkärangattomaksi kasvattanut. Hän ei vieläkään ymmärrä, että on luvallista sanoa ei, jos jotain ei jaksa tehdä.
Enpä osaa muuta neuvoa antaa kuin, että yritä pikku hiljaa näyttää ihmisille, että et tee kaikkea. Se syyllistäminen vie varmasti hermot, jos kertarysäyksellä yrität lopettaa kaiken tekemistä. Ota edes osaa aterioita varten kertakäyttölautaset mukaan ja yritä pyytää edes mieheltäsi ja pojaltasi apua.
Kaikesta huolimatta mukavaa joulua ja hyviä hermoja![/QUOTE]
Mä tein aikoinaan tuon kertarysäyksellä. Vähän yli kolmekymppiseksi asti kärsin "kiltin tytön synroomasta", mutta sen jälkeen aloin sanoa kaikkeen EI. Sellaisiinkin asioihin, joihin olisin voinut sanoa kyllä. Osa ympärilläni olevista ihmisistä katosi, kun eivät voineetkaan enää käyttää kiltteyttäni hyväksi. Osa veti herneitä nenään, koitti syyllistää mua ennenkuulumattomasta ja äkillisesti ilmenneestä itsekkyydestä, mutta ajan myötä hyväksyivät asian eivätkä kaikonneetkaan minnekään. Ja osa sitten silmät pyöreinä hämmästyksestä ja pientä rispektiäkin äänessään totesivat vain "OHO, mistäs nyt tuulee" ja hyväksyivät yllätyksen muitta mukinoitta.
Ennemmin töihin, kuin että joutuisi esim. kahdesti päivässä tiskaamaan?