Lapsen hankkiminen yksin

[Akaatti]

[QUOTE="hmmm";27676417]no mitä sitten jos jäisit matkalla auton alle ja se sun vauvasi kituisi siellä nälissään yksinään ties kuinka kauan ennen kuin kuolisi tai joku löytäisi sen?[/QUOTE]

Aivan samoin voi käydä niin, että lapsen kanssa kotona yksin oleva äiti tai isä saa sairaskohtauksen ja menehtyy ja lasta ei osaa kukaan hetkeen kaivata eikä lapsen huuto välttämättä kuulu naapuriin jne. Jos jää kauppareissulla auton alle, niin luultavasti on rahapussi mukana, jossa vaikka Plussa-kortti, josta selviää henkilöllisyys ja lapsi todennäköisesti löydetään nopeammin kuin jos sen sairaskohtauksen saa kotona.

 

[Akaatti]

No ei todellakaa jätetä vauvaa yksin kotio nukkumaan! :headwall: :headwall:

Tarkoitin nyt ihan lyhyttä poissaoloa kotoa, uskoisin, että moni mamma käy viemässä roskikset tai esimerkiksi asioimassa kerrostalon pesutuvassa, vaikka vauva nukkuu kotona. Niin, ja tuossakin voi juuttua hissiin jos alkaa piruja maalailemaan seinille.

 

["Mies"]

Onko täällä muita, jotka voisivat kuvitella hankkivansa lapsen yksin jos luoja niin soisi tai sellaisia ihmisiä, jotka ovat näin jo tehneet? Minä en osaa pitää yksin lasten kanssa olemista minään huonona asiana vaan pikemminkin siinä on monia hyviä puolia. Saisi itse päättää lasten asioista ja lapsillakin olisi todennäköisesti enemmän omaa aikaa olla kotona yksin/keskenään etenkin kouluikäisenä.

Minusta oli ainakin aivan ihanaa olla kotona niin, ettei kukaan aikuinen ollut siellä. Olisi kyllä ollut tosi inhottavaa jos aina koulun jälkeen olisi aikuinen ollut kotona.

Pitäs lailla kieltää tommonen mahdollisuus.. Ei ainakaan lapsen etu missään nimessä. lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat.

 

[yh]

Aivan samoin voi käydä niin, että lapsen kanssa kotona yksin oleva äiti tai isä saa sairaskohtauksen ja menehtyy ja lasta ei osaa kukaan hetkeen kaivata eikä lapsen huuto välttämättä kuulu naapuriin jne. Jos jää kauppareissulla auton alle, niin luultavasti on rahapussi mukana, jossa vaikka Plussa-kortti, josta selviää henkilöllisyys ja lapsi todennäköisesti löydetään nopeammin kuin jos sen sairaskohtauksen saa kotona.

No niin äidit, muistakaas tämä! On ihan ok jättää vauva yksin nukkumaan tai pikkulapsi yksin kotiin kun lähdette jouluostoksille! Akaatti sen tietää, ongelmat ratkaistu!

 

[Akaatti]

[QUOTE="hmmm";27676426]Ei ne isommat lapset aina tee suosiolla sitä mitä aikuinen määrää.. asioista joudutaan keskustelemaan ja neuvottelemaan..[/QUOTE]

Ei tietenkään, mutta lapsen ja aikuisen välillä on tietty ero (tai ainakin pitäisi olla). Ei sekään tosin mikään itsestäänselvyys ole, että saa lapset kasvatettua niin, että lapset kunnioittavat vanhempiaan.

 

[Ultramariini]

Ajatteletko jaetun vanhemmuuden olevan oikeasti vaan riittaa ja kiistaa, siitä kumpi määrää..
Toki riitoja, näkemyseroja tms. tulee varmaan valtaosalle ihmisistä ainakin välillä..

Mutta on siinä niin paljon muutakin kuten tuolla aikaisemmin totesin.

 

["hmmm"]

Aivan samoin voi käydä niin, että lapsen kanssa kotona yksin oleva äiti tai isä saa sairaskohtauksen ja menehtyy ja lasta ei osaa kukaan hetkeen kaivata eikä lapsen huuto välttämättä kuulu naapuriin jne. Jos jää kauppareissulla auton alle, niin luultavasti on rahapussi mukana, jossa vaikka Plussa-kortti, josta selviää henkilöllisyys ja lapsi todennäköisesti löydetään nopeammin kuin jos sen sairaskohtauksen saa kotona.

Mutta kun sille pienelle vauvalle muutama minuuttikin on ikuisuus. Vaikka mitään ei kävisikään niin vauva voi herätä vaikka lähtiessäsi ulko-oven kolahdukseen ja itkeä koko ajan kun olet kaupassa. Vaikka sinulla menisi vain 5 minuuttia reissuun niin pieni vauva itkemässä hysteerisenä sen 5 minuuttiakin, en tajua miksi kukaan tekisi sitä tahallaan lapselleen.

 

[Akaatti]

Et ole itsekäs? Tässähän taas sanot, kuinka sinäkään et kaivannut isää, kuinka lapset eivät aina voi saada kaikkea (kuten isää kun sinä haluat lapsen vain itsellesi!)...hohhoijaa....hanki vaikka hoivattava baby born-nukke kun kerta koiriakin pelkäät! Haluatko lapsellesi parasta, jota voit tarjota? Toistaiseksi kuulostaa vain siltä, että haluat lapsen vain siksi kun sinä haluat tehdä jostakin itsesi kopion ja saada jonkun, jota pomotella + paljon sitä rahaa, jota yh:t saa.

Minä en tiedä mistä olet saanut tuollaisen ajatuksen päähäsi, että haluaisin lapsesta mahdollisimman paljon itseni oloisen? Ei siitä ole ollenkaan kyse, enkä kyllä todellakaan haluaisi lapsesta samanlaista kuin itse olen, eikä se ole edes mahdollista, sillä lapsi tulisi elämään oman elämänsä, ei minun elämääni.

 

["hmmm"]

Ei tietenkään, mutta lapsen ja aikuisen välillä on tietty ero (tai ainakin pitäisi olla). Ei sekään tosin mikään itsestäänselvyys ole, että saa lapset kasvatettua niin, että lapset kunnioittavat vanhempiaan.

Meillä on just tänään muutamat väännöt 4-vuotiaan kanssa vaatteista ja nukkumaanmenosta. Jo sen ikäiset voivat olla suht haastavia eivätkä tosiaan kunnioita vanhempiaan jos ovat sillä tuulella.

 

[TrueBlood]

Jos on kaksi vanhempaa samassa taloudessa, niin on todennäköisempää, että kotona on joku vanhemmista kuin jos on yksi vanhempi. Se yksi vanhempi joutuu itse ostamaan kauppaostokset ja hoitamaan muita asioita jne. Eikä läheskään kaikilla ole tuota 9-17 työaikaa.

Kyllähän koululaisilla on aikaa olla yksin, vaikka taloudessa olisi kaksi vanhempaa. Miksi pienellä koululaisella pitäisi olla sitä omaa aikaa, yksin? Isompana ehkä. Oletko ajatellut sitä, jos se lapsi ei haluaisikaan olla yksin, mutta sinusta se olisi ihanaa?

Yksin tai kaksin, molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

 

[Akaatti]

Selitit, kuinka haluat olla se, joka paattaa, kuningatar. Etko sina nyt tunne olevasi kontrollissa? Sita tarkoitan. Lapsi on ihminen, pahimmassa tapauksessa haastava, omapainen persoona jo vauvasta lahtien, eika nuku, kun sina paatat. ei syo, kun sina paatat. Ei pue, kun sina paatat jne. Illuusio vallasta karisee aika nopeasti...

Nyt et ole ymmärtänyt mitä olen tarkoittanut. En tosin itse ole varmastikaan kovin selvästi asiaa saanut ilmaistua. Tarkoitin sillä päättämisellä enemmän vanhempien välisiä, lasta koskevia asioita. Yksinhuoltajana voi hakea lapselle passin noin vaan, ei tarvitse toista huoltajaa mukaan/huoltajan lupaa, lapsen kanssa voi matkustella miten huvittaa ilman, että pitää kysyä toiselta, lapsen kanssa voi muuttaa ilman, että pitää huomioida toisen vanhemman mielipide, samoin kaikki koulujutut saa hoitaa itse, samoin kodin ylläpidon, harrastukset jne. Minua ei kuitenkaan häiritse se, että lapsesta tulisi näitä rajoituksia, lapsi on eri asia kuin toinen aikuinen. En varmaan osaa selittää tätä asiaa hyvin.

Siis minua ei häiritsisi ajatuksena tuo lapsen kiukuttelu, koska olen aina tiennyt, että sellaistakin tulee olemaan jos lapsen saa. Mutta se toisen aikuisen tuoma "vapauden menetys/rajoittuneisuus" siis häiritsisi. En ole sellaisia ihmisiä, että pitäisi koko arki jakaa toisen aikuisen kanssa.

 

[Lentokala]

Ajatteletko jaetun vanhemmuuden olevan oikeasti vaan riittaa ja kiistaa, siitä kumpi määrää..
.

Voinen siis onnitella itseäni siitä, että mun ja miehen ajatusmaailmat kohtaavat ainakin siinä, ettei lasten kasvatuksesta tai muista heihin liittyvistä asioista ei ole riitaa juurikaan tullut. Koko 10vuoden aikana.

 

[fortunate]

Tuskin sinäkään annat oman lapsesi olla se henkilö, joka päättää teidän talouden asiat? Sitä tarkoitin, että itse ainakin olen sellainen ihminen, että mieluummin itse olen vastuussa asioista kuin alan joka asiasta neuvottelemaan jonkun toisen ihmisen kanssa.

Lapsen ehdoillahan sitä aikalailla mennään, toki viimeinen vastuu on aina mulla niin kauan kun lapsi on alaikäinen.

Ymmärrän kyllä tuon, ettei halua ottaa toista aikuista huomioon arjessa tai isommissakaan päätöksissä.
En haluaisi itsekään, mutta pidän silti jonkinlaisena itsekkyyden multihuipentumana hankkia lapsi yksin (kyllä, myös itseäni).
Lapsen kannalta on aika kurjaa, jos lapsi on täysin yhden aikuisen armoilla ja etenkin silloin, jos kulisseissa rupeaa tapahtumaan.
Ja ihan normiarjessakin...lapsella ei ole ketään kehen turvautua, jos se ainut vanhempi sattuu olemaan väsynyt, pahalla päällä tai jopa masentunut tmv.
Tietty tuota voi paikata tiiviillä turvaverkolla ja mun mielestä onkin perhestatuksesta riippumatta aina parempi, mitä enemmän lapsella on turvallisia ja läheisiä aikuisia elämässään.

 

[Ultramariini]

Voinen siis onnitella itseäni siitä, että mun ja miehen ajatusmaailmat kohtaavat ainakin siinä, ettei lasten kasvatuksesta tai muista heihin liittyvistä asioista ei ole riitaa juurikaan tullut. Koko 10vuoden aikana.

meillä on ollut sellaisiakin. Mutta pääosin kuitenkin niitä hyviä yhteisiä jaettuja vanhemmuuden hetkiä- yhteistä vastuuta, yhteistä rakkautta, yhteistä ylpeyttä lapsistaan. <3

 

[tytsi-89]

Ei tuo ollutkaan mikään ensisijainen perustelu, vain yksi niistä. Mutta siis muutenkin olisi ihanaa jos saisi päättää lasten kaikki asiat yksin eikä olisi tilivelvollinen lasten asioista muille.

No sinulle joissain asioissa helpompaa, mutta olisiko se kuitenkaan lapsen etu?

 

[Morrigan]

Nyt et ole ymmärtänyt mitä olen tarkoittanut. En tosin itse ole varmastikaan kovin selvästi asiaa saanut ilmaistua. Tarkoitin sillä päättämisellä enemmän vanhempien välisiä, lasta koskevia asioita. Yksinhuoltajana voi hakea lapselle passin noin vaan, ei tarvitse toista huoltajaa mukaan/huoltajan lupaa, lapsen kanssa voi matkustella miten huvittaa ilman, että pitää kysyä toiselta, lapsen kanssa voi muuttaa ilman, että pitää huomioida toisen vanhemman mielipide, samoin kaikki koulujutut saa hoitaa itse, samoin kodin ylläpidon, harrastukset jne. Minua ei kuitenkaan häiritse se, että lapsesta tulisi näitä rajoituksia, lapsi on eri asia kuin toinen aikuinen. En varmaan osaa selittää tätä asiaa hyvin.

Siis minua ei häiritsisi ajatuksena tuo lapsen kiukuttelu, koska olen aina tiennyt, että sellaistakin tulee olemaan jos lapsen saa. Mutta se toisen aikuisen tuoma "vapauden menetys/rajoittuneisuus" siis häiritsisi. En ole sellaisia ihmisiä, että pitäisi koko arki jakaa toisen aikuisen kanssa.

No nyt esitit asian selkeasti! Tuosta syysta minulla oli yksinhuoltajuus, kunnes erosimme. Kun molemmat matkustelevat, on nahdaksemme lasten etu, etta heilla on kaksi huoltajaa, samassa taloudessa asuessa silla ei ollut valia. Eli toimimme tassa vahan eri tavalla, kuin on yleista.

Eli ymmarran nyt, ainakin osittain, mita tarkoitit.

 

[Akaatti]

Ajatteletko jaetun vanhemmuuden olevan oikeasti vaan riittaa ja kiistaa, siitä kumpi määrää..
Toki riitoja, näkemyseroja tms. tulee varmaan valtaosalle ihmisistä ainakin välillä..

Mutta on siinä niin paljon muutakin kuten tuolla aikaisemmin totesin.

En ajattele, että pelkkää riitaa, mutta minulle kuitenkin sopisi yksinhuoltajuus luultavasti paremmin. Tätä en väitä tietäväni, kun ei asiasta kokemusta ole kumpi olisi parempi, mutta näin luulisin olevan.

 

[Akaatti]

[QUOTE="hmmm";27676475]Mutta kun sille pienelle vauvalle muutama minuuttikin on ikuisuus. Vaikka mitään ei kävisikään niin vauva voi herätä vaikka lähtiessäsi ulko-oven kolahdukseen ja itkeä koko ajan kun olet kaupassa. Vaikka sinulla menisi vain 5 minuuttia reissuun niin pieni vauva itkemässä hysteerisenä sen 5 minuuttiakin, en tajua miksi kukaan tekisi sitä tahallaan lapselleen.[/QUOTE]

Siis ei tahallaan, mutta joskus voi olla sellainen tilanne, että olisi pakko lähteä jonnekin. Lisäksi kyllä uskon, että esimerkiksi moni voi viedä roskapussin ja jättää vauvan yksin kotiin, ainakin palstalla moni on muistini mukaan näin kirjoittanut tehneensä.

 

[Akaatti]

[QUOTE="hmmm";27676479]

Meillä on just tänään muutamat väännöt 4-vuotiaan kanssa vaatteista ja nukkumaanmenosta. Jo sen ikäiset voivat olla suht haastavia eivätkä tosiaan kunnioita vanhempiaan jos ovat sillä tuulella.[/QUOTE]

Tämän ymmärränkin ja itse en ajattele, että lapsen kanssa eläminen olisi vain ruusuilla tanssimista tai kävelemistä.

 

[Akaatti]

Kyllähän koululaisilla on aikaa olla yksin, vaikka taloudessa olisi kaksi vanhempaa. Miksi pienellä koululaisella pitäisi olla sitä omaa aikaa, yksin? Isompana ehkä. Oletko ajatellut sitä, jos se lapsi ei haluaisikaan olla yksin, mutta sinusta se olisi ihanaa?

Yksin tai kaksin, molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Tähän jo vastasinkin, eli tuo lapsen mahdollisuus (huom. ei pakko) olla yksin oli vain yksi syy, tosi olisi lienee ollut järkevintä jättää kirjoittamatta, koska tämä nyt ei mikään varsinainen syy ole tähän aiheeseen.

 

[Madicken04]

Tarkoitin nyt ihan lyhyttä poissaoloa kotoa, uskoisin, että moni mamma käy viemässä roskikset tai esimerkiksi asioimassa kerrostalon pesutuvassa, vaikka vauva nukkuu kotona. Niin, ja tuossakin voi juuttua hissiin jos alkaa piruja maalailemaan seinille.

Meillä lähikauppa on 150-200m päässä ja periaatteessa siellä käy nopeasti mutta todellakaan vauvaa ei jätetä siksi aikaa kotiin nukkumaan. Toisaalta, miksi edes jättää? Helpostihan tuo kulkee vaunuissa tai kantoliinassa mukana, kun vähän ennakoi niin harvoin tulee pakollista ostettavaa juuri silloin kun vauvan on pakko jatkaa unia omassa sängyssään.

Maksimi mitä itse olen näin kerrostalossa jättänyt vauvan yksin kotiin nukkumaan ovat olleet pesutuvan varaaminen alakerrasta ja koiran pikapissalla käyttö. Niissä ei juuri pääse omasta ajasta nauttimaan.


Mutta kieltämättä menee saivarteluksi. Ideana lieni kai enemmän se että haluat itse olla yksin päättämässä lapsen ja näin ollen perheenne asioista kuin jakaa tuota oikeutta ja vastuuta kenenkään kanssa? Sen ymmärrän jotenkin, itsekin aikanani ajattelin niin. Sittemmin kun katseli ja kuunteli tuttujen yh-äitien arkea ja alkoi miettiä asioita lapsen kannalta aloinkin olemaan valmis mielummin tinkimään omasta päätösvallastani pystyäkseni jakamaan tuota vastuuta iloineen ja suruineen jonkun kanssa sekä tarjoamaan lapsille isän.

 

["Jenis"]

En ajattele, että pelkkää riitaa, mutta minulle kuitenkin sopisi yksinhuoltajuus luultavasti paremmin. Tätä en väitä tietäväni, kun ei asiasta kokemusta ole kumpi olisi parempi, mutta näin luulisin olevan.

Mutta kun kyse ei ole sinusta, vaan siitä pahaa-aavistamattomasta henkilöstä, jonka toisit tähän maailmaan. Entä jos hän tahtoisi 2 vanhempaa? Hommaa nukke tai vaikka kissa, niiden kanssa saa olla niin yksin kuin tahtoo.

 

[Akaatti]

No sinulle joissain asioissa helpompaa, mutta olisiko se kuitenkaan lapsen etu?

Sitähän minä en voi etukäteen tietää. Sen tietäisi sitten, kun lapsi olisi tarpeeksi vanha kertomaan yksinhuoltajan lapsena olemisesta.

 

[Akaatti]

[QUOTE="Jenis";27676544]Mutta kun kyse ei ole sinusta, vaan siitä pahaa-aavistamattomasta henkilöstä, jonka toisit tähän maailmaan. Entä jos hän tahtoisi 2 vanhempaa? Hommaa nukke tai vaikka kissa, niiden kanssa saa olla niin yksin kuin tahtoo.[/QUOTE]

Vuosittain moni tekee tarkoituksella yhden vanhemman lapsia, minä osaan ajatella tämän lähinnä yhtenä perhemuotona. Myönnän olevani tässä asiassa joidenkin mielestä itsekäs, mutta toisaalta eipä monikaan ole kovinkaan kauaa esimerkiksi sen lastensa isän kanssa yhdessä ennen lapsen hankintaa. Eikä kahden vanhemmankaan perheet voi olla koskaan varmoja miten tulee käymään.

 

[demdem]

Ei hän ole ketään löytänyt, mutta minulle sopisi paremmin yksinhuoltajatyylinen elämä. Hän voisi asua piharakennuksessa, itse on tätä lasten hankintaa ehdottanut, että mielellään tarjoaisi minulle ne lapset jos lapsia haluaisin.

Luin ketjua ihan pokkanaamalla, mut nyt repes. Viet käsityksen "ulkoruokinta" ihan uudelle tasolle

kantani asiaan on muuten ehdoton ehkä. Meidän perheessä erosta koitui paljon paskaa, mutta sen jälkeen paljon hyvää. En osaa oikein selittää...