8-vuotiaan lapsen huono käytös koulussa. Diagnoosi?

[apua hakemassa]

Saadaan lähes joka päivä huonoa palautetta lapsesta. Lapsi (2. luokkalainen) ei kykene istumaan pulpetin ääressä oppitunneilla, vaan vaeltelee ympäri luokkaa, hän ärsyyntyy tosi herkästi ja aiheuttaa itse konflikteja muiden lasten ja/tai opettajien kanssa. Lapsi tulistuu nollasta sataan hetkessä, jos jokin asia ei häntä miellytä. Tällöin lapsi saattaa potkaista tuolia tai marssia luokasta ulos ja paiskata oven kovaa kiinni. Luokasta lapsi pitää poistaa usein, kun häiritsee opetusta. Ja näitä siis sattuu todellakin lähes päivittäin. Mutta vain koulussa. Kotona lapsi ei tappele tai suutu eikä leikkipihalla tai leikkipuistoissa.

Lapsella tuntuu siis olevan vallan kaksi eri persoonaa: Koulun "pahan lapsen" -persoona ja kodin "kiltin lapsen" -persoona.

Voiko esim. adhd ilmetä niin, että ongelmia on vain koulussa. Kotona lapsi käyttäytyy täysin eri tavalla, eikä mielestäni eroa ns. "normaalista" lapsesta. Ja kyse ei ole siitä, että olisi tottunut lapsen oikkuihin. Niitä vain ei kotona ole. Tai toki lapsi joskus kiukuttelee tai on harmissaan jostain asiasta kuten kaikki lapset, mutta ei tuossa mittakaavassa kuin koulussa. Oppiaineissa lapsi taas muuten pärjää kiitettävällä tasolla.

Ykkösluokalla opettaja oli sitä mieltä, että käytös rauhoittuu ekan kouluvuoden aikana. 5-vuotiaana lapsi kävi psykologiset tutkimukset läpi, kun "kiipeili pitkin seiniä" päiväkodissakin. Tutkimusten mukaan lapsella oli vain lievä viivästymä motoriikassa. Mitään käytöshäiriöihin viittaavaa ei noissa tutkimuksissa todettu.

Onko neurologi tai neuropsykologi oikea osoite mennä juttelemaan lapsen kanssa näistä kouluongelmista? Meillä on mahdollisuus mennä yksityisellekin.

 

[Morrigan]

Neuropsykologille menisin ensin ja antaisin hanen miettia, onko tarvetta diagnoosille.

 

[apua hakemassa]

Neuropsykologille menisin ensin ja antaisin hanen miettia, onko tarvetta diagnoosille.

Ok, eli oikeilla jäljillä olen, kun mietin tän tilanteen selvittämistä. Pakko saada apua noihin käytöshäiriöihin koulussa ihan lapsen itsensä takia ja toki luokkakavereiden ja opettajienkin takia.

 

["jenni"]

No jos tuo 5 vuotiaana tehty on neuvolapsykologin tekemä, niin en epäile yhtään ettei mitään löydetty. Neuvolapsykologin syynistä pääsee kaikki vähänkin lievemmät tapaukset läpi just noilla verukkeilla, että on hidas motoriikka tms. Siellä huomataan vaan tosi hankalat tapaukset!
Terveisin äiti, jonka lapsi oli vain arka 5v psykologin mukaan. Nyt 10 vuotiaana autismi!

 

[Morrigan]

Ok, eli oikeilla jäljillä olen, kun mietin tän tilanteen selvittämistä. Pakko saada apua noihin käytöshäiriöihin koulussa ihan lapsen itsensä takia ja toki luokkakavereiden ja opettajienkin takia.

Diagnoosi ei ole tarkein, vaan juurikin tuo apu. Ihan oikeilla jaljilla olet!

 

[apua hakemassa]

[QUOTE="jenni";27693711]No jos tuo 5 vuotiaana tehty on neuvolapsykologin tekemä, niin en epäile yhtään ettei mitään löydetty. Neuvolapsykologin syynistä pääsee kaikki vähänkin lievemmät tapaukset läpi just noilla verukkeilla, että on hidas motoriikka tms. Siellä huomataan vaan tosi hankalat tapaukset!
Terveisin äiti, jonka lapsi oli vain arka 5v psykologin mukaan. Nyt 10 vuotiaana autismi![/QUOTE]

Ei ole neuvolapsykologin tekemä tutkimus vaan ihan "kunnon" psykologin, joka on erikoistunut lasten käytöshäiriöihin. Ja niitä tutkimuksia tehtiin iso mapillinen.

 

["jenni"]

Jatkan vielä. Siis koulusta saat opettajalta pyydettäessä lausunnon, jonka kans soitat omaan terveyskeskukseen ja pyydät lähetettä neurologille.

 

[no tuota]

Tuttavan lapsella (11v) on ollut koko alakouluiän tuota samaa, siis kotona ja esim koulun jälkeen kavereilla on ihan fiksu poika, mutta koulussa aivan valtavasti häirilkäyttäytymistä, siis valtavasti koko ajan. Koska on lähes joka aineessa kympin oppilas (kokeiden perusteella), niin eivät meinanneet ensin "tehdä mitään" (siis asiantuntijat) tapaukselle, mutta nyt vasta on kaikki osapuolet vaatineet pojalle enempi tutkimuksia. Diagnoosista (mahdollisesta) ei vielä tietoa.

 

["Juudit"]

Käytös koulussa kuulostaa adhd:lta kun vertaan omaan poikaani, mutta 'ongelma' on se että sitä ei ilmene kotona tai muualla kuin koulussa?

Ottaisin yhteyttä koulupsykologiin ja sitä kautta pääsee aluille diagnoosin selvittelyssä sekä avun ja tuen saamisessa!

 

["jenni"]

[QUOTE="jenni";27693720]Jatkan vielä. Siis koulusta saat opettajalta pyydettäessä lausunnon, jonka kans soitat omaan terveyskeskukseen ja pyydät lähetettä neurologille.[/QUOTE]

Siis neuropsykologille! =) Taitaa äiti olla vähän väsynyt tänäaamuna kun kaikki takkuaa.

 

[apua hakemassa]

Diagnoosi ei ole tarkein, vaan juurikin tuo apu. Ihan oikeilla jaljilla olet!

Totta, lapsi on rakas ja ainutlaatuinen oli diagnoosia tai ei. Sitä vain on ehtinyt itse miettiä vaikka mitä syitä lapsen käytöshäiriöiden takia. nimim: "keittiöpsykologi"

Pääasia, että lapsi saa tarvitsemaansa apua ja mahdollisia tukitoimia.

 

[Morrigan]

[QUOTE="Juudit";27693723]Käytös koulussa kuulostaa adhd:lta kun vertaan omaan poikaani, mutta 'ongelma' on se että sitä ei ilmene kotona tai muualla kuin koulussa?

Ottaisin yhteyttä koulupsykologiin ja sitä kautta pääsee aluille diagnoosin selvittelyssä sekä avun ja tuen saamisessa![/QUOTE]

Koulussa turhautuu helposti, jos kaikki on liian helppoa ja pitaisi jaksaa olla ihmisiksi...

Trust me, I know what I'm talking :ashamed: (F90.0)

 

["vieras"]

Psykologista alottaisin minäkin, sillä pitäisin todennäköisempänä, että kyseessä on psykologinen kuin neurologinen ongelma, kun kerran ongelmia ei ilmene kotona. Psykologi osaa tarvittaessa ohjata sitten neurologin paikkeille ja jos ei ohjaa niin voittehan vielä oman mielenrauhan vuoksi mennä itse.

 

[Juudit lisää]

[QUOTE="Juudit";27693723]Käytös koulussa kuulostaa adhd:lta kun vertaan omaan poikaani, mutta 'ongelma' on se että sitä ei ilmene kotona tai muualla kuin koulussa?

Ottaisin yhteyttä koulupsykologiin ja sitä kautta pääsee aluille diagnoosin selvittelyssä sekä avun ja tuen saamisessa![/QUOTE]

Ja ainakin meidän paikkakunnalla pitää lähete saada tuonne lasten neuropsykiatrille kunnon lähetteiden kautta (perheneuvola/koululääkäri tms.) eli täällä ei olisi riittänyt vaan sen pyytäminen tk:sta vaan sitä ennen tehtiin jo koulupsykologin puolesta tutkimuksia yms. että saatiin asiaa eteenpäin.

En tietysti tiedä teidän paikkakunnan käytäntöä

 

["vieras"]

Koulussa turhautuu helposti, jos kaikki on liian helppoa ja pitaisi jaksaa olla ihmisiksi...

Trust me, I know what I'm talking :ashamed: (F90.0)

Tääkin on muuten totta, siinä voi olla taustalla vaikka ihan vain normaalia korkeampi älykkyysosamäärä. Kun kaikki on liian helppoa niin tylsistyy ja alkaa riehumaan.

 

[Morrigan]

[QUOTE="vieras";27693739]Psykologista alottaisin minäkin, sillä pitäisin todennäköisempänä, että kyseessä on psykologinen kuin neurologinen ongelma, kun kerran ongelmia ei ilmene kotona. Psykologi osaa tarvittaessa ohjata sitten neurologin paikkeille ja jos ei ohjaa niin voittehan vielä oman mielenrauhan vuoksi mennä itse.[/QUOTE]

Mista mikin sitten johtuu, on aina mielenkiintoinen kysymys. Neurologisista seikoista voi johtua psykologisia asioita, jotka korjaantuvat, kun neurologinen puoli on hoidossa tai kun otetaan huomioon jokin ns. pieni seikka esim. oppimistavassa.

 

[apua hakemassa]

[QUOTE="Juudit";27693723]Käytös koulussa kuulostaa adhd:lta kun vertaan omaan poikaani, mutta 'ongelma' on se että sitä ei ilmene kotona tai muualla kuin koulussa?

Ottaisin yhteyttä koulupsykologiin ja sitä kautta pääsee aluille diagnoosin selvittelyssä sekä avun ja tuen saamisessa![/QUOTE]

Tää mua kanssa ihmetyttää tosi paljon, että lapsi ei käyttäydy levottomasti tai villisti tai mitenkään epäsopivasti kotona. Koulupsykologia ei taida koulussa olla, vaikka kaiketi pitäisikin olla kaikkien lakien ja pykälien mukaan(?) Mutta uskoisin, että kouluterkalta saa kanssa lähetettä eteen päin neuropsykologille. Jos kunnalliselle puolelle ei ole mahdottoman pitkiä jonoja, niin mielummin sinne mennään.

 

[Morrigan]

[QUOTE="vieras";27693750]Tääkin on muuten totta, siinä voi olla taustalla vaikka ihan vain normaalia korkeampi älykkyysosamäärä. Kun kaikki on liian helppoa niin tylsistyy ja alkaa riehumaan.[/QUOTE]

Turhautuu liian hitaaseen opetustempoon ja kaikkiin mantteihin, joiden kanssa joutuu olemaan ja pettyy opettajaankin... Hermohan siina menee! Ja lisaksi kuitenkin saattaa olla suoritusprofiili epatasainen ja joku yksittainen asia hankalaa ja taas palaa hermo...

 

[Morrigan]

Tää mua kanssa ihmetyttää tosi paljon, että lapsi ei käyttäydy levottomasti tai villisti tai mitenkään epäsopivasti kotona. Koulupsykologia ei taida koulussa olla, vaikka kaiketi pitäisikin olla kaikkien lakien ja pykälien mukaan(?) Mutta uskoisin, että kouluterkalta saa kanssa lähetettä eteen päin neuropsykologille. Jos kunnalliselle puolelle ei ole mahdottoman pitkiä jonoja, niin mielummin sinne mennään.

Kotona ei tarvitse suorittaa, eika ole samoja paineita?

 

[apua hakemassa]

Kotona ei tarvitse suorittaa, eika ole samoja paineita?

Kotona tekee läksyt nopeasti ja vieläpä oikein ja jälkikin on huolellista. Toki sellaisia arjen suorittamisia on, tai voiko edes puhua suorittamisesta kun puhutaan vaikkapa oman huoneen siivoamisesta. Mutta siis noi koulutehtävät sujuvat vaivatta. (Voi kun mullakin olisi sujunut. )

 

[meillä taas]

päinvastainen tapaus, tokaluokkalainen poika.

Koulussa unelmaoppilas; tekee innokkaasti kaiken mitä käsiin saa (opettajan kertoman mukaan ei aina ehdi antamaan tarpeeksi tehtävää, mutta tällöin saa lukea omaa kirjaa tai piirtää omaan vihkoon), osallistuu kaikkeen innokkaasti. Loistava keskittymiskyky (ei häiritse muita, auttaa toisia tarvittaessa), lukee mielellään, kirjoittaa hyvin ja luovasti, matikassa jo paljon ikätasoaa pidemmällä, mutta ei turhaudu vaikka tekeekin itselleen helppoja tehtäviä.

On siis hyvin fiksu ja oppiaineissa ikätovereitaan edellä. Hänenlaisiaan on kouluissa varmasti paljonkin, mutta miksi osa turhautuu ja häiriköi, miksi osa pystyy keskittymään ja pitämään "itsensä kurissa"

Kotona hän onkin sitten draamahenkilö ja kauniisti sanottuna elämä hänen kanssaan välillä hyvinkin rasittavaa..

 

[............]

Heitän tähän yhden kommentin itsekin adhd-ihmisenä, ettei ihan kaikki levottomuus
ole oire adhs:ta. Minua nimittäin kiinnostaa opettaja. Onko hän mahdollisesti nainen ja pärjää tyttöjen kanssa paremmin? Onko nuori vai vanhempi? Ohjaako hän energisiä pikkupoikia tekemään välitunneilla mitään liikunnallisempaa? Poika vaikuttaa toimeliaalta kaverilta, joten istuminen paikoillaan voi olla aivan mahdotonta kun ei kerta kaikkiaan pääse purkamaan energiaansa missään.

Olen niin kyllästynyt siihen, miten lasten luonnollista energian tarvetta ei oteta huomioon. Ei viitsitä lähteä lasten kanssa ulos ja napotetaan sisällä niin, ettei meinaa uni tulla. Asetaan aivan kohtuuttomia vaateita pikkuihmisille, joiden pitäisi saada juosta ja touhuta ympäriinsä heille sopivissa paikoissa.

Kaikki lapset eivät ole täydellisen koulukypsiä ja heillä voi viedä aikaa sopeutua paikoillaan olemiseen.Tämä asia tuntuu unohtuvan.

Omassa ystäväpiirissäni on ollut ihan samanlaista ja kun koulua ja opea on vaihdettu on lapsen käytös muuttunut. Yhdessäkin tapauksessa ystäväni pojan opettajaksi vaihtui mies, joka nakkasi pennut pihalle reuhuamaan urakalla ja antoi poikien olla poikia ja tyttöjen tyttöjä. Tai miten veljenpoika piti ottaa seurakunnan kerhosta pois, koska hänet laitettiin leikkimään nukeilla ja askartelemaan tyttöjen juttuja. Poika oli kuin raketti päästessään pois sieltä. NAisohjaajat eivät vaan tajunneet, että joskus pojat saattavat haluta enemmän fyysistä tekemistä kuin tytöt. En halua asettaa tyttöjä ja poikia muotteihin, mutta maalaisjärkeä kaivattaisiin enemmän.

 

[apua hakemassa]

Opettaja on nainen, jolla on kolme omaa poikaa ja kokemusta myös vilkkaista lapsista. Kävin itse katsomassa lapseni touhuja koulussa ja lapsi on todellakin levoton luokassa ja hermostuu herkästi. Mun näkemäni ja kokemani perusteella lapsen vilkkaus ja impulsiivisuus on koulussa sitä luokkaa, että sitä ei voi mitenkään normaaliksi sanoa.

 

["mie"]

ADHD:sta ei ole kysymys jos vanhempien kanssa/kotona käyttäytymisessä ei ole ongelmaa. Minulle tulee ensimmäisenä mieleen aistiyliherkkyydet. Onko luokassa/päiväkodissa jotain mikä ylittää sietorajan, liian kirkkaat valot, äänet ym.? Tai sitten syitä voi löytyä myös psyykkiseltä puolelta, jännitys, sosiaaliset taidot (miten lukee ryhmätilanteita ym.), turhautuminen, opittu rooli ym.

Joskus lapsi voi myös oireilla koulussa, jos kotona joutuu "olemaan ylikiltisti", eli jos kotona on jotain ongelmia (esim yrittää lapsen tavalla miellyttää ja hoitaa asioita kun vanhemmilla päihde,- väkivalta,- avio-ongelmia, lapset usein luulevat olevansa syy) tai vaikka vain tosi tiukka kuri. Jos on oppinut, että pidetään kurissa huutamisella ja tiukoilla rangaistuksilla, mitä koulussa ei voi tehdä. Eli koulun ja kodin kasvatuskulttuurin ero voi johtaa rajattomuuteen koulussa. Teillä tuskin tästä on kysymys?

 

[Nellien]

Saadaan lähes joka päivä huonoa palautetta lapsesta. Lapsi (2. luokkalainen) ei kykene istumaan pulpetin ääressä oppitunneilla, vaan vaeltelee ympäri luokkaa, hän ärsyyntyy tosi herkästi ja aiheuttaa itse konflikteja muiden lasten ja/tai opettajien kanssa. Lapsi tulistuu nollasta sataan hetkessä, jos jokin asia ei häntä miellytä. Tällöin lapsi saattaa potkaista tuolia tai marssia luokasta ulos ja paiskata oven kovaa kiinni. Luokasta lapsi pitää poistaa usein, kun häiritsee opetusta. Ja näitä siis sattuu todellakin lähes päivittäin. Mutta vain koulussa. Kotona lapsi ei tappele tai suutu eikä leikkipihalla tai leikkipuistoissa.

Lapsella tuntuu siis olevan vallan kaksi eri persoonaa: Koulun "pahan lapsen" -persoona ja kodin "kiltin lapsen" -persoona.

Voiko esim. adhd ilmetä niin, että ongelmia on vain koulussa. Kotona lapsi käyttäytyy täysin eri tavalla, eikä mielestäni eroa ns. "normaalista" lapsesta. Ja kyse ei ole siitä, että olisi tottunut lapsen oikkuihin. Niitä vain ei kotona ole. Tai toki lapsi joskus kiukuttelee tai on harmissaan jostain asiasta kuten kaikki lapset, mutta ei tuossa mittakaavassa kuin koulussa. Oppiaineissa lapsi taas muuten pärjää kiitettävällä tasolla.

Ykkösluokalla opettaja oli sitä mieltä, että käytös rauhoittuu ekan kouluvuoden aikana. 5-vuotiaana lapsi kävi psykologiset tutkimukset läpi, kun "kiipeili pitkin seiniä" päiväkodissakin. Tutkimusten mukaan lapsella oli vain lievä viivästymä motoriikassa. Mitään käytöshäiriöihin viittaavaa ei noissa tutkimuksissa todettu.

Onko neurologi tai neuropsykologi oikea osoite mennä juttelemaan lapsen kanssa näistä kouluongelmista? Meillä on mahdollisuus mennä yksityisellekin.

Kuulostaa Meidän ADHD lapselta. Eikö kotona ole mitään ongelmia? em keskittymisessä, saako hän puettua vaatteet itsenäisesti ja kohtuullisessa ajassa ilman muistuttamista? Keskittyykö hän lukemaan, leikkeihin yms?

Onko hänell äsisaruksia? etenkin niitä n.saman ikäisiä/nuorempia? Jos lapsi on ainoa lapsi se selittää aika paljon sitä miksi kotona ei näy ongelmia.

Meillä on tup adhd lapsi ja jos pienempi sisarus on vaikka mummolassa ja joku tulis kattoo lapsen toimintaa, niin ei siinä havaitse mitään outoa. Mutta kun siihen tuo sen sisaruksen tai muun lapsen meno voi olla ihan päätöntä.

Mutta on tää sinänsä koko ajan näkynyt kun em kaupassa käynnit ei onnistunut ei sitten millään eikä mitenkään päin kun lapsi oli nuorempi, silloin ei auttanut mikään suunnittelu/ennakointi. tms. Nykyään kun ikää on 8,5v niin kaupassa käynnit sujuu,kunhan en jää kuppaa kauheesti millekkään osastolle, toki leluosastolla voin kuppaa kun siellä hän viihtyy itekkin,mutta en vois esim ottaa mukaan häntä vaateostoksille,jos aion tunnin niitä vaatteita katsella.

Mutta voin kyllä tehä useamman pv. ruokaostokset kun oon suunnitellut lapselle tekemistä(maidon haku yms). Ennen tuokaan ei toiminut ja jos ei ole saanut lääkettään niin sit ei kannata yrittää pidempää kauppareissua(15min ja hyvin suunniteltuna menee), silti kassalla mun on varalta pidettävä lapsi lähelläni.

Eli Näkyykö sun lapsella mitään oireita? Vaikka jos on se ainut lapsi niin ei välttis just kotiseinien sisäpuolella kauheesti näy..