Eronneilla on paljon helpompaa

[selvää pässinlihaa]

Tarkastellaanpa kerrankin asioita rehellisesti ja ilman mitään ennakkoasenteita. Olen itse miettinyt paljon viime aikoina, että järkevästi ajateltuna minun ja mieheni kannattaisi varmaankin erota. Olemme täysin kiinni lapsissamme, isovanhemmat asuvat kaukana ja meillä ei ole varaa palkata lapsenvahtia. Olen ollut sairas jo kaksi kuukautta eikä flunssa ja yskä vaan parane, vaikka lääkekuurejakin on jo takana. Ai miksikö en parane? No koska mulla ei ole aikaa levätä.

Katselen usein mieheni siskon elämää, jolla on pari pikkukoululaista ja hän on eronnut. Lapset ovat joka toinen viikko isänsä luona. Molemmilla on siinä mielessä hyvä tilanne, että he pystyvät tekemään normaalien kulujensa ohella kaikenlaista kivaa lastensa kanssa. Molemmat vievät lapsensa kerran vuodessa matkoille, molemmat jaksavat keskittyä lapsiin silloin kun he sattuvat olemaan luona, molemmat haluavat antaa parastaan ja tehdä kivoja asioita. Näin ollen lapsetkin saavat iloiset ja jaksavat vanhemmat ja kaiken kivan tuplana. Bonuksena vielä eroperheen lapset saavat enemmän sääliä, myötätuntoa ja lastenhoitoapua isovanhemmilta, sillä kyllähän heillä on ollut niin kamalaa vanhempien eron takia. Jos nämä eroperheen lapset aloittavat uuden harrastuksen tai menestyvät koulussa, siitä kohkataan ja kerrotaan iloisena pitkään. Jos minun lapseni menestyvät, se on itsestäänselvää eikä siitä tarvitse keskustella tai kertoa.

Oikeasti. Jos voin valita parisuhteen/ehjän perheen tai itselleni jonkunlaista lepoa edes välillä, kumpi on loppupeleissä tärkeämpää. Miksi en pelaisi itselleni lepoaikaa ja tekisi elämästäni juuri nyt siedettävämpää? 95 % eronneista, jotka tunnen, kertovat, että lapset selvisivät lopulta erinomaisesti ja kaikkien elämänlaatu parane. Pitäisikö uskaltaa?

 

[............]

Mä olen miettinyt aivan samaa. Kaikki eronneet kertovat, kuinka hyvin kaikki lopulta sujui, lapset eivät loppupeleissä kärsineet tai surreet ja omakin elämä järjestyi. Aikuisella, kypsällä iällä osaa myös valita sopivamman kumppanin, jonka kanssa ei tarvitse opetella ja tahinoida kaikkea alusta lähtien kuten sen kanssa, kenen kans opettelee ne yhteis- ja perhe-elämän pelisäännöt. Ja tuo lapsivapaa aika on niiiiin luksusta! Oisinpa eronnut!

 

[eronnut]

Eroo ihmeessä, niin sunkin elämäs laatu paranee huomattavasti!

Mä kun erosin, niin ex unoohti lapsensa ensimmäisen vuoden aikana. Niinpä olen 24/7 kolmen lapsen kanssa, on vain yksi isovanhempi, 75 vuotias perussairas mummi. Sisko joskus hoitaa pari tuntia kerrallaan lapsia. Omaa aikaa on niin rutosti, etten tiedä mitä sillä kaikella tekis.

 

[eronnut]

Mieti tarkkaan kumpi on tärkeämpää. Sinun vai lastesi hyvinvointi. Meillä lapset ainakin kärsi erostamme hirveästi. Ja sen jälkeen kun eksä löysi uuden naisen niin lapset unohtui lähes täysin.

 

[ap.]

Eroo ihmeessä, niin sunkin elämäs laatu paranee huomattavasti!

Mä kun erosin, niin ex unoohti lapsensa ensimmäisen vuoden aikana. Niinpä olen 24/7 kolmen lapsen kanssa, on vain yksi isovanhempi, 75 vuotias perussairas mummi. Sisko joskus hoitaa pari tuntia kerrallaan lapsia. Omaa aikaa on niin rutosti, etten tiedä mitä sillä kaikella tekis.

No ainakin voisin hakea uuden kumppanin ja kokea ihanan rakastumisen uudelleen.

 

["vieras"]

Niinpä...

 

[???]

Mä olen miettinyt aivan samaa. Kaikki eronneet kertovat, kuinka hyvin kaikki lopulta sujui, lapset eivät loppupeleissä kärsineet tai surreet ja omakin elämä järjestyi. Aikuisella, kypsällä iällä osaa myös valita sopivamman kumppanin, jonka kanssa ei tarvitse opetella ja tahinoida kaikkea alusta lähtien kuten sen kanssa, kenen kans opettelee ne yhteis- ja perhe-elämän pelisäännöt. Ja tuo lapsivapaa aika on niiiiin luksusta! Oisinpa eronnut!

Miksi ihmeessä niitä lapsia pitää hankkia jos niistä halutaan sitä ihanaa lapsivapaata aikaa? Tottakai lasten kuullen...

 

[ap.]

Mieti tarkkaan kumpi on tärkeämpää. Sinun vai lastesi hyvinvointi. Meillä lapset ainakin kärsi erostamme hirveästi. Ja sen jälkeen kun eksä löysi uuden naisen niin lapset unohtui lähes täysin.

Ei kaikille käy noin. Tunnen tosi paljon onnistuineita viikko isällä - viikko äidillä - perheitä, ja lapset ovat varmaan paljon onnellisempia kuin mun lapset. Oppisivat ainakin arvostamaan molempia vanhempia, kun sanomalehden ääressä lösyävä isä ja haamuna kulkeva ja yskivä äiti eivät olisi koko ajan läsnä.

 

["vieras"]

Mikä estää miestä hoitamasta lapsiaan ilman eroa?

 

["mama"]

No ainakin voisin hakea uuden kumppanin ja kokea ihanan rakastumisen uudelleen.

Ja missä välissä sen ajattelit tehdä jos käykin niin, että lapset jää isän osalta taka-alalle?

 

[täh?]

Tarkastellaanpa kerrankin asioita rehellisesti ja ilman mitään ennakkoasenteita. Olen itse miettinyt paljon viime aikoina, että järkevästi ajateltuna minun ja mieheni kannattaisi varmaankin erota. Olemme täysin kiinni lapsissamme, isovanhemmat asuvat kaukana ja meillä ei ole varaa palkata lapsenvahtia. Olen ollut sairas jo kaksi kuukautta eikä flunssa ja yskä vaan parane, vaikka lääkekuurejakin on jo takana. Ai miksikö en parane? No koska mulla ei ole aikaa levätä.

Katselen usein mieheni siskon elämää, jolla on pari pikkukoululaista ja hän on eronnut. Lapset ovat joka toinen viikko isänsä luona. Molemmilla on siinä mielessä hyvä tilanne, että he pystyvät tekemään normaalien kulujensa ohella kaikenlaista kivaa lastensa kanssa. Molemmat vievät lapsensa kerran vuodessa matkoille, molemmat jaksavat keskittyä lapsiin silloin kun he sattuvat olemaan luona, molemmat haluavat antaa parastaan ja tehdä kivoja asioita. Näin ollen lapsetkin saavat iloiset ja jaksavat vanhemmat ja kaiken kivan tuplana. Bonuksena vielä eroperheen lapset saavat enemmän sääliä, myötätuntoa ja lastenhoitoapua isovanhemmilta, sillä kyllähän heillä on ollut niin kamalaa vanhempien eron takia. Jos nämä eroperheen lapset aloittavat uuden harrastuksen tai menestyvät koulussa, siitä kohkataan ja kerrotaan iloisena pitkään. Jos minun lapseni menestyvät, se on itsestäänselvää eikä siitä tarvitse keskustella tai kertoa.

Oikeasti. Jos voin valita parisuhteen/ehjän perheen tai itselleni jonkunlaista lepoa edes välillä, kumpi on loppupeleissä tärkeämpää. Miksi en pelaisi itselleni lepoaikaa ja tekisi elämästäni juuri nyt siedettävämpää? 95 % eronneista, jotka tunnen, kertovat, että lapset selvisivät lopulta erinomaisesti ja kaikkien elämänlaatu parane. Pitäisikö uskaltaa?

Siis ihan flunssan takia mietit eroa?? Mitä jos jäät vaikka auton alle ja jalkasi kipsataan? Se olisi vähintään itsemurhan paikka.

 

["vieras"]

No ainakin voisin hakea uuden kumppanin ja kokea ihanan rakastumisen uudelleen.

Ymmäärrätkö rakastamisen ja rakastumisen välisen eron? Jos niiden rakastumisien perään lähtee juoksemaan, niin maalissa ei ole ikinä...

 

[Yh]

Ihan rehellisesti sanottuna, sinulla on turhan ruusuiset kuvitelmat eroperheen elämästä. Toiseksi, missä miehesi on jos et koskaan saa levätä?

 

[Otan osaa ettet saa levätä]

Ei jumaliste sentään mitä juttuja. Itse olen eronnut muutama kk sitten ja vaikka kaikki sujuukin hyvin ja lapsikin vaikuttaa olevan ihan ok, niin ei kai kukaan oikeasti ajattele että eronneilla olisi asiat jotenkin autuaammin.
Ei kai kukaan tuollaista vakavissaan sano.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27774085]Mikä estää miestä hoitamasta lapsiaan ilman eroa?[/QUOTE]

Mä haluaisin olla säännöllisesti yksin. Säännölliset vapaat tenavista siten, ettei mun tarvi laittaa niitä nukkumaan tai laittaa niille aamupalaa. Ettei mun tarvis nähdä ketään. Olen niin poikki, ettei mulle merkkaa mikään muu mitään kuin oma aika. Ja paskat ne lapset erosta kärsi, jos se hoidetaan hyvin eikä kumpikaan puoliso hauku toista. Saavat vain kaksi onnellisempaa ja virkeämpää vanhempaa. Ja erolapset oppivat, ettei mikään ole itsestäänselvää. Se on sitä kiitollisuutta.

 

[ap.]

Ei jumaliste sentään mitä juttuja. Itse olen eronnut muutama kk sitten ja vaikka kaikki sujuukin hyvin ja lapsikin vaikuttaa olevan ihan ok, niin ei kai kukaan oikeasti ajattele että eronneilla olisi asiat jotenkin autuaammin.
Ei kai kukaan tuollaista vakavissaan sano.

Mitä siellä vikiset? Lapses voi hyvin ja sä olet onnellinen? Ja sitten saat vielä vapaata aikaa. Älä sä tule mua kuule opastamaan tänne helvetin keskelle. Iloitse vaan onnestasi.

 

[YH]

Ei kaikille käy noin. Tunnen tosi paljon onnistuineita viikko isällä - viikko äidillä - perheitä, ja lapset ovat varmaan paljon onnellisempia kuin mun lapset. Oppisivat ainakin arvostamaan molempia vanhempia, kun sanomalehden ääressä lösyävä isä ja haamuna kulkeva ja yskivä äiti eivät olisi koko ajan läsnä.

Elämä ei aina ole yhtä juhlaa eikä sitä pidä opettaa lapsillekkaan. Jos teillä muutoin on parisuhde kunnossa niin lähtisin miettimään muita keinoja arjen helpottamiseen. Ovatko lapset päiväkodissa? Onko teillä varaa palkata hoitaja esim MML:stä tai jotakin sukulaisnuorta jonka voisi pyytää esim silloin tällöin avuksi tai ihan päästämään sinut miehesi kera vapaalle. Jo ihan leffassa käynti piristää huomattavasti. Älkää siis tuhlatko kallisarvoista vapaatanne yökerhoissa. Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Onko esikoisen mahdollista vahtia nuorempia tunti pari jotta saat levättyä?

 

[ap.]

Ei jumaliste sentään mitä juttuja. Itse olen eronnut muutama kk sitten ja vaikka kaikki sujuukin hyvin ja lapsikin vaikuttaa olevan ihan ok, niin ei kai kukaan oikeasti ajattele että eronneilla olisi asiat jotenkin autuaammin.
Ei kai kukaan tuollaista vakavissaan sano.

Ja mitä sun lapselta puuttuu? Mietipä nyt tarkkaan? Helvettiäkö se siitä kostuu, että isä ja äiti pitävät jalkoja saman pöydän alla?

 

[bbbb]

Meinaatko että se mies muuttuu sen eron myötä lapsiaan enemmän hoitavaksi? Eroa ja anna huoltajuus suoraan hänelle.

 

["mama"]

Mä haluaisin olla säännöllisesti yksin. Säännölliset vapaat tenavista siten, ettei mun tarvi laittaa niitä nukkumaan tai laittaa niille aamupalaa. Ettei mun tarvis nähdä ketään. Olen niin poikki, ettei mulle merkkaa mikään muu mitään kuin oma aika. Ja paskat ne lapset erosta kärsi, jos se hoidetaan hyvin eikä kumpikaan puoliso hauku toista. Saavat vain kaksi onnellisempaa ja virkeämpää vanhempaa. Ja erolapset oppivat, ettei mikään ole itsestäänselvää. Se on sitä kiitollisuutta.

Kannattaisko kysyä ihan apuja perhetilanteeseen esim sossusta?

 

[vieras*]

Ja mitä sun lapselta puuttuu? Mietipä nyt tarkkaan? Helvettiäkö se siitä kostuu, että isä ja äiti pitävät jalkoja saman pöydän alla?

Joo-o kaikki lapset unelmoivat uusperheistä... hei haloo.

 

["höh"]

Mene kuule hotelliin pariksi päiväksi N U K K U M A A N. Ei sitä nyt räkätaudin takia kannata erota. Olet väsynyt juuri NYT, mutta oletko tätä mieltä enää parannuttuasi ja levättyäsi? Haetko oikeutuksia/syitä eroon vai onko sinun ja miehesi parisuhde oikeasti huonolla tolalla. Yksinhuoltajana elämä ei ole helppoa, kuten kuvittelet.

 

[eronnut]

Ja mitä sun lapselta puuttuu? Mietipä nyt tarkkaan? Helvettiäkö se siitä kostuu, että isä ja äiti pitävät jalkoja saman pöydän alla?

Mee nyt nukkumaan ja lepää, nuku ja hoida flunssas pois. Rupee sitten miettiin noita ajatuksias. Ei eroaminen ole mikään taikaisku, mikä muuttaa asiat niin helpoiks. Millanen sun miehes nyt on? Hoitaako lapsia, kotia? Jos ei, niin eipä se eron jälkeenkään helpommaks muutu, jää sulle vaan entistä enempi vastuuta lapsista.
Osallistuuko mies avokätisesti lasten harrastuksiin, vaatteisiin ym. Ei se eron jälkeen muutu yhtään avokätisemmäks. Taidat vaan olla kyllästyny miehees ja etit tekosyitä lähteä suhteesta. Onnea vain uuden rakkauden etsimiseen, sepä ei aina ole oottamassa nurkan takana. Joku mies voi löytyä, mutta rakkaus, se vaatii jo vähän enemmän...

 

["vieras"]

Mitä siellä vikiset? Lapses voi hyvin ja sä olet onnellinen? Ja sitten saat vielä vapaata aikaa. Älä sä tule mua kuule opastamaan tänne helvetin keskelle. Iloitse vaan onnestasi.

Ajattelit että mies hoitaa lapsensa eronneena? Nyt naimisissa ollessaan ei sitä tee.
Minkä ikäisiä lapsia teillä on?

 

[Eikää]

Mitä siellä vikiset? Lapses voi hyvin ja sä olet onnellinen? Ja sitten saat vielä vapaata aikaa. Älä sä tule mua kuule opastamaan tänne helvetin keskelle. Iloitse vaan onnestasi.

Minkä helvetin keskelle? Sulla on FLUNSSA?! Et sä miehestäsi halua erota vaan lapsistasi. Ota ja lähde. Sit sulla on omaa aikaa loppu elämäsi.