Eronneilla on paljon helpompaa

["Miu"]

Just tässä mietin kuinka taaperon isä on nähnyt poikaansa jo parin kiukauden ajan yhteensä 6h. Yhtenä pvänä 2h ja toisena 4. Tällä viikolla näki jouluaattona 5h ja nyt ei ole taas kuulunut mitään, eikä varmasn kuulukkaan kun vasta uuden vuoden jälkeen ellen synnytä ennen sitä, siinäkään tapauksessa en tiedä saanko koko miestä kiinni. Niin paöjon ne lapset loppupeleissä kiinnostaa ja nytkin hällä ois ihan lomaa. Enpä mä noilla tunneilla kauheesti omia juttuja tee ja kohta ei oo sitäkään kun vauva tulee, kyllä mua ainaki vituttaa et mies jätto meijät mun odottaessa toista ja valitsi poikamieselämän.

 

[Mietippä nyt]

Missä se sun miehesi on kun ei lapsia hoida? Jos se ei hoida niitä nytkään niin luuletko tosissasi asian muuttuvan erottuanne? En usko.

 

["Miu"]

Siis 6h yhteensä per viikko.

 

[ap.]

No hoitaa mun mies lapsia, mutta se ei tajua pitää aikatauluja eikä se ole muutenkaan niin tarkka. Eikä muista, että siivotakin pitää. Ja mä haluaisin nukkua ja maata siten, ettei mistään kuulu pihaustakaan. En osaa rentoutua, jos lapsia on talossa. Kolme lasta, vanhin 6 v.

 

["vieras"]

Mä haluaisin olla säännöllisesti yksin. Säännölliset vapaat tenavista siten, ettei mun tarvi laittaa niitä nukkumaan tai laittaa niille aamupalaa. Ettei mun tarvis nähdä ketään. Olen niin poikki, ettei mulle merkkaa mikään muu mitään kuin oma aika. Ja paskat ne lapset erosta kärsi, jos se hoidetaan hyvin eikä kumpikaan puoliso hauku toista. Saavat vain kaksi onnellisempaa ja virkeämpää vanhempaa. Ja erolapset oppivat, ettei mikään ole itsestäänselvää. Se on sitä kiitollisuutta.

Anna lapset kokonaan miehelle niinkuin joku täällä ehdotti.

Paskat ne erosta kärsi... pääasia tietysti että itsellä on kaikki hyvin. Viis lapsista!¨
Joku ihana äitipuoli/isäpuoli puuttuu vaan kuvioista.

 

[Reijo tai Pale]

Mä olen miettinyt aivan samaa. Aikuisella, kypsällä iällä osaa myös valita sopivamman kumppanin, jonka kanssa ei tarvitse opetella ja tahinoida kaikkea alusta lähtien kuten sen kanssa, kenen kans opettelee ne yhteis- ja perhe-elämän pelisäännöt. Ja tuo lapsivapaa aika on niiiiin luksusta! Oisinpa eronnut!

noin siinä käy kun heti yläasteen kasilla hankkiudutaan raskaaksi ja joudutaan pakko-avo tai avioliittoon.
jos lapsena saadaan jo lapsi niin ei se koskaan hyvin pääty.

 

[eronnut äiti]

Kakspiippuinen juttu, toisaalta on helpotus kun erottu, mutta kyllä usein olen kaivannut apua koska en halua uutta miestä ja omat vanhemmat yms. asuu kaukana eikä oikeastaan olla edes väleissä. Ja raha-asiat painaa kun kaikki laskut on maksettava yksin ja ruokaa hankittava jääkaappiin, samoin lapsille vaatteet ja harrastusmenot. Ei siinä minimielatustuki paljoa auta.
Juttuseuraa olen myös usein vailla, exän kanssa kun ei mistään puhuttu, riideltiin vain

 

["vieras"]

No hoitaa mun mies lapsia, mutta se ei tajua pitää aikatauluja eikä se ole muutenkaan niin tarkka. Eikä muista, että siivotakin pitää. Ja mä haluaisin nukkua ja maata siten, ettei mistään kuulu pihaustakaan. En osaa rentoutua, jos lapsia on talossa. Kolme lasta, vanhin 6 v.

Pitäisikö sinun itse hieman hellittää noista kriteereistäsi ja aikatauluistasi ja antaa miehen hoitaa itse hommat.

Kuullostat uberfurer controller friikiltä... tyyliin it's my way or highway.

 

[Madicken04]

Mä haluaisin olla säännöllisesti yksin. Säännölliset vapaat tenavista siten, ettei mun tarvi laittaa niitä nukkumaan tai laittaa niille aamupalaa. Ettei mun tarvis nähdä ketään. Olen niin poikki, ettei mulle merkkaa mikään muu mitään kuin oma aika. Ja paskat ne lapset erosta kärsi, jos se hoidetaan hyvin eikä kumpikaan puoliso hauku toista. Saavat vain kaksi onnellisempaa ja virkeämpää vanhempaa. Ja erolapset oppivat, ettei mikään ole itsestäänselvää. Se on sitä kiitollisuutta.

Ilmeisesti et liiemmin rakasta miestäsi?

Mutta siis jos kuitenkin toisesta välittää ja jos ajatuksena on että eron jälkeen jaettaisiin vastuu lapsista ja molemmat saavat omaa aikaa niin eikö tuota kannattaisi kokeilla ilman eroakin? Vaikka alkuun niin että kumpikin saa mahdollisuuden harrastaa ja tavata ystäviä, käydä viikonloppureissuilla jne. Jakaa vaikka kalenterista valmiiksi nuo vapaaillat/päivät. Kenties se jo riittäisi.

 

[ddfbfd]

Moni isä oppii olemaan isä vasta eron jälkeen ja moni äiti saa omaa aikaa vasta eron jälkeen. Enemmänkin pitäis miettiä sitä, miks asia on noin, kuin alkaa syyttää tai syyllistää ap:tä ajatelmistaan.

 

["mmm"]

No hoitaa mun mies lapsia, mutta se ei tajua pitää aikatauluja eikä se ole muutenkaan niin tarkka. Eikä muista, että siivotakin pitää. Ja mä haluaisin nukkua ja maata siten, ettei mistään kuulu pihaustakaan. En osaa rentoutua, jos lapsia on talossa. Kolme lasta, vanhin 6 v.

Muistathan, että juuri sinun toimintatapasi ei ole se ainoa ja oikea. Anna miehesi hoitaa asiat kuten hän osaa ja haluaa. Siivota ehtii myöhemminkin.

 

["mama"]

Moni isä oppii olemaan isä vasta eron jälkeen ja moni äiti saa omaa aikaa vasta eron jälkeen. Enemmänkin pitäis miettiä sitä, miks asia on noin, kuin alkaa syyttää tai syyllistää ap:tä ajatelmistaan.

Ei tässä syyllistetä vaan simppelisti yritetään avata ap:n silmät todellisuuteen.

 

[no huhhuhh]

Toi kuulostaa just siltä, että sä tarttet vaan omaa aikaa ja lepoa. Ota sitä! Pystyyhän sitä aikaa järjestämään, jos oikeasti haluat ilman eroakin. Ilmoita miehellesi, että tästä lähtien olet joka toinen la-su yksin hotellissa (tai jossain kaverilla) nukkumassa. Luulisi tuollaisen hoituvan ihan helposti! (Jos siis ERO on mielessä vaihtoehtona...huhhuh.)

 

["vieras"]

Moni isä oppii olemaan isä vasta eron jälkeen ja moni äiti saa omaa aikaa vasta eron jälkeen. Enemmänkin pitäis miettiä sitä, miks asia on noin, kuin alkaa syyttää tai syyllistää ap:tä ajatelmistaan.

Ap itsekin myönsi isän hoitavan lapsia, mutta ap:n mielestä väärin... siivouskin unohtuu jne...

Naisten kannattaisi miettiä myös sitä antavatko he miehilleen tilaa olla isiä? Vai onko koti ja lapset äidin valtakuntaa, äidin sääntöineen. Jos näin on niin ei ihme, että väsyttää.

 

["yhäippä"]

Joo on ihan hirveesti vapaa-aikaa ilman lapsia.... Lasten isä tapaa lapsia max 2h viikossa, senkin silloin kun olen töissä. Ei puhettakaan viikonlopuista tai edes yökyläilystä isän luona... Näin ollaan menty 4v ja mennään varmasti hamaan loppuun saakka. Tai sitten isä häviää kokonaan.

Jos haluat olla erossa lapsista, niin lähde yksin hotelliin, matkalle tms. Ero ei ole vaihtoehto.

 

["..."]

Ymmärrän sua oikein hyvin ap, mutta kaikesta huolimatta mieti sitä eroa tarkkaan. Entäs jos nyt nostaisit "kissan pöydälle" miehen kanssa, ottaisit kalenterin ja paperia esiin. Vuoroviikoin nukutukset ym rutiinit, kummallekin aikaa omiin harrastuksiin. Kummallekin aikaa olla joskus yksin kotona. Viikonloppuisin toinen saa nukkua pitkään la ja toinen su. Ja muita vastaavia vuoretteluja, keskustelkaa ja kirjatkaa ylös. Ja perheen aikataulut ja YHTEISET pelisäännöt seinälle näkyville. Niin mieskin tietää milloin alkaa laittaa lapsia nukkumaan, ilman että sun tarvii siitä muistuttaa. Jos homma ei pelitä, niin harkitkaa pariterapiaa. Jos mies ei suostu tai pariterapia ei auta, niin sitten kannattaa erota.

 

[Yyy]

[QUOTE="vieras";27774363]Ap itsekin myönsi isän hoitavan lapsia, mutta ap:n mielestä väärin... siivouskin unohtuu jne...

Naisten kannattaisi miettiä myös sitä antavatko he miehilleen tilaa olla isiä? Vai onko koti ja lapset äidin valtakuntaa, äidin sääntöineen. Jos näin on niin ei ihme, että väsyttää.[/QUOTE]

ei kyllä ole reilua, jos äiti joutuu siivoilemaan isän lapsivahtivuoron sotkut jälkeenpäin. Tuolta osin en ole tän tyyppiseen kommenttien kanssa samoilla linjoilla. Tilaa olla isä kun ei tarkoita, että ollaan yks muksu lisää sotkemassa. Ja pakkohan siellä kotona on siivota myös, miksi isälle vain jäisi vain sekä mukava osuus?

 

[hyvä näin]

Tarkastellaanpa kerrankin asioita rehellisesti ja ilman mitään ennakkoasenteita. Olen itse miettinyt paljon viime aikoina, että järkevästi ajateltuna minun ja mieheni kannattaisi varmaankin erota. Olemme täysin kiinni lapsissamme, isovanhemmat asuvat kaukana ja meillä ei ole varaa palkata lapsenvahtia. Olen ollut sairas jo kaksi kuukautta eikä flunssa ja yskä vaan parane, vaikka lääkekuurejakin on jo takana. Ai miksikö en parane? No koska mulla ei ole aikaa levätä.

Katselen usein mieheni siskon elämää, jolla on pari pikkukoululaista ja hän on eronnut. Lapset ovat joka toinen viikko isänsä luona. Molemmilla on siinä mielessä hyvä tilanne, että he pystyvät tekemään normaalien kulujensa ohella kaikenlaista kivaa lastensa kanssa. Molemmat vievät lapsensa kerran vuodessa matkoille, molemmat jaksavat keskittyä lapsiin silloin kun he sattuvat olemaan luona, molemmat haluavat antaa parastaan ja tehdä kivoja asioita. Näin ollen lapsetkin saavat iloiset ja jaksavat vanhemmat ja kaiken kivan tuplana. Bonuksena vielä eroperheen lapset saavat enemmän sääliä, myötätuntoa ja lastenhoitoapua isovanhemmilta, sillä kyllähän heillä on ollut niin kamalaa vanhempien eron takia. Jos nämä eroperheen lapset aloittavat uuden harrastuksen tai menestyvät koulussa, siitä kohkataan ja kerrotaan iloisena pitkään. Jos minun lapseni menestyvät, se on itsestäänselvää eikä siitä tarvitse keskustella tai kertoa.

Oikeasti. Jos voin valita parisuhteen/ehjän perheen tai itselleni jonkunlaista lepoa edes välillä, kumpi on loppupeleissä tärkeämpää. Miksi en pelaisi itselleni lepoaikaa ja tekisi elämästäni juuri nyt siedettävämpää? 95 % eronneista, jotka tunnen, kertovat, että lapset selvisivät lopulta erinomaisesti ja kaikkien elämänlaatu parane. Pitäisikö uskaltaa?

Onhan tuo ihan järkeen käyvää. Itsekin erosin pitkähkön liiton jäkeen 17v yrittäjämiehestäni. Koskaan hänellä ei ollut aikaa, lomatkin vietin lasten kanssa ja reissasin, ajoin autoa pitkiä matkoja, täytyihän lapsille lomaa saada..- Dirma antoi siihen mahdollisuuden, mutta mitään muita ei ollut ja erosimme.
Sain vapaita viikonloppuja ja voi sitä ihanuutta, rakastuin päätäpahkaa hulluun pahoinpitelijään ja mustasukkaiseen mieheen. Kolme vuotta sitä ja nyt ei 20 vuoteen juuri mitään virityksiä, ei vain jaksa. Kaverita vaan.

 

["mama"]

ei kyllä ole reilua, jos äiti joutuu siivoilemaan isän lapsivahtivuoron sotkut jälkeenpäin. Tuolta osin en ole tän tyyppiseen kommenttien kanssa samoilla linjoilla. Tilaa olla isä kun ei tarkoita, että ollaan yks muksu lisää sotkemassa. Ja pakkohan siellä kotona on siivota myös, miksi isälle vain jäisi vain sekä mukava osuus?

Jos ihminen on oikeasti todella kipeä ja väsynyt, niin on aivan sama miten se talous siellä hoidetaan. Ja monasti tämä siivoaminen tarkoittaa turhan tuunaamista mitä miehet ei ole koskaan harrastaneet. Kai se mies nyt tiskit osaa hoitaa ja pyykit pestä ja imuria käyttää? Tekee omassa järjestyksessään asiat.

 

["joopajoo"]

Mä ymmärrän tosi hyvin mitä ajat takaa. Meilläkin on just niin että vaikka olisin miten kipeä niin jotenkin ne lapset vaan aina luiskahtaa mulle. Ja vaikka mies hoitaiskin, niin siivo on ihan hirveä ja lapset saataa kiukutella nälkäänsä kun ei mies tajua syöttää. Ja ymmärrän muutenkin tuon tarpeen olla ihan yksin KOTONA, ettei kukaan oo kimpussa, kattoo leffaa, eikä stressata kuka pitäis seuraavaks syöttää. Mut en mä silti siihen usko et ero ois ratkasu, joko sä odotat et lapset on isompia ja rauhaa löytyy tai sit pistät miehes tosi koville (mitä en itte oo tehny vaan kärsin hiljaisesti)

 

["vieras"]

Ei se eronneidenkaan elämä aina mitään ruusuilla tanssimista ole. Minä esim. olen oikeastaan yksinhuoltaja, vaikka meillä exän kanssa yhteishuoltajuus onkin, mutta toinen lapsista käy isällään säännöllisen epäsäännöllisesti 3-4 kertaa vuodessa pari viikkoa kerrallaan ja nuorempi ei ollenkaan. Ei mulla mitään vapaita viikonloppuja ole. Lähipiiristä saan toki välillä apuja, mutta todella harvoin lapset missään ovat yötä, silloin saan lapset jonnekin yöksi, jos menen kavereiden kanssa esim. syömään ja tätä tapahtuu muutaman kerran vuodessa. Pääasiassa mun elämä pyörii lasten ja työn välillä.

Ajattele asiaa siltä kannalta, että sulla sentäs on se toinen siinä vierellä joka auttaa arjen pienissä asioissa, minä joudun hoitamaan nuo kaikki ihan yksin, kun lapset sairastaa minä hoidan, kun minä sairastan, niin hoidan siinä myös lapset, ei täällä ole ketään toista, joka auttaisi noissa pienissä asioissa.

 

[lucifer]

vittu mitä paskaa

 

[jhjhj]

Mun ex oppi olemaan isä vasta eron jälkeen. Kun oli pakko. Mutta en silti sanoisi, että kannattaa erota. Uusi muija on suoraan helvetistä ja vihaa mua... kiva lasten kasvaa sellaisessa ympäristössä.

 

["vieras"]

Tarkastellaanpa kerrankin asioita rehellisesti ja ilman mitään ennakkoasenteita. Olen itse miettinyt paljon viime aikoina, että järkevästi ajateltuna minun ja mieheni kannattaisi varmaankin erota. Olemme täysin kiinni lapsissamme, isovanhemmat asuvat kaukana ja meillä ei ole varaa palkata lapsenvahtia. Olen ollut sairas jo kaksi kuukautta eikä flunssa ja yskä vaan parane, vaikka lääkekuurejakin on jo takana. Ai miksikö en parane? No koska mulla ei ole aikaa levätä.

Katselen usein mieheni siskon elämää, jolla on pari pikkukoululaista ja hän on eronnut. Lapset ovat joka toinen viikko isänsä luona. Molemmilla on siinä mielessä hyvä tilanne, että he pystyvät tekemään normaalien kulujensa ohella kaikenlaista kivaa lastensa kanssa. Molemmat vievät lapsensa kerran vuodessa matkoille, molemmat jaksavat keskittyä lapsiin silloin kun he sattuvat olemaan luona, molemmat haluavat antaa parastaan ja tehdä kivoja asioita. Näin ollen lapsetkin saavat iloiset ja jaksavat vanhemmat ja kaiken kivan tuplana. Bonuksena vielä eroperheen lapset saavat enemmän sääliä, myötätuntoa ja lastenhoitoapua isovanhemmilta, sillä kyllähän heillä on ollut niin kamalaa vanhempien eron takia. Jos nämä eroperheen lapset aloittavat uuden harrastuksen tai menestyvät koulussa, siitä kohkataan ja kerrotaan iloisena pitkään. Jos minun lapseni menestyvät, se on itsestäänselvää eikä siitä tarvitse keskustella tai kertoa.

Oikeasti. Jos voin valita parisuhteen/ehjän perheen tai itselleni jonkunlaista lepoa edes välillä, kumpi on loppupeleissä tärkeämpää. Miksi en pelaisi itselleni lepoaikaa ja tekisi elämästäni juuri nyt siedettävämpää? 95 % eronneista, jotka tunnen, kertovat, että lapset selvisivät lopulta erinomaisesti ja kaikkien elämänlaatu parane. Pitäisikö uskaltaa?

"Miksi en pelaisi itselleni lepoaikaa ja tekisi elämästäni juuri nyt siedettävämpää?"
Ööö,...
Hohhoijaa mitä paskaa jauhat!!!!!
Lapsista viis, itsellesi pitää saada siedettävämpi olo-no miksi helkutissa teit 3 lasta?Ja oletko niin uusavuton ettet osaa järjestää itsellesi "lepoaikaa"?

Oikeasti, tällaisten aikuisten ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan.
Ajatellaan vaan omaa parasta, eikä jakseta tavallista arkea.

Ja vastauksesi kysymykseesi; eroa ihmeessä.Tee ihmeessä olosi "siedettävämmäksi" ja hanki omaa aikaa ja riko lasten perhe. Olen itse kuunnellut kaltaistesi eronneiden valitusta siitä, ettei silti ole tarpeeksi OMAA aikaa, VAIKKA lapsi on vuoroviikoin isän luona. Mikään ei siis riitä, eikä tuo tyytyväisyyttä.
Vttu että ihmiset on nykyään itsekkäitä!Minä minä minä minä minä.

 

["huoh"]

Muista sitten vaan nopeesti etsiä se uusi mies itsellesi, koska muuten kaikki ongelmat mitä ikinä sun lapsille tuleekaan, johtuu siitä että niillä ei ole sitä miehen mallia. Eli miestä saman katon alla. Ja tästä sä saat sitten kuulla suoraan ja kiertoteitä aivan jatkuvasti.
Ai niin, kai sä myös muistit sen, että erotessasi susta tulee yh, joka on sama asia kuin huora, sossupummi, elätti jne. Että tervetuloa kerhoon vaan. Kyllä nää omat ajat kaiken tuon voittaa.