Kiitos vastauksista!
Olen toki miettinyt myös muita mahdollisuuksia, mutta esikoinen on tosiaan ollut jo 1,5 vuotta samassa yksityisessä, aivan loistavassa päiväkodissa, ja tuntuisi hölmöltä vaihtaa hoitopaikkaa johonkin aivan toiseen, kun päiväkoti on ihanan pieni, hoitajat eivät vaihdu ja ovat lapselle tärkeitä (myös muut kuin omahoitaja) sekä lapsen kaverit on siellä. Ehkä jostakusta tuntuu hullulta ajatella, että 3,5-vuotiaalla on jo kavereita, mutta ei jäänyt epäselväksi meiltä vanhemmilta että joululomalla (3 viikkoa) esikoisella oli aivan hurja ikävä kavereitaan, ja lähes päivittäin pyysi päästä hoitoon. Eivät äiti ja isi olleet tarpeeksi kivoja ja kekseliäitä leikkikavereita, vaikka parhaamme yritimme.
Ennakoin jo etukäteen sitä, mitä tapahtuisi jos uhmaikäinen joutuisi (kyllä, käytän tarkoituksella juuri tuota sanaa) olemaan päivät pitkät ehkä itkuisen vauvan ja väsyneen äidin kanssa, vauva roikkuisi tissillä tunteja päivästä, jolloin esikoisen leikittäminen olisi pakoltakin aika kömpelöä/mahdotonta... Temperamenttinen esikoinen olisi varmaan kirvesmurhaamassa vauvaa ja äitiä muutaman viikon päästä!

Toki esikoinen on kotona isän isyysvapaan ajan (3 viikkoa), mutta sen jälkeen päivät olisivat otsikon mukaiset.
Selittelyä sen verran vielä, että päiväkoti on sen verran suuren matkan päässä, että katsomme kätevämmäksi mieheni vievän esikoisen kahdeksaksi hoitoon lähtiessään itse töihin (minulla ei ole autoa tai korttia), ja itse hakisin hänet sitten vauvan kanssa kotiin viimeistään klo 15 (silloin esikoinen saisi rauhassa herätä päiväunilta, syödä välipalan ja ehtisi olla vielä pihallakin toisen kerran päivän aikana). Päiväkodista toive onkin ollut, että lasta ei saisi edes hakea ennen klo 14, joten päivät menisivät sen vuoksi tuon pituisiksi. Toki jos myöhemmin siltä tuntuu, voinen myös itse viedä lasta aamuisin myöhemmin hoitoon noin liikunnan kannalta ajateltuna!
