Miten näitä kaikenmaailman "erkkoja" tursuaa jokapuolelta?

[eihän]

Siis joka toisella tuntuu olevan erityislapsi... Kavereistakin monella lapsella on ADHD, ja muilla joku mutismi ja oppimisvaikeuksia melkein kaikilla... Tulee mieleen äkkiseltään pari-kolme ystävien lasta joista minulle EI ole kerrottu että on jotain poikkeavuutta. ADHD:n diagnosoiminen vaikuttaa minusta todella epäilyttävältä (ei esim. uni-EEG:tä vaan lapsi lääkärille, onpa vilkas, lääkkeet kouraan ja diagnoosi papereihin.
Meillä on todella vilkas 6v tyttö. Esim. kaupassa ollessamme tyttö juoksee pakoon nauraen, huutaa, urpoilee, piiloutuu, laittaa ostoskärryihimme turhia tavaroita. Vakoiluleikki kaverin kanssa on ihan huippuhauskaa, paetaan minua kaupassa ja vakoillaan sieltä hyllyje. Taka.Lähes aina joudutaan kesken reissun lähtemään kotiin kera minun ripityssaarnoieni. Kotona lempileikki on juosta armotonta rundia keittiön tasoa ympäri roolivaatteet päällä jotain ihme siansaksaa lauleskellen. Eskarissa sanovat, että yhtä eläväistä TAVISlasta ei ole kyllä tullut vastaan. Vieraille ihmisille tyttö ei taas halua puhua, esimerkiksi kyläillessä pyörii minun helmoissani ja istuskelee sylissäni ensimmäisen tunnin joka kerta ja suputtaa kaikki juttunsa vain korvaani. Vieraita ei kättele, halaa, ei puhua pukahdakaan vaikka kysyttäisi. Tunnin jälkeen tyttö alkaa tutkimaan paikkoja ja leikkimään kavereiden kanssa, muta aikuisille ei puhu.
Tyttö myös yökastelee (ei suostu menemään yöllä vessaan), sotkee ruoan kanssa (tekee samalla kaikkea muuta), nukkuu korkealaidallisessa sängyssä ja protestoi itse pukeutumista. Asiasta väänettään joka ikinen aamu ja päivästä raivoamiseen menee KAUAN.
Tyttö osaa kirjaimet melkolailla heikosti, kuten myös numerot ja äännevirheitä puheessa on. Sanavarastokin on melko yksinkertainen.
Tuntuu, että olen ainoa, kenen mielestä tällainen 6-vuotias EI ole erityislapsi, vaan tämä on vain lapsen luonne?
Ahdistaa, kun jokapuolella on vaan erkkoja, erkkoja, erkkoja.... Minunkin lapseni on monen silmissä "erkka".
Oikeesti, ei joka kolmannella lapsella ole jotain erityisyyttä?
Ei tuommoiset, kuin tyttäreni, voi oikeasti olla kaikkien silmissä erityislapsia, eihän voi?
Tuntuu tosi oudolta. En todellakaan halua lapselleni mitään muoti-ADHD:ta tai mitään muutakaan.

 

[kepsis]

Ennen se oli normaalia että lapset ei keskittyneet kovin hyvin ja häsläsivät omiaan.

 

["niin"]

ja sitten on aistiyliherkkyyttä. Tällainen lapsi voi syödä vain ranskalaisia, koska kaikki muu tuntuu suussa pahalta.

 

["vieras"]

Hyvä aloitus! Täällä toinen ihan samanlaisen tytön äiti enkä ole sitä mieltä että joku erityislapsi olisi. Lapset ovat juurikin tällaisia. Olen paljon lukenut lastenpsykiatri Sinkkosen juttuja ja hänellä on ollut hyviä mielipiteitä koskien ihan "tavallisen lapsen" luonnetta (eli juuri tuosta kuinka lapsen luonteeseen kuuluu tuo eläväisyys jne).

 

[ap.]

Tätä justiin tarkoitan! Vähän WTF-olo, kun tytölle ehdotellaan diagnoosia joka puolelta. Yleensä vastaan vaan, että tyttöni on aivan tavallinen lapsia ja en todellakaan halua hänelle yhden yhtä diagnoosia, kiitos vaan.
Mun mielestä lapset on lapsia. Ja lapset kitisevät ja mesoavat ja riehuvat ja kiukuttelevat. Paljonkohan tällaisia neurologiaan liittyviä diagnooseja annettiin lapsille joskus 60-70-luvulla? Ja ihan täyspäisiä meistä tuli - ainakin suurimmasta osasta, vaikkei ollutkaan aistiyliherkkyyksiä ja mutismeja ja ADHD:ta...

 

["vieras"]

Kaikki lapset halutaan ajaa samaan muottiin, ja se kuka ei siihen mahdu niin väännetään diagnoosi. Eli siis niinkuin sanoit, joka kolmannella joku juttu. Mutta missään tapauksessa ei voisi ajatella että lapset ovat erilaisia niinkuin me aikuisetkin. On tämä meininki hassua...

 

[mielipiteeni]

Musta tuntuu, että nää vanhemmat toivoo sellaista ihanaa, rauhallista ruusuntuoksuista rinsessaa.
Mutta lapset eivät ole sellaisia. He ovat eläväisiä. Heidän kanssaan on raskasta, heitä täytyy komentaa, käskeä, vahtia, rangaista, taistella... He ovat täysin vastuullasi, he tarvitsevat sinua parhaimmillaan ohjaamaan koko ajan.
Mutta koska oletus on ne ruusuntuoksuiset tyttöset, niin pian mieleen juolahtaa että meidän Elviirassa onkin ihan varmasti jotain vikana. Sitten mennään lääkärille ja voivoi kun meidän Ellvira ei voi sitä ja tätä ja tuota ja se tekee niin ja näinja noin ja hällä on ihan varmastu ADHD. Sitten annetaan diagnoosi. Ja vaikkei annettaisikaan, ollaan ihan satavarmoja että Elviiralla nyt se ADHD on, Ja kappas, sillä hetkellä vanhempien ei tarvitse enää komentaa lastaan tai vahtia tai muuta, sillä "Elviiralla on ADHD". Tämä taas ei kumoa oikeita erityislapsia millään lailla; on vain fakta, että kaikista erityislapsista ainakin yli puolet ovat vain tavallisia, ja eläväisiä. Ennenkaikkea he ovat lapsia. Normaaleja lapsia.

 

["vieras"]

Missä täältä ketjusta viipyvät näiden "erityisen ihanien" äidit, joita palsta on pullollaan? Menikö pupu pöksyyn, kun ehkä juuri teidän lapsenne dg nyt kyseenalaistettiiinkin rankasti?

 

["Kukka"]

No, silloin aikoinaan ne erityislapset olivat vain tyhmiä ja eri tavoin vajavaisia - hädin tuskin ihmisiä. Koulussa epämääräinen sakki omituisia otuksia. Nyt on aika armollisempi ja monen poikkeavalle käytökselle on nimi.

 

[erkkaäitikö?]

[QUOTE="Kukka";27943808]No, silloin aikoinaan ne erityislapset olivat vain tyhmiä ja eri tavoin vajavaisia - hädin tuskin ihmisiä. Koulussa epämääräinen sakki omituisia otuksia. Nyt on aika armollisempi ja monen poikkeavalle käytökselle on nimi.[/QUOTE]

Ei vilkkaille tai hiljaisille pllut meilläpäin mitään nimeä. Villkaita ihailtiin, kun olivat omatoimisia ja ehtiväisiä. Hiljaiset olivat joko kilttejä (eivät uskaltaneet puhua, kun kunnioittivat muita niin paljon) tai huonokäytöksisiä, eli eivät vain halunneet puhua. Sellaiset, jotka eivät osanneet vaikka matikkaa yhtään, olivat minusta aika tavallisia. Itse olin tavattoman huono matikassa ja kolmannellakin luokalla ekaluokkalaisten laskut olivat ylitsepääsemättömoä. Mutta minut hyväksyttiin.
Tiettyy on hyvä että oikeesti vakaville ongelmille on nyt nimi, mutta on mennyt kyllä ihan överiksi tämä touhu!!!

 

["MoM"]

Ohhoh, onpa rohkea aloitus, pisteet siitä (ei tätä saisi sanoa ääneen!)

Erityislapsia on aivan varmasti olemassa, mutta siinä olen kyllä Ap:n kanssa samaa mieltä, että nykyään heitä tuntuu mahtuvan tusinaan kolmetoista... Oma esikoiseni on myös saanut osakseen onpa hän "eläväinen"-hymistelyä, tiedusteluja onko hänkin nyt sitten erikoislapsi jne, vaikka pääsääntöisesti hän onkin kiltti ja säyseä lapsi, innostuessaan vain... no, innoissaan ja se näkyy

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";27943802]Missä täältä ketjusta viipyvät näiden "erityisen ihanien" äidit, joita palsta on pullollaan? Menikö pupu pöksyyn, kun ehkä juuri teidän lapsenne dg nyt kyseenalaistettiiinkin rankasti?[/QUOTE]

Tuskin noiden diagnooseja kukaan oikeasti täälläkään pystyy kyseenalaistamaan. Sinänsä jännää kun itse olen luullut eläväni poikkeuksellisesti erityislasten perheiden ympäröimänä kun luonnollisesti sitä hakeutuu "kaltaistensa" seuraan. Silti kaikista tuntemistani lapsiperheistä vain pienellä osalla lapsista on jotain diagnooseja. Siis ehdottomasti se valtaosa on ihan tavis-lapsia omine persoonoineen, kiinnostuksineen ja taitoineen.

Oudolta tuntuu että jossain tuttavapiirissä se tavis-lapsen äiti kokee lapsensa olevan poikkeava kun tällä ei ole mitään diagnoosia.

 

["Kukka"]

[QUOTE="vieras";27943802]Missä täältä ketjusta viipyvät näiden "erityisen ihanien" äidit, joita palsta on pullollaan? Menikö pupu pöksyyn, kun ehkä juuri teidän lapsenne dg nyt kyseenalaistettiiinkin rankasti?[/QUOTE]

Ap:n aloitus oli niin höpsö, että vaikea on tällaiseen ketjuun edes vastailla.

Oliko ap:n ajatus se, että koska hänen mielestään hänen lapsensa ei ole erityislapsi, niin maailmassa ei varmaan sitten ole ketään erityislasta?

Meillä on yhdellä lapsella dysfasia. Viiden hyvin erilaisen lapsen kokemuksella voin sanoa, että tämä yksi on erityisen erilainen juuri sellaisella tietyllä tavalla, että diagnoosi on tarpeen. Lapsellemme ei tosin ole daignoosia "haettu", mutta tiedossa on, että sellaisen hän saisi. Kielellinen erityisvaikeus on hänen kohdallaan selvääkin selvempi ja asia on hyvä tiedostaa koulunkäyntiä ajatellen.

 

[ap.]

Tuskin noiden diagnooseja kukaan oikeasti täälläkään pystyy kyseenalaistamaan. Sinänsä jännää kun itse olen luullut eläväni poikkeuksellisesti erityislasten perheiden ympäröimänä kun luonnollisesti sitä hakeutuu "kaltaistensa" seuraan. Silti kaikista tuntemistani lapsiperheistä vain pienellä osalla lapsista on jotain diagnooseja. Siis ehdottomasti se valtaosa on ihan tavis-lapsia omine persoonoineen, kiinnostuksineen ja taitoineen.

Oudolta tuntuu että jossain tuttavapiirissä se tavis-lapsen äiti kokee lapsensa olevan poikkeava kun tällä ei ole mitään diagnoosia.

Teillähän on lapsilla down ja kehitysvamma? Ei niitä kyseenalaisteta, tietenkään. Ne eivät ole tämmöisiä, no, muotidiagnooseja, ymmärtänet kyllä. Niitä ei voi päästään vain keksiä. Paljon jaksamisia arkeenne, varmaan raskasta, mutta palkitsevaa :hug:
En tiedä olenko jossain oudossa tuttavapiirissä, mutta kyllä tuntuu, että noin joka kolmannella jotain ADHD:ta tms. on. Enpä tiedä.

Ja ei, tarkoitus ei ollut että kun minulla ei ole erityislasta, niin ei kellään muullakaan ole. Mielestäsikö ADHD-diagnoosin saaneet lapsetkin (tämä on nyt jotenkin tässä tapetilla) ovat kaikki oikeasti ylivilkkaita, hyperaktiivisia?
Olen pohtinut diagnooseja, meidän tytön kieli ja lauserakenteet ovat kovin, kovin yksinkertaisia.
Kiellinen erityisvaikeus on ollut päikyssä puheena. Meidän kohdalla tuntui kovin turhalta epäilyltä, tyttö nyt ei vaan omaa mitään mahtavaa sanavarastoa ja terävää kieltä. Teillä se tietenkin voi oikein hyvin pitää paikkansa Iloa elämäänne!

 

[ei ihan noinkaan]

http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/adhd-perustietoa/kriteerit-tautiluokitusten-mukaan
linkistä löytyy diagnostiset kriteerit. Diagnooseja ei jaella kaduilla kaikille vilkkaille lapsille ja sitä haluaville vanhemmille. Meillä ainakin testejä tehtiin kahdessakin erissä paikassa, koulun kanssa yhteistyössä, neuvolapsykologin jne jne. Diagnoosi auttoi saamaan tarvittavan lääkityksen joka auttaa lasta keskittymään koulussa (sama lääkitys tekee "normaalista" vielä energisemmän, ja adhd-lasta rauhoittaa ja auttaa keskittymään)
Diagnoosia ei ollut se mitä halusimme lapsellemme vaan apu! Diagnoosi tätä toi ja oli oikea! Ilman sitä ei olisi saatu tarvittavaa lääkitystä. Lääkitystä käytetään vain koulupäivinä, ei haluta muuttaa lasta! Pikemmin "kärsimme" lapsemme diagnoosista koska sitä pitää olla joka paikassa selittämässä ja puolustamassa, koska ihmiset pitävät sitä tosiaan jonain muotioikkuna, jota laiskat vanhemmat haluavat lapsilleen.
Tämä, että lapsellamme on adhd ei anna hänelle erikoisoikeuksia käyttäytyä huonosti! Haluamme, että hänellä on samat säännöt kuin muillakin ja kantaa vastuun tekemisistään.

Rakastamme lastamme ja hänen jokaista piirrettään, jokainen päivä on erilainen ja vauhtia piisaa, ja kuten on sanottu, myös tavalliset lapset voivat olla todellakin vilkkaita! Suuri ero taitaa olla siinä, että lapsi itsekin kärsii, koska ei pysty omaa toimintaansa ohjaamaan ja olemaan tarkkaavainen!

 

[pyh]

Taitaa olla myös vanhempia, jotka sanovan lastensa olevan adhd kun ovat niin vilkkaita, vaikkei oikeasti ole...onhna jotkut adhd lapset niitä jotka käpertyvät itseensäkin

 

[MorbidMama]

Ehkä se on eräänlainen synninpäästö saada lapselle jokin diagnoosi....ja luultavasti helpottavaakin, jos hullunmylly on jatkunut vuosia.

 

[marisja]

Kyllä ADHD on muotidiagnoosi. Kaverin lapsi meni testeihin ylivilkkauden takia. Kysymykset kysyttiin ja hänen mukaansa pelkillä kysymysten tietynlaisilla vastauksilla olisi dg:n saanut. Testeissä taasen huonokäytöksinen lapsi olisi vetänyt kympillä läpi ja dg olis ollu kourassa edellinen, teillä se ei sitä todennäköisesti kuitenkaan ole, mutta SUURIMALLA OSALLA ADHD on vain laiskojen vanhempien haluama diagnoosi. karu totuus.

 

["mona"]

No mä törmään tähän ADHD "muotivillitykseen" vaan palstalla. Mä en tunne ketään ADHD-diagnoosi lasta.

 

[MorbidMama]

No hei, jos terkkari kykenee muutamalla kysymyksellä diagnosoimaan keskiasteen masennuksen niin miksei adhd-diagnoosiakin...

 

[aaargh..]

ah mikä aloitus. Voin sulle aloittaja sanoo, ettet tiedä erityislapsista mitään, jos ajattelet noin. Eikä erityislapsen "leimaa" anneta, että vanhemmat saa jonkun syyn tai vapautuksen lapsen riekkumiselle, vaan siks, että lapsi ja hänen ryhmäläisensä saavat apua ja tukea oppimiseen niin paljon kuin tarvitsevat. Oletko tullut ajatelleeksi, että kun sinun pieni peppipitkätossusi kiipeä pitkin eskarin seiniä hoitajat perässään, se aika on pois kaikilta muilta lapsilta?

 

[tällanen vaan]

No hei, jos terkkari kykenee muutamalla kysymyksellä diagnosoimaan keskiasteen masennuksen niin miksei adhd-diagnoosiakin...

Ottaisitte asiasta oikeasti selvää ennen kuin alatte täällä pauhaamaan tuollaisia!

 

[Ei piirissä]

Mäkään en tunne ketään adhd:ta. Tiedän kyllä yhen mt-ongelmaisen aikuisen, jolle lääkärit ei sitä diagnoosia suostu antamaan.

 

["Kukka"]

No hei, jos terkkari kykenee muutamalla kysymyksellä diagnosoimaan keskiasteen masennuksen niin miksei adhd-diagnoosiakin...

Että terkkarilta diagnoosi?

 

[ok]

Pöh. Ei todellakaan ole suurin osa mitään erityislapsia joilla vilisee diagnooseja. Taidat nyt pahan kerran liioitella, tai sitten sattumalta vaan tuttavapiirissäsi on keskimääräistä enemmän erityislapsia.