Miten näitä kaikenmaailman "erkkoja" tursuaa jokapuolelta?

[Moraalinvartija]

Tuntuu, että olen ainoa, kenen mielestä tällainen 6-vuotias EI ole erityislapsi, vaan tämä on vain lapsen luonne?
Ahdistaa, kun jokapuolella on vaan erkkoja, erkkoja, erkkoja.... Minunkin lapseni on monen silmissä "erkka".
Oikeesti, ei joka kolmannella lapsella ole jotain erityisyyttä?
Ei tuommoiset, kuin tyttäreni, voi oikeasti olla kaikkien silmissä erityislapsia, eihän voi?
Tuntuu tosi oudolta. En todellakaan halua lapselleni mitään muoti-ADHD:ta tai mitään muutakaan.

Varmaan ymmärrät, että jos tyttäresi käyttäytyy koulussa samoin kuin nyt kotona, joudut hankkimaan hänelle apua? Ja sen avun saamiseksi valitettavan usein tarvitaan se diagnoosi.

Minäkin olen sitä mieltä, että nykyään normaalin muotti on hyvin ahdas. Lisäksi se on pitkälti kulttuurisidonnainen, mikä tekee jaottelusta vielä epäaidompaa.
Ihmiset voisivat merkittävästi paremmin keskimäärin, jos olosuhteet voisivat tarvittaessa joustaa. Kuten joskus "luolamiesajoilla" ehkä olikin; vilkas sai hoitaakseen vilkkaalle sopivat hommat, tarkkaavainen hänelle sopivat. Nykyään näin ei ole, ja se on hyvin valitettavaa.

Moni tarvitsee sen diagnoosin selvitäkseen yhteiskunnan vaatimuksista.

 

[ap.]

ah mikä aloitus. Voin sulle aloittaja sanoo, ettet tiedä erityislapsista mitään, jos ajattelet noin. Eikä erityislapsen "leimaa" anneta, että vanhemmat saa jonkun syyn tai vapautuksen lapsen riekkumiselle, vaan siks, että lapsi ja hänen ryhmäläisensä saavat apua ja tukea oppimiseen niin paljon kuin tarvitsevat. Oletko tullut ajatelleeksi, että kun sinun pieni peppipitkätossusi kiipeä pitkin eskarin seiniä hoitajat perässään, se aika on pois kaikilta muilta lapsilta?

Saattaa olla, mutta jos peppipitkättosuni saisi jonkun diagnoosin, jota hänellä ei ole, olisiko se jotenkin vähemmän pois niiltä muilta?

 

[Madicken04]

Teillähän on lapsilla down ja kehitysvamma? Ei niitä kyseenalaisteta, tietenkään. Ne eivät ole tämmöisiä, no, muotidiagnooseja, ymmärtänet kyllä. Niitä ei voi päästään vain keksiä. Paljon jaksamisia arkeenne, varmaan raskasta, mutta palkitsevaa :hug:
En tiedä olenko jossain oudossa tuttavapiirissä, mutta kyllä tuntuu, että noin joka kolmannella jotain ADHD:ta tms. on. Enpä tiedä.

Ja ei, tarkoitus ei ollut että kun minulla ei ole erityislasta, niin ei kellään muullakaan ole. Mielestäsikö ADHD-diagnoosin saaneet lapsetkin (tämä on nyt jotenkin tässä tapetilla) ovat kaikki oikeasti ylivilkkaita, hyperaktiivisia?
Olen pohtinut diagnooseja, meidän tytön kieli ja lauserakenteet ovat kovin, kovin yksinkertaisia.
Kiellinen erityisvaikeus on ollut päikyssä puheena. Meidän kohdalla tuntui kovin turhalta epäilyltä, tyttö nyt ei vaan omaa mitään mahtavaa sanavarastoa ja terävää kieltä. Teillä se tietenkin voi oikein hyvin pitää paikkansa Iloa elämäänne!

Pojalla on down ja autismi, tytöllä autismi ja kehitysvamma.

Ymmärrän tuon ihmetyksen kun kaikkea vähänkin vilkkaampaa epäillään adhd:ksi (ja jos lapsi vähän myöhemmin oppii puhumaan niin puheenkehityksessä täytyy olla jotain vikaa jne). Itsekin siksi vierastin tuota adhd:ta niin että lähinnä vaan tuhahdin kun about joka toinen tytön tavanneista epäili että tälläkin olisi adhd. Oikeastaan vasta viime kesänä, tytön täyttäessä 6v aloin miettiä tuotakin mahdollisuutta.

Juuri toissapäivänä saatiin viimeisimmät tutkimukset loppuun ja kehitysvamma-diagnoosi vahvistettua. Samalla olin ottanut esille adhd:n mahdollisuuden mutta lääkäri ei halunnut edes yrittää tutkia sitä koska piti tuota puolta jokseenkin turhana. Ehkä tuo sitä olisi, tai todennäköisesti olisikin mutta diagnoosilla ei kuulemma tässä merkitystä. Kuntoutuksessa otetaan huomioon ja lääkkeitä voidaan jossain vaiheessa kokeilla mutta ei halunnut siihenkään lähteä tässä vaiheessa. Eli juu, ehkä meilläkin on adhd-lapsi - tai sitten ei.

Mutta jos puhutaan niistä adhd-lapsista joita tunnen - siis kenellä on diagnoosi niin he ovat vain pieni osa näistä arjessa puhutuista "adhd-lapsista" joilta vain diagnoosi puuttuu mutta sillä voidaan selittää kaikki lapsen käytös (tai vanhempien reagoimattomuus tuohon käytökseen). Ja eivät tosissaan ole kaikki mitään seinille kiipeileviä riiviöitä. Osa jopa sellaisia joista ei päällepäin huomaa mitään erityistä. Ollaan opittu sopivia toimintatapoja lapsen kanssa ja ehkä lääkkeetkin toimivat.

Mutta siis kyllähän nyt on joku trendi tehdä kaikista vähänkin erilaisista erityisiä, siis miettiä olisiko lapsella nyt sitä tai tätä ja lapsista saatetaan puhua diagnoosi-nimikkeillä vaikkei kukaan alan ihminen ole edes koskaan epäillyt mitään erityisyyttä lapsessa. Siltikin ne lapset kenellä on oikeasti joku diagnoosi tuntuvat omassa tuttavapiirissä olevan pieni vähemmistö. Ne adhd-lapsetkin.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="Kukka";27944005]Että terkkarilta diagnoosi? [/QUOTE]

O'ou..noo.sanotaan että terveyskeskus lääkäri... Kato parhaillekin näitä virheitä sattuu...

 

[erityislapsen äiti]

Erityislpasen äitinä minusta jotenkin tuntuu hassulle, että nykyisin erityislapsi = ad/hd?!!

Mun lapsellani on hahmotushäiriö, joka vaikeuttaa mm. koulunkäyntiä. Hän ei ole ylivilkas, ei häirikkö, ei kiusaaja tms. Hän on koulussakin stipendillä huomioitu erittäin ystävällinen, kaikki huomioon ottava, avulias, kohtelias ym. Hän on ulkoisesti kuin kuka tahansa ikäisensä. Mutta hän on erityislapsi ja ilman diagnoosia hän ei koskaan olisi saanut paikkaa pienryhmästä, joka on ollut kuin lottovoitto

 

[ap.]

Varmaan ymmärrät, että jos tyttäresi käyttäytyy koulussa samoin kuin nyt kotona, joudut hankkimaan hänelle apua? Ja sen avun saamiseksi valitettavan usein tarvitaan se diagnoosi.

Luotan, että tyttö pärjää, on reipas ja menee vaikka sisullaan. Jos ei, niin sitten mietitään jotain apua.

 

[piyf]

Kyllä ADHD on muotidiagnoosi. Kaverin lapsi meni testeihin ylivilkkauden takia. Kysymykset kysyttiin ja hänen mukaansa pelkillä kysymysten tietynlaisilla vastauksilla olisi dg:n saanut. Testeissä taasen huonokäytöksinen lapsi olisi vetänyt kympillä läpi ja dg olis ollu kourassa edellinen, teillä se ei sitä todennäköisesti kuitenkaan ole, mutta SUURIMALLA OSALLA ADHD on vain laiskojen vanhempien haluama diagnoosi. karu totuus.

Missähän tämä kyseinen lapsi oli käynyt "testeissä"? Eiköhän tuo diagnoosi edellytä hieman kattavampaa tilanteen kartoitusta, kuin muutaman kysymyksen esittäminen lapselle... Mistä sinä tiedät suurimman osan ADHD-diagnoosin saaneiden lasten dg:n oikeellisuudesta joidenkin huhupuheiden perusteella? Aika hauskaa yksinkertaistamista.

 

[ohikulkumatkalla]

Myös mä oon sitä mieltä, että erityislapsia on nykyään jokaisella...
Mun lapsella on adhd-diagnoosi,kuten toisessa ketjussa kerroin, mutta lääkitystä en ole siihen huolinut koskaan ja hyvin on selvitty,joten diagnoosi ei varmaan ole ollut edes oikea...lapsi alkaa nyt saavuttaa täysi-ikäisyyttä ja oireet ovat vuosi vuodelta lieventyneet ja jopa hävinneet...
Mä oon myös vahvasti sitä mieltä, että erilainen ylivilkkaus lapsilla on lisääntynyt, eli sitä on enemmän,kuin ennen ja mietittyäni asiaa, mä alan olla sitä mieltä, että se johtuu siitä, että lapsilla on nykyään liikaa vääränlaisia virikkeitä -pikkuvauvasta saakka tuijotetaan isoa hd-telkkaria, istutaan jo imeväis-ikäiset istuvat tietokoneen ääressä äitinsä kanssa, päiväkoti-ikäiset osaavat jo käyttää älypuhelimia jne,jne..
Ennen, siis -80,-70-luvulla ja sitä ennen, lapset keksivät suurimman osan virikkeistään itse...Leikittiin pihalla, leikittiin mielikuvitusleikkejä jne..
Eikö kukaan muu ole kiinnittänyt huomiota siihen, että lapset leikkii tosi vähän mitään mielikuvitusleikkejä tänäpäivänä? Barbeille ei värkätä mielikuvituksen avulla autoja tai taloja tms. koska kaikki on rakennettu valmiiksi... jne.. Lasten ei tarvitse edes oppia käyttämään mielikuvitustaan ja luovuuttaan enään ollenkaan,koska kaikki lelut jo vauvasta saakka, ovat niin pitkälle kehitettyjä ja liian virikkeellisiä -valoja, ääniä, sekamelskaa siis..
Mä väittäisin, että tossa on oikeesti syy..osasyy, tai iso syy..sitähän ei pysty sanomaan..
Ja tätä menoa evoluutio johtaa siihen tilanteeseen, että sellainen piirre,kuin mielikuvitus, katoaa ihmisistä kokonaan, koska sitä ei enään tarvita...

 

[riiviöiden äiti]

Onpas sinulla erikoinen käsitys erityislapsista ja diagnooseista ja niiden tarkoituksesta.
Lyhyesti voin todeta että tavistyttäreni on ollut paljon vilkkaampi ja haastavampi käytökseltään kuin esikoinen jolla mm. adhd-diagnooseissaan.
Ja nyt kun hän saa peruskoulun päästötodistuksen tammikuussa(kiitos erityisopetuspäätöksen, jossa lääkärinlausunnot tukena), haemme joustavassa haussa erityisluokalle ammattikouluun, johon ei kyllä ilman lääkärinlausuntoja ja muita olisi asiaa.
Eli vaikka mielestäsi on kyse muotiilmiöstä, näille lapsille kyse on tuesta heidän kasvussaan, on ihan itsetunnollekin parempi tietää ettei ole tyhmä vaikka on haastavampaa oppia asioita.
Toisesta erityislapsestani puhumattakaan...

 

[Moraalinvartija]

Luotan, että tyttö pärjää, on reipas ja menee vaikka sisullaan. Jos ei, niin sitten mietitään jotain apua.

Minunkin esikoiseni pärjää. Ikävä kyllä opettaja ei oikein pärjää hänen kanssaan, joten nyt on jouduttu tutkimukset aloittamaan. On fiksu lapsi, oppii helposti...mutta ei pysty koulun tarjoamissa raameissa toimimaan. Jos tuo saisi juosta pitkin laitumia ja rakennella majoja, ei mitään ongelmia olisi (paitsi ehkä se, että hänen löytämisensä iltaisin voisi olla mahdotonta).

Joskus se vaan menee näin.

 

[piyf]

Luotan, että tyttö pärjää, on reipas ja menee vaikka sisullaan. Jos ei, niin sitten mietitään jotain apua.

Kuinka kauan meinasit katsella sitä sinnittelyä? Lapsellehan sen on tosi mukava tilanne, kun koko ajan saa suoritua rimaa hipoen ja mennä eteenpäin "sisulla". Luuletko, että tekee hyvää lapsen itsetunnolle? Ja kaikki ihan vaan siksi, kun äiti ajatteli, ettei meidän lapsella ole mitään ongelmaa. Jos tyttäresi käytös jatkuu tuollaisena, kai tajuat, että tarvitaan jotain toimenpiteitä, jotta hän pärjää koulussa, olipa diagnoosia tai ei? Voihan se olla, että paljon on kiinni kasvatuksestakin. Niin tai näin, tarvitsette todennäköisesti apua ja tukea.

 

[ohikulkumatkalla]

Lisään vielä aikaisempaan kirjoitukseeni sen verran, että myös yhteiskunnan paineet ja odotukset, ovat paljon suurempia,kuin ennen.

Kuten mainittu, niin kaikkien pitäisi sopia samaan muottiin. Lasten kasvussakin tuijotetaan käyriin, vaikka siihen on mahdoton millään vaikuttaa.

Lasten pitäisi nykyään osata lukea jo ekalle mennessään,kun ennen se lukeminen opeteltiin siellä jne..

Kokoajan kiire ja jokapaikassa, myös lapsilla... Pakkohan sen on johonkin vaikuttaa...

 

[piyf]

Lisään vielä aikaisempaan kirjoitukseeni sen verran, että myös yhteiskunnan paineet ja odotukset, ovat paljon suurempia,kuin ennen.

Kuten mainittu, niin kaikkien pitäisi sopia samaan muottiin. Lasten kasvussakin tuijotetaan käyriin, vaikka siihen on mahdoton millään vaikuttaa.

Lasten pitäisi nykyään osata lukea jo ekalle mennessään,kun ennen se lukeminen opeteltiin siellä jne..

Kokoajan kiire ja jokapaikassa, myös lapsilla... Pakkohan sen on johonkin vaikuttaa...

Puhut asiaa. Tuskin tämä nykyinen hektisyys, virike- ja informaatiotulva ainakaan vähentää lasten levotonta käytöstä...

 

["jooh"]

Ei tarvitse kenenkään vielä osata lukea kouluun mennessä. Mun mielestä sä itse koitat kaventaa sitä muottia jotenkin ylikapeaksi, että voisit sanoa, että sun lapses on yhteiskunnan uhri.

Kaikkien muiden lapset + opettajat + hoitajat on sun lapses uhreja, jos joutuvat alikapasiteetillä selviytymään vain sen takia, et äiti "ei haluu".

 

[Vierasmää]

Ketjua lukematta sanon, että kyllä nykyään on ihan kaikelle diagnoosi. Tiedän, että joillakin on se diagnoosi ihan oikeasti, en halua ketään loukata.
Mutta silti, on minusta vähän hullua, että kaikelle annetaan joku diagnoosi.

Eräs kerta huvituin, kun luin ketjua, missä ap kertoi miehensä käytöksestä (mikä ei ollut ollenkaan mukavaa). Vastauksina tuli mm. narsisti ja asperger -diagnoosi -epäilyjä.
Tokihan sieltä löytyi ihan rehellistä kusipää-diagnoosiakin.....

 

[Madicken04]

Saattaa olla, mutta jos peppipitkättosuni saisi jonkun diagnoosin, jota hänellä ei ole, olisiko se jotenkin vähemmän pois niiltä muilta?

Jos hän saisi diagnoosin tutkimusten perusteella, mistä voit tietää sen olevan väärä diagnoosi?

Ei se diagnoosi mikään itse tarkoitus ole, lähinnä vain kartoittaa niitä lapsen ongelma-alueita ja sen perusteella voidaan sitten miettiä miten lasta voidaan tukea pärjäämään koulussa ja muussakin arjessa.

Itseasiassa sen diagnoosin saaminen voi hyvinkin olla vähemmän pois muilta. Silloin kun erityistarpeinen lapsi saa tarvitsemaansa tukea, henkilökunta pystyy paremmin keskittymään niihin muihin lapsiin.

 

[ohikulkumatkalla]

[QUOTE="jooh";27944155]Ei tarvitse kenenkään vielä osata lukea kouluun mennessä. Mun mielestä sä itse koitat kaventaa sitä muottia jotenkin ylikapeaksi, että voisit sanoa, että sun lapses on yhteiskunnan uhri.

Kaikkien muiden lapset + opettajat + hoitajat on sun lapses uhreja, jos joutuvat alikapasiteetillä selviytymään vain sen takia, et äiti "ei haluu".[/QUOTE]

Nyt mä en oikeen tajunnut, millä tavalla mä koitan kaventaa muottia, tai missä vaiheessa mä oon sanonut, että mä en haluu?
Ensinnäkin: mun neljästä lapsesta 3 on lukenut ennen kouluikää, neljäs oppi pian sen jälkeen,kun koulu alkoi ja kaksi neljästä lapsesta on oppinut lukemaan 5-vuotiaana.

Silti jo esikoulussa saatetaan puuttua siihen, että lapsi ei tunnista sitä ja sitä kirjainta ja mulla on todella monta tuttua, jotka on saaneet kuulla jo syksyn vanhempain vartissa ekaluokkalaisestaan, että opettajat on vähän huolissaan,kun lapsi ei vielä lue!!?? :O Kun mä oon ollut ala-asteella 80-luvulla,niin siihen lukemisen vaikeuteen alettiin puuttua vasta tokaluokalla, joten kyllä se on kiireellisemmäksi muuttunut...

Enkä mä kirjoittanut tota tekstiä mitenkään omasta näkökulmastani ja omaksi puolustukseni, vaan ihan yleisesti.

Ja ei, mun lapsista yksikään ei ole yhteiskunnan uhri, vaan ihan normaalisti pärjääviä, terveitä ja tervepäisiä lapsia, enkä mä oo tässä missään vaiheessa muuta väittänytkään

 

[Madicken04]

Ketjua lukematta sanon, että kyllä nykyään on ihan kaikelle diagnoosi. Tiedän, että joillakin on se diagnoosi ihan oikeasti, en halua ketään loukata.
Mutta silti, on minusta vähän hullua, että kaikelle annetaan joku diagnoosi.

Eräs kerta huvituin, kun luin ketjua, missä ap kertoi miehensä käytöksestä (mikä ei ollut ollenkaan mukavaa). Vastauksina tuli mm. narsisti ja asperger -diagnoosi -epäilyjä.
Tokihan sieltä löytyi ihan rehellistä kusipää-diagnoosiakin.....

Kuka sen diagnoosin antaa?

On kuitenkin aivan eri asia puhua oikeista, tutkimusten jälkeen lapselle annetuista virallisista diagnooseista kuin siitä että vanhemmat/naapurit/pk-henkilökunta tms antaa lapselle näitä omia diagnoosejaan.

 

[vicy]

Luotan, että tyttö pärjää, on reipas ja menee vaikka sisullaan. Jos ei, niin sitten mietitään jotain apua.

Kai tiedät että sitten 10-11 vuotiaana se voi olla jo myöhäistä? Itse en lähtisi tekemään karhunpalvelusta lapselle vain sen takia että pelkää jotain diagnoosia..
Itselläni on poika joka olisi todennäköisesti liikuntarajoitteinen (ei osaisi esim. juosta tai hypätä), kärsisi vaikeista ymmärryksen ongelmista ja ei puhuisi juuri mitään, jos me ei oltaisi haettu hänelle apua jo alkaen alle 1 vuotiaana. Erilaisten asiantuntijoiden, terapioiden ja päiväkodin ja koulun erityisryhmien avulla, meillä on nyt poika joka käy normaaliluokalla koulua ja hänestä ei juuri huomaa että hänellä olisi koskaan mitään ollutkaan.

Mutta, totta on että "erityisyydestä" on tullut muoti-ilmiö ja on tosi surullista että monet vanhemmat diagnosoi itse omia lapsiaan ja sitten kuuluttavat näitä diagnooseja ympäriinsä, alkavat itsekin uskoa niihin ja sitten pakottavat jonkun lääkärin antamaan lapselle lääkkeet ja "hoito" jää siihen. Ja ainut joka kärsii on lapsi, joka ei sopinutkaan vanhempiensa "sisustukseen" omana itsenään.

 

[Liika lokeroiminen loppumaan]

Itselläni on vaikea ADHD. Se todella osaa olla elämää piinaavaa, varsinkin ilman hoitoa ja lääkitystä.

Mutta silti minusta tuntuu että nykyään ollaan kokoajan vaan enemmän ja enemmän viemässä lapsia tutkittavaksi, kun he ovat normaalilla tavalla "villejä ja leikkisiä". Sitä luullaan heti joksikin adhd:si.
Ja sitten vanhemmat tekevät nykyään aikas paljon noita omia diagnooseja lapsilleen, että "joo kyllä tolla meidän Tapanilla, niin sillä on ADHD.." Ja pahimmillaan ne vanhemmat eivät tiedä diitä koko sairaudesta edes mitään..

 

[ohikulkumatkalla]

Itselläni on vaikea ADHD. Se todella osaa olla elämää piinaavaa, varsinkin ilman hoitoa ja lääkitystä.

Mutta silti minusta tuntuu että nykyään ollaan kokoajan vaan enemmän ja enemmän viemässä lapsia tutkittavaksi, kun he ovat normaalilla tavalla "villejä ja leikkisiä". Sitä luullaan heti joksikin adhd:si.
Ja sitten vanhemmat tekevät nykyään aikas paljon noita omia diagnooseja lapsilleen, että "joo kyllä tolla meidän Tapanilla, niin sillä on ADHD.." Ja pahimmillaan ne vanhemmat eivät tiedä diitä koko sairaudesta edes mitään..

Samaa mieltä... Ja välillä tuntuu, että noilla itse annetuilla diagnooseilla jopa paikkaillaan sitä omaa perseelleen mennyttä kasvatusta = sen puutetta.. Huom. VÄLILLÄ, ei aina (ennenkun joku vetää hernepalkoja nenäänsä)

Ja jostakin oon aikoinaan lukenut / kuullut, että ADHD-diagnoosia ei pitäisi antaa alle 8-9-vuotiaalle ollenkaan, eikä missään nimessä ennen kouluikää,koska silloin ei voida mitenkään taata, että diagnoosi on oikea.. Tuskin sitä voidaan taata muissakaan tapauksissa... mutta kuitenkin..

 

[Morrigan]

Samaa mieltä... Ja välillä tuntuu, että noilla itse annetuilla diagnooseilla jopa paikkaillaan sitä omaa perseelleen mennyttä kasvatusta = sen puutetta.. Huom. VÄLILLÄ, ei aina (ennenkun joku vetää hernepalkoja nenäänsä)

Ja jostakin oon aikoinaan lukenut / kuullut, että ADHD-diagnoosia ei pitäisi antaa alle 8-9-vuotiaalle ollenkaan, eikä missään nimessä ennen kouluikää,koska silloin ei voida mitenkään taata, että diagnoosi on oikea.. Tuskin sitä voidaan taata muissakaan tapauksissa... mutta kuitenkin..

No, aika vahva tae on se, etta laakitys toimii tarkoitetulla tavalla...

(sanoo itse Concertalla oleva addi)

 

[ohikulkumatkalla]

No, aika vahva tae on se, etta laakitys toimii tarkoitetulla tavalla...

(sanoo itse Concertalla oleva addi)

Useimmissa tapauksissa juu, mutta ko.sairauteen määrätään myös muita lääkkeitä, jotka kyllä rauhottavat, eli poistavat niitä ei toivottuja oireita...

Eikä todellakaan ollut mitenkään tarkoitus vähätellä niitä,joilla ko. sairaus todellakin on. Elämä ei varmasti ole helppoa ennen lääkityksen saamista.

Ylivilkkauteen liittyvät diagnoosit on kuitenkin ihan muoti-ilmiö nykyään,kuten joku mainitsikin ja jokaisesta vähänkin vilkkaammasta lapsesta ollaan leipomassa ADHD-lasta, tai vastaavaa, kuten omankin lapseni kohdalla, enkä edelleenkään usko, että hänellä ko. sairautta on,koska sehän ei kaiketi katoa minnekkään?

 

[Morrigan]

Useimmissa tapauksissa juu, mutta ko.sairauteen määrätään myös muita lääkkeitä, jotka kyllä rauhottavat, eli poistavat niitä ei toivottuja oireita...

Eikä todellakaan ollut mitenkään tarkoitus vähätellä niitä,joilla ko. sairaus todellakin on. Elämä ei varmasti ole helppoa ennen lääkityksen saamista.

Ylivilkkauteen liittyvät diagnoosit on kuitenkin ihan muoti-ilmiö nykyään,kuten joku mainitsikin ja jokaisesta vähänkin vilkkaammasta lapsesta ollaan leipomassa ADHD-lasta, tai vastaavaa, kuten omankin lapseni kohdalla, enkä edelleenkään usko, että hänellä ko. sairautta on,koska sehän ei kaiketi katoa minnekkään?

En sanoisi adhd:ta sairaudeksi, vaikka se voikin mutkistaa elamaa. Ei se katoa mihinkaan, mutta moni oppii aikuisikaan mennessa parjaamaan oireidensa kanssa niin, etta se ei valttamatta ulkopuolisen silmaan nay, mutta se on helvetillisen kuluttavaa - eivat ne arsykkeet minnekaan katoa, vaikka tietoisesti opettelisi niita priorisoimaan, se vie energiaa. Paljon.

Yleensa adhd:ta laakitaan stimulanteilla, ei rauhoittavilla, silla stimulantti vaikuttaa tasoittavasti addin aivokemiaan. Metyylifenidaatin lisaksi on muitakin stimulantteja kaytossa.

Itsellani kiehahtaa heti, kun kuulen adhd:ta kaytettavan keppihevosena...Se ei ole mikaan veruke, vaikkakin joskus selitys sille, miksi jokin asia tuntuu hankalalle, mutta silloin tehdaan toita enemman ja ehka eri tavalla. Ne vanhemmat, jotka itse keksivat adhd-diagnoosin vilkkaalle/haastavalle/kurittomalle/tyhmalle lapselleen ja kertoilevat sita faktana, johon voi vedota ja paasta (kasvatus)vastuusta, tekevat helkkaristi hallaa ensinnakin lapselleen ja toiseksi heille, joilla on virallinen dgn.

 

[Hehs]

Luulin, että täällä puhutaan Aatos Erkosta ja muista jumalattoman rikkaista