A
"a p"
Vieras
Miksi nykyään tuntuu että suurin osa nyrpistelee, jos kertoo tekevänsä jotain ihan tavallista työtä, eli ei mitään ns. "hienoa"? Esim. on työssä tehtaassa, tai jakaa postia tai lehtiä, tai työskentelee kaupassa.Tai sitten hoitaa lapsia, vanhuksia tai siivoaa ihan vakiduuninaan. Miksi joidenkin on niin vaikea tajuta että duunareitakin tarvitaan!!
Kaikki akateemisetkin odottavat että kaupassa on hänen tarvitsemiaan tuotteita ja että joku hoitaa häntä kun hän sairastuu ja joutuu sairaalaan, hoitaa hänen lapsiaan kun hän on töissä, tai leikkaa hänen hiuksensa. Tai ajaa bussia tai taksia kun hän sitä tarvitsee.
Olen vaan kyllästynyt siihen että aina saan selitellä, että ei, en ole menossa enää opiskelemaan. Ai että minkä ikäisenä vaan voi opiskella vaikka ylioppilaaksi? Ei, en halua. Minä tykkään tehdä käsilläni ja olen luonteeltani sosiaalinen, ja ajatuskin siitä että joutuisin käyttämään aivojani työhöni normaalia enempää, saa minulle aikaan lähes päänsäryn. Mieluummin teen työtä jossa pysyn kunnossa, mutta jossa voin ajatella omiani, ja josta saan toimeentulon joka riittää ihan tavalliseen elämän.
Palkkakin minulla on melkein sama kun monilla enemmän opiskelleilla. Kaksi vuotta amiksessa oli itselleni ihan riittävä määrä koulun penkillä, en olisi siellä kauempaa viihtynyt.
Itse en ole koskaan pitänyt minään ihmeellisenä sitä että jotkut ovat duunareita ja jotkut uraihmisiä, mutta tuntuu että nykyään tosi moni katsoo heti alaspäin jos et ole hienoa uraa.
Ugh, olen puhunut. (oli pakko avautua, kun lto lapseni päiväkodissa kyseli jutellessamme mitä teen työkseni, ja kun kerroin, kysyi että olenko ajatellut opiskella vielä...)
Kaikki akateemisetkin odottavat että kaupassa on hänen tarvitsemiaan tuotteita ja että joku hoitaa häntä kun hän sairastuu ja joutuu sairaalaan, hoitaa hänen lapsiaan kun hän on töissä, tai leikkaa hänen hiuksensa. Tai ajaa bussia tai taksia kun hän sitä tarvitsee.
Olen vaan kyllästynyt siihen että aina saan selitellä, että ei, en ole menossa enää opiskelemaan. Ai että minkä ikäisenä vaan voi opiskella vaikka ylioppilaaksi? Ei, en halua. Minä tykkään tehdä käsilläni ja olen luonteeltani sosiaalinen, ja ajatuskin siitä että joutuisin käyttämään aivojani työhöni normaalia enempää, saa minulle aikaan lähes päänsäryn. Mieluummin teen työtä jossa pysyn kunnossa, mutta jossa voin ajatella omiani, ja josta saan toimeentulon joka riittää ihan tavalliseen elämän.
Palkkakin minulla on melkein sama kun monilla enemmän opiskelleilla. Kaksi vuotta amiksessa oli itselleni ihan riittävä määrä koulun penkillä, en olisi siellä kauempaa viihtynyt.
Itse en ole koskaan pitänyt minään ihmeellisenä sitä että jotkut ovat duunareita ja jotkut uraihmisiä, mutta tuntuu että nykyään tosi moni katsoo heti alaspäin jos et ole hienoa uraa.
Ugh, olen puhunut. (oli pakko avautua, kun lto lapseni päiväkodissa kyseli jutellessamme mitä teen työkseni, ja kun kerroin, kysyi että olenko ajatellut opiskella vielä...)