lapseen kohdistuva henkinen väkivalta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Laura"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"Laura"

Vieras
Avaudun tänne, kun näistä asioista on niin hankala puhua suoraan tai vaikka puhuukin ystävä ei tunnu ymmärtävän. Siis ystävälläni on vajaa 3-v ja vajaa 1-v lapset. Tapaamme ystäväni kanssa muutamia kertoa vuodessa ja soitellaan sitten senkin edestä. Tässä hiljalleen hän oli lapsineen meillä yökylässä ja huh huh mitä seurattavaa. Tämä kolme vuotias on todella kiltti ja rauhallinen poika (ainkin omiini verrattuna). Äitinsä uhkailee ihan koko ajan, jos et nyt heti syö kiltisti kaikkea joudut yksin autoon istumaan. Jos sotket paitasi joudut kylpyhuoneeseen. Jos vielä kerran juokset vaikka olen kieltänyt otan sinulta sukat pois ja saat mennä ulos juoksemaan. Oma vikasi kun voileipäsi kastui, et saa enää ollenkaan mehua etkä maitoa jne...jne.. ja hän vielä toteutti osan uhkauksistaan. Laittoi yksin pimeään huoneeseen makaamaan (ei saanut edes istua tai seisoa). Poika on kuulemma niin kovapäinen, ettei usko vaikka pitäisi vajaan tunninkin pimeässä kylpyhuoneessa, oli kerrankin alkanut leikkimään siellä olevilla kylpyleluilla. Äidin mielestä kuriton lapsi, joka ei edes kunnioita ansaitsemiaan rangaistuksia. Puhelimessa hän on monta kertaa kertonut tilanteista, joissa teki mieli ottaa tukasta kiinni mutta ei kehdannut kun paikalla oli muita. Mitäkähän kotona mahtaa tapahtua, kun ei ole muita. Poika aamulla halunnut laittaa sukkia jalkaan, kun ei muillakaan ollut. Tästäkös ystäväni suuttui, että kehtaakin sanoa äidille vastaan tuolla tavalla ja taas tuli eristystä. Itkeminen ja kaikenlainen narina ja kiukuttelu on ehdottomasti kiellettyjä. Ja mikä omituisinta lapsi vaikenee heti, kun äitinsä tulee paikalle.

Olen yrittänyt jutella nätisti ja välillä suoraankin, mutta hän ei selvästi ymmärrä. Hän vain asettaa lapselle rajoja toisin kuin eräät (vihjaa omaan apinalaumaani), hän kasvattaa lapsensa kunnioittamaan vanhempia. Onhan se nähty mitä löysällä kasvatuksella tulee jne. Lapsi on päiväkodissa, kun kuulemma tarvitsee virikkeitä ja lapsen on hyvä oppia tulemaan toisten lasten kanssa toimeen. Mulla on vain niin paha olo lapsen puolesta. Tuntuu, että tarvitsisi tehdä jotain, mutta on vain niin kädetön olo. Onko se vaan hyväksyttävä, että meitä on moneen junaan
 
:(

Ihan riipaisi sydäntä lukea tuollaista. Kolme vuotias on vielä pieni, jos maitolasi kaatuu niin se on vahinko.
Enkä ikinä ole ymmärtänyt, mikä rangaistus se on, että laitetaan pimeeseen huoneeseen? Herranjestas sentään. Ei taida lapsella olla mitään sanottavaa mihinkään (edes siihen haluaako hän sukkia jalkaansa!?). Eihän ne sen äidin varpaat ole, jotka sukatta on.
 
[QUOTE="Laura";28042221] Mulla on vain niin paha olo lapsen puolesta. Tuntuu, että tarvitsisi tehdä jotain, mutta on vain niin kädetön olo. Onko se vaan hyväksyttävä, että meitä on moneen junaan[/QUOTE]

Niin, tuskinpa tuollaiset apinat mitään oppii. On se nyt perkele jos äiti opettaa pelkäämään itseään tuollaisen, joka ei osaa vielä edes puhua.
 
On jäänyt hyvin mieleen viime kesänä, jolloin poika oli just täyttänyt 2-v. Poika söi sanoisiko täydellisen hyvin haarukalla ja veitsellä. Jäi vaan mieleen, että jotenkin luonnotonta. He ovat vain kuulemma ahkerasti opetelleet.
Ja eniten tässä riipaisee paitsi tietty lasten kohtalo niin se, että äiti tekee ihan aidosti mielestään kaikki oikein vain lapsen parasta ajatellen. Hän ei kertakaikkiaan näe mitään väärää tai kykene edes ymmärtämään muiden mielipiteitä. On vain hänen oma näkemyksensä.
 
Minä toisaalta ymmärrän sitä äitiäkin. Hän on ehkä lukenut liikaa kaikenlaista, jossa korostetaan että lapset kasvavat nykyisin ilman rajoja, ja sitten vienyt sen rajojen asettamisen vähän liian pitkälle. Ja sanoithan että lapsi oli teillä ollessa tosin hyväkäytöksinen, joten selvästi kasvatus on purrut, joten silloin äiti ei varmastikaan näe tehneensä mitään väärää, hän näkee vain lopputuloksen eli sen että kasvatus toimii.

Ei nuo kuitenkaan mitään hyviä kasvatustapoja ole, mutta ei minusta kuitenkaan mikään lastensuojeluilmoituksen paikka, kun ei kuitenkaan väkivaltaa ole käytetty tms... Joten minä antaisin kyllä vain olla, oma asiansa miten lapset kasvattaa.

Kyllä esim. meilläkin jos lapsi joutuu jäähypenkille niin siinä on istuttava, ei siinä saa leikkiä. Ja jos tekee jotain muuta niin jäähyaika alkaa alusta, joten jäähyt joskuis venyivät aika pitkiksikin. Mutta kyllä se tehosi, nykyisin tarvitsee tosi harvoin jäähyttää ja pelkän jäähyn mainitseminen saa lopettamaan kielletyn toiminnan.

Sekä lapsi että äitihän voivat käyttäytyä todellisuudessa aivan eri tavalla kotioloissa, lapsi voi olla oikeasti villi ja äiti taas lempeämpi...
 
[QUOTE="vieras";28042883]Minä toisaalta ymmärrän sitä äitiäkin. Hän on ehkä lukenut liikaa kaikenlaista, jossa korostetaan että lapset kasvavat nykyisin ilman rajoja, ja sitten vienyt sen rajojen asettamisen vähän liian pitkälle. Ja sanoithan että lapsi oli teillä ollessa tosin hyväkäytöksinen, joten selvästi kasvatus on purrut, joten silloin äiti ei varmastikaan näe tehneensä mitään väärää, hän näkee vain lopputuloksen eli sen että kasvatus toimii.

Ei nuo kuitenkaan mitään hyviä kasvatustapoja ole, mutta ei minusta kuitenkaan mikään lastensuojeluilmoituksen paikka, kun ei kuitenkaan väkivaltaa ole käytetty tms... Joten minä antaisin kyllä vain olla, oma asiansa miten lapset kasvattaa.

Kyllä esim. meilläkin jos lapsi joutuu jäähypenkille niin siinä on istuttava, ei siinä saa leikkiä. Ja jos tekee jotain muuta niin jäähyaika alkaa alusta, joten jäähyt joskuis venyivät aika pitkiksikin. Mutta kyllä se tehosi, nykyisin tarvitsee tosi harvoin jäähyttää ja pelkän jäähyn mainitseminen saa lopettamaan kielletyn toiminnan.

Sekä lapsi että äitihän voivat käyttäytyä todellisuudessa aivan eri tavalla kotioloissa, lapsi voi olla oikeasti villi ja äiti taas lempeämpi...[/QUOTE]

Jäähypenkki esim. eteisessä, tai muussa tilassa vs. pimeä kylpyhuone/vaatekomero mikä lie. Huomaatko eron?
 
[QUOTE="vieras";28042883]Minä toisaalta ymmärrän sitä äitiäkin. Hän on ehkä lukenut liikaa kaikenlaista, jossa korostetaan että lapset kasvavat nykyisin ilman rajoja, ja sitten vienyt sen rajojen asettamisen vähän liian pitkälle. Ja sanoithan että lapsi oli teillä ollessa tosin hyväkäytöksinen, joten selvästi kasvatus on purrut, joten silloin äiti ei varmastikaan näe tehneensä mitään väärää, hän näkee vain lopputuloksen eli sen että kasvatus toimii.Ei nuo kuitenkaan mitään hyviä kasvatustapoja ole, mutta ei minusta kuitenkaan mikään lastensuojeluilmoituksen paikka, kun ei kuitenkaan väkivaltaa ole käytetty tms... Joten minä antaisin kyllä vain olla, oma asiansa miten lapset kasvattaa.

Kyllä esim. meilläkin jos lapsi joutuu jäähypenkille niin siinä on istuttava, ei siinä saa leikkiä. Ja jos tekee jotain muuta niin jäähyaika alkaa alusta, joten jäähyt joskuis venyivät aika pitkiksikin. Mutta kyllä se tehosi, nykyisin tarvitsee tosi harvoin jäähyttää ja pelkän jäähyn mainitseminen saa lopettamaan kielletyn toiminnan.

Sekä lapsi että äitihän voivat käyttäytyä todellisuudessa aivan eri tavalla kotioloissa, lapsi voi olla oikeasti villi ja äiti taas lempeämpi...[/QUOTE]

Kyllä lyöminenkin puree, tehoaa varmasti. Ei se silti ole hyvä kasvatuskeino.

Mulle tuli tuosta hirvee olo ja kyllä pimeään eristäminen on todellakin vallan väärinkäyttöä ja väkivaltaa.
 
Jäähypenkki esim. eteisessä, tai muussa tilassa vs. pimeä kylpyhuone/vaatekomero mikä lie. Huomaatko eron?

Joo, huomaan kyllä itse. Mutta ehkä tarinan äiti ei ole saanut apua tavallisesta jäähypaikasta, joten on vienyt asian astetta pidemmälle, kenties toivoen että pimeää huonetta ei tarvitsisi yhtä kertaa useammin käyttää...? Tunnistan tilanteen sikäli, että oma lapseni oli myös erittäin kovapäinen n. 2,5-3-vuotiaana (oli paljon mm. juuri kaksi vuotta nuorempaan pieneen sisareen kohdistuvaa mustasukkaisuutta) ja silloin todella tuntui että konstit loppuvat kesken kun jäähyt tms. ei auttaneet. Kyllä sitä silloin itsekin kovasti yritti miettiä mikä olisi sellainen rangaistus että se tehoaisi.

Rangaistusmenetelmät vähän ylimitoitettuja tuolla äidillä, mutta tosiaan luulen että hän kyllä uskoo tekevänsä vain parhaansa kasvatuksen eteen. Jos ei vihjailut tai suoraan sanominenkaan auta niin sitten antaisin olla, ei ole kuitenkaan minusta tosiaan lastensuojeluilmon paikka kun väkivaltaa ei ole (ainakaan tiettävästi) käytetty.
 
[QUOTE="vieras";28043039]Niin, niinkuin seuraavassa lauseessa heti lihavoimasi kohdan jälkeen sanoin, ettei se ole hyvä keino... :) Mutta äiti ei välttämättä osaa asiaa katsoa kuin lopputuloksen kannalta, ja sen, ettei fyysistä väkivaltaa ole käytetty.[/QUOTE]

Jos ei osaa äiti katsoa asiaa yhtään laajemmin, niin hän ei ole hyvä äiti, aiheuttaa lapselleen vahinkoa ja tarvitsee apua kasvatukseen. Pelkkä syiden ymmärtäminen ei auta ketään ja siksi sitä ei tarvitse tässä tapauksessa edes tehdä.

Minä en ymmärrä lasten "kovapäisyyttä", enkä rangaistuksiin perustuvaa kasvatusta, olipa kyseessä jäähypenkki tai eristyshuone. Jos muka ymmärretään kovia kurituskeinoja, mutta ei lapsen käyttäytymisen syitä, ollaan hakoteillä. Lapsi ei koskaan kiukuttele tai temppuile huvin vuoksi. Kun sen muistaa, pääsee kasvatusasioissa hieman eteenpäin.
Kun puhutaan lapsen kovapäisyydestä, tarvitaan tuota ymmärrystä
 
Jos ei osaa äiti katsoa asiaa yhtään laajemmin, niin hän ei ole hyvä äiti, aiheuttaa lapselleen vahinkoa ja tarvitsee apua kasvatukseen. Pelkkä syiden ymmärtäminen ei auta ketään ja siksi sitä ei tarvitse tässä tapauksessa edes tehdä.

Minä en ymmärrä lasten "kovapäisyyttä", enkä rangaistuksiin perustuvaa kasvatusta, olipa kyseessä jäähypenkki tai eristyshuone. Jos muka ymmärretään kovia kurituskeinoja, mutta ei lapsen käyttäytymisen syitä, ollaan hakoteillä. Lapsi ei koskaan kiukuttele tai temppuile huvin vuoksi. Kun sen muistaa, pääsee kasvatusasioissa hieman eteenpäin.
Kun puhutaan lapsen kovapäisyydestä, tarvitaan tuota ymmärrystä

Totta. Mutta aina niille asioille, joista tietty käytös johtuu, ei ole mitään tehtävissä, ja lapsenkin on siihen sopeuduttava ilman sopimatonta käytöstä. Tuo syy voi olla vaikka pienempi sisarus, kyllä lapsen on siihen sopeuduttava että hän ei ole enää perheen ainoa lapsi eikä voi enää saada täysin jakamatonta huomiota. Meillä se mustasukkaisuus näyttäytyi esim. sillä, että vanhempi lapsi saattoi nipistellä vauvaa tai heittäytyä vauvan päälle. Tokihan siinä syy tiedetään, isompi lapsi ei saa vanhemmiltaan riittävästi huomiota, mutta asialle ei silti välttämättä voi mitään. Huonoa/vahingollista käytöstä ei voi silti sallia. Jos ei pelkkä kielto ja asian selittäminen auta, niin kyllä siinä minusta silloin jo rangaistusta tarvitaan.

Mutta joku sukkien riisuminen ei minustakaan ole sellainen asia josta lasta jäähylle veisin, joten menee kyllä yli tosiaan ap:n tarinan äidillä tuo rangaistus siihen nähden. Tuo äiti on nyt tavallaan vähän kierteessä noiden rangaistusten ja uhkailujensa kanssa, kun on kerran sille tielle lähtenyt.

Kahden tai useamman pienen lapsen kanssa ei vaan aina pysty noudattamaan kaikkia ideaaleja, jos haluaa jonkun tasapainon säilyttää eikä uhrata itseään siinä aivan täydellisesti. Enkä halua mitenkään puolustella että tuon äidin tavat olisivat hyviä tai oikeita, mutta vähän ymmärtämään niidenkin syitä ettei nyt suoraan kivitettäisikään.
 
Jos ei osaa äiti katsoa asiaa yhtään laajemmin, niin hän ei ole hyvä äiti, aiheuttaa lapselleen vahinkoa ja tarvitsee apua kasvatukseen. Pelkkä syiden ymmärtäminen ei auta ketään ja siksi sitä ei tarvitse tässä tapauksessa edes tehdä.

Minä en ymmärrä lasten "kovapäisyyttä", enkä rangaistuksiin perustuvaa kasvatusta, olipa kyseessä jäähypenkki tai eristyshuone. Jos muka ymmärretään kovia kurituskeinoja, mutta ei lapsen käyttäytymisen syitä, ollaan hakoteillä. Lapsi ei koskaan kiukuttele tai temppuile huvin vuoksi. Kun sen muistaa, pääsee kasvatusasioissa hieman eteenpäin.
Kun puhutaan lapsen kovapäisyydestä, tarvitaan tuota ymmärrystä

Niin no oletko koskaan kuullut uhmasta? Tai ollut tekemisissä uhmaikäisen lapsen kanssa?
Siinä kasvamisvaiheessa, kun mikä uhma on, niin lapsi tosiaankin voi alkaa kiukuttelemaan ja temppuilemaan ihan vaan huvin vuoksi. Ja vaikka niinkin typerästä aiheesta kun kumisaappaiden jalkaan laittaminen. Testaillaan rajoja ja koitetaan hallita vanhempia ja saada jonkinlaista valtaa vanhempiin. Tässä vaiheessa vanhempien pitää vain osoittaa, miten päin ne hommat menee. Uhmaikä on myös tärkeä vaihe lapsen kasvamisessa, siinä opetellaan itsenäistymistä ja opitaan olemaan oma itsenäinen persoona, irtaantumaan vanhemmista.
 
Lapsi ei koskaan kiukuttele tai temppuile huvin vuoksi. Kun sen muistaa, pääsee kasvatusasioissa hieman eteenpäin.
Siis mitä? Onko sulla lapsia? Oletko sä koskaan tavannut yhtäkään lasta?

Ihanko vakavissaan väität ettei yksikään lapsi koskaan temppuile ihan huvikseen? Jos ei, mikähän siinä sitten mahtaa olla syynä? Normaali lapsi ei koe vanhempiaan niin kovana uhkana, etteikö uskaltaisi ihan ilkikurisuuttaan joskus vähän temppuilla. Ei jokainen kiukku tai temppuilu ole mikään hätähuuto.
 

Similar threads

V
Viestiä
3
Luettu
1K
Aihe vapaa
vierailija
V
S
Viestiä
5
Luettu
600
V
K
Viestiä
34
Luettu
16K
Aihe vapaa
vierailija
V
T
Viestiä
24
Luettu
741
?
N
Viestiä
10
Luettu
639
V

Yhteistyössä