L
"Laura"
Vieras
Avaudun tänne, kun näistä asioista on niin hankala puhua suoraan tai vaikka puhuukin ystävä ei tunnu ymmärtävän. Siis ystävälläni on vajaa 3-v ja vajaa 1-v lapset. Tapaamme ystäväni kanssa muutamia kertoa vuodessa ja soitellaan sitten senkin edestä. Tässä hiljalleen hän oli lapsineen meillä yökylässä ja huh huh mitä seurattavaa. Tämä kolme vuotias on todella kiltti ja rauhallinen poika (ainkin omiini verrattuna). Äitinsä uhkailee ihan koko ajan, jos et nyt heti syö kiltisti kaikkea joudut yksin autoon istumaan. Jos sotket paitasi joudut kylpyhuoneeseen. Jos vielä kerran juokset vaikka olen kieltänyt otan sinulta sukat pois ja saat mennä ulos juoksemaan. Oma vikasi kun voileipäsi kastui, et saa enää ollenkaan mehua etkä maitoa jne...jne.. ja hän vielä toteutti osan uhkauksistaan. Laittoi yksin pimeään huoneeseen makaamaan (ei saanut edes istua tai seisoa). Poika on kuulemma niin kovapäinen, ettei usko vaikka pitäisi vajaan tunninkin pimeässä kylpyhuoneessa, oli kerrankin alkanut leikkimään siellä olevilla kylpyleluilla. Äidin mielestä kuriton lapsi, joka ei edes kunnioita ansaitsemiaan rangaistuksia. Puhelimessa hän on monta kertaa kertonut tilanteista, joissa teki mieli ottaa tukasta kiinni mutta ei kehdannut kun paikalla oli muita. Mitäkähän kotona mahtaa tapahtua, kun ei ole muita. Poika aamulla halunnut laittaa sukkia jalkaan, kun ei muillakaan ollut. Tästäkös ystäväni suuttui, että kehtaakin sanoa äidille vastaan tuolla tavalla ja taas tuli eristystä. Itkeminen ja kaikenlainen narina ja kiukuttelu on ehdottomasti kiellettyjä. Ja mikä omituisinta lapsi vaikenee heti, kun äitinsä tulee paikalle.
Olen yrittänyt jutella nätisti ja välillä suoraankin, mutta hän ei selvästi ymmärrä. Hän vain asettaa lapselle rajoja toisin kuin eräät (vihjaa omaan apinalaumaani), hän kasvattaa lapsensa kunnioittamaan vanhempia. Onhan se nähty mitä löysällä kasvatuksella tulee jne. Lapsi on päiväkodissa, kun kuulemma tarvitsee virikkeitä ja lapsen on hyvä oppia tulemaan toisten lasten kanssa toimeen. Mulla on vain niin paha olo lapsen puolesta. Tuntuu, että tarvitsisi tehdä jotain, mutta on vain niin kädetön olo. Onko se vaan hyväksyttävä, että meitä on moneen junaan
Olen yrittänyt jutella nätisti ja välillä suoraankin, mutta hän ei selvästi ymmärrä. Hän vain asettaa lapselle rajoja toisin kuin eräät (vihjaa omaan apinalaumaani), hän kasvattaa lapsensa kunnioittamaan vanhempia. Onhan se nähty mitä löysällä kasvatuksella tulee jne. Lapsi on päiväkodissa, kun kuulemma tarvitsee virikkeitä ja lapsen on hyvä oppia tulemaan toisten lasten kanssa toimeen. Mulla on vain niin paha olo lapsen puolesta. Tuntuu, että tarvitsisi tehdä jotain, mutta on vain niin kädetön olo. Onko se vaan hyväksyttävä, että meitä on moneen junaan