miksi taivutte lastenne oikkuihin nukuttaessanne heitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja järkevä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";28206544]Vanhemmat saattavat olla illalla itsekin niin väsyneitä, ettei vain jaksa pitää kiinni säännöistä. Itsehän kärsivät, jos joustavat ja lapset tämän oppivat. Turha siitä on kenenkään ulkopuolisen valittaa.[/QUOTE]


Niin!
 
mä oon käsittääkseni ihan vaan kysynyt, kyseenalaistanut joidenkin toimintatapoja ja esittänyt ratkaisumalleja. Sen sijaan mulle on vihjailtu että lapseni ei saa multa tarpeeksi hellyyttä muissakaan tilanteissa, jätän lapsen tarpeet huomioimatta ja että olen hylännyt lapseni ja lähestulkoon vain nukutustyylini takia olisin jotenkin huono äiti...

Mä en oikein tajua tämmöistä hehtaaripyssyllä ampumista. Tässä ketjussa kellään ei ole ongelmia lastensa nukuttamisen kanssa, eli kelle sinä nyt tarjoilet niitä "ratkaisumalleja"?

Ja ei, meilläkään ei ole koskaan nukuteltu ketään tuntikausia :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;28206946:

no turha sitten mullekaan valittaa siitä kun lasten nukuttaminen on niin kova rumba. Taitaa olla useammallekin vanhemmalle tiukka paikka tämä asia kun noin hyppäätte takajaloillenne kun joku vähän kyseenalaistaa tuota rumbaa.

Ihan oikeasti monet tuttavaperheet on ihan avoimen kateellisia meidän iltapuuhien helppoudesta, mutta en mä silti ole kellekään vastannut mitäs läksit-tyylisesti, päin vastoin oon vaan vähätellyt tuota poikamme nukahtamistapaa. Mä ihan oikeasti luulin että saisin vähän perspektiiviä siihen miksi suurin osa vanhemmista toimii päinvastoin kuin me, ja sitten valittavat että on rankkaa. Sen sijaan sainkin kauheat kilarit monissa aikaan, mikä ihan oikeasti hämmästyttää mua.
 
Siis miten niin "suurin osa" vanhemmista harrastaa jotain nukutusrumbaa? Se että sun kaveripiiriin on sattunut harvinaisen avutonta porukkaa, ei tarkoita että kaikilla on näin :D
 
En ole koskaan kuullut ystävä piiristäni valituksia siitä että lasten nukuttaminen olisi jotenkin hankalaa. Suurimmasta osasta en edes tiedä miten nukuttaminen tapahtuu, eikä se minulle kuulukaan. Jos joku hankalia nukkumajärjestelyjä tai sen aiheuttamia ongelmia arkeen valittaisi varmasti yhdessä yritettäisiin miettiä mitkä asiat ongelmaa voisi helpottaa. Oma lukunsa varmasti ovat ihmiset jotka kaipaavat säälipisteitä siitä miten heidän arkensa lapsista johtuen on niin mahdottoman hankalaa. Heitä ei omassa kaveripiirissäni kuitenkaan ole.
 
Meillä esikoinen kävelee itse sänkyyn ja vetää peiton korviin sitten kun alkaa nukuttaa, tietysti jompikumpi vanhemmista (tai usein molemmat ;) ) menee perässä antamaan yöpusut ja halit. Ja 1kk:n ikäinen vauva nukkuu yönsä yleensä heräämättä, joskus syö kerran yössä ja saattaa tarvita vaipanvaihtoa.

En silti pidä tätä tilannetta mitenkään omana ansiona, on vaan sattunut tässä asiassa helpot lapset meille ;) Vaikka vielähän tilanne voi muuttua. Ja iltasatua meillä ei olla koskaan luettu (eikä mulle tai miehellekään luettu), mutten ymmärrä miten se aiheeseen liittyy, meillä luetaan päiväsaikaan tai illalla ennen iltapalaa ja muita iltarutiineja.
 
Niin minä ajattelinkin tehdä esikoisen kanssa, mutta totuus oli jotain ihan muuta. Lapsi ei olisi millään iltaisin halunnut nukahtaa ja ihan vauvasta asti asiasta tapeltiin. Parhaimmillaan jouduin konttaamaan huoneesta illalla pois, että lattia ei olisi narahtanut ja lapsi herännyt, mutta aina sekään ei auttanut. Lapsi nukahti hyvin syliin, mutta kun laski sänkyyn niin pomppas ylös, mulla saattoi mennä parikin tuntia illasta siihen, että yritin saada vauvan nukkumaan. Ja kun lapsen vihdoin sai nukkumaan niin meni ehkä puolesta tunnista tuntiin, niin lapsi heräsi.

10kk iässä luovutin ja otin lapsen viereen ja meidän unetkin parani, mutta vieläkään lapsi ei suostunut millään nukahtamaan itse, vaan vaati minut viereeni, jos yritin lapsen nukahdettua lähteä sängystä, lapsi heräsi välittömästi ja muutenkin ne nukahtamiset olivat tosi vaikeita.

Siinä vaiheessa kun lapsi oppi liikkumaan, niin yritti koko ajan karkailla sängystä ja jouduin "väkisin" pitämään lasta kiinni, että olisi sängyssä pysynyt.

Nyt lapsi on 4,5-vuotias ja nukahtaminen on vieläkin hieman hankalaa, mutta ei onneksi lähellekään sitä mitä aiemmin. Lapsi nukkuu mun vieressä, ei suostu edes menemään omaan sänkyyn, joka on samassa huoneessa, mutta enää ei tartte silitellä, tarvii vaan ottaa kainaloon ja olla vieressä.
Tosin eilen tapahtui jotain aiemmasta poikkeavaa, lapsi oli nukahtamassa, niin käski minut pois sängystä ja minähän tottelin tottakai :D

Nuorempi on sitten ihan eri maata, ei mitään ongelmia nukahtamisen kanssa, ei karkailuyrityksiä, suorastaan nautinnollista esikoiseen verrattuna.
 
Ap:n tapa kirjoittaakin on jotenkin niin kaukana omasta äitiys-fiiliksestä, että tulee vähän outo vaikutelma. Tarkoitan näitä "normi-iltoina en JOUDU palaamaan lapseni luokse" ja "meillä ei ole koskaan ollut perhepetejä eikä lapsi koskaan pyri viereemme". Varmasti olet vastannut lastesi tarpeisiin itse parhaaksi näkemälläsi tavalla, en tietenkään sitä epäile.

Meillä tyttö nukahtaa hyvin itse, mutta on minustakin kiva köllötellä yhdessä ja jos tarvitsee niin ihan mielelläni palaan lapseni viereen hetkeksi. Perhepedissä nukuimme koko vauva-ajan, koska kaikki nukkuivat paremmin ja ihan pieni vauva hyötyy valtavasti äidin läheisyydestä (mm. hengityksen rytmin opetteleminen, sydämen pulssin rauhoittuminen jne.). Mä peräänkuuluttaisin ennen kaikkea sitä yleistä energiaa, jolla lasta hoidetaan ja kasvatetaan - onko se rakkaudellista, lämmintä ja terveellä tavalla rajoja vetävää, vai "kylmää" tyyliin "minä olen paras äiti, minun lapseni tottelee"...
 
Joo, en itsekään jaksaisi monen tunnin nukuttamisia. Yleensä iltapesuun + iltasatuun menee yhteensä 15 min ja 3-vuotias nukahtaa viimeistään klo 20. Ja sama homma jatkuu vaikka taaperon lisäksi on vauva talossa. Myös vauva laitetaan ajoissa nukkumaan omaan sänkyyn.
 
no turha sitten mullekaan valittaa siitä kun lasten nukuttaminen on niin kova rumba. Taitaa olla useammallekin vanhemmalle tiukka paikka tämä asia kun noin hyppäätte takajaloillenne kun joku vähän kyseenalaistaa tuota rumbaa.

Ihan oikeasti monet tuttavaperheet on ihan avoimen kateellisia meidän iltapuuhien helppoudesta, mutta en mä silti ole kellekään vastannut mitäs läksit-tyylisesti, päin vastoin oon vaan vähätellyt tuota poikamme nukahtamistapaa. Mä ihan oikeasti luulin että saisin vähän perspektiiviä siihen miksi suurin osa vanhemmista toimii päinvastoin kuin me, ja sitten valittavat että on rankkaa. Sen sijaan sainkin kauheat kilarit monissa aikaan, mikä ihan oikeasti hämmästyttää mua.

Olen minäkin lukenut vanhemmista, jotka nukuttavat lapsiaan tuntikausia. Useimmiten kyse on käsittääkseni ollut kuitenkin hetkellisestä ongelmasta eli lapsen jostain vaiheesta, ettei nukahdakaan niin kuin normaalisti ja sitten vanhempien pinna kiristyy ja ovat väsyneitä. Omilta kavereiltani en ole kuullut mitään valitusta. Itse asiassa tuntuu vähän oudoltakin, ettei ole tullut keskusteltua lapsen nukahtamisesta/nukuttamisesta muuta kuin silloin kun on ollut jotain erityisongelmaa eli ylivirkeä tai kipeä lapsi. Minusta tuntuu että useimmat pärjäävät valitsemallaan tiellä enemmän tai vähemmän tyytyväisenä. Useimmiten tuo nukuttamisasia lienee valintakysymys, jonkin verran siihen vaikuttaa varmasti myös lapsen luonne ja se, onko ilta- vai aamuvirkku. Meillä on pehmeä linja, lapsi vanhempien makuuhuoneessa ja nukutetaan jos on tarvetta, mutta useimmiten ei ole kun nukahtaa yleensä nopeasti.
 
  • Tykkää
Reactions: pookypooh
Lapsista saa tehtyä itselleen varsinaisen elämänurakan, jos jaksaa lähteä mukaan jokaiseen vouhotukseen (perhepedit, nukuttamiset, kestoilut, kiintymysvanhemmuudet..). Kaipa se on tapa todistella pätevyyttään/tarpeellisuuttaan ihmisenä ja äitinä, taustalla voi olla esim. huono omatunto kun ei saa töitä vuosiin ja elää miehen palkalla/yhteiskunnan tukirahoilla.

Ystäväni, joka ennen kannatti aatteissaan tasa-arvoa, on muuttunut juuri tämmöiseksi "me äidit olemme tarpeellisia"-ihmiseksi yksinhuoltajuutensa myötä. Marttyyrimainen asenne, lapselle annetaan kaikki periksi ja myöhemmin huokaillaan miten "tuo lapsi on niin kiinni minussa eikä hyväksy muita". Ärsyttävää. Itse on muksunsa vaikeaksi opettanut.
 
Kyllä minä väittäisin että ap:lla on aamunvirkku ja illantorkku lapsi, jolla on hyvät unenlahjat. Siinä pääsevät vanhemmat vähällä ja on syytä olla kiitollinen, että on saanut sellaisen lapsen. Minä en mitenkään usko, että kaikki lapset nukahtavat aina 15 minuutissa ja nukkuvat kaikki yönsä heräämättä, jos vanhemmilla on riittävän hyvä nukutustekniikka. Hyvä tekniikka ja jämptiys auttaa tietysti, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Yksi minun tuttuni kehui miten heidän lapsillaan ei ollut vauvoina koliikkia, koska hän osasi niin hyvin vastata heidän tarpeisiinsa. Tämä on minusta vähän sama asia, että vanhemmat ottavat kunnian itselleen asiasta, josta sitä ei 100 %:sesti voi ottaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja järkevä;28206523:
Mä olen ihmetellyt tätä jo pidempään. Miksi niin monissa perheissä lapset opetetaan siihen että vanhemmat vääntyvät vaikka minkälaiselle mutkalle, kunhan lapset käyvät nukkumaan? Miksi siinä tilanteessa ei voi käyttää sitä auktoriteettiaan. Kuulopuheiden mukaan suurin osa vanhemmista kykkii lastensa huoneessa kunnes lapset ovat nukahtaneet. Yksi joutuu silittämään lastaan kunnes tämä nukahtaa, toinen lukee tuntitolkulla satuja,kolmas esittää nukkuvaa kunnes lapsikin nukahtaa jne. Yhdessäkin perheessä molemmat vanhemmat makaavat hipihiljaa taaperonsa vieressä välillä useammankin tunnin ennen kuin tämä nukahtaa. Itse ihmettelen kuka viitsii pelleillä noin, ja eikö heillä muka ole iltaisin parempaa tekemistä?

Oma lapsemme on opetettu mahdollisimman pienestä asti nukahtamaan itse. Oikeastaan en ole ikinä varsinaisesti nukuttanut häntä, vauvana nukahti tissille, ja n. 9kk ikäisenä alettiin opettelemaan itsekseen nukahtamista tassuttelun avulla. Koskaan en ole lastani joutunut tämän takia huudattamaan, hänen tarpeisiinsä ja kaipuuseensa on aina vastattu, mutta ei ylimääräisellä hössäämisellä ja voivottelulla. Lapsi on nukkunut omassa huoneessa vuoden ikäisestä alkaen, ja aina myöskin nukahtanut alle vartissa, itsekseen. Illalla pestään hampaat, luetaan satu ja lauletaan iltasatu. Sen jälkeen poika jää itsekseen nukahtamaan, ja99% nukkuu yönsä yhteen pötköön. Koskaan ei poika oo pyrkinyt aikuisten sänkyyn kesken yön,eiedes silloin kun vaihdettiin pinnasängystä matalalaitaiseen sänkyyn.

Eikö teillä vanhemmilla ole tarvetta omaan aikaan iltaisin, ette halua esim. hoitaa parisuhdetta"ylimääräisellä ajalla, vai tykkäättekö muuten vaan hypätä iltaisin lastenne pillin mukaan? Vai mikä siinä on kun muutoin jämptit vanhemmat muuttuu illan tullen lastensa joka oikun toteuttaviksi vässyköiksi?

Meilllä meni niin että oli joku lapsen luona tai ei niin se haki unta kaiket illat eikä saanu. 3v pyörii vielä klo 22.30 ja tihrustaa ettei uni tuu. Vaikkei ois nukkunu päikkäreitä. Sama edelleen 5v jollei saa uniapua melatoniinista. Vauvana jo tutkivat lääkärissä asiaa ja kaikki yritettiin unitätiä myöten, sekään ei saanut lasta nukkumaan. Että päde sinä sillä yhdellä hyvin nukkuneella.
 
no turha sitten mullekaan valittaa siitä kun lasten nukuttaminen on niin kova rumba. Taitaa olla useammallekin vanhemmalle tiukka paikka tämä asia kun noin hyppäätte takajaloillenne kun joku vähän kyseenalaistaa tuota rumbaa.

Ihan oikeasti monet tuttavaperheet on ihan avoimen kateellisia meidän iltapuuhien helppoudesta, mutta en mä silti ole kellekään vastannut mitäs läksit-tyylisesti, päin vastoin oon vaan vähätellyt tuota poikamme nukahtamistapaa. Mä ihan oikeasti luulin että saisin vähän perspektiiviä siihen miksi suurin osa vanhemmista toimii päinvastoin kuin me, ja sitten valittavat että on rankkaa. Sen sijaan sainkin kauheat kilarit monissa aikaan, mikä ihan oikeasti hämmästyttää mua.

Meillä on useampia lapsia kuin se yksi. Eikä tarvitse ihmeemmin nukutella. Eikä tarvitse revitellä minkään koirakoulun periaatteilla kun sellaisia ei ole käytetty.

Sä et täältä etsinyt mitään muuta kuin kiillotusta miten helvetin hyvä äiti sä olet ja miten hienosti sun koira käyttäytyy.

Tunnetko sä olosi jotenkin paremmaksi kun saat haukuttua 'kaikkia muita'?
 
[QUOTE="elissa";28207126]Ap:n tapa kirjoittaakin on jotenkin niin kaukana omasta äitiys-fiiliksestä, että tulee vähän outo vaikutelma. Tarkoitan näitä "normi-iltoina en JOUDU palaamaan lapseni luokse" ja "meillä ei ole koskaan ollut perhepetejä eikä lapsi koskaan pyri viereemme". Varmasti olet vastannut lastesi tarpeisiin itse parhaaksi näkemälläsi tavalla, en tietenkään sitä epäile.

Meillä tyttö nukahtaa hyvin itse, mutta on minustakin kiva köllötellä yhdessä ja jos tarvitsee niin ihan mielelläni palaan lapseni viereen hetkeksi. Perhepedissä nukuimme koko vauva-ajan, koska kaikki nukkuivat paremmin ja ihan pieni vauva hyötyy valtavasti äidin läheisyydestä (mm. hengityksen rytmin opetteleminen, sydämen pulssin rauhoittuminen jne.). Mä peräänkuuluttaisin ennen kaikkea sitä yleistä energiaa, jolla lasta hoidetaan ja kasvatetaan - onko se rakkaudellista, lämmintä ja terveellä tavalla rajoja vetävää, vai "kylmää" tyyliin "minä olen paras äiti, minun lapseni tottelee"...[/QUOTE]

juu tokihan mä olen täysin kylmä jääkuningatar äitinä vaan sillä perusteella että mun mielestä lasten kuuluu nukkua omissa sängyissään, ja että meidän lapsi osaa nukahtaa itse. Toki toki.

Ihan oikeasti tosi monista kommenteista paistaa kateus ja katkeruus läpi. Tuskin teillä muuten ois tarvetta mennä jatkuvasti henkilökohtaisuuksiin ja syyllistää mua ihan käsittämättömistä syistä. Asioista voi näes vaikka väitelläkin menemättä henkilökohtaisuuksiin. ;)
 
Mä aikanin nautin siitä kun saan olla nukuttamassa 2-vuotiasta poikaani. Itsekkin saan iltaan sellaisen lepohetken ennen kuin ilta-askareet aloitan. Katosn joko telkkaria tai sitten vain lepään.

Ihanaa aikaa
 
[QUOTE="juu";28207201]Lapsista saa tehtyä itselleen varsinaisen elämänurakan, jos jaksaa lähteä mukaan jokaiseen vouhotukseen (perhepedit, nukuttamiset, kestoilut, kiintymysvanhemmuudet..). Kaipa se on tapa todistella pätevyyttään/tarpeellisuuttaan ihmisenä ja äitinä, taustalla voi olla esim. huono omatunto kun ei saa töitä vuosiin ja elää miehen palkalla/yhteiskunnan tukirahoilla.

Ystäväni, joka ennen kannatti aatteissaan tasa-arvoa, on muuttunut juuri tämmöiseksi "me äidit olemme tarpeellisia"-ihmiseksi yksinhuoltajuutensa myötä. Marttyyrimainen asenne, lapselle annetaan kaikki periksi ja myöhemmin huokaillaan miten "tuo lapsi on niin kiinni minussa eikä hyväksy muita". Ärsyttävää. Itse on muksunsa vaikeaksi opettanut.[/QUOTE]

Miksi niistä lapsista ei saisi tehdä itselleen elämänurakkaa, jos sitä haluaa? Minä olen jo vähän vanhempi äiti ja haluan tarjota lapselleni (oman käsitykseni mukaan) parastani näiden muutaman lapsuusvuoden aikana, mitä väärää siinä on? Koen olevani todella tärkeä lapselle, elän häntä varten tällä hetkellä ja minusta se on luonnollista. En puutu toisten tekemisiin, enkä valita omista ongelmista paitsi ystäville joskus kun on huono päivä. Töihin menin kun lapsi oli 1,5 v., mutta muuten aika pehmosti mennään lastenhoidon kanssa ja olen tyytyväinen meidän elämään. Joskus nukutan lapsen, joskus en, sen mukaan millä mielellä lapsi on.

Minusta semmoisella ihmisellä on kyllä suurimmat ongelmat, jota toisten elämäntapa ärsyttää valtavasti.
 
juu tokihan mä olen täysin kylmä jääkuningatar äitinä vaan sillä perusteella että mun mielestä lasten kuuluu nukkua omissa sängyissään, ja että meidän lapsi osaa nukahtaa itse. Toki toki.

Ihan oikeasti tosi monista kommenteista paistaa kateus ja katkeruus läpi. Tuskin teillä muuten ois tarvetta mennä jatkuvasti henkilökohtaisuuksiin ja syyllistää mua ihan käsittämättömistä syistä. Asioista voi näes vaikka väitelläkin menemättä henkilökohtaisuuksiin. ;)

Minusta tuo Elissan kommentti oli juuri tosi ihana ja vastasi omaakin näkemystäni. Katkeruutta en siinä nähnyt tippaakaan, enkä myöskään syyttelyä tai arvostelua, ihmettelyä vaan. Häntäkö tarkoitit, kun kirjoitit että jotkut ovat katkeria? Jos syyllistämisestä puhutaan, niin oletko miettinyt että syyllistetäänkö sinua vai syyllistytkö itse? Monesta tuntuu varmaan oudolta, jos lapsen tarpeisiin vastataan päivällä, niin illalla sitten painetaan off-nappia ja lapsi saa pärjätä omillaan. Jos lapsi tosiaan nukahtaa 15 minuutissa eikä heräile öisin, niin sittenhän hän ei ehdi mitään kaipaillakaan, mutta kaikkien lapsilla ei tosiaan ole noin hyvät unenlahjat, uskotko sen?
 
Toisaalta mä olen aika jäävi vastaamaankaan- meillä nukutuksen rituaaleineen hoitaa isä, tuo nenästävedettävä pehmo..... :D

Ah, äidin omaa aikaa sohvalla, kutimet kädessä, teekuppi edessä, boxille tallennettuja ohjelmia (=mainoskatkot saa hypättyä yli).
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
Mä olen tyytyväinen jos lapset menee nukkumaan itsekseen ja ilman suurempia rituaaleja. Joskus täytyy pikkasen nähdä vaivaa, mutta ei meillä enää ketään erityisesti nukuteta. Oli vaikeitakin aikoja ja kyllä, ärsytti suunnattomasti jollottaa unilauluja biisi biisin perään kun olisin halunnut tehdä omia juttuja..mutta mä en jaksanut sitäkään, että lapset olis vuorotellen pomppineet pystyssä keskeyttämässä. Joten nukutin unosiin asti. Kahden ekan kans helpotti kun menivät nukkumaan eri huoneisiin. Nukahtivat paremmin.
 

Yhteistyössä