E
Eroamisen vaikeus
Vieras
Erottiin pitkällisten keskusteluiden jälkeen viime kesänä kahden vuoden kituutuksen jälkeen. Suhde kesti kaikenkaikkiaan vähän reilun 10 vuotta.
Exällä oli uusi nainen kuukausi eron jälkeen ja ovat edelleen yhdessä. Minä olen ollut yksin koko tämän ajan ja työstänyt eroa.
Syksyllä oli meidän vuosipäivä, koko päivän kurkkua raastoi ja kuristi miten ex on uuden naisensa kanssa ja minä mietin jotain helvetin vuosipäivää yksin kotona.
Mulla oli synttärit marraskuussa, ekat ilman exää kymmeneen vuoteen.
Joulu oli todella yksinäinen, ontto ja tunnemyrskyisä kun olin yksin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.
Joulun jälkeen alkoi helpottaa, aloin elää uudestaan, kävin ystävien kanssa viihteellä, syömässä, elokuvissa, aloin nauttia yksinäisyydestä ja omasta seurastani, aloin käydä lenkillä, piristyin ja elämä alkoi hymyillä. Alkoi tuntua, että ehkä mä selviän tästä
Mutta tänään on exän syntymäpäivä ja kaikki mun/meidän kaverit on menossa sinne bileisiin (meillä siis yhteiset ystävät hyvin pitkälti, pariskuntia, lapsuudenystäviä jne kun samalta paikkakunnalta ollaan.)
Mulla olisi myös vapaailta, mutta ei ketään kuka lähtisi mun kanssa minnekään kun kaikki menee exän bileisiin tai sit on töissä tai perheidensä parissa..
Jotenkin valahdin taas ihan pohjalle ja tuntuu pahalta ajatella miten se uusi nainen siellä järjestelee juhlia kuten minä ennen, miten kaikilla on hauskaa illalla, minä vain puutun..... En osaa selittää..
Koska tää helvettisoikoon helpottaa??!!! Tuntuu että aina tulee jotain mikä romahduttaa takasin sinne pohjalle vaikka olis kuinka tekemistä ja menemistä ja helppoa ja valoisaa. Mä en jaksa tätä!!!
Exällä oli uusi nainen kuukausi eron jälkeen ja ovat edelleen yhdessä. Minä olen ollut yksin koko tämän ajan ja työstänyt eroa.
Syksyllä oli meidän vuosipäivä, koko päivän kurkkua raastoi ja kuristi miten ex on uuden naisensa kanssa ja minä mietin jotain helvetin vuosipäivää yksin kotona.
Mulla oli synttärit marraskuussa, ekat ilman exää kymmeneen vuoteen.
Joulu oli todella yksinäinen, ontto ja tunnemyrskyisä kun olin yksin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.
Joulun jälkeen alkoi helpottaa, aloin elää uudestaan, kävin ystävien kanssa viihteellä, syömässä, elokuvissa, aloin nauttia yksinäisyydestä ja omasta seurastani, aloin käydä lenkillä, piristyin ja elämä alkoi hymyillä. Alkoi tuntua, että ehkä mä selviän tästä
Mutta tänään on exän syntymäpäivä ja kaikki mun/meidän kaverit on menossa sinne bileisiin (meillä siis yhteiset ystävät hyvin pitkälti, pariskuntia, lapsuudenystäviä jne kun samalta paikkakunnalta ollaan.)
Mulla olisi myös vapaailta, mutta ei ketään kuka lähtisi mun kanssa minnekään kun kaikki menee exän bileisiin tai sit on töissä tai perheidensä parissa..
Jotenkin valahdin taas ihan pohjalle ja tuntuu pahalta ajatella miten se uusi nainen siellä järjestelee juhlia kuten minä ennen, miten kaikilla on hauskaa illalla, minä vain puutun..... En osaa selittää..
Koska tää helvettisoikoon helpottaa??!!! Tuntuu että aina tulee jotain mikä romahduttaa takasin sinne pohjalle vaikka olis kuinka tekemistä ja menemistä ja helppoa ja valoisaa. Mä en jaksa tätä!!!