T
turta
Vieras
Ollaan jo kauan oltu eron partaalla. Vuosia. Välillä menee paremmin. Yhdessä ollaan oltu 15 v, naimisissa 11, yksi 8 v lapsi jota todella tehtiin ja tehtiin.
Mies on ollut jo kauan sellainen, että aina pienemmästäkin huutaa eroa. Sitten peruu. Suuttuu ihan silmittömästi, uhkaa jopa tappaa. Ei ole oikeasti käynyt käsiksi, mutta tavaraa on mennyt, läppäri, seinässä on reikä jne. jne.
Välillä suuttumukseen on aihetta, välillä ei, tai syy on mitätön. Välillä mietin onko hän ihan terve, raivokohtaukset ovat jotenkin niin rajuja, niissä on pakkoliikkeitä ja hokemia.
Miehellä on mielettömän huono stressinsietokyky, huono itsetunto, todella kauhea lapsuus takana. Syy voi olla vaikka työssä joku ongelma niin hän raivoaa sen ulos kotona.
Minä olen yrittänyt että hakisi apua. Ei hae. Kukaan ei tiedä millaista meillä on. Kun mies on työmatkalla, meillä on rauhallista ja mukavaa tytön kanssa. Tyttö kyllä tykkää isistä, eikä kuulemma halua, että erotaan. Hänkin on siis kuullut riitoja.
Minäkin tykkään, mutta kun en jaksa enää tätä huutamista.
Nyt eilen tuli myöhään töistä, oltiin jo nukkumassa. Heräsin kun mies alkoi jo eteisessä huutamaan ja raivoamaan, kun en ollut siivonnut eteistä (olen myös töissä ja eilen illalla harjoteltiin kokeeseen ja käytiin pyöräilemässä). Eroa taas oltiin ottamassa. Ja nyt tuli töistä ja sama jatkui. Mies lähti ulos.
Toisaalta haluan myös erota. Ja minun pitääkin, tytönkin takia. Mutta miten me pärjätään? Minulla on pieni palkka, saan käteen vain noin 1200. Miehellä on 2 kertaa niin iso palkka kukn mulla. Asumme aso-asunnossa pääkaupunkiseudulla ja vastike on 850 vai oliko se jo 880.. Sitten päälle muut laskut. Tähän saa asumistukea, mutta tiukkaa se elämä on silti. Voin toki hakea pienempää, nukkua itse olkkarissa. Tyttö tarvitsee oman huoneen kumminkin. Olisiko se järkevää? Työni on lisäksi äitiysloman sijaisuus ja ilmeisesti loppuu ensi keväänä.
Toisaalta jos ero tulee, onko kapselle parempi että muut asiat kuten koulu ja kaverit pysyvät. Itse voisin aloittaa kokonaan alusta uudessa paikassa. Ehkä häpeänkin eroamista.
Aiemmin erouhkailujen yhteydessä on myös puhunut, ettei tule tapaamaan lasta. Nyt ei puhunut sellaista. Kesä on jo soviteltu, että katetaan koko kesäloma. Jos ei tapaa eikä ota lasta, mulla on 2 viikkoa vaikeaa saada hoitajaa tai päiväleiriä enää tässä vaiheessa.
Mies sanoo, että koska hän maksoi nyt keväällä mun todella kalliit lasit (700) ja jotain muuta isompaa, mun pitää nyt antaa ne rahat takaisin hänelle takuuvuokriin ja ekaan vuokraan. Eli yksiön vuokraan, noin 2000-3000 e? Ei mulla ole niitä rahoja. Mun pitää kuulemma joko hakea lainaa tai pyytää vanhemmiltani (joilla on kyllä, mutta on aika kauhea ajatus).
Miten tästä eteenpäin? Mitä tekisitte?
Mies on ollut jo kauan sellainen, että aina pienemmästäkin huutaa eroa. Sitten peruu. Suuttuu ihan silmittömästi, uhkaa jopa tappaa. Ei ole oikeasti käynyt käsiksi, mutta tavaraa on mennyt, läppäri, seinässä on reikä jne. jne.
Välillä suuttumukseen on aihetta, välillä ei, tai syy on mitätön. Välillä mietin onko hän ihan terve, raivokohtaukset ovat jotenkin niin rajuja, niissä on pakkoliikkeitä ja hokemia.
Miehellä on mielettömän huono stressinsietokyky, huono itsetunto, todella kauhea lapsuus takana. Syy voi olla vaikka työssä joku ongelma niin hän raivoaa sen ulos kotona.
Minä olen yrittänyt että hakisi apua. Ei hae. Kukaan ei tiedä millaista meillä on. Kun mies on työmatkalla, meillä on rauhallista ja mukavaa tytön kanssa. Tyttö kyllä tykkää isistä, eikä kuulemma halua, että erotaan. Hänkin on siis kuullut riitoja.
Minäkin tykkään, mutta kun en jaksa enää tätä huutamista.
Nyt eilen tuli myöhään töistä, oltiin jo nukkumassa. Heräsin kun mies alkoi jo eteisessä huutamaan ja raivoamaan, kun en ollut siivonnut eteistä (olen myös töissä ja eilen illalla harjoteltiin kokeeseen ja käytiin pyöräilemässä). Eroa taas oltiin ottamassa. Ja nyt tuli töistä ja sama jatkui. Mies lähti ulos.
Toisaalta haluan myös erota. Ja minun pitääkin, tytönkin takia. Mutta miten me pärjätään? Minulla on pieni palkka, saan käteen vain noin 1200. Miehellä on 2 kertaa niin iso palkka kukn mulla. Asumme aso-asunnossa pääkaupunkiseudulla ja vastike on 850 vai oliko se jo 880.. Sitten päälle muut laskut. Tähän saa asumistukea, mutta tiukkaa se elämä on silti. Voin toki hakea pienempää, nukkua itse olkkarissa. Tyttö tarvitsee oman huoneen kumminkin. Olisiko se järkevää? Työni on lisäksi äitiysloman sijaisuus ja ilmeisesti loppuu ensi keväänä.
Toisaalta jos ero tulee, onko kapselle parempi että muut asiat kuten koulu ja kaverit pysyvät. Itse voisin aloittaa kokonaan alusta uudessa paikassa. Ehkä häpeänkin eroamista.
Aiemmin erouhkailujen yhteydessä on myös puhunut, ettei tule tapaamaan lasta. Nyt ei puhunut sellaista. Kesä on jo soviteltu, että katetaan koko kesäloma. Jos ei tapaa eikä ota lasta, mulla on 2 viikkoa vaikeaa saada hoitajaa tai päiväleiriä enää tässä vaiheessa.
Mies sanoo, että koska hän maksoi nyt keväällä mun todella kalliit lasit (700) ja jotain muuta isompaa, mun pitää nyt antaa ne rahat takaisin hänelle takuuvuokriin ja ekaan vuokraan. Eli yksiön vuokraan, noin 2000-3000 e? Ei mulla ole niitä rahoja. Mun pitää kuulemma joko hakea lainaa tai pyytää vanhemmiltani (joilla on kyllä, mutta on aika kauhea ajatus).
Miten tästä eteenpäin? Mitä tekisitte?
