Miksi joillekin ei riitä mikään? Miks jotku saa kaiken helpolla?

["hmmm"]

Mä olen sitä mieltä, että negatiivisuus vetää puoleensa negatiivisuutta. I rest my case.

Hmmm. Täytyypä ruveta kylvämään negatiivisuutta enemmän. Mua on ruvennut elämässä ekaa kertaa ärsyttämään - ja se on juuri tuon tyyliset new age-hipit, joita on ruvennut pulpahtelemaan kuin sieniä sateella.
Tai new age. Sunhan tuo käsitys on lopulta aika jahvistinen tai toisaalta herätyskristillinen. Hyvät ihmiset saavat siunauksen. Nyt vaan menet saarnaamaan tätä syöpäosastoille, surupiireihin sekä lastenklinikoille.

 

[Scarlett O Harava]

Mä olen sitä mieltä, että negatiivisuus vetää puoleensa negatiivisuutta. I rest my case.

Voi vittu. Mikähän säki luulet olevas. Sä et tiä musta mitää joten pidä turpas kii. Olla sulla jumalauta pokkaa väittä tuollaasta. :headwall: Sä oot just niitä ihmisiä jotka lässyttää kaikenlaasta soopaa eikä tajua miks ihmiset suuttuu. Ei sun kaltaasia kommentoijia tarvita silloon ku elämäs on vaikiaa. Se ei silti tarkoota sitä, että ihminen on menettäny kaiken toivonsa ja on äärettömän epätoivoonen jos ei ajattele kuten sä ja halua kuulla tuota soopaa. Epätoivo iskee jossaki vaihees pakostaki ja se on täysin normaalia! Mutta ei se silti tarkoota luovuttamista.

Mutta mitä mä sulle selitän yhtää mitää ku et mitää näytä tajuavan. Älä ihmettele miks ihmiset ei tykkää susta jos tuollaasta sontaa suustas päästät.

 

["vieras"]

No ois tietty voinu jatkaa sairaanhoitajana. Sit sinne oikikseen vois hakea sellaset, joilla ei vielä ammattia oo.

Turhaan mä selitän. Ette te tajua. On jo tullu selväksi.

Sinä et taida tajuta millainen paikka oikis on. Ei sinne haeta & päästä koska "pitää nyt vaan saada joku ammatti".

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="hmmm";28524398]Hmmm. Täytyypä ruveta kylvämään negatiivisuutta enemmän. Mua on ruvennut elämässä ekaa kertaa ärsyttämään - ja se on juuri tuon tyyliset new age-hipit, joita on ruvennut pulpahtelemaan kuin sieniä sateella.
Tai new age. Sunhan tuo käsitys on lopulta aika jahvistinen tai toisaalta herätyskristillinen. Hyvät ihmiset saavat siunauksen. Nyt vaan menet saarnaamaan tätä syöpäosastoille, surupiireihin sekä lastenklinikoille.[/QUOTE]

Ja vastaanotto on varmaan lämmin...

 

[jkjkjkjk]

Mä olin kerran nuorena yhdelle tyypille kateellinen. Se on monilahjakas, menestyvä ihminen. Suhteellisen rikkaasta ja arvostetusta suvusta. Sitten kuulin, että sen isä oli kuollut todella nuorena. Alle 20 v. oli tämä tuttuni silloin. Minua nolotti kateuteni, koska mun mielestäni olisi aivan hirveää menettää vanhempansa noinkin nuorena. Onhan tuo tyyppi minua "parempi" monella asteikolla, mutta minulla on sentään vanhempani. Eipä silti, on varmaan niitäkin, joiden elämä on kaikilla mittapuilla parempi kuin mun.

Joillakin on varmasti paremmat lähtökohdat elämään kuin muilla ja joillakin on enemmän tuuriakin. Mutta ei mun elämääni vie yhtään eteen päin se, että pyörittelen mielessäni muiden elämiä. Energia siihen, että rakentaa omasta elämästään niin mahtavan kun osaa.

Tässä ap:n kertomuksessa hienoa on se, että tämä tuttava on uskaltanut lähteä opiskelemaan noinkin vaativaa alaa toisena ammattina. Vaatii rohkeutta tehdä rajuja ratkaisuja elämässään haaveiden toteuttamiseksi. Ehkä se aiheuttaa kateutta, jos itse ei uskalla sellaisia pelivetoja tehdä. Itsekin syyllistyn siihen, että iltaisin haaveilen mitä haluaisin olla ja tehdä, mutta rohkeus ei vaan riitä kokeilemaan siipiä.

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="vieras";28524402]Sinä et taida tajuta millainen paikka oikis on. Ei sinne haeta & päästä koska "pitää nyt vaan saada joku ammatti".[/QUOTE]

No kyllähän siellä on yhtä helppoa ku amikses. :xmas:

 

[-annukka]

Monesti ihmiset, joille kaikki on ollut helppoa eli ovat pärjänneet koulussa helposti, kotona ei ole tarvinut kilpailla paikastaan, heillä on ollut hyviä harrastuksia, joissa pärjänneet, yms... heidän itseluottamuksensa on hyvä ja he ovat myös niitä ilopillereitä, joiden seurassa on helppo olla.
Kun taasa jo lapsena kun on joitunut taistelemaan, helposti katkeroituu ja voi tuntua väärältä, kun toiselle kaikki on niin helppoa. Ap:n mielestä tuttava on mukava ihminen, mutta päässyt vain liian holpolla. Olisiko ap enemmän tyytyväinen, jostttava olisi epäonninen ja maseestunut, tai stressaantunut ja kireä? Eikö ole ihana kun lähipiirissä on myös niitä onnekkaita iloisia ihmisiä, joilta saa positiivista energiaa itsellekin

 

[Scarlett O Harava]

No ois tietty voinu jatkaa sairaanhoitajana. Sit sinne oikikseen vois hakea sellaset, joilla ei vielä ammattia oo.

Turhaan mä selitän. Ette te tajua. On jo tullu selväksi.

Mulla on suurtalouskokin koulutus, mutta ny valmistun lähihoitajaksi. Oonko mä yhtä itsekäs kuin sun tuttus vai onko mun kohdalla eri asia ku kyse kahdesta toisen asteen koulutuksesta?

 

[pumpulia vaan]

Mä olen sitä mieltä, että negatiivisuus vetää puoleensa negatiivisuutta. I rest my case.

Olen samaa mieltä ja kannatan positiivista ajattelua. Itsekin olen enimmäkseen ihan onnellinen ja toiveikas, vaikka elämä on ulkoisesti katsottuna melko hankalaa. En kuitenkaan koskaan menisi sanomaan tuota "hyvät ihmiset" -sanontaa kenellekään. Siitä ei ole mitään hyötyä, mutta sen sijaan se saattaa loukata pahasti semmoista ihmistä, jolla on yleensä ollut ihan hyvä asenne elämää kohtaan vaikka on ollut paljon vaikeuksia elämässä. Siinä lyödään lyötyä, vaikka tarkoitus on ehkä jokin muu...en kyllä oikein ymmärrä mikä. Valaise sinä minua, että mikä tuon sanonnan anti on. Positiiviseen asenteeseen kannustaminen on hyvä asia, mutta ei tuo sanonta tee sitäkään, kun siitä tulee semmoinen olo, että jotkut vaan ovat "hyviä ihmisiä" ja muut eivät kai sitten ole.

 

[Scarlett O Harava]

Monesti ihmiset, joille kaikki on ollut helppoa eli ovat pärjänneet koulussa helposti, kotona ei ole tarvinut kilpailla paikastaan, heillä on ollut hyviä harrastuksia, joissa pärjänneet, yms... heidän itseluottamuksensa on hyvä ja he ovat myös niitä ilopillereitä, joiden seurassa on helppo olla.
Kun taasa jo lapsena kun on joitunut taistelemaan, helposti katkeroituu ja voi tuntua väärältä, kun toiselle kaikki on niin helppoa. Ap:n mielestä tuttava on mukava ihminen, mutta päässyt vain liian holpolla. Olisiko ap enemmän tyytyväinen, jostttava olisi epäonninen ja maseestunut, tai stressaantunut ja kireä? Eikö ole ihana kun lähipiirissä on myös niitä onnekkaita iloisia ihmisiä, joilta saa positiivista energiaa itsellekin

Ja ku oikiasti ap ei edes tiä onko sillä tutulla ollu vaikiaa vai ei. Eihän sinne oikiksen pääsykokeisiin mennä noin vain vaan oikiasti pitää päntätä asioota ja sen vuosien pänttääminen jatkuu siä oikikses. Ei se oo koulutus joka käydään läpitte tuosta noin vain.

Muutenkaa ap ei tiä varmastikaa kaikkia tuttunsa elämästä. Kyllähän heillä on voinu olla esim. parisuhdekriisi, mutta siitä ei oo kerrottu kaiken maailman puolitutuulle. Ap jos kuulis, että sillä tutulla olis joku kriisi niin ap sais siitä suuren ilon ittelleen ja se tuttu on tajunnu, että ap on just sellaanen ihminen...

Oikiasti toivon, että ap on pelkkä provo.

 

[Scarlett O Harava]

Olen samaa mieltä ja kannatan positiivista ajattelua. Itsekin olen enimmäkseen ihan onnellinen ja toiveikas, vaikka elämä on ulkoisesti katsottuna melko hankalaa. En kuitenkaan koskaan menisi sanomaan tuota "hyvät ihmiset" -sanontaa kenellekään. Siitä ei ole mitään hyötyä, mutta sen sijaan se saattaa loukata pahasti semmoista ihmistä, jolla on yleensä ollut ihan hyvä asenne elämää kohtaan vaikka on ollut paljon vaikeuksia elämässä. Siinä lyödään lyötyä, vaikka tarkoitus on ehkä jokin muu...en kyllä oikein ymmärrä mikä. Valaise sinä minua, että mikä tuon sanonnan anti on. Positiiviseen asenteeseen kannustaminen on hyvä asia, mutta ei tuo sanonta tee sitäkään, kun siitä tulee semmoinen olo, että jotkut vaan ovat "hyviä ihmisiä" ja muut eivät kai sitten ole.

:flower:

 

[juuperi]

Ajattelen, et sairaanhoitaja-lakinaisella voi olla näkemyksiä, joita puuttuisi ilman toista tutkintoa ja työkokemusta. Ajattelen, et onpa hienoa kun jaksoi opiskella vielä perheen kanssa.

Ajattelen, että yhtä hienoa on että joku kamppailee hiljaisuudessaan vaikeista olosuhteista tai sairauksien kanssa ilman kunniaa. Tai voittaa oman kateutensa tai ahdasmielisyytensä, sekin on hienoa. Kyllä elämässä tapahtuu hienojakin asioita, vaikka vaikeaa on kaikilla. Joskus näyttää, ettei toisella ole, mutta ei pidä vertailla liikaa. Olet juuri sinä, ja tällä kaikella on tarkoitus - näin uskon.

 

[juuperi]

"Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita" ei ainakaan kovin täydellisesti pidä paikkaansa. Kuten mainittu, vauvakin voi syntyä vakavasti tai pysyvästi sairaana.. Minusta vaikka tälläinen filosofia pitäisi paikkaansa tietyllä tasolla, olisi haitallista vaipua tälläiseen omahyväisyyteen.

 

[Pumpulia vaan]

:flower:

Kiitos kukkasista

Minä tunnen yhden ihmisen, joka pystyi ottamaan kaikki elämän vastoinkäymiset mahdollisuutena kehittyä ihmisenä. Hänelle elämä oli yhtä hyvänolon hyrinää. Pahoilta ihmisiltä sulki silmänsä ja antoi pahojen sanojen valua kuin vesi hanhen selästä. Hän oli niin lempeä ihminen, että muista ihmetelleeni jo lapsena, mitä erityistä hänessä oli. Eläkkeelle jäätyään hän masentui hengenvaarallisesti. Lääkehoidon, sairaalajaksojen, sähköshokkien ja vuosien hoitojen jälkeen lopputulos on nyt se, että enää ei ole itsemurhavaaraa, mutta tuon ihmisen ajatuksenjuoksusta ei enää ota selvää. Välillä tulee piiloveetuilua eikä koskaan voi tietää onko hän oikeasti ystävällinen vai ei. Hänen seuransa on erittäin epämiellyttävää ja hermostuttavaa em. syystä. Kaikille hyville ei käy noin, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että paha sisus ja ärräpäät ovat vaan hyvä asia tässä elämässä, kunhan muuten suhtautuu positiivisesti.

 

["niin"]

Kiitos kukkasista

Minä tunnen yhden ihmisen, joka pystyi ottamaan kaikki elämän vastoinkäymiset mahdollisuutena kehittyä ihmisenä. Hänelle elämä oli yhtä hyvänolon hyrinää. Pahoilta ihmisiltä sulki silmänsä ja antoi pahojen sanojen valua kuin vesi hanhen selästä. Hän oli niin lempeä ihminen, että muista ihmetelleeni jo lapsena, mitä erityistä hänessä oli. Eläkkeelle jäätyään hän masentui hengenvaarallisesti. Lääkehoidon, sairaalajaksojen, sähköshokkien ja vuosien hoitojen jälkeen lopputulos on nyt se, että enää ei ole itsemurhavaaraa, mutta tuon ihmisen ajatuksenjuoksusta ei enää ota selvää. Välillä tulee piiloveetuilua eikä koskaan voi tietää onko hän oikeasti ystävällinen vai ei. Hänen seuransa on erittäin epämiellyttävää ja hermostuttavaa em. syystä. Kaikille hyville ei käy noin, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että paha sisus ja ärräpäät ovat vaan hyvä asia tässä elämässä, kunhan muuten suhtautuu positiivisesti.

Sä olet aivan hiton fiksu ja verbaalisesti kyvykäs! Saako udella, mikä sun koulutus on?

 

["heinikki"]

Tuttu on sairaanhoitaja ja sille ois töitä riittäny kyllä ja vakipaikkakin oli tarjolla. Sillä oli siinä kohtaa kaksi lasta ja mies. Sit se päätti lähtee uudestaan kouluun ja pääsi tietty sit ekalla yrityksellä oikikseen ja sen mies oli ilonen sen puolesta. Tuttu oli silloin jo 27-vuotias. Ne sai yhden lapsen lisää opiskeluaikana ja tuttu oli 1,5 vuotta pois koulusta. Nyt se on 35v ja valmistuu lakimieheks tänä keväänä ja ne on rakentanu talonkin viime vuonna. Ja sit sitä on kyselty jo töihinkin jostain harjottelupaikasta, ett periaatteessa sille on töitäkin luvassa suoraa valmistumisen jälkeen. Ja sen miehensä kanssa tuttu on ollu yhdessä varmaa yli 16 vuotta. On se joillain helppoa. Mut ehkä tuttukin joskus huomaa, ettei se elämä aina nii helppoa ole.

Mun mielestä on esimerkiks epäreilua, ett tuttu meni sinne oikikseen, kun sillä kerran oli jo ammatti ja ikääkin. Ja sit sen mies on joutunu elättään koko perhettä ton opiskelun ajan. Taitaa itekkin hävetä tota juttuu kun se ei koskaan kerro kellekään mitään tosta opiskelustaan tai tulevasta ammatistaan. Ellei siis joku suoraan kysy, sillon kyl kertoo. Ei kuulemma aio ees mitään valmistujaisia pitää. No ei meiän perhe kyllä sinne meniskään, vaikka pitäis. Tai ainakaan mä en menisi ja ei lapsetkaan.

Mitä mieltä?

sitä mieltä että sä oot kateellinen! tuttus valitsi hyvin kun opiskeli hyväpalkkaisen alan..

 

[-annukka]

Ja ku oikiasti ap ei edes tiä onko sillä tutulla ollu vaikiaa vai ei. Eihän sinne oikiksen pääsykokeisiin mennä noin vain vaan oikiasti pitää päntätä asioota ja sen vuosien pänttääminen jatkuu siä oikikses. Ei se oo koulutus joka käydään läpitte tuosta noin vain.

Muutenkaa ap ei tiä varmastikaa kaikkia tuttunsa elämästä. Kyllähän heillä on voinu olla esim. parisuhdekriisi, mutta siitä ei oo kerrottu kaiken maailman puolitutuulle. Ap jos kuulis, että sillä tutulla olis joku kriisi niin ap sais siitä suuren ilon ittelleen ja se tuttu on tajunnu, että ap on just sellaanen ihminen...

Oikiasti toivon, että ap on pelkkä provo.

oletko sinäkin kateellinen vai mitä? Eikö opiskeleminen voi olla haasteellista ja mukavaa, täytyykö sen aina olla vaikeaa ja ikävää? Jos jonkun elämä näyttää liian hyvälle, niin pitääkö sielä aina olla luurankoja kaapissa?

 

[Pumpulia vaan]

[QUOTE="niin";28524483]Sä olet aivan hiton fiksu ja verbaalisesti kyvykäs! Saako udella, mikä sun koulutus on?[/QUOTE]

Akateeminen koulutus, mutta työkseni teen 2000 €/kk perusduunarihommia

 

["niin"]

Akateeminen koulutus, mutta työkseni teen 2000 €/kk perusduunarihommia

Jeps. Humanisti tai teologi? Saatko sä tyydytyksen työstäsi?

 

["kiki"]

oletko sinäkin kateellinen vai mitä? Eikö opiskeleminen voi olla haasteellista ja mukavaa, täytyykö sen aina olla vaikeaa ja ikävää? Jos jonkun elämä näyttää liian hyvälle, niin pitääkö sielä aina olla luurankoja kaapissa?

Täh? Tosin mä en tunne kuin tärähtäneitä annukoita.

 

["hanni"]

Mustasukkaisuus on vaikea tunne, joka ei saa yleensä sympatiaa. Saatan, ainakin haluaisin ymmärtää ap:ta. Ensin tosin ajattelin, et onpa ap yksinkertainen ja tuomitseva. Mut sit ajattelen, et tosiaan ap on syntynyt itsenään, ei keneksikään toiseksi kuin häneksi. valinnut ammatin, varmaankin sairaanhoitajan, ja ei tykkää ollenkaan työstään. Ja miksi tämä toinen nyt sai sekä älykkäät geenit, hyvän miehen, joka mahdollisti ja elätti opintojen ajan, ja sit vielä joidenkin arvostaman ammatin, eikä "jäänyt" sairaanhoitajaksi. Ja sit vielä samalla kolmannen lapsen, omakotitalon ja sen uuden koulutuksen, mikä on jo ihan liikaa ja erottaa kokonaan hänet ap:n kategoriasta. Ja jos nyt oikein tarkkoja ollaan, niin henkilökohtaiselta kannalta eihän elämä reilua kaikille ole, ei loogista, ei reilua.

Ja kyllä toivon ap:lle kaikkea hyvää, että elämä olisi suopea ja että et tulisi katkeraksi. Eläisit omaa elämääsi. Ymmärrän sinua.

 

[Pumpulia vaan]

[QUOTE="niin";28524503]Jeps. Humanisti tai teologi? Saatko sä tyydytyksen työstäsi?[/QUOTE]

FM. Tykkään työstäni ja työkavereistani tosi paljon. Työ on siistiä sisätyötä ja ihan mielekästä tekemistä. Palkan pitäisi vaan olla isompi sen takia, että pärjättäisiin paremmin työttömän mieheni kanssa.

 

[Scarlett O Harava]

oletko sinäkin kateellinen vai mitä? Eikö opiskeleminen voi olla haasteellista ja mukavaa, täytyykö sen aina olla vaikeaa ja ikävää? Jos jonkun elämä näyttää liian hyvälle, niin pitääkö sielä aina olla luurankoja kaapissa?

Anteeks mitä? :O Siis mistä mä oon kateellinen ja kenelle??? Mähän vain jossittelin tuos ja yritin tuoda esille sitä, että ei sillä ap:n tutulla EHKÄ ookaa niin helppoa miltä vaikuttaa. Aika ihmetyyppi oot jos saat mun viestin käännettyä kateudeksi. :O

 

["niin"]

FM. Tykkään työstäni ja työkavereistani tosi paljon. Työ on siistiä sisätyötä ja ihan mielekästä tekemistä. Palkan pitäisi vaan olla isompi sen takia, että pärjättäisiin paremmin työttömän mieheni kanssa.

Hae toimittajakouluun/-ohjelmaan. Lehden kuin lehden laatu räjähtäis käsistä. Saisitte kaikki tuetkin, jos mies on työtön ja pystyy siis panostamaan lastenvahdintaan.

 

[Madicken04]

En oikein näe tässä ideaa. Mielestäni kaiken helpolla haluava tyyppi ei edes hakisi oikeustieteelliseen, saati sitten tekisi (kolmatta) lasta kesken opintojen. Se että on opiskellut kaksi ammattia joista toinen on noin vaativa, tehnyt kolme lasta ja ilmeisesti hoitanutkin ne hyvin, rakentanut talon ja tuon keskellä saanut parisuhteen toimimaan noin pitkään ei kuulosta miltään itkekkäältä ja kaiken helpolla haluavalta tyypiltä. Päinvastoin määrätietoiselta ihmiseltä joka on valmis tekemään töitä sen eteen että saavuttaa unelmansa.

Jos nyt jotain asioita haluaa kritisoida, esim sitä että suomessa on mahdollista opiskella useampikin ammatti niin sitten kannattaa kohdistaa ärsyyntymisensä tahoon joka tämän mahdollistaa, ei yksittäiseen ihmiseen joka tuota mahdollisuutta hyödyntää. Tuskin tuo tuttava on edes ap:n tuttavapiirissä ainoa joka on opiskellut itselleen toisen ammatin, ärsyttääkö häntä sitten yhtälailla nämä muut joille "mikään ei riitä"?

Jos taas eniten korpeaa se että toisen puoliso on elättänyt perhettä vaimon opiskeluiden ajan niin eiköhän tuokin ole perheen sisäinen päätös. Joillain kumppanit on valmiita tukemaan toisen opiskelua tai vaikka sitä lasten kotihoitoa, hienoa jos yhteen sattuu pariskunnat jotka omaa näistä yhteiset näkemykset.