V
"vieras"
Vieras
Vai olettavatko aina, että asiakas valehtelee?
Tyrkytti väkisin töitä eri paikkakunnilta (matkaa 30-60km) eikä millään mennyt perille, etten pääse kulkemaan, kun EI ole autoa eikä noille paikkakunnille mene meiltä julkisia. Lisäksi nämä työt oli sellaisia, joissa iltavuoroja+viikonloppuja.
Lopuksi laittoi nimeni väkisin työhön, joka kyllä omalla paikkakunnalla, mutta iltatyö... Muutama tunti, mutta illalla. Kysyin, että mihinkäs laitan lapset, jos mies ei kotona, ei täällä iltahoitopaikkoja ole ja tutuissa ei ole sellaisia, johon voisin viedä. Sanoin vaan, että etköhän johonkin saa. Isovanhemmat on, 80v, mutta asuvat toisessa suunnassa, joten 20km pitäisi pyöräillen viedä lapsia vanhoille hoitoon, jotka ei edes jaksa katsoa niitä, varsinkaan illalla ja sitten polkea työpaikkaan, joka on vain muutaman kilsan päästä kotoa. Ja sitten hakea lapset yhdeksän jälkeen pois ja taas polkea yhteensä tuo 20km.
No, toivottavasti ei tule kutsua työhaastatteluun. Ala ei ole edes sellainen, josta tykkäisin (itse asiassa suorastaan kammoan, julkista toimimista isommalle porukalle) eikä auta yhtään tulevaisuudessa, kun ei edes läheltä liippaa alaa, mihin haluan nyt kouluttautua.
Virkailijan mielestä pehmeä lasku kotiäityiden jälkeen työelämään. Mikä ihmeen pehmeä lasku? Kauhea stressi itse työstä ja sitten kaiken lisäksi lasten hoidosta ja tulot ei edes yhtään lisääntyisi, kun työtunteja vähän ja nekin syö sitten työkkärikorvausta.
Sanoinkin miehelle jo ennen työkkäriin menoa, että mistä vetoa, että minulle just sattuu virkailija, joka tekee kaikki vaikeaksi ja se, että just minä joudun kärsimään siitä, että meillä ei oikeasti ole autoa. Tiedän nimittäin useamman työttömän, jotka sanoo, ettei ole autoa, vaikka onkin ja tietysti sitä, jolla ei oikeasti ole autoa, ei uskota.
Kiitos, sainpas purkautua. En siis töitä pelkää/karta, jos joku niin luulee. Haluan vain, että se onnistuu käytännössä ja siitä on perheen elatuksessa hyötyäkin eikä vaan haittaa, kuten nyt olisi.
Tyrkytti väkisin töitä eri paikkakunnilta (matkaa 30-60km) eikä millään mennyt perille, etten pääse kulkemaan, kun EI ole autoa eikä noille paikkakunnille mene meiltä julkisia. Lisäksi nämä työt oli sellaisia, joissa iltavuoroja+viikonloppuja.
Lopuksi laittoi nimeni väkisin työhön, joka kyllä omalla paikkakunnalla, mutta iltatyö... Muutama tunti, mutta illalla. Kysyin, että mihinkäs laitan lapset, jos mies ei kotona, ei täällä iltahoitopaikkoja ole ja tutuissa ei ole sellaisia, johon voisin viedä. Sanoin vaan, että etköhän johonkin saa. Isovanhemmat on, 80v, mutta asuvat toisessa suunnassa, joten 20km pitäisi pyöräillen viedä lapsia vanhoille hoitoon, jotka ei edes jaksa katsoa niitä, varsinkaan illalla ja sitten polkea työpaikkaan, joka on vain muutaman kilsan päästä kotoa. Ja sitten hakea lapset yhdeksän jälkeen pois ja taas polkea yhteensä tuo 20km.
No, toivottavasti ei tule kutsua työhaastatteluun. Ala ei ole edes sellainen, josta tykkäisin (itse asiassa suorastaan kammoan, julkista toimimista isommalle porukalle) eikä auta yhtään tulevaisuudessa, kun ei edes läheltä liippaa alaa, mihin haluan nyt kouluttautua.
Virkailijan mielestä pehmeä lasku kotiäityiden jälkeen työelämään. Mikä ihmeen pehmeä lasku? Kauhea stressi itse työstä ja sitten kaiken lisäksi lasten hoidosta ja tulot ei edes yhtään lisääntyisi, kun työtunteja vähän ja nekin syö sitten työkkärikorvausta.
Sanoinkin miehelle jo ennen työkkäriin menoa, että mistä vetoa, että minulle just sattuu virkailija, joka tekee kaikki vaikeaksi ja se, että just minä joudun kärsimään siitä, että meillä ei oikeasti ole autoa. Tiedän nimittäin useamman työttömän, jotka sanoo, ettei ole autoa, vaikka onkin ja tietysti sitä, jolla ei oikeasti ole autoa, ei uskota.
Kiitos, sainpas purkautua. En siis töitä pelkää/karta, jos joku niin luulee. Haluan vain, että se onnistuu käytännössä ja siitä on perheen elatuksessa hyötyäkin eikä vaan haittaa, kuten nyt olisi.