Anoppi pyörtymispisteessä kun kuuli ettei vauvaamme kasteta. Miten toimisitte?

[astrolabe]

Ei minua toisten reaktiot kiinnosta. Lapsiani ei kasteta. Anoppini on hyvin uskonnollinen, tosin ei usko lapsikasteeseen. En kuitenkaan jättäisi ottamatta vastaan verensiirtoa, koska anoppi sitä vastaan.

 

[chef]

Joillakin menee nyt puurot ja vellit sekaisin.

Oma lapseni on kastettu, mutta hän ei kuulu kirkkoon ja näin ollen hän käy ET-tunneilla. Mikäli lapsi kuuluisi kirkkoon, hänen olisi pakko käydä uskonnontunneilla.

Eli ei sillä ole väliä, että onko lapsi kastettu vai ei, vaan sillä, että kuuluuko lapsi kirkkoon, vai ei. Kastettukin voi erota kirkosta.

 

["vieras"]

Ap: juolahti mieleeni, että jos anoppisi on kovin uskonnollinen niin voisiko hän nimijuhlassa lausua rukouksen tai laulaa vaikka sen jumalan kämmenellä, jos se hänen oloaan helpottaisi?

Vaikkei vauvaa ole kastettu niin tokihan hänen puolestaan voi rukoilla kaikkea hyvää. Käy anoppisi luona ja kerro, että huomasit hänen järkytyksensä ja ettei sinulla ole tarkoitus pahoittaa hänen mieltään. Kerroitkin jo aikaisemmassa vastauksessa minusta hyvin selkeästi syyt nimiäisjuhlan pitämiseen ja minusta voisit vähän samalla tyylillä anopillesi asiasta kertoa (varovasti). Painota, että lapsella on vapaus itse valita uskooko hän jumalaan ja kuuluuko kirkkoon. Mummohan voi itse vaikka kertoa lapselle jeesuksesta ja niitä tarinoita kun lapsi on isompi (en usko, että tämä sinua haittaa??). Voisiko mummo käydä lapsen kanssa vaikka kirkon järjestämissä perhekerhoissa?? Ja kysy anopiltasi haluaako hän lausua rukouksen nimiäisissä. Voisiko tämä rauhoittaa hänen mielipahaansa? Uskon, että asia nyt tuntuu isolta, mutta ajan kanssa helpottaa.

 

[Aaapeee]

[QUOTE="vieras";28590416]Ap: juolahti mieleeni, että jos anoppisi on kovin uskonnollinen niin voisiko hän nimijuhlassa lausua rukouksen tai laulaa vaikka sen jumalan kämmenellä, jos se hänen oloaan helpottaisi?

Vaikkei vauvaa ole kastettu niin tokihan hänen puolestaan voi rukoilla kaikkea hyvää. Käy anoppisi luona ja kerro, että huomasit hänen järkytyksensä ja ettei sinulla ole tarkoitus pahoittaa hänen mieltään. Kerroitkin jo aikaisemmassa vastauksessa minusta hyvin selkeästi syyt nimiäisjuhlan pitämiseen ja minusta voisit vähän samalla tyylillä anopillesi asiasta kertoa (varovasti). Painota, että lapsella on vapaus itse valita uskooko hän jumalaan ja kuuluuko kirkkoon. Mummohan voi itse vaikka kertoa lapselle jeesuksesta ja niitä tarinoita kun lapsi on isompi (en usko, että tämä sinua haittaa??). Voisiko mummo käydä lapsen kanssa vaikka kirkon järjestämissä perhekerhoissa?? Ja kysy anopiltasi haluaako hän lausua rukouksen nimiäisissä. Voisiko tämä rauhoittaa hänen mielipahaansa? Uskon, että asia nyt tuntuu isolta, mutta ajan kanssa helpottaa.[/QUOTE]

:hug: Kiitos!!!! Miksi en itse tullut ajatelleeksi tätä, että hänhän voisi laulaa tai puhua tästä näkökulmasta!?!! Juttelenpa tästä vaihtoehdosta miehen kanssa, joka tuntuu olevan "ihan sama" -linjalla. Minä huolehdin enemmän siitä, että anoppi joka muuten todella ok ja tärkeä ahdistui niin huomattavasti.

 

[Eedla]

Anoppi oli viikonloppuna ihailemassa ensimmäistä lastenlastaan. Leperteli vauvalle, että hänellä on suvun kastemekko valmiina. Kysyi sitten ristiäisten ajankohtaa. Mies oli käymässä ulkona, mutta vastasin ettei tule ristiäisiä vaan nimijuhla, mutta toki mekkoa voidaan käyttää jos se on suvun perinne, sehän olisi kunnia.

Mummo-parka valahti kalpeaksi ja kysyi, että miten lapsi saa sitten nimen. Selitin, että maistraatissa ja että lapsellahan on jo nimi. Hän oli luullut, että kyse ilmoittamamme nimi lapselle on "tekonimi", koska lapsella ei voi olla nimeä ennen kastetta. Korjasin kyllä, että vaikka kasteessa jumala kutsuu lasta nimellä seurakuntaan, kasteen päätarkoitus ei ole antaa nimeä vaan se "lapsen ottaminen jumalan omaksi". En tajunnut hänen olevan uskonnollinen, oli aivan kalpea loppuvierailun.

Mies sanoi, että hänhän ei ole eronnut kirkosta siksi että jos kuolee äitiään aiemmin niin asia ei tule ilmi. Eli periaatteessa voisimme siis ilmeisesti kastaa; kai se riittää että toinen kuuluu kirkkoon, vaikka uskonto kai menisi äidin mukaan yleensä? Minä en vain itse haluaisi kastetta jonkun muun vuoksi...Ja jos lapsi kuuluu kirkkoon hänen pitää automaattisesti koulussa osallistua ussaan, eikä pääse et:hen?

no ettekai te anopin mieliksi lapsianne kasta? :O

 

[viisikymppinen isoäiti]

päätös valta on teillä, teidänhän se lapsi on. anopin on vaan tyytyttävä päätökseen

 

[voi jösses]

Ap ja miehensä olisivat saaneet aikuistua vielä muutaman vuoden ja katkaista napanuoran omiin vanhempiin ennen lisääntymistä. Tässä tapauksessa erityisesti siis ap:n mies, mutta myös ap on yhä lapsi.

 

[Queen of Nothing]

:hug: Kiitos!!!! Miksi en itse tullut ajatelleeksi tätä, että hänhän voisi laulaa tai puhua tästä näkökulmasta!?!! Juttelenpa tästä vaihtoehdosta miehen kanssa, joka tuntuu olevan "ihan sama" -linjalla. Minä huolehdin enemmän siitä, että anoppi joka muuten todella ok ja tärkeä ahdistui niin huomattavasti.

Tulinpa hyvälle mielelle sekä Vieraan ehdotuksesta (juhlien osalta) että vastauksestasi. Onnea juhliin

 

[vieras#53]

:hug: Kiitos!!!! Miksi en itse tullut ajatelleeksi tätä, että hänhän voisi laulaa tai puhua tästä näkökulmasta!?!! Juttelenpa tästä vaihtoehdosta miehen kanssa, joka tuntuu olevan "ihan sama" -linjalla. Minä huolehdin enemmän siitä, että anoppi joka muuten todella ok ja tärkeä ahdistui niin huomattavasti.

Oi kiva kun kerrankin minun mielenjuolahduksesta oli apua Toivottavasti tämä järjestely kävisi myös anopille. Pidän peukkuja sen puolesta. Ymmärrän, ettet halua anopin mieltä pahoittaa, mutta jospa anoppisi ottaisi vastaan mielellään tehtävän..

Minut on kastettu aikoinaan ja muistan mukavina muistoina kun sain kummisedältäni kirjan jeesuksen tarinoista ja enkeli yöpaidan (kummisetä oli aika uskonnollinen tuolloin). Nykyisin olen ateisti ja erosin kirkosta tultuani täysi-ikäiseksi, mutta lapseni saavat osallistua uskontotunnille niin halutessaan tai muihin uskonnollisiin juhliin. He eivät kuulu kirkkoon vaan pidettiin nimiäiset ensimmäisenä molempien suvuissa.

 

[kysymys]

Mieheni ei kuulu kirkkoon. Minä kuuluun (vielä). Lapsemme on kastettu. Olen ollut tapakristitty koko elämäni, mutta lapsien synnyttyä olen huomannut pitäväni uskontoa satuja.. Tuntuu uskomattomalta istua perhekerhossa ja kuunnella niitä tarinoita joita lapsille opetetaan tosina.. Oikeasti ihan kauheaa Ihmiset uskovat totena 2000 vuotta kirjoitetun sadun?! Ihan uskomatonta. On mielestäni huomattavasti todennäköisempää, että Jeesus oli harhainen, karismaattinen skitsofreenikko kuin Jumalan poika.

Olen ajatellut erota kirkosta ja haluan, että lapseni eroavat samalla. Miten voin erottaa lapseni kirkosta? Onko mitään hajua?

APle älä kasta lastasi jos se on oman vakaumuksesi vastaista.. Jos se on sinulle se ja sama ja aiheuttaa kovasti ongelmia mummolle kasta lapsi ja jos rupeaa ahdistamaan lapsen voi kai erottaa kirkosta vaikka isä kuuluukin kirkkoon?

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Lissu";28589747]Se on teidän valinta ja meidän valinta on meidän asia. Itse koen että lapsella on paras mahdollisuus valita kun on kokenut myös uskontoon kuuluvaa yhteisöllisyyttä. Ja jos asia on itselle tärkeä niin kannattaa kyllä tutustua etukäteen esim. uskonnon opetussuunnitelmaan eikä vaan olettaa mitä siellä tunneilla puhutaan. [/QUOTE]

Siinä "mahdollisuudessa valita" ei ole kyse vain mahdollisuudesta valita kristinusko tai jokin tietty kristinuskon suuntaus, vaan mahdollisuus valita mikä tahansa maailman uskonnoista - tai olla valitsematta mitään. Esim. tiivis helluntailainen yhteisö ei pätkääkään lisää näkökulmaa buddhalaisuuden valitsemiseen tms.

En ole itse ateisti, mutta en myöskään ole kristitty enkä halua lapsille esittää kristinuskoa uskonnon ensisijaisena vaihtoehtona.

 

[Mörköäiti]

Olen ajatellut erota kirkosta ja haluan, että lapseni eroavat samalla. Miten voin erottaa lapseni kirkosta? Onko mitään hajua?

Lasten uskontokunta määräytyy vanhempien mukaan, eli jos te kumpikaan ette kuulu kirkkoon, eivät lapsetkaan voi kuulua (jos ovat alle 15-vuotiaita). Muistaakseni näin. Eli ei voi olla niin, että vaikka 4-vuotias "unohtuu" kirkkoon

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28590416] Mummohan voi itse vaikka kertoa lapselle jeesuksesta ja niitä tarinoita kun lapsi on isompi (en usko, että tämä sinua haittaa??). Voisiko mummo käydä lapsen kanssa vaikka kirkon järjestämissä perhekerhoissa?? Ja kysy anopiltasi haluaako hän lausua rukouksen nimiäisissä. Voisiko tämä rauhoittaa hänen mielipahaansa? Uskon, että asia nyt tuntuu isolta, mutta ajan kanssa helpottaa.[/QUOTE]

En kyllä itse ainakaan haluaisi jonkun uskovaisen kertoilevan lapsilleni tarinoita Jeesuksesta ja vievän häntä uskovaisten perhekerhoihin varsinkaan ilman omaa valvontaani :O

 

[La Paset]

Eräs sukumme papeista sanoi kerran, että on häpäisy, jos lapselle puetaan selvästi kastemekkoa muistuttava vaate nimijuhlaansa. Jos suoraan sanon, minusta tuntuisi tällaisessa tapauksessa siltä, että vanhemmat eivät ole varmoja päätöksestään. Toisaalta, ajattelin myös niin, etteivät vanhemmat kehtaa kaikille kertoa, ettei lasta kastettu. Kun sitten lähettävät vauvakullastaan valokuvia suvun kastepuvussa, ei tarvitse selitellä.

 

[Mörköäiti]

Eräs sukumme papeista sanoi kerran, että on häpäisy, jos lapselle puetaan selvästi kastemekkoa muistuttava vaate nimijuhlaansa. Jos suoraan sanon, minusta tuntuisi tällaisessa tapauksessa siltä, että vanhemmat eivät ole varmoja päätöksestään. Toisaalta, ajattelin myös niin, etteivät vanhemmat kehtaa kaikille kertoa, ettei lasta kastettu. Kun sitten lähettävät vauvakullastaan valokuvia suvun kastepuvussa, ei tarvitse selitellä.

Niin, tai sitten se mekko assosioituu heidän mielessään nimenantoperinteeseen eikä seurakuntaan liittämiseen.

 

[Data]

En kyllä itse ainakaan haluaisi jonkun uskovaisen kertoilevan lapsilleni tarinoita Jeesuksesta ja vievän häntä uskovaisten perhekerhoihin varsinkaan ilman omaa valvontaani :O

Minä olen antanut eikä tuosta ole vahinkoa tullut.

 

["Vieras"]

no ettekai te anopin mieliksi lapsianne kasta? :O

Mitä pahaa siinä olisi vaikka kastaisivatkin? Me ollaan kastettu anopin mieliksi eikä se ollut meiltä mitään pois.

 

[purjosipuli]

[QUOTE="Vieras";28591495]Mitä pahaa siinä olisi vaikka kastaisivatkin? Me ollaan kastettu anopin mieliksi eikä se ollut meiltä mitään pois.[/QUOTE]

Mä saisin hepulin jos oma lapsi pitäis kastaa jonkun mieliksi...

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";28589705]Ateisteille tuntuu olevan kyllä aina ihan kamalan tärkeää ettei uskontoa vaan missään ikinä mitenkään mainita.. ja se vasta kamalaa olisi jos sitä joutuis opiskelemaan..[/QUOTE]

Uskonnoista opiskellaan myös et:ssa, niitä vain käsitellään tasapuolisemmin ja neutraalimmin, ilman arvolatausta joka, luonnollisesti, sisältyy automaattisesti ev.lut. uskonnon opetukseen Suomessa, jossa se on valtauskonto ja jossa koulun opetussuunnitelma sisältää peruskoulun ensimmäiseltä luokalta uskonnon opetusta joka ikiselle lapselle joka kirkkoon on liitetty.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Vieras";28591495]Mitä pahaa siinä olisi vaikka kastaisivatkin? Me ollaan kastettu anopin mieliksi eikä se ollut meiltä mitään pois.[/QUOTE]

Kun ei kaikkia asioita voi aina tehdä "anopin mieliksi", ihmisen on uskallettava elää omaa elämäänsä ja tehdä itse valintansa ja ratkaisunsa, niin pienet kuin suuret.

 

[Mörköäiti]

Minä olen antanut eikä tuosta ole vahinkoa tullut.

Eipä siitä välttämättä vahinkoa tulekaan, en vaan itse haluaisi sellaista.

 

[fortunate]

Mä olen tehnyt niin, että tyttö kastettiin mun isovanhempien mieliksi, sillä heille olisi ollut todella iso juttu, jos tyttöä ei olisi kastettu.
Kasteen jälkeen laitoin sit tytöstä eropaperit kirkolle, eli ei tule uskontotunneille osallistumaan.

Miksi sekoitatte tähän kouluaineet, kun siitä kirkosta voi erota vaikka heti sen kasteen jälkeen?
Niin ja sanottakoon nyt vielä, että ymmärrän itse tuon jonkun vanhemman läheisen mieliksi kastamisen, vaikka se periaatteessa arvoja vastaani sotiikin.
Toisaalta mitä väliä, vaikka lapsi vauvana joutuukin osaksi jotain satuihin perustuvaa riittiä? Senhän voisi ottaa vaikka pienenä larppaushetkenä.

 

["vieras"]

Lasten uskontokunta määräytyy vanhempien mukaan, eli jos te kumpikaan ette kuulu kirkkoon, eivät lapsetkaan voi kuulua (jos ovat alle 15-vuotiaita). Muistaakseni näin. Eli ei voi olla niin, että vaikka 4-vuotias "unohtuu" kirkkoon

Tämä ei pidä paikkaansa. Lapset voivat jäädä evankelisluterilaisen seurakunnan jäseniksi, vaikka vanhemmista molemmatkin eroavat siitä.

 

[Data]

Toisaalta mitä väliä, vaikka lapsi vauvana joutuukin osaksi jotain satuihin perustuvaa riittiä? Senhän voisi ottaa vaikka pienenä larppaushetkenä.

Moni lapsi kokee saman hammaskeijun ja joulupukin muodossa.

 

[Chala]

Eräs sukumme papeista sanoi kerran, että on häpäisy, jos lapselle puetaan selvästi kastemekkoa muistuttava vaate nimijuhlaansa. Jos suoraan sanon, minusta tuntuisi tällaisessa tapauksessa siltä, että vanhemmat eivät ole varmoja päätöksestään. Toisaalta, ajattelin myös niin, etteivät vanhemmat kehtaa kaikille kertoa, ettei lasta kastettu. Kun sitten lähettävät vauvakullastaan valokuvia suvun kastepuvussa, ei tarvitse selitellä.

Meillä molemmat muksut on poseeranneet nimijuhlissaan minun vanhassa kastemekossa, koska se oli äitini ja mun mielestä suloinen idea ja kauniiden kuvien aihe. Kenellekään ei ole epäselvää ettei lapsia kastettu eikä kuviakaan epätoivoisesti lähetetty kenellekään juhlien tiiviin perhepiirin ulkopuoliselle.