Jättäisitkö miehen, jos mies ei haluaisi tai voisi saada lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Katsoin tässä muutama päivä sitten amerikkalaista Totuuden hetkeä. Siinä oli kilpailijoina naimisissa oleva nuoripari, josta nainen halusi kovasti lapsia, mutta mies ei halunnut ainakaan vielä vähään aikaan. Siinä nainen sanoi, että hän jättäisi miehensä, jos mies ei haluaisi ollenkaan lapsia, mutta sitten olisi eri asia, jos mies ei jostain syystä voisi saada lapsia.

Mitä tekisit itse, jos olisit vastaavanlaisessa tilanteessa?

1. Jättäisitkö miehen, jos kävisi ilmi, että mies ei haluaisi lapsia?
2. Jättäisitkö miehen, jos kävisi ilmi, että mies ei voisi saada lapsia?
 
En jättäisi, mieheni ja parisuhde on tärkeämpi kuin lasten saaminen.
Me ollaan lapsettomia, eikö viellä tiijetä on kummassa tai molemmissa jotain vikaa.
 
En jättäisi, en itsekään halua lapsia.

Ps: ehkä kannattaisi tällaiseen kysymykseen laittaa vielä lisäehto "... jos itse haluat lapsia". Tuollaisenaan kysymys on aika hölmö, koska siinä on ennakko-oletus että tottakai kaikki naiset haluavat lapsia.
 
1. Tapauksessa kyllä, tosin en usko, että olisin koskaan sellaisen miehen kanssa alkua pidemmälle suhteessa edes edennyt. Olen aina tiennyt, että haluan lapsia ja halusin miehen joka jakaa tämän toiveen.

2. En jättäisi varsinkaan jos mies ei olisi tiennyt tätä ennen meidän tapaamistaan (jos olisi tiennyt eikä kertonut olisi sen verran petetty olo, että tarvitsisi tovi miettiä). Harva kuitenkaan tietää, voiko saada lapsia ennen kuin lasta yritetään. Jos tämmöinen suru olisi kohdannut meitä en tietenkään olisi miestäni hylännyt (oletettavaa siis olisi, että tuo kohta 1 kunnossa eli myös mies lasta halusi) vaan yhdessä olisi mietitty ratkaisuja.

Onneksi vaikuttaisi siltä, että meille syntyy pian pikkuinen niin ei tarvitse näitä pohtia (jos kaikki vain menee hyvin) :)
 
Jos minulla ei olisi ennestään lapsia, kyllä, jättäisin. Olen aina tiennyt haluavani lapsia, enkä jäisi odottamaan katkeroitumistani - joka väistämättä aikaa myöten olisi edessä.
 
Olen elänyt pitkän suhteen miehen kanssa, joka ei saa lapsia. Hoitojen ym jälkeen luulin, että kaikki muu korvaa lapsen kaipuun emmekä 'tarvitse' lasta kun kerran sitä emme saa. Mikään ei kuitenkaan tuota ikävää ja kaipuuta vienyt pois. Nyt olemme eronneet minun itsekkäästä tahdostani saada mahdolisesti vielä joskus biologinen lapsi.
 
[QUOTE="Kylli";28686447]Olen elänyt pitkän suhteen miehen kanssa, joka ei saa lapsia. Hoitojen ym jälkeen luulin, että kaikki muu korvaa lapsen kaipuun emmekä 'tarvitse' lasta kun kerran sitä emme saa. Mikään ei kuitenkaan tuota ikävää ja kaipuuta vienyt pois. Nyt olemme eronneet minun itsekkäästä tahdostani saada mahdolisesti vielä joskus biologinen lapsi.[/QUOTE]

Eli sellainen mies, joka jättää mahoksi osoittautuvan naisen, on ihan ok?
 
No luulen, että alunperin en olisi kiinnostunut sellaisesta ihmisestä, koska lapsia itse kovasti toivoin, mutta jos olisin saanut tietää ettei me voidakaan saada, en olisi jättänyt. Halusin just niin hyvän miehen, ettei tuollaset syyt riitä hajottamaan yhteistä taivalta. En ketä tahansa siitossonnia joka sitten jätetään kun ei siitä minua.
 
En jättäisi, sillä minulle lasten saaminen ei koskaan ole tuntunut miltään maailman tärkeimmältä jutulta. Lapsen tai kaksi voisin tehdä jos puoliso haluaisi, mutta ilmankin pärjään hyvin jos puoliso ei halua/voi saada lapsia.
 
Kun aloin seurustella mieheni kanssa, epäilin muutaman hänen historiaansa liittyvän asian takia, että hän ei voisi saada lasta. Niin ei lopulta ollutkaan, mutta vaikka olisi ollut, en häntä olisi jättänyt.

Kun aloimme suunnitella lapsen tekemistä, sovimme etukäteen, että jos ei tärppää, emme hoitoihin hakeudu ja se oli ok molemmille. Jos jo lähtökohtaisesti mies ei olisi halunnut lasta ollenkaan, olisin senkin hyväksynyt.
 
1. en välttämättä, sillä mies voi muuttaa mielensä (kuten omani teki), riippuu siis omasta ja miehen iästä.
2. en jättäisi jos mies olisi aivan ihana ja tämä vika tulisi ilmi suhteen aikana mutta ei etukäteen, sitten pitäisi miettiä adoptiota. Jos asia olisi tiedossa etukäteen, tuskin aloittaisin suhdetta ollenkaan. Olen aina halunnut lapsia.
 
En ja en. Vihkivalassa lupasin olla yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä, sisältää varmasti myös lapsettomuuden. Mutta toki se satuttaa, että mies on sanonut että jos lapsia ei koskaan tule, jää hänen sisimpäänsä ikuisiksi ajoiksi tyhjä aukko. Ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan eroaisi minusta, vaikka lapsia ei tulisikaan jostain biologisesta syystä.
 
Lapsia asian voi keskustella jo hyvinkin alkuvaiheessa suhteessa :) Henk koht olen tehnyt niin sillon kun etsin itselleni sopivaa kumppania ja tiesin haluavani lapsia muutaman vuoden sisään niin kyselin sitten miehiltä mitä mieltä lapsista yms. Ei sitten tarvinnut jatkaa tapailua sen jälkeen jos oli ehdoton ei lapsiin. Enkä siis kysynyt että aletaanko heti tekemään lapsia :D
 
Kun rupesimme seurustelemaan, ei meillä ensimmäisenä ollut lastensaanti mielessä. Mies on niin ihana että jos hän olisi noin tahtonut, olisimme keksineet jotain muuta yhteistä sisältöä elämään lasten sijaan. En olisi miestä jättänyt.
 
[QUOTE="vieras";28686358]Molemmissa tapauksissa kyllä, ei epäilystäkään. Oon aina tienny haluavani lapsia.<3[/QUOTE]

Mitä jos et itse voisi saada lapsia? Olisiko sinusta silloinkin ok, että mies jättäisi sinut?

Tuo 2. kohtahan meinaa, että mies ei voi saada biologisia lapsia. Mutta voihan sitä edelleen mennä hedelmöityshoitoihin, adoptoida, ryhtyä sijaisperheeksi jne. Ja sitä kautta ehkä kuitenkin saada lapsia.

Eka kohta on tietty vähän eri asia.
 

Yhteistyössä