Siskokset 24/7 toistensa kimpussa...miten kauan tätä jatkuu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

chef

Aktiivinen jäsen
16.02.2005
47 399
16
38
Pienempi on 3,5v ja isompi 4,5v. MITÄÄN ei voida jakaa ja AINA pitää olla itse ensin.

Tänään tehtiin lapsille pahvilaatikosta maja. Ajateltiin, että se on oikein kiva juttu, mutta ehei...me aikuiset oltiin totaali väärässä. Majaan mahtui kyllä juuri ja juuri molemmat, mutta pienemmän mielestä maja kuului lähinnä vain hänelle. Ja molemminpuoliseksi tönimiseksihän se meni.

Jos päästän lapset ulos keinumaan, niin pienemmän pitää tietenkin olla se, joka keinuu ensin, vaikka idea olisi isomman ja isompi odottelisi jo ovella valmiina, kengät jalassa. Ja kun pienempi ei saa tahtoaan läpi, vetää hän itku-potku-raivarit.

Päivät on aamusta iltaan yhtä vikinää ja kitinää. Myös tuo vanhempi osallistuu tähän hyvinkin lahjakkaasti, mutta pienemmälle antaisin ärsyttävyydestä arvosanaksi 10+.

Mulla nyt menee hermo joka päivä muutamaan otteeseen, mutta ne on vaan semmoisia pieniä hermostumisia, mitkä menee yhtä nopeasti ohi, kuin mitä ne tulikin. Mutta viimeiset 4 päivää on tehnyt mieli jättää kakarat kotiin keskenään ja lähteä ovesta ulos, vaikka lenkille, sillä päästä nousee savu lähes 24/7.

Mies oli tänään muutaman tunnin lasten kanssa keskenään ja kun palasin kotiin, hän kertoi, miten hirviöitä lapset ovat olleet...ja minä kerroin heti perään, että juuri TÄSTÄ mä olen hälle koittanut viimeiset 4 päivää kertoa. Tuo pienempi on ihan hirviö! Isompi kyllä siis myös osaa pienempää ärsyttää, mutta näyttääpi tuo pienempi ärsyyntyvän, vaikkei kukaan tekisi tai sanoisi yhtikäs mitään. Aamunkin se aloitti heti kiukkuamalla...hän siis aloitti kitisemisen HETI herätessään, ennen, kuin oli edes sängystä ylös noussut.

Voi miten se aika kultaakaan muistot. Ei mulla ollut MITÄÄN muistikuvaa enää siitä, että minkälainen hirviö tuo vuotta vanhempi oli vuosi sitten. Enkä mä valitettavasti muista nyt tähän hätään sitäkään, että mitenkä pitkään se kesti. Voin kuitenkin väittää, ettei kumpikaan isommista lapsista ole ihan NÄIN paha koskaan ollut.

Nyt tuntuu, että ensimmäistä kertaa elämässä ymmärrän niitä äitejä/isiä, jotka odottaa sitä, että loman jälkeen alkaa arki ja lapsilla alkaa taas päiväkoti ja koulu. Toki mulla on nyt tämä hankalahko loppuraskaus syynä sille, että hermo on keskivertoa kireämmällä, mutta kyllä mä jos en nyt päiviä, niin viikkoja lasken siihen, että lasten kerhot taas alkaa.

Huh...helpotti, kun sai purkaa kaiken ulos :D
 
Meillä 9- ja 11-vuotiaat ja kauheaa taistelua elämä edelleen. Isommat on 15- ja 17- ja nekin ottaa välillä yhteen mutta ei enää 24/7. Eli sanoisin että helpottaa sitten kun ovat aikuisia.
 
Miksei teillä ole kahta keinua ;D....nojoo...tuli vaan nyt mieleen. Ärsyttäväähän se on odottaa, mutta sekin tietysti tulisi oppia. Vauhtia ei meillä anneta muutenkaan, kun lapset saavat ihan itse ottaa sen takia, että ne omat vauhdit kelpaavat.

Tuollainen 3,5 vuotias on kai usein vielä pahassa uhmaiässä vielä. Eiköhän se siitä yli mene :)
 
[QUOTE="jep";28764744]Meillä 9- ja 11-vuotiaat ja kauheaa taistelua elämä edelleen. Isommat on 15- ja 17- ja nekin ottaa välillä yhteen mutta ei enää 24/7. Eli sanoisin että helpottaa sitten kun ovat aikuisia.[/QUOTE]

A P U A ! :D :D

Esikoinen tulee molempien pikkutyttöjen kanssa onneksi hyvin toimeen ja kolmistaankin leikit sujuu todella hyvin. Mutta näiden kahden pienimmän välillä ajoittain salamoi.

Normaalisti heilläkin kyllä jakamiset onnistuu jne. mutta nyt viimepäivinä tosiaan on tuntunut siltä, että MITÄÄN ei voida yhdessä ilman sotaa tehdä.
 
Meillä oli samanlaista koko kevät ja alkukesä. Tuntui että hermot oli äärirajoilla.

MUTTA, äitini lohdutteli että se menee ohi. Ja se ON mennyt, kuukausi taakse päin ne alkoi porukalla rauhoittua ja ovat olleet kerta kaikkiaan kuin enkeleitä sen jälkeen. :)

Tsemppiä, se menee ohi!
 
[QUOTE="vieras";28764764]Miksei teillä ole kahta keinua ;D....nojoo...tuli vaan nyt mieleen. Ärsyttäväähän se on odottaa, mutta sekin tietysti tulisi oppia. Vauhtia ei meillä anneta muutenkaan, kun lapset saavat ihan itse ottaa sen takia, että ne omat vauhdit kelpaavat.

Tuollainen 3,5 vuotias on kai usein vielä pahassa uhmaiässä vielä. Eiköhän se siitä yli mene :)[/QUOTE]

Siksi ei ole kahta keinua, kun ei mahdu. Kyseessä on siis rivitalon takapiha, eikä tilaa liiemmilti ole. Usko pois, olen kyllä mallaillut, josko sinne se toinenkin keinu mahtuisi (ja elämä helpottuisi) mutta kun ei, niin ei.

Ja toisaalta, ei sekään ehkä ole sitten kuitenkaan ratkaisu. Lapsia on kohta 4, joten pitäisikö meidän todella hankkia sitten NELJÄ keinua, jottei lapsille tule sota? Mielestäni ei, vaan kyllä heidän on se jakamisen jalo taito opeteltava. Kerhossakin keinut jaetaan, jotta luulisi siihen pystyvän myös kotona.

Jep, uhmalta tuo todella nyt vaikuttaa. Kysymys kuuluukin, että koska se loppuu?? :D :D
 
Meillä oli samanlaista koko kevät ja alkukesä. Tuntui että hermot oli äärirajoilla.

MUTTA, äitini lohdutteli että se menee ohi. Ja se ON mennyt, kuukausi taakse päin ne alkoi porukalla rauhoittua ja ovat olleet kerta kaikkiaan kuin enkeleitä sen jälkeen. :)

Tsemppiä, se menee ohi!

Koko kesä ja alkukevät...hmmm...eli meillä siis jatkunee vielä sinne syksyyn asti. Noh, parempi sekin, kuin ensi vuodelle saakka :D
 
Pienemmällä on paineita, kun kohta tulee uusi vauva ja hän haluaa vielä olla perheen vauva, sekä iso tyttö, vähintään yhtä iso kuin sisko, ja vielä isompi. Paitsi silloin kun on vauva.
 
Pienemmällä on paineita, kun kohta tulee uusi vauva ja hän haluaa vielä olla perheen vauva, sekä iso tyttö, vähintään yhtä iso kuin sisko, ja vielä isompi. Paitsi silloin kun on vauva.

Itseasiassa ei.

Hän ei suostu enää olemaan äidin vauva, vaan hän on pikkutyttö, kuten on ollut jo pitkän aikaa. Hän ei myöskään ole vielä iso tyttö, vaan nimenomaan vain pikkutyttö. Paitsi silloin hän on iso tyttö, kun vauva syntyy, koska silloin hänellä alkaa kerho. Ja hän on jo oppinut olemaan vaipattakin, kuten isot tytöt, joten välillä hän on vähän iso tyttö.
 
Siksi ei ole kahta keinua, kun ei mahdu. Kyseessä on siis rivitalon takapiha, eikä tilaa liiemmilti ole. Usko pois, olen kyllä mallaillut, josko sinne se toinenkin keinu mahtuisi (ja elämä helpottuisi) mutta kun ei, niin ei.

Ja toisaalta, ei sekään ehkä ole sitten kuitenkaan ratkaisu. Lapsia on kohta 4, joten pitäisikö meidän todella hankkia sitten NELJÄ keinua, jottei lapsille tule sota? Mielestäni ei, vaan kyllä heidän on se jakamisen jalo taito opeteltava. Kerhossakin keinut jaetaan, jotta luulisi siihen pystyvän myös kotona.

Jep, uhmalta tuo todella nyt vaikuttaa. Kysymys kuuluukin, että koska se loppuu?? :D :D

Nojuu, nelilapsisessa perheessä pitää muutenkin oppia jakamaan. Olen myös perheestä, jossa neljä lasta ja meillä tosiaan oli jokaiselle oma keinu :D...tapeltiin kyllä sitten siitä, että kuka saa keinua parhaimmassa. Oli iso omakotitalon piha, joten onnistui.

No uhma on vähän hankala juttu ja olen kuullut, että se loppuu, kun lapsi ymmärtää paremmin sitä uhmaansa tai jotain. Muistaakseni lapselle pitää muistaa antaa tarpeeksi asioita myös periksi, että ymmärtää, että sillä omalla tahdolla voi myös saada aikaiseksi jotain. Muuten lapsen uhma kestää kauemmin, jos aina kaikki kielletään. Helpoiten se kyllä menee niin, että antaa valita vaikka vaatteista, että mitä laittaa päälle ja luulisi, että teillä näin tehtykin :) Kunhan vaan mainitsin. Voi olla, että tiesitkin tämän. Joillakin uhma jatkuu ja jatkuu, toisilla loppuu kun seinään :D Meilläkin uhmaikäinen kolmevuotias ja helpottunut kyllä on uhma, mutta edelleen välillä pahoja päiviä.

Itse yrittäisin helpottaa elämää vaan sillä, että yrittäisin välttää mahdolliset tappelutilanteet eli poistaa niiden mahdollisuudet minimiiin. Että ei vaan yhtä, vaan molemmille omaa, kun ovat noinkin samanikäisiä. Jos tappelevat jostain lelusta, niin kaksi samanlaista lelua tai sitten se yksi piiloon, jos siitä tulee tappelu.
 
[QUOTE="vieras";28764828]Nojuu, nelilapsisessa perheessä pitää muutenkin oppia jakamaan. Olen myös perheestä, jossa neljä lasta ja meillä tosiaan oli jokaiselle oma keinu :D...tapeltiin kyllä sitten siitä, että kuka saa keinua parhaimmassa. Oli iso omakotitalon piha, joten onnistui.

No uhma on vähän hankala juttu ja olen kuullut, että se loppuu, kun lapsi ymmärtää paremmin sitä uhmaansa tai jotain. Muistaakseni lapselle pitää muistaa antaa tarpeeksi asioita myös periksi, että ymmärtää, että sillä omalla tahdolla voi myös saada aikaiseksi jotain. Muuten lapsen uhma kestää kauemmin, jos aina kaikki kielletään. Helpoiten se kyllä menee niin, että antaa valita vaikka vaatteista, että mitä laittaa päälle ja luulisi, että teillä näin tehtykin :) Kunhan vaan mainitsin. Voi olla, että tiesitkin tämän. Joillakin uhma jatkuu ja jatkuu, toisilla loppuu kun seinään :D Meilläkin uhmaikäinen kolmevuotias ja helpottunut kyllä on uhma, mutta edelleen välillä pahoja päiviä.

Itse yrittäisin helpottaa elämää vaan sillä, että yrittäisin välttää mahdolliset tappelutilanteet eli poistaa niiden mahdollisuudet minimiiin. Että ei vaan yhtä, vaan molemmille omaa, kun ovat noinkin samanikäisiä. Jos tappelevat jostain lelusta, niin kaksi samanlaista lelua tai sitten se yksi piiloon, jos siitä tulee tappelu.[/QUOTE]

Vaatteita saa valita itse kyllä, tänäänkin päätti pikkareita myöden, että mitä pukee päälleen. Ja ovat kuulemma prinsessavaatteet :D

Jos pitäisi pistää piiloon kaikki ne lelut, joista tulee tappelu, kun ei ole kahta identtisesti samanlaista, niin eipä tuonne huoneeseen varmaan jäisi muuta, kuin pari legopalikkaa :whistle:

Mutta joops, eiköhän tämä tästä. Ajan kanssa :)
 
[QUOTE="vieras";28764764]Miksei teillä ole kahta keinua ;D....nojoo...[/QUOTE]

Mulla on kaksi lasta ja kaksi keinua, ja ipanat haluavat välttämättä keinua juuri siinä keinussa, missä toinenkin. Jompikumpi on se oikeanpuolimmainen tai millin korkeammalla tai... Ehdoton ykkösperuste haluta keinuun x on se, että sisaruskin haluaisi siihen.

Annoin eilen esikoisen (kohta 4v) juuri valita, millaisen synttärikakun hän haluaa. Hän valitsi kakun, jossa on mustikkaa ja vattua päällä ja paljon kermavaahtoa. Toiseksi paras vaihtoehto oli Late lammas -kakku. Nuorempikin tuli katsomaan ja ilmoitti, että hän haluaa sitten lammaskakun omille synttäreilleen. Näin sovittiin. Esikoinen nosti hitonmoisen älämölön siitä, että ei, sisko EI saa saada lammaskakkua, vaan hänen täytyy sittenkin saada sellainen.

Juuri äsken niillä on ihan kunnon tappelu, kun kuopus ilmoitti tykkäävänsä isoveljestään, mikä taas ei veljelle sopinut. Siinä sitä oli molemmille tarpeeksi syytä repiä toisen vaatteita ja yrittää tukistaa.

Tätä on jatkunut jokusen kuukauden, nykyään ilmoitan noille välillä, että selvikööt välinsä keskenään. Muuten jompikumpi kantelee jostakin noin viidentoista sekunnin välein. Isoveli alkaa pikkuhiljaa osoittaa järkevyyttään ja oppii jo pikkuhiljaa tekemään kompromisseja. Olin tosi ylpeä, kun kaupan kassajonossa ei uhkaavan alun jälkeen tullutkaan kovaäänistä riitaa siitä, kumpi noista on Pilli ja kumpi Pulla (isänsä kutsuu niitä välillä Pilliksi ja Pullaksi), vaan isoveli osasi ehdottaa pienelle, että ei haittaa, vaikka kumpikin olisi Pulla.

Kai tämä tästä muutamassa vuodessa lutviintuu?
 
  • Tykkää
Reactions: chef

Yhteistyössä