1-vuotias on ihan hemmetin hankala

[todella väsynyt]

ollut jo pidemmän aikaa. Ei syö, kiukuttelee vaan. Tissi kyllä maistuis. Nukkumaan ei suostu, nyt taas huutanut suoraa huutoa 1,5h. Rattaissa ei halua istua, raivoaa niissäkin. Kaupassa on kiva käydä, kun ei saa istumaan paikoillaan niissä kärryissäkään, nousee seisomaan ja haluaa konttaamaan.Tissistä vieroitus on mennyt ihan päin mäntyä, imetän vain aamuisin ja iltaisin mutta koko päivä onkin sitten yhtä vaatimista ja huutoa. Repii paitaa, puristelee, LÄISKII minua kun otan hänen kädet rinnoiltani pois. Ihan mahdoton tapaus.

En tiedä onko vika vaan minussa, lapsessa vai mikä on. Tuntuu että kenelläkään muulla ei ole tälläistä. Luen äitiblogeja vertaistuen merkeissä, mutta kaikilla muilla tuntuu vaan olevan elo yhtä auvoa ja rakkaus lasta kohtaan kasvaa päivä päivältä ja jaadajaada. Rakastan lastani paljon, mutta arki hänen kanssaan on välillä todella vaikeaa. Mummo ottaa lasta välillä hoitoon, eikä hän ymmärrä ollenkaan mistä puhun. Siellä lapsi on kuulemma kuin herranterttu...

 

[moekoe]

Kenelles muulle ne tunteet näytettän kuin äidille? Ja kun olet vielä mennyt eväämään toisen suurimman huvin, tissin
Noi muut kikkailut on kans ihan normaalia. Vauvas on kasvanut ja nyt hänellä onkin jo omia haluja ja toiveita ja tahtoa. Mutta tolkkua ei päässä vielä lainkaan. Hauska ikä, mutta hieman väsyttävä.

Normaalia on, ja samaa on luvassa, vuosia :wave:

 

[Ehdotus]

Pitäisiköhän se vieroitus siirtää vähän myöhemmäksi.

Ei lapsi kasva taikaiskusta isoksi vuoden täytettyään. Vauva hän edelleen on, vaikka osaa ilmaista tarpeensa paremmin.

 

["vieras"]

Mikset voi imettää?
Jos lapsella on läheisyydenpuute? Hakee sitä läheisyyttä rinnalta.
Ja sehän on tosi, että jos lasta ei hellitä tarpeeksi, on käytös juuri kuvailemasi kaltaista. Ja uhmaakin voi jo olla.

Ja eikös tuossa iässä ole se vaihe, kun lapsi haluaisi olla jo iso ja "pärjätä omillaan" mutta kuitenkin haluaa olla vielä kiinni äidissä. Ja siitä syntyy kiukkua, kun on niin ristisiitaiset tunteet pienellä.

 

[Bcx]

Mä taas lopettasin imetyksen kokonaan. Läheisyyttä saa muutenkin.

 

[todella väsynyt]

Lapselleni todellakin läheisyys= rinta. Imetystä on pakko ollut rajoittaa, koska muuten olisi rinnalla koko ajan. Ja minusta itsestäni tuntuu siltä etten enää kauaa edes jaksa imettää, olisin jo lopettanut mutta lapsen vuoksi vielä imetän.

Läheisyyttä on kyllä paljon, leikitään yhdessä, pussaillaan, halaillaan. Mutta jos otan lapsen syliin, niin ekana sillä on mielessä se TISSI. Eli sylissäpito hellyyttelyt päätyy aina kiukkuun, kun ei tissiä saa.

Mutta kiitos kuitenkin, kiva edes kuulla että kaikki on normaalia. Mulla on ollut välillä tosi huono omatunto että mun lapsi on hankala enkä osaa häntä hoitaa ja hänen seurastaan kaiken aikaa nauttia, vaikka muilla asia onnistuu.

 

[moekoe]

Lapselleni todellakin läheisyys= rinta. Imetystä on pakko ollut rajoittaa, koska muuten olisi rinnalla koko ajan. Ja minusta itsestäni tuntuu siltä etten enää kauaa edes jaksa imettää, olisin jo lopettanut mutta lapsen vuoksi vielä imetän.

Läheisyyttä on kyllä paljon, leikitään yhdessä, pussaillaan, halaillaan. Mutta jos otan lapsen syliin, niin ekana sillä on mielessä se TISSI. Eli sylissäpito hellyyttelyt päätyy aina kiukkuun, kun ei tissiä saa.

Mutta kiitos kuitenkin, kiva edes kuulla että kaikki on normaalia. Mulla on ollut välillä tosi huono omatunto että mun lapsi on hankala enkä osaa häntä hoitaa ja hänen seurastaan kaiken aikaa nauttia, vaikka muilla asia onnistuu.

Jos joillain menee toi vaihe helposti ohi, niin joku muu vaihe on sit hankalampi.

Mulla esikoinen on "jo" täyttämässä 5 mutta edelleen kamppailen samojen tunteiden kanssa. Tossa käytiin eläintarhassa pari viikkoa sitten ja kuulin kun äiti sihisi hampaiden välistä lapselleen, et " ei kyllä enää ikinä lähdetä mihinkään kivaan paikkaan, jos sun käytös on aina tollasta.." Ja mulle tuli tosi lohdullinen olo. Että on sitä samaa kaikilla :ashamed:

 

[todella väsynyt]

Jos joillain menee toi vaihe helposti ohi, niin joku muu vaihe on sit hankalampi.

Mulla esikoinen on "jo" täyttämässä 5 mutta edelleen kamppailen samojen tunteiden kanssa. Tossa käytiin eläintarhassa pari viikkoa sitten ja kuulin kun äiti sihisi hampaiden välistä lapselleen, et " ei kyllä enää ikinä lähdetä mihinkään kivaan paikkaan, jos sun käytös on aina tollasta.." Ja mulle tuli tosi lohdullinen olo. Että on sitä samaa kaikilla :ashamed:

Tuokin on tuttu tunne, että touhutaan kaikkea kivaa jne ja sit kuitenkin "palkaksi" äiti saa vaan kiukuttelua loppujen lopuksi. Tietysti se on äidin osa ja väsyneenä lapset kiukuttelee, mutta omassa väsymyksessä tulee fiilis että "eikö sulle MIKÄÄN riitä?!" :/

 

["visitor"]

Hiohoi ap!! Sun tekstis vois olla suoraan mun päästä ja näppäimiltä otettu. lapsi myös vuoden ja kaikki meinaa olla hankalaa. Just tuo tissihimo, kaupassa käyminen, syönti, nukkuminen, kaikki.

Mahdoton vaihe.

 

[erinys]

ei yksivuotias ole enää vauva. jos imetät, imetät, mutta en missään nimessä sallisi vaatteista repimistä ja läpsimistä, loppuis homma siihen paikkaan! lapsi pelaa valtapeliä sun kanssas ja on kasvamassa hyvää vauhtia kivaksi uhmaikäiseksi. onnea tulevaan, vilpittömästi, siitä se hankaloituu ja joku on joskus sanonut, että joskus helpottuu, mä en vielä usko helpottamiseen. ei meilläkään ruokapöydässä sikailla ja silti saada jatkaa syömistä. jos läpsisi ja repisi vaatteita ruokapöydässä, liitäisi valon nopeudella omaan huoneeseen ja seuraavalla aterialla uusi yritys.

 

[todella väsynyt]

[QUOTE="visitor";28776563]Hiohoi ap!! Sun tekstis vois olla suoraan mun päästä ja näppäimiltä otettu. lapsi myös vuoden ja kaikki meinaa olla hankalaa. Just tuo tissihimo, kaupassa käyminen, syönti, nukkuminen, kaikki.

Mahdoton vaihe.[/QUOTE]

"kiva" että on joku muukin.

 

[hmph]

Mä en voi millään ymmärtää, miten 1-v voisi olla ihan hemmetin hankala :O

 

[todella väsynyt]

ei yksivuotias ole enää vauva. jos imetät, imetät, mutta en missään nimessä sallisi vaatteista repimistä ja läpsimistä, loppuis homma siihen paikkaan! lapsi pelaa valtapeliä sun kanssas ja on kasvamassa hyvää vauhtia kivaksi uhmaikäiseksi. onnea tulevaan, vilpittömästi, siitä se hankaloituu ja joku on joskus sanonut, että joskus helpottuu, mä en vielä usko helpottamiseen. ei meilläkään ruokapöydässä sikailla ja silti saada jatkaa syömistä. jos läpsisi ja repisi vaatteita ruokapöydässä, liitäisi valon nopeudella omaan huoneeseen ja seuraavalla aterialla uusi yritys.

No ei hän kyllä ymmärrä vielä juurikaan mitään. Puhumattakaan että osaisi käsitellä omia tunteitaan... Tottakai kiellän, rauhallisesti, kun tarve on. Ei siitä ollut kysymys. Vaan miten jaksaa ns. ottaa se kaikki kiukku ym vastaan päivästä toiseen..... uuvuttavaa.

 

[todella väsynyt]

Mä en voi millään ymmärtää, miten 1-v voisi olla ihan hemmetin hankala :O

No, kaikki ei aina voi ymmärtää kaikkea. Elämä on.

 

["visitor"]

Mä en voi millään ymmärtää, miten 1-v voisi olla ihan hemmetin hankala :O

No voisitko ymmärtää sen, että lapset ovat erilaisia? Esim minun lapseni on temperamenttinen, omaa tahtoa jo kuin pienessä kylässä. Mutta ei puhetaitoa. Ymmärrän kyllä, että häntä harmittaa ja turhauttaa, kun ei tule ymmärretyksi ym. Tämän takia hän voi olla hieman hankala.

 

["mama"]

[QUOTE="vieras";28776519]Mikset voi imettää?
Jos lapsella on läheisyydenpuute? Hakee sitä läheisyyttä rinnalta.
Ja sehän on tosi, että jos lasta ei hellitä tarpeeksi, on käytös juuri kuvailemasi kaltaista. Ja uhmaakin voi jo olla.

Ja eikös tuossa iässä ole se vaihe, kun lapsi haluaisi olla jo iso ja "pärjätä omillaan" mutta kuitenkin haluaa olla vielä kiinni äidissä. Ja siitä syntyy kiukkua, kun on niin ristisiitaiset tunteet pienellä.[/QUOTE]





Miksi pitää painostaa jatkamaan imetystä, jos äiti haluaa vieroittaa vauvan?
Voi olla monia syitä, miksi ei enää halua imettää, mulla se oli imetyksen aiheuttama megalomaaninen väsy ja n. 3-4 kertaa viikossa tuleva migreeni. 6kk jälkeen tein päätöken, että nyt riittää.
Lapselle voi antaa hellyyttä ja läheisyyttä muillakin tavoilla, vai?
Ikävästi myös syyllistät, et jos ei saa tarpeeks hellyyttä niin tuo käytös johtuu siitä. Voi olla, mut meillä on ollut kaksi kuvatunlaista haastavasti käyttäytyvää tenavaa ja kyllä niissä temppuja piisaa vaikka kuin hellis ja lässyttäs

Eli, kun tilanne on päässyt tuohon pisteeseen, niin mä lopettaisin kokonaan sen tissin. Mieluummin kertalaakista pois, nythän se pieni on ihan sekaisin, miks välillä saa ja välillä ei sitten millään.