ärsyttää kun mies kiroilee ja huutaa lapsen kuullen

["vieras"]

Aina jos on jotain kiistelyä tai väittelyä jostain mies hermostuu ja alkaa kiroilla ja huutaa lapsen kuullen. Meidän 2v jo laittaa kädet korville ja alkaa itkeä kun tekee näin.

Silti joka kerta kun on riitaa mies alkaa huutaa ja kiroilla lapsen kuullen, vaikka tietää että toinen pelkää sitä. Sanoo vain että minähän kiroilen ja huudan jos kuulemma minä ärsytän häntä. Just! Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää tollanen tyyppi!

 

[ilkimys]

Saisitko miehen huomaamatta äänitettyä sitä mekastusta ja kiroilua? Rauhallisempana hetkenä sitten laitat kuulumaan, jotta hän itsekin kenties huomaisi, miltä kuulostaa.

Minä tosin tekisin pesäeron tuollaisesta niin pitkäksi aikaa, että oppii tavoille.

 

[Ritva Rintala]

Sama täällä ja olen jo ruennut miettimään onko se syy erota että mies näyttää lapsille huonoa mallia puheillaan ja äkkipikaisuudellaan. Tosi mukava kun puhetapa on tarttunut lapsiin ja naapurin äidit hienovaraisesti huomauttelevat mitenkä meidän lapset tartuttavat muihinkin nuo rumat sanat. Tulee väkisinkin mieleen että minkähänlaista mallia lie mies kotoaan saanut pienenä... Ärsyttää niin paljon kun haluaisi opettaa lapsille hyviä tapoja niin ukko pilaa kaiken. Eikä tuota jaksa enää itsekkään kuunnella.

 

[ilkimys]

Sama täällä ja olen jo ruennut miettimään onko se syy erota että mies näyttää lapsille huonoa mallia puheillaan ja äkkipikaisuudellaan. Tosi mukava kun puhetapa on tarttunut lapsiin ja naapurin äidit hienovaraisesti huomauttelevat mitenkä meidän lapset tartuttavat muihinkin nuo rumat sanat. Tulee väkisinkin mieleen että minkähänlaista mallia lie mies kotoaan saanut pienenä... Ärsyttää niin paljon kun haluaisi opettaa lapsille hyviä tapoja niin ukko pilaa kaiken. Eikä tuota jaksa enää itsekkään kuunnella.

Miten olisi vähän aikaa eri osoitteisiin, jos löytyisi sellainen huusholli, ettei muuttamisesta arki vaikeudu? Jos se mies vaikka tuumailisi käytöstään sillä aikaa, kun perhe on muualla.

 

["vieras"]

Meilläkin mies kiroilee ja kiihtyy sadasta nollaan hetkessä. Mua ärsyttää ihan suunnattomasti kun en moiseen käytökseen ole tottunut. Lapset eivät kyllä kiroile ja mieskin on koettanut vähentää kiroilua. Mua vaan risoo toi sen hermostumis/huutamis herkkyys vaikka lapsille ei samalla tavalla hermostu. Mutta kun monta kertaa päivässä saa kuulla tuota hermostumista milloin mistäkin aiheesta niin eihän lapset välty sitä kuulemasta. Tosi ärsyttävää. Vanhempi sanoo jo että älä huuda .

 

[Neydan]

Sama täällä ja olen jo ruennut miettimään onko se syy erota että mies näyttää lapsille huonoa mallia puheillaan ja äkkipikaisuudellaan. Tosi mukava kun puhetapa on tarttunut lapsiin ja naapurin äidit hienovaraisesti huomauttelevat mitenkä meidän lapset tartuttavat muihinkin nuo rumat sanat. Tulee väkisinkin mieleen että minkähänlaista mallia lie mies kotoaan saanut pienenä... Ärsyttää niin paljon kun haluaisi opettaa lapsille hyviä tapoja niin ukko pilaa kaiken. Eikä tuota jaksa enää itsekkään kuunnella.

Ihan hyvä syy erota on se, että mies antaa huonon mallin=kasvattaa huonosti= ei ole hyvä isä.

 

["vieras"]

Miksi ihmeessä annat sen tapahtua asumalla tuollaisen kusipään kanssa ? Lapsesi ansaitsee terveen ja hyvän kasvuympäristön jossa ei ole henkistä väkivaltaa!!!

 

[meilläkin]

Meilläkin mies kiroilee melkein joka lauseessa ja varsinkin komentaessa kiroilee kovasti. Pinna on myös lyhyt ja on kova syyttelemään ja arvostelemaan muita muttei näe itsessään mitään vikaa. Olen aikani sanonut että tuollainen on haitallista lapsille, mutta perustelut on ettei lapset saa tehdä kaikkea samaa kun aikuiset. Eli isä saa kiroilla ja lapsien pitää tajuta ettei niin saa tehdä...

 

[Vierailija]

Meilläkin mies huutaa Saatanaa ja Jumalautaa aina lasten kuullen. Uskonnollisena henkilönä ottaa päähän se entistä enemmän. Ei hän välitä mitä muut tykkää asiasta, hän vain sanoo, että käyttäytyy niin jos häntä suututetaan eikä hänen mielestään se ole yhtään huono käyttäytymismalli, hän arvostaa sellaista, että kaikki päästellään ulos. Itse arvostan itsehillintää, johon en tietenkään itsekään aina pysty, mutta pitäisi mielestäni yrittää välttää kiroilua lasten kuullen. Ei kai asialle voi oikein mitään tehdä, meidän täytyy vain elää miehen kanssa varpaillaan.

 

[Nelliellianni]

Meillä minä kiroilen ja huudan joskus. eikä lapset pelkää. varmaan joskus huutaa tuo lapsikin ? vai oletko ap sellanen epänormaali ihminen jonka mielestä vssn positiiviset tunteet saa näyttää ?

Oma siskoni on sellainen , eikä olla tekemisissä. en jaksa mitään näyttelemistä ja varpailla hissuttelua.

Tai siis sisko voi toki tiuskia muille, mutta jos mä teen niin ni johan oon hirviö.

 

[Vierailija]

Meillä minä kiroilen ja huudan joskus. eikä lapset pelkää. varmaan joskus huutaa tuo lapsikin ? vai oletko ap sellanen epänormaali ihminen jonka mielestä vssn positiiviset tunteet saa näyttää ?

Oma siskoni on sellainen , eikä olla tekemisissä. en jaksa mitään näyttelemistä ja varpailla hissuttelua.

Tai siis sisko voi toki tiuskia muille, mutta jos mä teen niin ni johan oon hirviö.

Noh, saa näyttää. Mutta olisi kivaa, jos riidat sovittaisiin ja pyydettäisiin anteeksi.

 

[vierailija]

Huutaminen on tosi ikävää, koska se kohdistuu toiseen ihmiseen. Mut kiroilu on itseilmaisua ja minusta ihan ok. Kiroilen itse, ja olen sitä meiltä, että parempi sekunti saatanan hokemista kuin puoli päivää kärttyistä ininää. En myöskään ota muiden kiroilua mitenkään henkilökohtaisesti, eihän se ihminen minua kiroa vaan elämää. Olen sitä mieltä, että tunteet saa näkyä ja kuulua tietyissä rajoissa, ja siitä on hyötyä työssä joissa asiakkaat on usein hirveissä elämäntilanteissa eikä kestä mitään pikkusievää hissuttelua, kun kaikki on suomeksi sanottuna niin päin helvettiä kuin vain voi olla. Tietenkään minun tunteet ei siinä työssä saa näkyä ja kuulua, mut on etua siitä, ettei hypi säikkynä seinille tai nyrpistele nenäänsä, kun joku kiroilee niin maan perusteellisesti, ärisee ja räyhää sitä elämäntilannettaan. Se sitten, että toista kohdellaan huonosti, toisten mieli pahoitetaan tai toista kohdellaan epäreilusti on asia täysin erikseen ja sitä en hyväksy. Ihminen voi kiroilla ja olla silti hyvä tyyppi. Itse asiassa ne, jotka kiroilevat, ovat usein aika helppoja ihmisiä, niitten kanssa tietää mitä päässä liikkuu.

 

[vierailijatrrr]

miten ihmeessä te hyväksytte tuollaisen, että kotona kiroillaan ja huudetaan. Tuntuu todella kamalalta lasten kannalta.

Itse en hyväksy ollenkaan kiroilua, huutamista, raivoamista, nimittelyä.

Mutta oliko se niin että tällaiset piirteet puolisossa tulivat ilmi vasta lapsen syntmän jälkeen? Jos puoliso kiroili/huusi jo ennenkin, niin miksi teit lapsen??!! Ja jollei mitän tällaista ollut tiedossa, niin: kauanko tunsitte toisenne ennen lapsentekopuuhia?

Pitäisi aina miettiä asioita hieman etukäteen eikä vasta kun löysät jo on housuissa.