Tulin lasten kanssa asioilta ja mies teki itsestään marttyyrin..

["Malla"]

se Vihollinen vuoteessani-elokuvan mies. Kai kaikkien tölkkien ym. etiketin pitää olla tiettyyn suuntaan. Ja pyyhkeet täsmälleen oikein riippumassa. Pelottavaa.

 

["vieras"]

Ap, seuraavassa lattiaremontissa mieti materiaalivalinta niin, etteivät muruset ym. heti näy. Ja jatkossa kiellä lapsia sekoittamasta paikkoja. Käytä ruokalappuja ym. Hanki kaappeihin lapsilukot. Vähenee se siivoustarve niinkin.
Mutta tsemppiä, olet ahkera ja miehesi on sika.

 

[ks]

Mies saattaa myös itse herätä seitsemän korvilla aamulla ja lähteä touhuamaan omia juttujaan antaakseen mun nukkua pidempään. Kovin pitkäänhän mä en tietenkään silloinkaan nuku, koska lapset heräilee aina viimeistään kahdeksan pintaan.

Sori, mun pitää nyt tarttua tähän. Siis tarkoitatko että miehen mielestä sinun täytyy herätä ennen lapsia? Siis kun kirjoitit että "antaakseen mun nukkua pidempään". Mutta siis lapsetkaan eivät ole vielä silloin heränneet?

 

[ap.]

Joko tää on taas joku provo tai sitten ap:n mies on sairastumassa ja tarvitsee psykiatrista hoitoa.

No ei ole provo - ikävä kyllä. Oliskin. Olen märehtinyt tätä juttua päässäni koko päivän ja edelleen oikeasti kiehuu joka ikinen kerta, kun asiaa ajattelen. Olen useamman kerran käynyt mielessäni läpi tuota edellisiltaista keskustelua, ja aina vain "onnistun" yhä uudelleen ja uudelleen suututtamaan itseni.

Mies tulee kotiin tunnin, kahden päästä, miten nyt töistä pääsee. Ajattelin, että puhutaan vaikka kun lapset katsoo telkkaria tai sitten viimeistään lasten mentyä nukkumaan. En vain tiedä, kuinka keskustelun aloitan. Sanonko vain, että mua jäi vaivaamaan se eilinen, vai mitä?

Ihana mies se muuten kyllä on - aikuisten oikeasti - ja ehkäpä jotain vikaa minussakin on kun en osaa lakata tätä märehtimästä. Mutta pahalta toi eilinen tuntui sittenkin.

Tänään on tullut imuroitua tuo keittiö pariin otteeseen. Yleensä sen imuroin kerran, nyt kahdesti. Ei kai olisi pitänyt lähteä tähän mukaan, mutta en haluaisi kuunnella mäkätystä tuosta aihepiiristä, jonka mielestäni hoidan ihan kiitettävästi tässä kolmen lapsen kanssa... Suunnittelin kylläkin, että viikonloppuna lähden muualle ainakin yhdeksi päiväksi - saapi mies katsoa, kuinka ne hommat kolmen lapsen kanssa luistaa.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";29030426]Näin juuri. Ap ei taida itse tätä edes huomata. Surullisinta tämä on lasten kannalta, sillä heille syntyy täysin vääristynyt kuva perhe-elämästä sekä parisuhteesta ja se ei lupaa helppoa tulevaisuutta heille.[/QUOTE]

Olet kyllä oikeassa, en mä kyllä huomaakaan... Mutta auttakaa mua huomaamaan se, jos tuollaista oikeasti on mun viestieni perusteella havaittavissa.

 

["akka"]

No ei ole provo - ikävä kyllä. Oliskin. Olen märehtinyt tätä juttua päässäni koko päivän ja edelleen oikeasti kiehuu joka ikinen kerta, kun asiaa ajattelen. Olen useamman kerran käynyt mielessäni läpi tuota edellisiltaista keskustelua, ja aina vain "onnistun" yhä uudelleen ja uudelleen suututtamaan itseni.

Mies tulee kotiin tunnin, kahden päästä, miten nyt töistä pääsee. Ajattelin, että puhutaan vaikka kun lapset katsoo telkkaria tai sitten viimeistään lasten mentyä nukkumaan. En vain tiedä, kuinka keskustelun aloitan. Sanonko vain, että mua jäi vaivaamaan se eilinen, vai mitä?

Ihana mies se muuten kyllä on - aikuisten oikeasti - ja ehkäpä jotain vikaa minussakin on kun en osaa lakata tätä märehtimästä. Mutta pahalta toi eilinen tuntui sittenkin.

Tänään on tullut imuroitua tuo keittiö pariin otteeseen. Yleensä sen imuroin kerran, nyt kahdesti. Ei kai olisi pitänyt lähteä tähän mukaan, mutta en haluaisi kuunnella mäkätystä tuosta aihepiiristä, jonka mielestäni hoidan ihan kiitettävästi tässä kolmen lapsen kanssa... Suunnittelin kylläkin, että viikonloppuna lähden muualle ainakin yhdeksi päiväksi - saapi mies katsoa, kuinka ne hommat kolmen lapsen kanssa luistaa.

Todellakin menet etkä tee kuten minä aikoinani,syyllistyin kun mies syyllisti ja joka ikinen kerta peruin menoni.Meno loppui vasta kun otin avioeron.

 

[gudgjod]

Mies kyykyttää sua. Huvikseen kenties tai sitten kuvittelee että sä pääset muka jotenkin vähemmällä kun oot 'vaan' kotona etkä töissä niin kuin hän. Tervettä tuo ei kumminkaan ole. Kuulostaa siltä että sä oot joku alamainen jota mies käskyttää. :/

 

["ninni"]

Ma en lukenut kun ekan sivun ja taman, mutta aloittajalle:

EI OLE NORMAALIA!

siis todella ala-arvoista kaytosta miehelta. Sita on varmasti harmittanut joku ihan muu juttu ja on sitten sun paalle kaatanut kaiken p*skan. Teilla varmaan siivotaan puolet enemman kuin normi lapsiperheessa. laita se mieskin osaltaan vastuuseen lapsista ja niiden hoidosta, niin tulee sillekin jotain realiteetteja noihin juttuihin.

Jos et tieda, miten keskustella miehen kanssa, niin anna sen lukea tama ketju ja kysy sitten onko jotain kommentoitavaa?

 

[ap.]

Sori, mun pitää nyt tarttua tähän. Siis tarkoitatko että miehen mielestä sinun täytyy herätä ennen lapsia? Siis kun kirjoitit että "antaakseen mun nukkua pidempään". Mutta siis lapsetkaan eivät ole vielä silloin heränneet?

Siis tarkoitan, että kun esim. jonain lauantaiaamuna mies heräilee siinä seitsemän korvilla, niin jättää mut ja lapset nukkumaan ja hipsii omien juttujensa pariin. Sanoo tosiaan, että jotta saisin nukkua hieman pidempään. Olen ajatellut, että mies ehkä kuvittelee lasten tajuavan lauantain jotenkin automaattisesti päivänä, jona voi, saa ja ehkä pitäisikin nukkua tavallista pidempään - mutta eihän se niin mene. Nukun kyllä hieman pidempään kuin tavallisesti, mutta mitään merkittävää eroa se ei esim. mun jaksamiselle ole tehnyt. (Tai ehkä tekeekin, ehkä mä en vain huomaa ) Lapset heräilee arkena ja pyhänä viimeistään kahdeksalta, ja arkisin olen tavallisesti hieman ennen heitä ylhäällä. Mies ei ole laittanut hanttiin, mutta ei mitenkään painostanutkaan tähän. Tykkään arkisin nousta hieman aiemmin siksi, että saisin siinä hetken ajan "hengailla" ajatellen vain itseäni. Tietty jos jotain suurempaa järjestelemistä on, niin mies kannustaa nousemaan aiemmin, että saan ne suurimmat asiat pois alta ennen lasten heräämistä.

 

[ap.]

Mies kyykyttää sua. Huvikseen kenties tai sitten kuvittelee että sä pääset muka jotenkin vähemmällä kun oot 'vaan' kotona etkä töissä niin kuin hän. Tervettä tuo ei kumminkaan ole. Kuulostaa siltä että sä oot joku alamainen jota mies käskyttää. :/

Mies on aiemmin sanonut useampaan otteeseen, että arvostaa mun panostani kotona ja sitä, mitä mä teen kotona. Että on kiva tulla kotiin, kun on puhdasta ja ruoka valmiina. On myös sanonut, että ajattelee pääsevänsä kotona helpommalla kuin minä, kun kukaan ei roiku lahkeessa ja työkin on lähinnä istumatyötä.

Olen siis ajatellut, että näin tosiaan on - ja ehkä tosiaan onkin. Kuitenkin kaiken tuon arvostuspuheen jälkeen tuo eilinen tuli ihan puskista, oikein yllätyin.

Ihana tuo mies on kyllä suurimmaksi osaksi ollut, eikä koskaan aiemmin pahemmin turhista marissut... Ehkä nyt nuo lasten yölliset heräilyt on niitä, kun voisi mielestäni pitää turpansa kiinni; ei se lapsi/lapset kuitenkaan ilkeyttään itkeskele ja omaan mielialaankin (siinä tilanteessa, siis) vaikuttaa toisen tuskailu ja huokailu ja hoputtaminen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29029756]Tämä ei ole mikään "Mieheni on kusipää kun ei töidensä lisäksi vielä hoida siivouksiakin"- juttu, tulipahan vain paha mieli. Miehen marttyyrimainen käytös tympii ihan toden teolla...

Niin, meillä työnjako menee siis sillä tavalla tasan, että mies käy töissä ja se riittää. Mä taas kun olen lasten kanssa kotona, hoidan luonnollisesti suurimman osan kotitöistä, siivoukset jne. Eikä haittaa pätkääkään, teen tämän ihan mielelläni. Mies saa osallistua jos välttämättä haluaa, mutta todellakaan en sitä häneltä pyydä, vaadi, odota tai oleta.

Pääsääntöisesti meillä on puhdasta ja siistiä, tavarat järjestyksessä jne. Kolme lasta (1v, 2v ja 3v) meiltä löytyy, joten tietysti se elämä heidänkin kanssaan jollain tavalla näkyy. Ihme kai olisi, jos ei...

Kunnollisia siivouspäiviä (matot ulos, pölyt pyyhitään, tuuletetaan petivaatteet, pestään vessa, kylpyhuone jne., imuroidaan joka paikka ja pestään lattiat) on viikossa kaksi. Tiistai ja lauantai. Muutoin imuroin päivittäin eteisen ja keittiön, koska on melkeinpä pakko. Ruokailujen jälkeen lakaisen/pyyhin keittiön lattian tarpeen mukaan. Pyykkihuoltoon liittyviä asioita teen päivittäin.

Tilanteen mukaan teen ja toimin, enkä pidä mitään tiukkaa kellonaikaa jolloin tietty asia pitää tehdä. Yleensä tuo imurointi/lattianpesu ajoittuu kuitenkin Pikku Kakkosen ajaksi, jolloin kaksi isompaa lasta, välillä pieninkin, katselevat niin innoissaan telkkaria etteivät huomaa meneillään olevan mitään "jännää". Mies on tullut usein kotiin vasta likempänä kuutta illalla, joten ei sillä lailla ole kartalla siitä, mihin aikaan mitäkin tapaan tehdä.

Eilen lähdin hoitamaan pakollisia asioita lasten kanssa n. 45km päähän kotipaikkakunnaltamme - täältä emme kaikkia tarvitsemiamme palveluita saaneet. Reissu oli pakko tehdä ja siihen sisältyi myös miehen asioiden hoitamista.

Lähtiessämme olin laittanut pyykit kuivumaan, järjestellyt kodin tavalliseen järjestykseensä sekä siistinyt pöydän aluksen. Imuroinut en ollut, sillä tarkoitus oli tosiaan odottaa siihen viiteen saakka, jolloin saisin toimia rauhassa. Pöydän alle jäi muutamia murusia, mutta ei niitä nyt mitenkään haitaksi asti ollut. Edellisenä päivänä oli tosiaan se siivouspäiväkin, joten ei siellä mitään kummempaa voinut ollakaan.

Tultiin kotiin siinä neljän maissa, ja yllätyksekseni mies oli jo kotona ja laski täyttä häkää ämpäriin vettä. Kysäisin hieman ihmeissäni, että mitä mies oikein touhuaa. Mies vastasi erittäin äkäisesti että alkaa nyt pestä keittiön lattiaa. Minä huuli pyöreänä, että miksi - sehän on pesty hyväksi eilen - ja että kyllähän mä sen hoidan, ei miehen tarvitse. Ja että mun oli tarkoitus imuroida. Mies kivahtaa edelleen erittäin vihaisen kuuloisesti, että täällä on kuule imuroitu.

Minä kysymään, että mikä miestä vaivaa - ei kuulemma mikään. Pyysin miestä puhumaan, kun jokin kerran vaivaa mieltä, mutta kun mikään ei kuulemma vaivannut.

Tulin siihen tulokseen, että mies oli vihainen joutuessaan siivoamaan - vaikka tosiaankaan sitä ei häneltä pyydetty eikä kodin tilanne todellakaan ollut sellainen, että sitä olisi ollut just sillä hetkellä pakko ryhtyä puunaamaan. Jos tilanne olisi sellainen ollut, niin imuroinnin olisin tietty hoitanut ennen kuin asioille lähdettiin. Minkään kaaoksen keskelle en minäkään halua kotiutua, enkä kuvittele, että mieskään niin haluaisi tehdä.

Toki olen sitä mieltä, että miehellä on oikeus olettaa tulevansa puhtaaseen kotiin töitten jälkeen - ja näin on kyllä suurimmaksi osaksi ollutkin. Mutta minusta mies nyt kyllä ylireagoi, ja tympii tuo marttyyrimainen käytöskin. Miksi pitää tarttua toimeen, kun siitä pitää tehdä moinen numero? Ikään kuin mies olisi jatkuvalla syötöllä täällä joutunut luutuamaan lattioita, sillä tavoin hän käyttäytyi. On osallistunut tämän vuoden puolella tasan kaksi kertaa siivoushommiin - ensimmäisellä kerralla minun pyynnöstäni, ja nyt toisen kerran sitten omasta tahdostaan. Valittamisen aihetta ei ole olllut, mutta toisaalta yleensä olenkin ehtinyt tehdä kaikki hommat alta pois ennen kuin mies on tullut töistä. Eilen en ehtinyt, koska oltiin siellä asioilla. Huomautin tuostakin miehelle, mutta ymmärrystä ei herunut. Kun tuon imuroinnin ja keittiön lattian pesun olisi kuulemma voinut hoitaa aamullakin.

Ehkä, mutta mielestäni tiedän kuitenkin itse parhaiten, milloin esim. lattian peseminen on lasten kannalta kaikista helpointa. Hommasta ei tule mitään, jos tuo kolmikko pyörii jaloissa ja yrittää siinä sivussa kaataa vesiämpärin - siksi tuo pesuoperaatio suoritetaankin juuri Pikku Kakkosen aikaan, jolloin edes kaksi vanhinta saadaan pysymään ns. poissa jaloista. Imurointia en taas ole muulloinkaan hoitanut heti aamusella, koska murusia kuitenkin päivän mittaan kertyy. Siksi ajoitan tuonkin yleensä iltapäivään, muutenhan saisin olla imuroimassa jatkuvalla syötöllä.

Mies sitten äyskäisi, että munkin puheissani on perää, mutta että tästä lähtien mun ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään ennen kuin ihan kaikki on kotona tehty. Mies vielä lisäsi, että imuriakin voin ihan hyvin heilutella muutaman kerran päivässä, kun ei se niin iso homma ole.

Miehellä on, kuten sanottu, oikeus olettaa tulevansa puhtaaseen kotiin, mutta eikö hän nyt hieman ylireagoinut?

Myöhemmin mies pyyteli anteeksi - toki pyysin itsekin - mutta mulle jäi jotenkin paska maku suuhun koko keissistä. Nyt on sellainen olo etten voi enää mitään muuta tehdäkään kuin puunata ja siivota, jotta mies olisi varmasti tyytyväinen. Tuntuu, ettei mulla ole enää oikeutta lähteä edes tarpeellisille asioille mistään mukavammasta puhumattakaan, ellei täällä ole kaikki tarkalleen tiptop. Viikottain olen käynyt eräässä harrastuksessa, jotta saisin tunniksi irroittautua kodin rutiineista, mutta nyt ihan oikeasti tuntuu siltä, että ehkä en sitten mene sinnekään, niin ei varmasti jää mitään tekemättä. Ehkä itsekin nyt ylireagoin tällä lailla väsyneenä, mutta kaivelee tuo silti.

Tästä huolimatta mies on hyvä mies ja mahtava isä. Parempaa ei voisi toivoa. Jotenkin en vain tätä saa nyt pois mielestäni.[/QUOTE]

Kuuleppas AP - jos minulla olisi tuollainen yrmy kotona, hän olisi saanut lähtöpassit toiseen osoitteeseen jo kauan aikaa sitten. Mikä ihmeen kotiorja sinä olet? Joutaa se mieskin jotain kotona tekemään, oikeastaan suosittelenkin sitä.

 

[Cerine]

Olet kyllä oikeassa, en mä kyllä huomaakaan... Mutta auttakaa mua huomaamaan se, jos tuollaista oikeasti on mun viestieni perusteella havaittavissa.

Lue ajatuksella kaikki tähän ketjuun saamaasi vastaukset, sen pitäisi kyllä jo hieman avata silmiäsi.

Ihana mies se muuten kyllä on - aikuisten oikeasti - ja ehkäpä jotain vikaa minussakin on kun en osaa lakata tätä märehtimästä.

Aina tällaisissa kirjoituksissa aloittaja korostaa sitä, kuinka puoliso kyllä on todella ihana ja huomaavainen aviomies ja isä, mutta sitten tulee sellainen kasa paskaa sieltä tekstistä, että en enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Onko ihmisillä tosiaan niin vääristynyt käsitys siitä mitä lause 'Ihana aviomies ja isä' tarkoittaa vai mikä mättää?

Tässä ihan kontrastina kuvausta omasta aviomiehestäni, jota pidän todella hyvänä puolisona ja mahtavana isänä. Minä olen hoitovapaalla (nyt uudella äitiyslomalla) ja mieheni käy töissä. Kotityöt hoidamme aikalailla puoliksi. Minä pesen pyykkejä, mies hoitaa keittiötä. Siivoamiset hoidamme yhdessä, yleensä siivouspäivänä. Kun mieheni tulee töistä kotiin hän joko tekee ruokaa tai leikittää lapsia sillä aikaa, kun minä laitan ruokaa. Iltaisin hän leikkii lapsen kanssa ja usein myös hoitaa iltatoimia, joskus hoidan minä. Joskus aamuisin hän hoitaa lapsen aamutoimet ennen töihin lähtöä, jos minä olen saanut nukuttua huonosti. Yöheräämiset hoidin pääasiassa minä, mutta jos olin joskus todella väsynyt, hänkin niihin osallistui. Viikonloppuisin teemme asioita yhdessä perheenä tai hoidamme lapsia vuorotellen, että kummallekin jää omaa aikaa. Jos olen pitkään ollut käymättä missään (ihan omasta halusta), mieheni suorastaan vaatii, että lähden harrastuksiin tai tapaamaan kavereita ja hän hoitaa lapset. Voimme puhua mieheni kanssa kaikesta ja sopia jaksamisen mukaan kuka tekee mitäkin.

 

[ap.]

Just, eli mies oli näemmä taaskin päässyt lähtemään töistä odotettua aiemmin ja lampsi sisälle. Tokaisi vain, että hei ja häipyi syömään. (Me muut oltiin jo syöty.) Menin istumaan vastapäätä miestä ja sanoin, että haluaisin puhua - vaikkapa illalla kun on rauhallisempaa. Mies kohautti olkapäitään, ei sanonut mitään mutta tulkitsin asian niin, että puhutaan vain mikäs siinä. Syötyään tokaisi, ettei jaksa juuri nyt olla kotona ja häipyi ovesta pihalle. Hetkeä myöhemmin kurvasi pihalta pois autollaan, minne lie mennyt. Kiva... kiukuttelu näköjään jatkuu, mikäköhän tällä kertaa on aiheena?

 

[LucyFerina]

Onko se sinun miehesi itsekin siisti? Siis laittaako aina kaiken paikoilleen, onko sillä omat kamat järjestyksessä ja siistiikö jälkensä tarkasti?

 

[Kyllästyy]

Just, eli mies oli näemmä taaskin päässyt lähtemään töistä odotettua aiemmin ja lampsi sisälle. Tokaisi vain, että hei ja häipyi syömään. (Me muut oltiin jo syöty.) Menin istumaan vastapäätä miestä ja sanoin, että haluaisin puhua - vaikkapa illalla kun on rauhallisempaa. Mies kohautti olkapäitään, ei sanonut mitään mutta tulkitsin asian niin, että puhutaan vain mikäs siinä. Syötyään tokaisi, ettei jaksa juuri nyt olla kotona ja häipyi ovesta pihalle. Hetkeä myöhemmin kurvasi pihalta pois autollaan, minne lie mennyt. Kiva... kiukuttelu näköjään jatkuu, mikäköhän tällä kertaa on aiheena?

Oiskohan se kuuluisa kyllästyminen lapsiperhearkeen? Perhe tulee kalliiksi ja vie vapauden. Syyllinen on luonnollisesti puoliso ja vieras lapseton nainen ymmärtää miehen tuskan.

 

[Asiankannattaja]

Just, eli mies oli näemmä taaskin päässyt lähtemään töistä odotettua aiemmin ja lampsi sisälle. Tokaisi vain, että hei ja häipyi syömään. (Me muut oltiin jo syöty.) Menin istumaan vastapäätä miestä ja sanoin, että haluaisin puhua - vaikkapa illalla kun on rauhallisempaa. Mies kohautti olkapäitään, ei sanonut mitään mutta tulkitsin asian niin, että puhutaan vain mikäs siinä. Syötyään tokaisi, ettei jaksa juuri nyt olla kotona ja häipyi ovesta pihalle. Hetkeä myöhemmin kurvasi pihalta pois autollaan, minne lie mennyt. Kiva... kiukuttelu näköjään jatkuu, mikäköhän tällä kertaa on aiheena?

Ongelmat on nyt jossain muualla kuin imuroinnissa.

 

[vie]

Sekopäisten siivousvaatimusten lisäksi pyytäisin sinua ap miettimään ja vastaamaan tähän kysymykseen:
Miten ilmenee, , että miehesi on hyvä isä ja miten hän hyvää isyyttään toteuttaa?

Jos oikein ymmärsin, hän on lasten kanssa todella vähän, eikä silloinkaan oikein jaksa mitään ( kuten lukea heille), yksin on vastuussa heistä ilman sun paikallaoloa aivan häviävän vähän, hänellä ei ole käsitystä lasten rytmistä tai rutiineista edes viikonloppuna (herääminen ym), hän hermostuu lasten yöheräilystä (siis värällä tavalla, eihän siitä kukaan varsinaisesti tykkää), ja hänestä on ok näyttää lapsille sellaista parisuhdemallia, että perheen äidilt ä saa vaatia aivan kohtuuttomasti ja häntä saa kohdella todella rumasti? Näinkö menettelee hyvä isä?

 

[Jossa]

Sillä tekee mieli pillua!

 

["huh"]

Ongelmat on nyt jossain muualla kuin imuroinnissa.

Joo ja toi kuvio on niin sairas, 3 vauvaa ja mutsi vaan puunaa jotain pikkuluukkua päivät pitkät, ei mitään järkeä, ei. Ukko menee miten tahtoo ja nyt sit vissiin on toinen nainen kuvioissa. Jotenkin aivotonta ja noloa tollanen elämä, molemmilta, miten nainen voi alentua tollaseen lattiarättinä+synnyttäjänä elämiseen 2000-luvun Suomessa, ei voi tajuta.

 

[ap.]

Onko se sinun miehesi itsekin siisti? Siis laittaako aina kaiken paikoilleen, onko sillä omat kamat järjestyksessä ja siistiikö jälkensä tarkasti?

Joskus siistii, joskus jättää kaiken kuin p*skan sieltä itsestään... Ei mikään hysteerikko ole eikä millintarkasti asettele esineitä paikoilleen. Mä olen meistä pikkutarkempi ja mietin aina esim. koriste-esineiden paikat ja kulmat tarkkaan Mutta näköjään mies on silti meistä se, joka enemmän näistä asioista pingottaa.

 

["vieras"]

Tietty jos jotain suurempaa järjestelemistä on, niin mies kannustaa nousemaan aiemmin, että saan ne suurimmat asiat pois alta ennen lasten heräämistä.

Tämäkin kuulostaa uskomattomalta, kurjalla tavalla.

 

[ap.]

Oiskohan se kuuluisa kyllästyminen lapsiperhearkeen? Perhe tulee kalliiksi ja vie vapauden. Syyllinen on luonnollisesti puoliso ja vieras lapseton nainen ymmärtää miehen tuskan.

No en usko miehellä olevan mitään vierasta naista tms. Joku muu asia varmaan painaa tai sitten se eilinen kolkuttelee miestäkin.

 

[ap.]

Ongelmat on nyt jossain muualla kuin imuroinnissa.

Jos saataisiin vain illalla juteltua, niin ehkä tämäkin ongelma voisi ratketa... Tai ainakin voisi selvitä, mikä hitto miehellä oikein on. Sanoisi suoraan, mikä vaivaa, enhän mä ole ajatustenlukija...

 

[Kyllästyy]

No en usko miehellä olevan mitään vierasta naista tms. Joku muu asia varmaan painaa tai sitten se eilinen kolkuttelee miestäkin.

Ei sillä mitään seksisuhdetta täydy ollakaan. On vaan saattanut löytää esim. Työpaikan kahvipöydästä omaa näkemystään teidän perheestä tukevan kuuntelijan.

 

[mites töissä]

Onko firmassa yyteet? Työpaikka vaakalaudalla? Uralla huolia?