Että teinpä sitten taas pahaa, pahaa, pahaa ruokaa

[virvatuli]

Joopa. Eilen maisteltiin miehen kanssa tekemääni jauhelihakiusausta ja todettiin se todella herkuksi. Tänään sitten tarjottiin samaa ruokaa miehen lapsille ja hirveä huuto oli pojalla pöydässä, kuinka on pahaa, pahaa, pahaa. Poika maistoi ja jätti kokonaan syömättä. Tyttö söi lautasen tyhjäksi ja muisti mainostaa, että syö vaikka on pahaa. Eikä ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu ja välillä muulloinkin, eikä meinaa kelvata mikään muu kuin makaronilaatikko, jauhelihakeitto ja nakkikeitto. Kiva olisi joskus tarjota jotain muutakin, mutta sitten saat varautua tuohon pahaa, pahaa, pahaa -huutoon. En voi sille mitään, mutta minua ärsyttää ihan suunnattomasti se, että ruoasta ylipäätään sanotaan että se on pahaa. Itse ainakin olen pienestä pitäen opetettu siten, että ruokaa ei sanota koskaan pahaksi, vaan voi sanoa ettei tykkää ruoasta. Ja siten kyllä kasvattaisin omankin lapseni. Lasten äidiltä ollaan kysytty mistä ruoista lapset kotona tykkäävät, ja tuo samainen kolmen ruoan lista ollaan sieltäkin saatu, joten ei tässä kai muu auta kuin vain pitäytyä tietyssä kaavassa. Eniten kyllä ärsyttää tuo kun ruokaa haukutaan pahaksi. Onko teidän muiden mielestä ok, jos lapsi sanoo että ruoka on pahaa?

 

["Vieras"]

Teet ruuan poistut keittiöstä.
Lasten isä tarjoilee ruuan ja syö itse samalla omien lapsiensa kanssa.
Laatu aikaa lapsilla ja isällä.
Ei tarvi sinun kuunnella.
Isä laittakoon lapsensa ruotuun

 

["tinkeli"]

Itse varmaan tarjoaisin ihan vaan sitä ruokaa mitä just silloin päähän pälkähtää tehdä. En tanssisi lasten pillin mukaan, eiköhän jossain vaiheessa tule oikeasti nälkä ja syödään sitä "pahaakin" ruokaa. Toki ymmärrän, että ruuanlaittajalle nuo kommentit eivät ole kivoja. Ei munkaan lapset tykkää ihan kaikesta ruuasta mitä laitan...

Enkä hyväksy ruuan haukkumista pahaksi. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta kaikkea olisi hyvä maistella.

 

["Sirkkeli"]

Sanot että pakko ei ole syödä, mutta turpa kiinni ja istutte pöydässä niin kauan kuin kaikki muut ovat syöneet. Älä anna hyppiä silmille.

 

[Rosabella]

Miksi ruokaa ei saisi sanoa pahaksi? Mikä siitä ruoasta tekee niin pyhää että kaikesta pitää tykätä ja kaikkea pitäisi syödä?

Itse olen todella nirso ruoan suhteen ja kyllä minusta jotkut ruoat tai ainesosat maistuvat pahalle (voin jopa oksentaa jos vahingossa maistan jotain todella pahaa).

Lapseni kommentoi joskus jotain ruokaa sanomalla sitä pahaksi ja minusta se on ok. Toki käytöstavat pitää olla ettei mene kyläpaikassa kailottamaan ruokaa pahaksi mutta kotona ruoan pahaksi sanominen ei minusta ole paha asia.

Tottakai se harmittaa jos lapsi ei pidä ruoasta jotain teen. Viime viikolla kokeilin uutta reseptiä, oli aika isotöinen ja kallis ruoka jonka eteen näin paljon vaivaa, minusta se oli todella hyvää mutta lapsi ei suostunut toista lusikallista syömään kun oli niin pahaa. Kyllä minä mielessäni ajattelin että voi itku, tulipas paha mieli. Mutta hyväksyin pojan mielipiteen ja lämmitin hänelle toista ruokaa.

 

["vieras"]

Jos se on pahaa niin se on pahaa ja se pitää sanoa, eihän tuossa ole mitään järkeä että pitää syödä vaikka on pahaa ruokaa. Katsoppa vaikka tv:stä kokkiohjelmia joskus, kuaan ei pidä pahasta ruuasta ja pääkokki ei hyväksy jos se on pahaa. Opettele tekemään parempaa ruokaa niin ei tule kuittailuja.

 

[viisikymppinen isoäiti]

sun kiusalla noi tuota tekee ihan selvästi. mä en korvaani asialle loksauttais, ja saisivat olla nälissään, jos ei kelpais. eiköhän nälkä opeta syömään.

 

[Meillä]

On nirsot lapset, mikään ei oikein ole hyvää. Mutta pahaksi eivät enää sano, sen verran olen motkottanut. Mutta meillä syödään sitä mitä olen laittanut, sama koskee myös miestä, joka on yleensä se pahin "en syö tuota" -inisijä. Mutta kas kummaa, vuosien myötä on senkin ruokavalio laajentunut. Raskasta on kyllä hoitaa äidin homma senkin osalta, kun ei ajallaan ole kasvatettu.
Kaipa ne on kaikkea uutta maisteltuaan hiljalleen tajunneet että aina joskus joku maistuukin hyvältä, ja nykyään maistelevat ennakkoluulottomasti kaikkea, ennen kuin antavat tuomionsa. Mutta vaikka eivät pitäisi, laitan kyllä uudelleenkin jos sattuu itselleni maistumaan.

 

["akka"]

Jos ei tehty ruoka kelpaa,voi olla syömättä.
Jatkossa laita mies viemään ne aina heselle, sun ei tarvi nähdä vaivaa että laitat ruuan jos se ei kerran kelpaa.

 

["Vieras"]

sama koskee myös miestä, joka on yleensä se pahin "en syö tuota" -inisijä. Mutta kas kummaa, vuosien myötä on senkin ruokavalio laajentunut. Raskasta on kyllä hoitaa äidin homma senkin osalta, kun ei ajallaan ole kasvatettu.

No käske miehen tehdä itse ruokaa joka kelpaa. Eikö mies muutenkaan kokkaile koskaan?

 

["joskus"]

Vois auttaa jos ottais lapset mukaan ruoanlaittoon.

 

[Tallu -]

No tuttuahan tuo on, vaikka kyseessä ihan omat lapset. Meillä 'äidin kokeileva keittiö' on niille joskus ihan kirosana Eli silloin testaan jotain uutta reseptiä, tai teen tutun ruoan eri tavalla. Yritän ottaa huumorin kannalta, vaikka tympäiseehän se, kun haukutaan. Joskus sanonkin, että kiitos haukuista. Ja joskus esitän marttyyria, että en tee viikkoon ruokaa, kun siitä ei tykätä. Isäntäkin siis kokkailee meillä, joten sitten syödään iskän kokkaamaa safkaa.

 

["vieras"]

Kylllä meillä saa sanoa jos ei jostain ruuasta tykkää, varsinkin kotona. Joku jatkuva maukuminen ja valittaminen tietysti olisi tympeää mutta oikeus mielipiteisiin ja omaan makuunsa on lapsillakin.

 

[Professional Griefer]

Ei ole ok. Jos ruokaa tarjotaan niin siitä ollaan kiitollisia ja jos ei olla, ollaan hiljaa. Niin aikuiset kuin lapsetkin. Toki lapset ovat suorasanaisempia, mutta mun mielestä toi kuulostaa enemmänkin kiusanteolta ja sellaiselta sun uhmaamiselta. Mun mielestä ainoa oikea käytäntö on, että syö tai ole syömättä. Ei ole yhtään hyvä, että lapsille tarjotaan vain sitä mitä he itse vaativat, joka yleensä on just noinkin yksipuolista kuin makaroni+jauheliha eri muodoissa.

 

[Meillä]

[QUOTE="Vieras";29038704]No käske miehen tehdä itse ruokaa joka kelpaa. Eikö mies muutenkaan kokkaile koskaan?[/QUOTE]
Ei, eihän se. Ei osaa kuin lämmittää eineksiä ja keittää makaronia, ei halua oppia. Ja ilmeisesti ne einekset ovatkin sen mielestä sitä oikeaa ruokaa.

 

[hellsbells]

Meillä ei ruokaa pahaksi haukuta. Tekisin sen myös teillä selväksi asiaksi.

 

[Professional Griefer]

Miksi ruokaa ei saisi sanoa pahaksi? Mikä siitä ruoasta tekee niin pyhää että kaikesta pitää tykätä ja kaikkea pitäisi syödä?

Vaikken mikään pula-ajan lapsi olekaan, eikä vanhempanikaan olleet, niin mulle on opetettu että ruuasta ollaan kiitollisia. Ei kaikesta tarvi eikä voi pitää, mutta tommonen "pahaa hyi yäk en syö kamalaa hyi" -haukkuminen ei vaan kuulu perus käytöstapoihin.
Ja minä ainakin puhun siitä tarjotusta ruuasta. Voi sit tosiaan olla syömättä tai tehdä tai hakea itselleen mieluisa annos.

Mutta en myöskään kyllä ymmärrä sellaistakaan, jos kerta toisensa jälkeen tehdään sitä samaa ruokaa samalla reseptillä, josta lapset on ilmaissut ettei pidä. Se on sit melkein kiusantekoa jo aikuiselta.

 

[vieraas]

Jos on pahaa niin sitten on pahaa, mitä tuossa ihmettelemään. Ei kelpaa niin ei kelpaa, typerää sakkia kun kuvittelee että kaikkien pitäisi pitää just siitä mitä itse tekee. Jos ei vaan osaa tehdä niin ei osaa.

 

["Vieras"]

Hohhoijakkaa.
Käske miehen kokata niille lapsille jos et itse osaa tai itsetuntosi ei kestä ettei kaikki sapuskoistasi pidäkään.
Ärsyttävää rutinaa, aloittajalta.

 

["kaffe"]

Miksi ruokaa ei saisi sanoa pahaksi? Mikä siitä ruoasta tekee niin pyhää että kaikesta pitää tykätä ja kaikkea pitäisi syödä?
--
Lapseni kommentoi joskus jotain ruokaa sanomalla sitä pahaksi ja minusta se on ok. Toki käytöstavat pitää olla ettei mene kyläpaikassa kailottamaan ruokaa pahaksi mutta kotona ruoan pahaksi sanominen ei minusta ole paha asia.

on aika eri asia sanoa, ettei pidä jostain ruuasta ja siksi syödä vähemmän, kuin vetää sellaista hirveää pahaapahaaPAHAA -jankutusta, joka joillain lapsilla on tapana. Tykätä ei tarvi, mutta sitä rtykkäämättömyyttään ei myöskään tarvi mainostaa. varsinkaan niin, että oikein agitoidaan muitakin samaan mielipiteeseen (tosi kivaa koulussa ym. missä isompi porukka lapsia).

ja minusta maistaakin pitää. ja jos kuitenkin nälkäänsä syö, vaikkei niin just tykkääkään, niin ansaitsee vähän kehuja (niinkuin tuo toinen lapsi ap:n tarinassa).

"pyhyyden" tekee kunnioitus ruuanlaittajaa kohtaan sekä kunnioitus muita ruokailijoita kohtaan, joilla on oikeus nauttia ruuastaan ilman, että joku sitä vieressä suureen ääneen haukkuu ja kiukkuaa.

toivottavasti ap ei kuitenkaan oleta, että asian laita on tämä koska lapset on miehen eikä omia. ei se aina ole ihan siitä kasvatuksestakaan kiinni, kuinka lapset eri ruuista tykkäävät. tuo mielipiteen ilmaisu sitten on toki eri asia. mutta talossa talon tavalla ja teidän talossa asia taitaa eniten olla miehesi vastuulla, kakkosvastuu sinulla ja vasta sitten matkan päässä sillä ei-paikallaolevalla bioäidillä.

 

[fortunate]

En tekisi ruokaa noin huonosti kasvatetuille kersoille.
Saisi mies itse tehdä tuotoksillensa ruoat.

 

[Meillä]

Vaikken mikään pula-ajan lapsi olekaan, eikä vanhempanikaan olleet, niin mulle on opetettu että ruuasta ollaan kiitollisia. Ei kaikesta tarvi eikä voi pitää, mutta tommonen "pahaa hyi yäk en syö kamalaa hyi" -haukkuminen ei vaan kuulu perus käytöstapoihin.
Ja minä ainakin puhun siitä tarjotusta ruuasta. Voi sit tosiaan olla syömättä tai tehdä tai hakea itselleen mieluisa annos.

Mutta en myöskään kyllä ymmärrä sellaistakaan, jos kerta toisensa jälkeen tehdään sitä samaa ruokaa samalla reseptillä, josta lapset on ilmaissut ettei pidä. Se on sit melkein kiusantekoa jo aikuiselta.

uusiin makuihin tottuminen vaatii useita maistamiskertoja, se on kyllä kantapään kautta tullut opittua niin omalla, lasten kuin miehenkin kohdalla.
Ja jos joku perheenjäsen tykkää jostain, niin sitä on silloin tällöin, vaikka muut eivät siitä pitäisikään. Toisella kertaa on sitten toisen lempparia, mutta kummasti usein ne entiset inhokit ovat ruvenneet myöhemmin maistumaan.
En tiedä onko aloittajan kohdalla kyse kiusanteosta, jos kerran äidin kanssa on sama tilanne. Jonkun pitäisi hoitaa se kasvatushomma, kenenköhän...

 

["vieras"]

En minäkään syö jos ruoka on oikeasti pahaa ja lapsen suusta sen totuuden kuulee. Onko aloittajalla jotain ongelmia oman uskottavuutensa kanssa kun pitää täältä yrittää hakea itsetunnon kasvatusta?

 

[virvatuli]

[QUOTE="kaffe";29038752]on aika eri asia sanoa, ettei pidä jostain ruuasta ja siksi syödä vähemmän, kuin vetää sellaista hirveää pahaapahaaPAHAA -jankutusta, joka joillain lapsilla on tapana. Tykätä ei tarvi, mutta sitä rtykkäämättömyyttään ei myöskään tarvi mainostaa. varsinkaan niin, että oikein agitoidaan muitakin samaan mielipiteeseen (tosi kivaa koulussa ym. missä isompi porukka lapsia).

ja minusta maistaakin pitää. ja jos kuitenkin nälkäänsä syö, vaikkei niin just tykkääkään, niin ansaitsee vähän kehuja (niinkuin tuo toinen lapsi ap:n tarinassa).

"pyhyyden" tekee kunnioitus ruuanlaittajaa kohtaan sekä kunnioitus muita ruokailijoita kohtaan, joilla on oikeus nauttia ruuastaan ilman, että joku sitä vieressä suureen ääneen haukkuu ja kiukkuaa.

toivottavasti ap ei kuitenkaan oleta, että asian laita on tämä koska lapset on miehen eikä omia. ei se aina ole ihan siitä kasvatuksestakaan kiinni, kuinka lapset eri ruuista tykkäävät. tuo mielipiteen ilmaisu sitten on toki eri asia. mutta talossa talon tavalla ja teidän talossa asia taitaa eniten olla miehesi vastuulla, kakkosvastuu sinulla ja vasta sitten matkan päässä sillä ei-paikallaolevalla bioäidillä.[/QUOTE]

Hyvä vastaus! Ja tosiaankin, talossa ruvetaan nyt käyttäytymään talon tavalla. Sitä en tiedä, onko lapsilla äitinsä luona lupa tehdä kiukkunumero pahasta ruoasta, mutta omassa kodissani en sellaisesta pidä. Miehen kanssa juuri asiasta keskusteltiin ja lupasi ottaa ykkösvastuun siitä että meillä jatkossa pitävät tietyt käyttäytymissäännöt. Eikä ole juu todellakaan välttämättä kasvatuksesta kiinni se mikä kenellekin maistuu, mutta käytöstapoihin nyt ainakin aiotaan vaikuttaa.

 

["vieras"]

Otatte ne asumaan teille viikoiksi tai tapaatte vaikka joka viikonloppu, ehkä tottuu..