Toggle sidebar

Että teinpä sitten taas pahaa, pahaa, pahaa ruokaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja virvatuli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Jos ei pidä jostain ruuasta, niin se ruoka siirretään siististi lautasen reunalle ja jätetään syömättä. Ei siitä tarvitse mitään sirkusnumeroa tehdä. Jo 3 v osaa tämän käytöstavan, jos sellainen on lapselle vaivauduttu opettamaan.
 
Joku ihmetteli, eikö saa sanoa, jos jostain ei tykkää.

Meillä saa sanoa, ettei joku ruoka oikein maistu. Saa ottaa pienen annoksen, jos tietää, ettei joku ole lempparia. Mutta sitä en siedä, että koko ajan asiasta valitetaan. Joskus on vähän vaikea tietää, että onko joku ruoka oikeasti pahaa vai ei, kun tuo meidän 8-vuotias saattaa tietää sen faktaksi jo maistamatta. Että kuitenkin on pahaa, yäk. (Joskus sanoo niin, vaikka 2 viikkoa aiemmin sama sapuska olisi maistunut hyvin.)

Meillä voi käydä niin, että jos sitä marmatusta pahasta ruuasta pitää tarpeeksi pitkään, en päästä ruokapöytään ollenkaan tai poistan pöydästä. Kyllä siis saa sanoa, jos jostain ei tykkää, mutta se on aivan eri asia marista siitä 20 kertaa ja osittain vielä jo ennen maistamista.

Ja ei meillä tieten tahtoen kokata sellaista, mistä joku ei tykkää. Aika yksipuoliseksi kuitenkin menisi menu, jos vaan lapsen haluamia ruokia tehtäisiin. Esimerkiksi salaattiin meillä laitetaan tomaattia tytön mielipiteestä huolimatta, ja pakko on hänenkin ottaa aina yksi kirsikkatomaatin puolikas. (Siitä ei ihme kyllä enää tee mitään numeroa, vaan syö mukisematta.)

Tässä on kyse siitä, että kunnioittaako ruokaa ja sen tekijää. En minäkään tykkää karjalanpaistista tai ruskeasta kastikkeesta, mutta syön kuitenkin kun mies niitä kokkaa. Eipä mun lapseni taida oikeasti edes tietää, miltä oikea nälkä tuntuu. Voi tehdä neidille ihan hyvää miettiä asioita omassa huoneessaan ja odottaa maha kurnien seuraavaa ruoka-aikaa.

Eli mun mielestä ap:nkaan ei tarvitsisi sietää tuollaista marmatusta omassa keittiössään. Kasvatusasiat saattavat tietty olla enemmän lasten isän asia, mutta kyllä minä lähettäisin noin käyttäytyvät lapset pois ruokapöydästä, oli omia tai ei. Tuollaisesta menee kaikkien ruokahetki pilalle.
 
[QUOTE="vieras";29038772]En minäkään syö jos ruoka on oikeasti pahaa ja lapsen suusta sen totuuden kuulee. Onko aloittajalla jotain ongelmia oman uskottavuutensa kanssa kun pitää täältä yrittää hakea itsetunnon kasvatusta?[/QUOTE]

Harvinaisen tollo kommentti.

Syödä ei ole pakko, mutta ruokapöydässä istutaan aterian ajan ja sillä piste.

Jos lapset sais päättää, niin ruokana olis sipsejä ja limua. Tai jos ainoa mikä pullapiltille maistuu on einesmakaronilaatikko kaiken muun ollessa lähtökohtaisesti pahaa, niin on korkea aika opettaa sekä pöytätapoja, että oikean ruoan syömistä.

Se on täysin eri asia, jos jokin ruoka- aines on oikeasti pahaa. Itse en muksuna voinut syödä paprikaa. Enkä ruokaa, jonka valmistuksessa oli käytetty paprikaa edes jättämällä paprikat syömättä. Jos yritin itseni siihen pakottaa, niin se ruoka tuli samantien ylös. Mut se on eri asia kuin nirsoilla, et yhyy tää on pahaa miks ei oo hampurilaista ja limua.

Tossa ei edes ole kyse syömisestä, vaan vallankäytöstä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Asiankannattaja:
Harvinaisen tollo kommentti.

Syödä ei ole pakko, mutta ruokapöydässä istutaan aterian ajan ja sillä piste.

Jos lapset sais päättää, niin ruokana olis sipsejä ja limua. Tai jos ainoa mikä pullapiltille maistuu on einesmakaronilaatikko kaiken muun ollessa lähtökohtaisesti pahaa, niin on korkea aika opettaa sekä pöytätapoja, että oikean ruoan syömistä.

Se on täysin eri asia, jos jokin ruoka- aines on oikeasti pahaa. Itse en muksuna voinut syödä paprikaa. Enkä ruokaa, jonka valmistuksessa oli käytetty paprikaa edes jättämällä paprikat syömättä. Jos yritin itseni siihen pakottaa, niin se ruoka tuli samantien ylös. Mut se on eri asia kuin nirsoilla, et yhyy tää on pahaa miks ei oo hampurilaista ja limua.

Tossa ei edes ole kyse syömisestä, vaan vallankäytöstä.
Click to expand...

Samaa mieltä. Jos joku oikeasti oksentaa ruokansa pihalle, niin olisihan sitä vaikea pakottaa syömään. Itsellänikin lapsena ja nuorena monista ruuista tuli huono olo. En itse tajunnut, että minulla on allergioita, ja sen takia esimerkiksi makkarasta tuli oksetus. Jos en oksentanut, niin huono olo tuli kuitenkin.

Oman lapseni kohdalla, kuten tuossa äsken kuvasin, tuntuisi olevan kyse ihan nirsoilusta ja tuollaisesta ikään kuuluvasta asenteesta. Moni muukin asia on nykyään lähötkohtaisesti mälsää ja surkeaa. Kumma kyllä, tuo sama lapsi oli pienempänä todella "hyvä" syömään. Ruokaa söi aina reippaasti ja maisteli rohkeasti kaikkea. Luulisin tosiaan, että meidän perheessä alkaa jokin esimurkkuikä kolkutella, sen verran koetellaan aikuisten auktoriteettia sun muuta. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että mä olen koittanut tässä ruoka-asiassa ottaa sen hyödyn irti, että toisinaan kun lapsi saa itse päättää ruuan, niin sitten hän on mukana kokkaamassa. Osaa sitten joku päivä kokata sen nakkikeiton ihan itse eikä hae valmisversiota kaupasta. Ja onhan sekin tärkeää, että jokainen perheessä saa joskus ehdottaa ruokaa.

Olen lapselle sanonut, että ei minustakaan aina ruoka ole hyvää. Käyn lounaalla työpäivinä yliopiston ruokalassa, ja onhan se aivan laitosruokaa. Toisinaan voi sanoa jopa, että pahaa. Silloin ajattelen vain siirtäväni sapuskaa mahaan sen enempää ajattelematta. Silloin voi valittaa, jos jokin ruoka on vaikkapa pohjaan palanutta, aivan ylisuolaista jne. Siis jotenkin epäonnistunutta. Ei meillä kotonakaan pohjaan palanutta soppaa pakotettaisi syömään. Jos saisin valita ja lompakko kestäisi, menisin tietty joka päivä jonnekin hienoon lounaspaikkaan nautiskelemaan.

Tulipa pitkä teksti taas, mutta jotenkin on meidän perheessä pinnalla tämä aihe. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rosabella:
Miksi ruokaa ei saisi sanoa pahaksi? Mikä siitä ruoasta tekee niin pyhää että kaikesta pitää tykätä ja kaikkea pitäisi syödä?

Itse olen todella nirso ruoan suhteen ja kyllä minusta jotkut ruoat tai ainesosat maistuvat pahalle (voin jopa oksentaa jos vahingossa maistan jotain todella pahaa).

Lapseni kommentoi joskus jotain ruokaa sanomalla sitä pahaksi ja minusta se on ok. Toki käytöstavat pitää olla ettei mene kyläpaikassa kailottamaan ruokaa pahaksi mutta kotona ruoan pahaksi sanominen ei minusta ole paha asia.

Tottakai se harmittaa jos lapsi ei pidä ruoasta jotain teen. Viime viikolla kokeilin uutta reseptiä, oli aika isotöinen ja kallis ruoka jonka eteen näin paljon vaivaa, minusta se oli todella hyvää mutta lapsi ei suostunut toista lusikallista syömään kun oli niin pahaa. Kyllä minä mielessäni ajattelin että voi itku, tulipas paha mieli. Mutta hyväksyin pojan mielipiteen ja lämmitin hänelle toista ruokaa.
Click to expand...

Teillä kasvatetaan lapsesta moukka :) Käytöstavat kunniaan!
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
Mulle ois tosi tärkeää, että lapset viihtyvät jos noin harvoin ovat. Tekisin ilman muuta heidän lemppariruokiaan. Miksei? Te saatte niin paljon syödä vaikba mitä ikinä haluatte, äiti kantaa niin ison osan lasten hoidosta. Nauttikaa siitä omasta ajasta ja eläkää noin pienet ajat lasten ehdoilla.
 
Perimmäinen kysymys lienee se, että oliko ruoka oikeasti epäonnistunutta? Vai onko kyse vain siitä, ettei lapsi pidä jostain ruoasta?

Kyllä minulla, vaikka hyvä kotikokki olenkin, joskus ruoka epäonnistuu ja tiedän sen kyllä itsekin. Siitä ruoasta saa kyllä sanoa, että tämä ei ole hyvää.
 
Meilläkään ei moitita ruokaa pahaksi, saati päästetä suusta rumempia ilmauksia. Mutta on ok sanoa, että "tämä ei oikein ole mieleistä." Asia tulee selväksi, mutta muiden ruokahalu ei mene pilalle yököttelyistä.

Minä olen onkinut lapselle perunoita kalakeitosta, kun tämä ei pitänyt kalasta. Hänen ei tarvinnut syödä kalanpaloja, mutta perunoiden ja liemen avulla maku tuli tutuksi ja nyt keitto kelpaa. Ja jos olen kokannut jotain uutta, olen varannut jääkaappiin esimerkiksi annoksen eilistä ruokaa lasta varten. Lapsi saa ensin maistaa uutta ruokaa, enkä puhu vara-annoksesta mitään, mutta jos näyttää, että itkun kanssa syödään tai jäädään tyhjin vatsoin, lämmitän toisen ruoan mikrossa.

Jos on tarjolla jotain tavallista ja tuttua ruokaa, on turha tulla inisemään, ettei kelpaa ja pitäisi saada jotain muuta tilalle. Silloin tilanne on "ota tai jätä", eli ei ole pakko syödä, mutta ruokaa saa seuraavan kerran vasta seuraavalla aterialla.
 
[QUOTE="vieras";29039880]Perimmäinen kysymys lienee se, että oliko ruoka oikeasti epäonnistunutta? Vai onko kyse vain siitä, ettei lapsi pidä jostain ruoasta?

Kyllä minulla, vaikka hyvä kotikokki olenkin, joskus ruoka epäonnistuu ja tiedän sen kyllä itsekin. Siitä ruoasta saa kyllä sanoa, että tämä ei ole hyvää.[/QUOTE]

Eikö aloituksessa sanottu, että ruoka oli hyvää kun sitä maistettiin.
En usko että oli kys pilalle mennyt ruoka - ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja virvatuli:
Joopa. Eilen maisteltiin miehen kanssa tekemääni jauhelihakiusausta ja todettiin se todella herkuksi. Tänään sitten tarjottiin samaa ruokaa miehen lapsille ja hirveä huuto oli pojalla pöydässä, kuinka on pahaa, pahaa, pahaa. Poika maistoi ja jätti kokonaan syömättä. Tyttö söi lautasen tyhjäksi ja muisti mainostaa, että syö vaikka on pahaa. Eikä ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu ja välillä muulloinkin, eikä meinaa kelvata mikään muu kuin makaronilaatikko, jauhelihakeitto ja nakkikeitto. Kiva olisi joskus tarjota jotain muutakin, mutta sitten saat varautua tuohon pahaa, pahaa, pahaa -huutoon. En voi sille mitään, mutta minua ärsyttää ihan suunnattomasti se, että ruoasta ylipäätään sanotaan että se on pahaa. Itse ainakin olen pienestä pitäen opetettu siten, että ruokaa ei sanota koskaan pahaksi, vaan voi sanoa ettei tykkää ruoasta. Ja siten kyllä kasvattaisin omankin lapseni. Lasten äidiltä ollaan kysytty mistä ruoista lapset kotona tykkäävät, ja tuo samainen kolmen ruoan lista ollaan sieltäkin saatu, joten ei tässä kai muu auta kuin vain pitäytyä tietyssä kaavassa. Eniten kyllä ärsyttää tuo kun ruokaa haukutaan pahaksi. Onko teidän muiden mielestä ok, jos lapsi sanoo että ruoka on pahaa?
Click to expand...

Miksi näissä uusioperheissä ei voisi joskus kuunnella sitä lasta...? Ehkä tuo syöminen on heidän tapa osoittaa, että eivät hyväksy tilannetta. Ei se vanhempien ero ole helppoa lapsillekaan... Ja, jos kyse on vain ruokailusta niin miksi ei voi sitten tarjota sitä lapsen "herkku"ruokaa, koska ovat lopulta niin vähän aikaa sinun ruokittavina. Ajattele sinä ap myös sitä lasta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja pojo:
Meilläkään ei moitita ruokaa pahaksi, saati päästetä suusta rumempia ilmauksia. Mutta on ok sanoa, että "tämä ei oikein ole mieleistä." Asia tulee selväksi, mutta muiden ruokahalu ei mene pilalle yököttelyistä.

Minä olen onkinut lapselle perunoita kalakeitosta, kun tämä ei pitänyt kalasta. Hänen ei tarvinnut syödä kalanpaloja, mutta perunoiden ja liemen avulla maku tuli tutuksi ja nyt keitto kelpaa. Ja jos olen kokannut jotain uutta, olen varannut jääkaappiin esimerkiksi annoksen eilistä ruokaa lasta varten. Lapsi saa ensin maistaa uutta ruokaa, enkä puhu vara-annoksesta mitään, mutta jos näyttää, että itkun kanssa syödään tai jäädään tyhjin vatsoin, lämmitän toisen ruoan mikrossa.

Jos on tarjolla jotain tavallista ja tuttua ruokaa, on turha tulla inisemään, ettei kelpaa ja pitäisi saada jotain muuta tilalle. Silloin tilanne on "ota tai jätä", eli ei ole pakko syödä, mutta ruokaa saa seuraavan kerran vasta seuraavalla aterialla.
Click to expand...

Onko niille lapsille ihan pakko tunkea jotain kalakeittoa??? Ihanko siksi, kun vanhemmat itse tykkäävät jostain. Toivottavasti teille, jotka pakko syöttävät lapsiaan, joku tunkis suuhun jotain sellaista mitä ette itse tykkäisi syödä. Ruokailutilanteen lapsella ei todella pidä olla "itkun kanssa syömistä"
 
[QUOTE="Mä vain";29040927]Onko niille lapsille ihan pakko tunkea jotain kalakeittoa??? Ihanko siksi, kun vanhemmat itse tykkäävät jostain. Toivottavasti teille, jotka pakko syöttävät lapsiaan, joku tunkis suuhun jotain sellaista mitä ette itse tykkäisi syödä. Ruokailutilanteen lapsella ei todella pidä olla "itkun kanssa syömistä"[/QUOTE]

Kuka tässä on pakkosyöttänyt jotakuta? Muksu oli ihan tyytyväinen saamiinsa perunoihin ja voinokareeseen. En itsekään syö mitä tahansa, eikä lapsenkaan tarvitse.
 
[QUOTE="Mä vain";29040915] Ehkä tuo syöminen on heidän tapa osoittaa, että eivät hyväksy tilannetta. Ei se vanhempien ero ole helppoa lapsillekaan... Ja, jos kyse on vain ruokailusta niin miksi ei voi sitten tarjota sitä lapsen "herkku"ruokaa, koska ovat lopulta niin vähän aikaa sinun ruokittavina. Ajattele sinä ap myös sitä lasta...[/QUOTE]

Niin tilanteeseen reagointiahan se varmaan onkin. Ei ole tietoa miten muuten sujuu näiden lasten kanssa. Voihan tilanne olla uusi lapsille. Ei käytöstapojen oppimisesta kuitenkaan haittaa ole.

Käytöstapoja oikeastaan vaaditaan, ei pyydetä.

(ap kai tuossa totesikin että pitäisi jatkossa sitten antaa vaan niitä kolmea ruokaa, tms.)
 
[QUOTE="Vieras";29038949]Mulle ois tosi tärkeää, että lapset viihtyvät jos noin harvoin ovat. Tekisin ilman muuta heidän lemppariruokiaan. Miksei? Te saatte niin paljon syödä vaikba mitä ikinä haluatte, äiti kantaa niin ison osan lasten hoidosta. Nauttikaa siitä omasta ajasta ja eläkää noin pienet ajat lasten ehdoilla.[/QUOTE]

Joo ne lasten vierailut onkin sitten oikein herkkua kun mennään heidän ehdoillaan. Ja lasten äitikin saadessaan lapset takaisin joutuu nauttimaan siitä kun lapset ovat unohtaneet kaikki käytöstavat ja hyppivät seinille koska ovat saaneet päättää etteivät halua nukkua ja syövät pelkkää karkkia.

Voi luoja mitä vatipäitä nää jotkut kommentoijat on.
 
[QUOTE="Mä vain";29040984]Sun kirjoitustyylisi kielii jo sen, että et ole ihan sinut lapsipuolesi kanssa.[/QUOTE]

Hei, mä en ole ap :)

Mulla on kaksi kappaletta ihan omia biologisia lapsia. Arki lasten kassa sujuu, kun joustetaan ja annetaan lastenkin joskus päättää, mitä syödään, mutta joka päivä ei voi olla herkkuruokaa tarjolla. Minäkin teen ja syön joskus janssoninkiusausta, josta en kovin välittäisi, mutta mies ja kuopus tykkäävät. Ja välillä mies joutuu syömään kasvissosekeittoa, joka on meidän muiden mielestä hyvää. Mutta ei kaikkea ruokailua voi järkätä muutaman herkkuruoan ympärille, siinähän jää monta uutta herkkua kokematta, jos aina on samaa.
 
[QUOTE="Mä vain";29040915]Ja, jos kyse on vain ruokailusta niin miksi ei voi sitten tarjota sitä lapsen "herkku"ruokaa, koska ovat lopulta niin vähän aikaa sinun ruokittavina. Ajattele sinä ap myös sitä lasta...[/QUOTE]

Jos tekee aina vaan niitä herkkuruokia, eihän lapset koskaan opikaan syömään muuta. Opettamalla lapsen nirsoksi, tekee vain karhunpalveluksen tälle, ja lapsi jää myös tapakasvatusta vaille. Sitä paitsi jos muu perhe haluaa syödä monipuolisesti, on aika tylsää vaatia heitä syömään aina nakkikeittoa ja lasagnea, koska yksi ei syö eikä aio opetellakaan syömään mitään muuta. Todennäköisesti ne uudetkin ruuat alkaa maistua, kun niitä joka kerta vähän ottaa, ja jos joku inhottaa, laitetaan ruoka lautasen sivuun ilman meteliä.
 
Ajattelisin, että se on annettu mikä on tarjottu, enkä ihka varmasti tekisi vaan lasten lempiruokia. Saisivat olla syömättä, jos tavalliset hyvät kotiruuat ei kelpaisi.
 
tein eilen bataattiranskalaisia, esikoinen ei suostunut maistamaan & nuorempi sylki suusta.
jopa mieskin, joka normaalisti kyllä syö vihanneksia ilmoitti, että olisi ennemmin ottanut perinteiset ranskanperunat.

no.. aina ei voi voittaa :D onneksi itsetekemäni hampurilaiskastike oli sentään menestys!
 
[QUOTE="vieras";29038637]Jos se on pahaa niin se on pahaa ja se pitää sanoa, eihän tuossa ole mitään järkeä että pitää syödä vaikka on pahaa ruokaa. Katsoppa vaikka tv:stä kokkiohjelmia joskus, kuaan ei pidä pahasta ruuasta ja pääkokki ei hyväksy jos se on pahaa. Opettele tekemään parempaa ruokaa niin ei tule kuittailuja.[/QUOTE]

Höpö, höpö. Kuittailuja tulee kuitenkin! Lapset yrittää äitipuolta saada tossun alle. Kokit ja ravintolat on asia erikseen.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa