V
"vieras"
Vieras
Tai oikeammin mieheni haluaa erota MIELUMMIN kuin että suostuisi minun pyyntööni saada joskus omaa aikaa.
Hänellä on useimmiten 3-5 tuntia päivässä sitä omaa aikaa, jolloin hän harrastaa, näkee kavereita tai nukkuu.
Meillä on kaksi pientä lasta ja kun nyt neljä kk on heräillyt pienintä syöttämään, haluaisin minäkin omaa aikaa = nukkua!! Päiväunia, koska en saa siis öisin nukkua.
Mutta mieheni on sitä mieltä,että yritän hallita häntä eikä hän omien sanojen mukaan suostu alistumaan minulle enkä ole hänen pomonsa.
Onko mussa joku vika? Siis jos haluaisin nukkua että jaksan olla lasteni kanssa 24/7 koska ilmeiseti minulla ei oikeutta ole mihinkään mennäkään.
Alan olla jo aika väsynyt, siis fyysisesti. Ja tietysti henkisestikin.
Mieheni myös sanoi ettei hänellä ole vastuuta lapsista, kun muistutin että yhteisiä ovat. Itse kuulemma kotiäitiyden valitessani olen valinnut myös univelat ja kotonaolemisen.
Sanoin, että erotaanko sitten niin mies sostui siihen. Ja sanoi ettei halua lapsia sitten tavata. Kysyin oliko varma, valmis vaikka kirjallisesti niin sopimaan. Kuulemma on..
Ihan sama, eniten harmittaa tietysti lasten puolesta, isompi ainakin jumaloi isäänsä. Mutta tälläinen jatkuva riitely lastenkin kuullen ei ole hyväksi. Mies haukkuu ja kiroilee, vaikka siitäkin on sata kertaa sovittu ettei lasten kuullen kiroilla. Nyt isompi sanoi mulle tänään, että "Äiti, kusipää" Että hienoa vaan..
En mä tiedä mitä teen, tuntuu että kaikki on vaan omaa syytä ja itsehän olen tätä perhettä halunnu. Kai se on sitte kestettävä..
Hänellä on useimmiten 3-5 tuntia päivässä sitä omaa aikaa, jolloin hän harrastaa, näkee kavereita tai nukkuu.
Meillä on kaksi pientä lasta ja kun nyt neljä kk on heräillyt pienintä syöttämään, haluaisin minäkin omaa aikaa = nukkua!! Päiväunia, koska en saa siis öisin nukkua.
Mutta mieheni on sitä mieltä,että yritän hallita häntä eikä hän omien sanojen mukaan suostu alistumaan minulle enkä ole hänen pomonsa.
Onko mussa joku vika? Siis jos haluaisin nukkua että jaksan olla lasteni kanssa 24/7 koska ilmeiseti minulla ei oikeutta ole mihinkään mennäkään.
Alan olla jo aika väsynyt, siis fyysisesti. Ja tietysti henkisestikin.
Mieheni myös sanoi ettei hänellä ole vastuuta lapsista, kun muistutin että yhteisiä ovat. Itse kuulemma kotiäitiyden valitessani olen valinnut myös univelat ja kotonaolemisen.
Sanoin, että erotaanko sitten niin mies sostui siihen. Ja sanoi ettei halua lapsia sitten tavata. Kysyin oliko varma, valmis vaikka kirjallisesti niin sopimaan. Kuulemma on..
Ihan sama, eniten harmittaa tietysti lasten puolesta, isompi ainakin jumaloi isäänsä. Mutta tälläinen jatkuva riitely lastenkin kuullen ei ole hyväksi. Mies haukkuu ja kiroilee, vaikka siitäkin on sata kertaa sovittu ettei lasten kuullen kiroilla. Nyt isompi sanoi mulle tänään, että "Äiti, kusipää" Että hienoa vaan..
En mä tiedä mitä teen, tuntuu että kaikki on vaan omaa syytä ja itsehän olen tätä perhettä halunnu. Kai se on sitte kestettävä..