Saako Lapselle Huutaa?

["rebe"]

Mikä katsotaan huutamiseksi?

 

[hmmmm]

On ihan hyväksi, että lapsi näkee erilaisia tunteita. Joskus vanhempi suuttuu niin paljon että äänikin korottuu. Se on haitaksi, jos asiat hoidetaan koko ajan huutamalla toki. Mutta pidän myös haitallisena jos vanhemmat näyttävät harminskin "ohhoh voi kuinka äitiä harmittaa", se ei kuitenkaan ole sitä miten maailmassa elellään joten koen ihan normaaliksi, että joskus ärähtääkin kunhan se on JOSKUS eikä aina.

 

["Miuku"]

Aikamoinen ziisus pitää olla jos ei lapsille ikinä huuda. Mun mielestä pahempaa on se ettei välitetä lapsesta vaan ollaan kokoajan jossain virtuaalitodellisuudessa kännykän,kameran ja ipadin kanssa... Enemmän se aiheuttaa tunneperäisiä ongelmia ja pahaa oloa.

 

[Ultramariini]

Eihän se rakentavin ja suotavin tapa ole, vaikka toisinaan saattaa tehotakin.
Mutta liiallaisesti toistettuna menettää sekin tehonsa.

Huudan silti. Viimeksi tänään. :ashamed:

Joskin sillä äänen volyymillä ei ole siinä mielestäni ehkä kuitenkaan se olennaisin merkitys, vaan sillä, mitä sieltä suustaan päästää. Hiljaisella äänelläkin voi sivaltaa jos valuttaa suustaan ivallista myrkkyä.

Jos huutaminen on henkistä väkivaltaa, voi sitä olla yhtälailla se, ettei sano mitään.
Joskus hiljaisuus voi kaikua ahdistavampana kuin karjuminen.

 

[todellakin]

saa, toki täytyy pyytää jälkikäteen anteeksi, ja selittää miksi käpy paloi, enemmin huuto kuin lyöminen, tukistelu, tai muu väkivalta!

 

[misStar]

[QUOTE="vieras.";29215032]Saa lapsille huutaa ja ilmaista myös negatiivisia tunteita. Se ei todellakaan ole mitään henkistä väkivaltaa, eikä lapsi mene siitä miksikään, jos on perusturvallisuudentunne kunnossa. Kamalinta mitä aikuinen voi tehdä on tunteiden peittäminen ja kylmän tyynenä pysyminen, vaikka pinnan alla kiehuu. Lapsi vaistoo aikuisen oikeat tunteet ja hämmentyy, tuntee itsenä petetyksi ja turvattomaksi, kun aikuinen on epärehellinen tunneilmaisussaan.[/QUOTE]

Tätä mieltä mäkin olen.

Ja musta kuulostaa oudolta, että täällä melkein kaikki sanoo, ettei koskaan huuda lapsilleen. Mä en tiedä yhtään äitiä kuka ei koskaan huutaisi..
Mä huudan melkein koko ajan No ei vaan, mutta on meidänkin talosta tänään kajahtanut moneen otteeseen "NYT RIITTÄÄ!!! LOPETA SE SISKON RETUUTTAMINEN!!"

Ja mun mielestä huutamisessa ja raivoamisessa on iso ero. Raivota voi vaikka kuiskatenkin. Ja se on pelottavaa lapselle.

 

[Lispetti]

Tätä mieltä mäkin olen.

Ja musta kuulostaa oudolta, että täällä melkein kaikki sanoo, ettei koskaan huuda lapsilleen. Mä en tiedä yhtään äitiä kuka ei koskaan huutaisi..
Mä huudan melkein koko ajan No ei vaan, mutta on meidänkin talosta tänään kajahtanut moneen otteeseen "NYT RIITTÄÄ!!! LOPETA SE SISKON RETUUTTAMINEN!!"

Ja mun mielestä huutamisessa ja raivoamisessa on iso ero. Raivota voi vaikka kuiskatenkin. Ja se on pelottavaa lapselle.

Aapeen olisi pitänyt spesifioida huutaminen.:attn:

 

["..."]

Tätä mieltä mäkin olen.

Ja musta kuulostaa oudolta, että täällä melkein kaikki sanoo, ettei koskaan huuda lapsilleen. Mä en tiedä yhtään äitiä kuka ei koskaan huutaisi..
Mä huudan melkein koko ajan No ei vaan, mutta on meidänkin talosta tänään kajahtanut moneen otteeseen "NYT RIITTÄÄ!!! LOPETA SE SISKON RETUUTTAMINEN!!"

Ja mun mielestä huutamisessa ja raivoamisessa on iso ero. Raivota voi vaikka kuiskatenkin. Ja se on pelottavaa lapselle.

No ihan just näin. Ja omasta kokemuksestani, kyllä kaikkein pelottavilta on se, kun ei puhuta/reagoida mitään/mitenkään! Mutta kaikki tietää ja vaistoaa...ja pelkää siinä sitten turhiakin asioita. Ja mikä pahinta, näistä ei ikinä keskustella, ei selitetä, ei pyydetä anteeksi - koska mitään ei ole sanottu. Joten, näyttäkää ne tunteet, olkaa rehellisiä ja pyytäkää anteeksi.

 

["..."]

No saa! Jos mä sanon sen sata kertaa jääräpäiselle koululaiselle, että ei saa kiusata pikkusiskoaan ja ei mene perille niin kyllä mä sillon korotan ääntäni ja huudan, että nyt lopetat... oon sen oppinu, että meillä ainakin tuntuu, että ei vanhempaa oteta tosissaan jos yrittää nätisti sanoa, lapsi saattaa vaan nauraa ja jatkaa kiusantekoa, vasta kun korottaa äänen ja isosti komentaa niin sitten totellaan...

 

[Lispetti]

Tätä mieltä mäkin olen.

Ja musta kuulostaa oudolta, että täällä melkein kaikki sanoo, ettei koskaan huuda lapsilleen. Mä en tiedä yhtään äitiä kuka ei koskaan huutaisi..
Mä huudan melkein koko ajan No ei vaan, mutta on meidänkin talosta tänään kajahtanut moneen otteeseen "NYT RIITTÄÄ!!! LOPETA SE SISKON RETUUTTAMINEN!!"

Ja mun mielestä huutamisessa ja raivoamisessa on iso ero. Raivota voi vaikka kuiskatenkin. Ja se on pelottavaa lapselle.

Tuosta jatkuvasta huutamisesta...

Ei tarvitse koko aikaa huutaa, eikä kannata.

Huutamallahan lapsi saattaa asettaa itsensä uhrin asemaan, koska kokee huutamisen olevan väärin. Se itse huutamisen syy saattaa muuttua
herkästi epärelevantiksi.

Mulla on ihan omakohtaista kokemusta tästä:
Nuorin uhmis saa teoillaan aikaan välillä melkoista hampaiden kiristelyä. Jos pidän pintani, enkä alennu samalle tasolle, niin kuluu hetki, ja
hän tulee pyytämään anteeksi huonoa käytöstään, tai tekoaan. Jos taas ratkean riitelemään ja huutelemaan asiasta, se itse asia ei
välttämättä selviä lainkaan, koska lapsi mm. loukkaantuu kun hänelle huudetaan.

Asiat voi, ja kannattaa selvittää ihan rauhallisesti keskustelemalla.
Jos huutaa sillä tavoin, että se on ihan tapa, niin lapsi oppii että asiat selvitellään huutamalla. Ei varmaan ihan paras keino, tolleen jatkoakin ajatellen.

Voi kai sitä huutaa niinkin ettei kohdista huutoaan lapseen jonkin tapahtuneen varjolla. Eikö sekin ole riittävää tunteiden ilmaisua, jos yleensä kokee, että on pakko huutaa.