V
Vinksis
Vieras
6kk neuvolassa oli kasvanut 0,2 cm, 7 kk 0,4 ja nyt 8 kk vain 0,2 cm. Tilannetta nyt seurataan eli käydään kerran kuussa päänmittauksessa neuvolassa.
Asia kuitenkin painaa mieltäni kokoajan ja varsinkin näin iltaisin. En meinaa saada unta ja itken vain vauvan mentyä nukkumaan ja sitten tietysti olen aivan väsynyt mikä herkistää mieltä vielä enemmän. Neuvolasta eivät tietenkään sano mitään mistä voisi johtua vaan kierrrellen, että siihen nyt voi olla monia syitä. Tämä nyt ei sinakaan rauhoita minun mieltäni yhtään. Jotenkin suren jo etukäteen sitä jos vauvallamme on sairaus ettei hän elä edes lapsuutta loppuun tai niin paha kehitysvamma ettei ikinä opi puhumaan tai kävelemään. Mietin miten selviydyn tällaisten asioiden kanssa js pahalta tuntuu. Vielä kun tuntuu ettei ole ketään kenen kanssa asiasta keskustella kun kaikki vain sanovat, että voihan se olla vaikka vain mittausvirhe ja vaihtavat puheenaihetta. Itsekin lohduttauduin ensin mittausvirheellä mutta kolmea virhettä ei peräjälkeen voi olla. Mietin vain olenko raskausaikana jotenkin vahingoittanut vauvaa esim. Syömällä jotain sopimatonta ja miten jaksan vuodesta toiseen jos vauvan kehitys jää tuolle tasolle millä se on nyt tai hän menehtyy hyvin pienenä sairaudesta johtuen.
En edes tiedä miksi kirjoitin, kai halusin vain purkaa mieltä johonkin jos joku osaisi lohduttaa. Monet sanovat, että nauti vauva ajasta äläkä murehdi tulevaa mutta minä en osaa jättää tätä surua taka-alalle.
Asia kuitenkin painaa mieltäni kokoajan ja varsinkin näin iltaisin. En meinaa saada unta ja itken vain vauvan mentyä nukkumaan ja sitten tietysti olen aivan väsynyt mikä herkistää mieltä vielä enemmän. Neuvolasta eivät tietenkään sano mitään mistä voisi johtua vaan kierrrellen, että siihen nyt voi olla monia syitä. Tämä nyt ei sinakaan rauhoita minun mieltäni yhtään. Jotenkin suren jo etukäteen sitä jos vauvallamme on sairaus ettei hän elä edes lapsuutta loppuun tai niin paha kehitysvamma ettei ikinä opi puhumaan tai kävelemään. Mietin miten selviydyn tällaisten asioiden kanssa js pahalta tuntuu. Vielä kun tuntuu ettei ole ketään kenen kanssa asiasta keskustella kun kaikki vain sanovat, että voihan se olla vaikka vain mittausvirhe ja vaihtavat puheenaihetta. Itsekin lohduttauduin ensin mittausvirheellä mutta kolmea virhettä ei peräjälkeen voi olla. Mietin vain olenko raskausaikana jotenkin vahingoittanut vauvaa esim. Syömällä jotain sopimatonta ja miten jaksan vuodesta toiseen jos vauvan kehitys jää tuolle tasolle millä se on nyt tai hän menehtyy hyvin pienenä sairaudesta johtuen.
En edes tiedä miksi kirjoitin, kai halusin vain purkaa mieltä johonkin jos joku osaisi lohduttaa. Monet sanovat, että nauti vauva ajasta äläkä murehdi tulevaa mutta minä en osaa jättää tätä surua taka-alalle.