Jos haluat onnellisen perheen, valitse ei-niin-suosittu-mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Onnellinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kommenttien perusteella päästään konkluusioon, että kaikki miehet pettää. Rumat miehet erityisesti, mutta myös ne komeat. Eli näiden tietojen valossa, eikö ole järkevämpää ottaa itseä viehättävä puoliso, josta on sitten enemmän iloa itselle, vaikka sitä joutuisikin välillä jakamaan.

:D ei kaikki petä, mutta on huono keino estää pettämistä, että ottaa kumppanin johon tyytyy, kun pitäisi ottaa juuri se kaikista ihanin. Ei kukaan halua olla toiselle se ei-suosittu tai vähemmän komea.
 
No jaa, itse en ainakaan voisi elää ihmisen kanssa, joka ei aidosti sytytä.
Minusta ei olisi ns. järkiliittoon (ellei olisi taloudellisesti jostain syystä ihan pakko, mutta siinä tapauksessa joku niin äveriäs, että voisi pitää hauskaa ruohonleikkaajapojujen kanssa).

Mutta kyllähän tuossa varmasti vinha perä on, vaikkakaan en itse usko, että itseluottamus on kovinkaan paljon sidoksissa ulkonäköön ts. rumempi ja kaikinpuolin vaatimattomampi olisi automaattisesti huonommalla itsetunnolla ja -luottamuksella varusteltu, kuin komea kanssaveljensä.
Esimerkiksi jääkiekkoilijat ovat hyvä esimerkki suosituista miehistä, jotka ovat kuitenkin epävarmuudessaan luokkaa 15-vuotias teinityttö ja tämähän sitten näkyy kaikenlaisena nolona tolloiluna ja pönkityksenä.

Mä liikun lähinnä sellaisten miesten kanssa, joiden kanssa ei koskaan voisi tosissaan sitoutua. Kuulemma joku sitoutumiskammon ilmentymä toi, diagnosoi yksi terapeutti joskus. :D
 
On niitä muunkinlaisia miehiä kuin hiljaisia vässyköitä ja jotain supersuosittuja huomionhakijoita.

Kannattaa valita sellainen ihminen, jota oikeasti rakastaa.

Ja ap:lle huomauttaisin vielä, että riippuu siitäkin, miksi se mies on vähemmän suosittu. Joskus se voi johtua siitäkin, että tyyppi on ihmisenä tosi mahdoton ja hankala. Joskus tietysti siitäkin, että hän on vaan niin erilainen persoona - jolloin hyvässä lykyssä hän on sopiva juuri sinulle, jos satut olemaan samanlainen. Ja usein ihminen voi olla toisessa porukassa tosi suosittu, toisesa epäsuosittu. Tai vaihtelee elämäntilanteen mukaan.
 
Mun mies komeudestaan ja söpöydestään huolimatta on mitä nöyrin. Ei ole noussut päähän mikään, mutta tietysti iloinen ja ylpeä saavutuksistaan saa ja pitää olla. Juurikin mitä paremman näköinen, sitä paremmat geenit yleensä myös persoonallisuuden kannalta.
 
Muhun on aina vedonneet joko jurottajat tai sitten muuten vain hiljaisemmat ja syrjäänvetäytyvämmät. Ehkä vähän jotenkin valtavirrasta poikkeavat tyypit, eivät tavalliset naapurinpojatkaan kyllä...

Jospa se on niin, että tiedostamattaan sitä etsii isänsä kaltaista miestä, ja siinä suhteessa tuo sopii.
 
Ajatella. Noh, minä ajattelin (seuraavankin) valita miehen sen perusteella keneen rakastun. Pikkasen katon ettei oo kuiteskaan juoppo/narkomaani/pers.härö...
 
Muhun on aina vedonneet joko jurottajat tai sitten muuten vain hiljaisemmat ja syrjäänvetäytyvämmät. Ehkä vähän jotenkin valtavirrasta poikkeavat tyypit, eivät tavalliset naapurinpojatkaan kyllä...

Jospa se on niin, että tiedostamattaan sitä etsii isänsä kaltaista miestä, ja siinä suhteessa tuo sopii.

Ei kyllä pidä paikkaansa. Minä en ole koskaan pitänyt tummista, lyhyistä, naisia alistavista ja haukkuvista, vieraissa käyvistä, väkivaltaisista ja viinaan menevistä miehistä, jollainen isäni oli. Valitsin paremmin.
 
[QUOTE="just";29408500]Faktahan on se että teistä useimmat joutuu tai on jo joutunut tyytymään siihen mitä saa, joten huolet niistä alfauroksista on ihan turhia.[/QUOTE]

Näin
 
Jos haluat olla onnellinen, tee itse itsestäs onnellinen. Sen jälkeen valitse itselles semmonen kumppani josta oikeesti tykkäät ja jota rakastat ja jonka huonot puolet olet valmis sietämään.
 
[QUOTE="just";29408500]Faktahan on se että teistä useimmat joutuu tai on jo joutunut tyytymään siihen mitä saa, joten huolet niistä alfauroksista on ihan turhia.[/QUOTE]

Onneksi minä sain valita haluamani yksilön.
 
Valitsin hiljaisen mutta ulkonäkö on ihan ok. On tuo kehuja saanut muiltakin.
En jaksaisi mitään jatkuvasti ääntä pitävää puolisoa. Tai itsekästä jääkiekkoilijaa. Epäitsekkyys ja hiljaisuus ja äly ja ok ulkonäkö.
 
En jaksa ottaa tähän hulvattomaan ketjuun muuten kantaa, mutta pitääkö miehen olla kunnon rintaansa röhistelevä pelle että sitä kehtaa näytellä ystäville ja sukulaisille?! Mua hävettäisi kuvailemasi ehkä kaikista eniten. Järkyttävä ajatustapa jotenkin. Ja miksi miehen pitäisi olla sellainen yleisesti komeana pidetty, että on hyvä itsetunto?

Olen todella ylpeä miehestäni ja suurimmat syyt on se, että hänellä on hyvä itsetunto, siisti niin käytännössä kuin ulkoisestikin, käyttäytyy hyvin, arvostaa minua ja lapsia sekä kaikin puolin hieno työteliäs ja ahkera ihminen. En ole ajatellutkaan, että jostain Becham-ulkonäöstä voisi olla ylpeä. Voi mikä saavutus hei, ihan ylpeäksi vetää. :laugh: Olen ajatellut, että ulkonäkö on puhtaasti se asia, mitä MINÄ eli puoliso katselen hyvällä ja kiinnostunut siitä, en näyttelyasia josta pitäisi jotain ylpeyttä tuntea. Enkä nyt varsinkaan sillä ajatuksella ajattele miehen ulkonäköä, pettääkö se helpommin vai ei. :O Siinä on ehkä jotain perää, että siitä luokan pellestä tosiaan useammin varmasti tuleekin pelle, mutta aika karkea yleistys tuokin ja ehkä joku tosiaan tykkää näistäkin, ei siinä mitään. Hienoja lapsellisia ajattelutapoja teille.


Oikeesti mitä vittua, minkä ikäsiä te olette?! :laugh:
 
Noniin, en ajatellutkaan, että kaikki tätä nielisivät noin vain. Itselläni vain on kokemusta siitä, että tuntemani sinkkunaisille ei meinaa kelvata kukaan vaan miehen pitäisi olla vähintäänkin joku beckham ulkonäöllisesti ennen kuin kelpaa. Vaikka itse naisetkaan eivät olisi nyt mitenkään niin hemaisevia. Lähipiirissäni on myös monta eronnutta pariskuntaa ja usein (ei tietenkään aina) on juostu liikaa ulkonäön tai mammonan perässä. Myös moni nainen on aivan uupunut, kun itsekeskeiselle komealle miehelle onkin kaverit/työnteko tärkeämpää kuin perhe. Niin onhan se rikas mies kiva ja hieno talo ja auto, mutta mieluummin itse elän vähän vaatimattomimmin ja elämänlaatuni on parempaa kuin miehen kanssa, jota ei koskaan näy kotona auttamassa lasten hoidossa. Muutenkin elämänmeno on mielestäni nykypäivän nuorilla liian ulkonäkökeskeistä ja arvot ovat sen mukaiset, joten on ihan hyvä herätelä heitä miettimään myös tällaisia seikkoja. Ja edelleenkin ihmettelen, että joku tosissaan ottaa komean miehen sen takia, että lapsista tulee kauniita, what?
 

Yhteistyössä