Mun mies ei kestä lapsiperhe-elämää.

[Happygirl-91]

[QUOTE="aloittaja";29487696]Niin, on yritetty keskustella. Riita siinä saadaan aikaseksi vaan.

Joo, tiedän että varmasti on vikaa minussakin. Kiukuttelen kotitöiden jaosta usein koska koen sen epäreiluksi, että hoidan kodin ja lapset saamatta mitää siitä vastapalvelukseksi.[/QUOTE]

Niin no jos haluat muutoksen on pakko keskustella. Joko tyydyt huonoon suhteeseen ja annat lastesi kärsiä, tai teet korjausliikkeen.

 

["aloittaja"]

Hmm, miksi kaksi noin peräkkäin, jos selvästi olet nähnyt/kokenut, että miestä ei kiinnosta lapsiperheen arki. Tämä minua aina hämmästyttää.

Entäs, annatko miehelle mahdollisuuden. Saako olla lasten kanssa keskenään (saiko jo vauva-aikana) ja saako tehdä jutut omalla tavalla vai tuleeko aina sanomista.

Saa olla ja kuten tässäkin ketjussa kirjoitin useampaan kertaan, olisin menossa töihin ja silloinhan sitä aikaa olisi olla lasten kanssa jos miestä kiinnostaisi. Vähä vaikea se on vaan jättää lasten kanssa jos toinen ei halua!

Omalla tavalla..hmmm, joo saa tehdä, mutta mun on esim kerrottava koska on ruoka-aika, mitä lapset syövät. Muistutettava vaipan vaihdosta.. Ja oon sanonu että hoida lapset, mä oon nyt vaikka netissä.. ei mene kun minuutti niin huomaan että mieheni surffaa kännykällä netissä ja esikoinen seisoo keittiön pöydällä tms. siinä omaa aikaa kerrakseen..

Mieheni halusi 2 lasta, minä myös. Esikoisen jälkeen ei ehkäisyä ollut käytössä, oltiin sovittu että toinen tulee pian.

 

["aloittaja"]

Niin no jos haluat muutoksen on pakko keskustella. Joko tyydyt huonoon suhteeseen ja annat lastesi kärsiä, tai teet korjausliikkeen.

me keskustellaan asiasta viikottain. Mä haluan muutoksen mutta eihän se ole pelkästään musta kiinni.

 

[Happygirl-91]

[QUOTE="aloittaja";29488394]me keskustellaan asiasta viikottain. Mä haluan muutoksen mutta eihän se ole pelkästään musta kiinni.[/QUOTE]

No jos mun mies ei osaisi ottaa yhtään vastuuta ja pettäisi mun luottamuksen vaikka yhteisen auton huollossa tai tulevaisuudessa lapsen hoidossa, niin kyllä tekisin HYVIN selväksi ettei sellainen sovi. Inhimilliset erehdykset on ok, mutta välinpitämättömyys ja erilaiset tavoitteet/arvot on aika mahdoton yhtälö. Jonkun pitää olla se realisti ja hakea apua tai pistää lusikat jakoon.

 

["Vierailija"]

Ei kai se ole tarkoitus syyllistä etsiä, mutta jos ei oikeasti pidä perhe-elämästä, niin onhan se ihan valtava ongelma. Itse en pystyisi elämään sellaisen ihmisen kanssa, jolle lapset/perhe-elämä on pakkopullaa.

Itse päätyisin todennäköisimmin eroon, valitettavasti, jos kyseessä todella on se perhe-elämän vastenmielisyys. Onhan se fakta, että lapset muuttavat valtavan paljon koko elämää. Tosin itse en koe pikkulapsiaikaa mitenkään henkisesti raskaana, uuvuttavana tai vastenmielisenä. Kiireinen se toki on, fyysisesti väsyttäväkin, mutta ei se parisuhdetta ole kuormittanut sen kummemmin, kun etukäteen on asennoitunut oikein.

Monet neuvovat, että "odota vuosi, katso sitten" tms, en ymmärrä miksi elämästä pitäisi hukata pitkiä aikoja tyytymättömänä, jos EHKÄ sitten helpottaisi. Eikö sen pikkulapsiajankin kuuluisi olla nautinnollista, elämänmakuista aikaa? Meidän perheelle ainakin on

 

["elämän kevät"]

Riitahan on ihan kauhea asia ja sitä pitää välttää viimeiseen asti.. Voi jestas, huutakaa vaikka kolme kuukautta putkeen toisillenne, ihan sama kunhan asia selviää. Pienempi paha se on kuin miten lapset voisivat vielä joutua kärsimään.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="elämän kevät";29488461]Riitahan on ihan kauhea asia ja sitä pitää välttää viimeiseen asti.. Voi jestas, huutakaa vaikka kolme kuukautta putkeen toisillenne, ihan sama kunhan asia selviää. Pienempi paha se on kuin miten lapset voisivat vielä joutua kärsimään.[/QUOTE]

En mä ole väittänyt että riita on kauheaa, tai onhan se lasten kuullen ainakin. Me ollaan riidelty nyt ainakin siitä lähtien kun toi nuorin syntyi, samasta asiasta. Voi jestas!! Asiat muuttuu, hetkeksi, ehkä viikoksi ja sitten taas sitä samaa. Me ollaan oltu yhessä 10 vuotta ja kyllä tässä on riidelty, se ei vaan johda mihinkää!!

 

[vieeeeras1]

Kyllä huonosti menee, ero varmasti koko perheelle paras ratkaisu.

 

["aloittaja"]

Nii kyllä se ero on ollut mielessä useasti mutta haluaisin kuiten myös uskoa että kaikki joskus muuttuisi vaikka epätodennäköistähän tuo taitaa olla. Halusin uskoa että pikkulapsiarki vain olisi syy, kun väsyttää ja kaikkea..

 

[:P]

[QUOTE="Vieras.";29487676]Oikeesti nyt se äijä keittiönpöydän ääreen ja keskustelette vakavasti ja päätätte tuleeko asioihin muutosta vai eroatteko. Ja muutoksella tarkoitan kaikkia osapuolia en vain miestä. Tossa hommassa menee kaikkien, myös lasten, elämä hukkaan![/QUOTE]

Peesaan.

Me istuttiin, puhuttiin, huudettiin, itkettiin, erottiin.

Nyt 2v tuon jälkeen, olen ONNELLINEN. Kuin myös lapset. Isänsä oli alkuun täällä viikonloppuja lasten kanssa, ensin olin yhden yön pois jne. Nyt heillä sujuu jo paremmin.

 

[niih]

Se on niin hyvä sanoa, että äidin vika kun ei isä osaa olla lastensa kanssa, kun äiti ei anna isän tehdä asioita tavallaan. Meillä, ja olen kuullut että monella muullakin, tuo isän tapa on täydellistä pellossa elämistä. Ei välttämättä tajua edes antaa lapsille ruokaa. Ei sitten ihme, että lapset ovat levottomia, kiukuttelevat, eikä Se yhteinen aika isän kanssa ole kivaa.

Miten siinä käy aina niin, että äidit tietävät että lapset tarvitsevat n. 4 h välein ruokaa yms perushoitoon liittyvät asiat ja miten ne jäävät isiltä oppimatta?

 

[Harmaavakkari]

Jaahas. Kerronpa nyt meidän tarinan, tuntuu nimittäin olevan aika sama homma.

Miehellä on ennestään kaksi poikaa ja minun kanssa sai vielä pojan ennen kuin tulikin tyttö. Jostain syystä mies ei osannut ollenkaan olla tytön kanssa ja muutenkin ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen huomasin, että me vittuiltiin joka ikinen ilta toisillemme milloin mistäkin pikku asiasta. Tytön huomionhakuun vastaamisesta jouduin moneen kertaan sille sanomaan ja kerran karjasin sille, että jos tyttö ei saa huomiota kotona isältään, hän hakee sen jo muutaman vuoden päästä muualta eli mies tekee tytöstä pedofiilien ruokaa. Aika suoraan piti siis sanoa, mutta tuon jälkeen näytti ymmärtävän yskän.

Mutta meidän keskinäinen tappelu jäi ja sitä kesti vuoden ennen kuin listasin kaikki mahdolliset syyt lähtemiselle eli kaikki ärsyttävät pikkuasiatkin, kuten sen, että hän on pojan kuullen sanonut, että minähän nämä lapset halusin. Ja listasin kaikki asiat mitä pitää muuttua jotta jäisin. Sanoin miehelle, että etsin asuntoa, mitä se ei edes meinannut aluksi uskoa, mutta kun uskoi me huudettiin kaksi viikkoa, sitten alettiin keskustella ja jossain tuon keskustelun lomassa näytin nuo listat. Tästä on nyt kolmisen kuukautta, hän pyysi puolen vuoden jatkoaikaa ja sen annoin. Vieläkin välillä kokeilee olinko tosissani vaatimuksissani (esim. 3v poika syö itse, sitä ei syötetä enää), mutta pienen äsähdyksen ja koeajasta muistuttamisen jälkeen palaa taas ruotuun. Eli meillä ainakin asiat alkaa pikkuhiljaa parantua, mutta se on vaatinut ratakiskon vääntämistä useampaan otteeseen.

Auttaisko tommoisten listojen teko sua ja niiden näyttäminen miehelle teidän keskusteluyhteyden avaamista? Tai sitten sun pitää lähteä.

 

["kohtalotoveri"]

Meillä oli viisi vuotta sitten sama homma ja ikävä kyllä päädyttiin eroon. Lapset olivat silloin 3 ja 7. Mies ei todellakaan jaksanut hoitaa omaa osuuttaan perheenpyörittämisessä vaan keskittyi ainoastaan työhönsä. Minä hoidin yksin ison talon, lasten harrastukset, hoitoonviemiset/haut ym. Mies ei halunnut ymmärtää omaa rooliansa siinä vaan esim. systemaattisesti kieltäytyi esim. hakemasta lasta hoidosta, koska olisi joutunut jättämään työt kesken. Hänen työpaikkansa oli kuitenkin lähempänä kuin minun ja nyt puhutaan pk-seudun pitkistä työmatkoista... mutta silti hänen mielestään minun olisi kuulunut yksin hoitaa tuo kaikki.

Arki helpottui huomattavasti minulla kun erottiin. Lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu ja lomista puolet. Minulla on enemmän vapaa-aikaa ja me kaikki olemme onnellisempia. Olen jo uudessa suhteessa ja miten kiva onkaan huomata, että on sellaisiakin miehiä, jotka oikeasti jaksavat olla lasten kanssa - vaikka ne eivät olisi edes omia. Ex-mies meni uuteen suhteeseen lapsettoman naisen kanssa eikä heillä ole (eikä tule) jälkikasvua. Välillä kun kuuntelee lasten juttuja iskäviikonlopun jälkeen, niin tuntuu, että isä edelleen "esittää" isänroolia, eli ei osaa olla kovin luontevasti heidän kanssaan.

 

["aloittaja"]

Jaahas. Kerronpa nyt meidän tarinan, tuntuu nimittäin olevan aika sama homma.

Miehellä on ennestään kaksi poikaa ja minun kanssa sai vielä pojan ennen kuin tulikin tyttö. Jostain syystä mies ei osannut ollenkaan olla tytön kanssa ja muutenkin ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen huomasin, että me vittuiltiin joka ikinen ilta toisillemme milloin mistäkin pikku asiasta. Tytön huomionhakuun vastaamisesta jouduin moneen kertaan sille sanomaan ja kerran karjasin sille, että jos tyttö ei saa huomiota kotona isältään, hän hakee sen jo muutaman vuoden päästä muualta eli mies tekee tytöstä pedofiilien ruokaa. Aika suoraan piti siis sanoa, mutta tuon jälkeen näytti ymmärtävän yskän.

Mutta meidän keskinäinen tappelu jäi ja sitä kesti vuoden ennen kuin listasin kaikki mahdolliset syyt lähtemiselle eli kaikki ärsyttävät pikkuasiatkin, kuten sen, että hän on pojan kuullen sanonut, että minähän nämä lapset halusin. Ja listasin kaikki asiat mitä pitää muuttua jotta jäisin. Sanoin miehelle, että etsin asuntoa, mitä se ei edes meinannut aluksi uskoa, mutta kun uskoi me huudettiin kaksi viikkoa, sitten alettiin keskustella ja jossain tuon keskustelun lomassa näytin nuo listat. Tästä on nyt kolmisen kuukautta, hän pyysi puolen vuoden jatkoaikaa ja sen annoin. Vieläkin välillä kokeilee olinko tosissani vaatimuksissani (esim. 3v poika syö itse, sitä ei syötetä enää), mutta pienen äsähdyksen ja koeajasta muistuttamisen jälkeen palaa taas ruotuun. Eli meillä ainakin asiat alkaa pikkuhiljaa parantua, mutta se on vaatinut ratakiskon vääntämistä useampaan otteeseen.

Auttaisko tommoisten listojen teko sua ja niiden näyttäminen miehelle teidän keskusteluyhteyden avaamista? Tai sitten sun pitää lähteä.

Mä en halunnut/halua edelleenkään uskoa että lasten sukupuolella olis väliä tässä mutta molemmat meillä on tyttöjä.

Mä olen niin sata kertaa kuullut tuon "sinähän nää lapset halusit" johon yleensä vastaan että herra oli kyllä siittämishetkellä hyvinkin halukas tms. Myös lasten kuullen sanoo tätä tosiaankin eikä välitä vaikka yritän selittää että vanhempikin jo kohta alkaa muistaa mitä isä sanoo.

En haluaisi että lapsille tulee huono itsetunto sen takia että kuulevat jo pienestä pitäen kuinka isä ei muka heitä halunnut..

Lista ja koeaika kuulostaa hyvältä!

 

["aloittaja"]

Niin ja olen miettinyt ihan eron hakemista, siinä ainakin olisi 6kk harkinta-aika ja se viimeinen muuttumisen paikka molemmilla.

 

[Harmaavakkari]

Aika moni taitaa ottaa virallisen eron hakemisen niin, että se oli siinä vaikka alkamassa olis vasta harkinta-aika, joten sun pitäis varmaan ensin päättää haluatko siitä eroon vai haluatko, että asiat muuttuu ja ehkä jättää eron haku asioiden pöydälle lataamisen jälkeiseks toimenpiteeks.

Meillä ei ollut tuota huomioimisongelmaa ollenkaan pojan kanssa, mutta vaikka luulis, että tyttö kolmen pojan jälkeen sais isän ihan pähkinöiks niin ei tuntunut meillä saavan. Tuo pedofiili-juttu on ihan tutkittu ja jostain luin noiden kommentteja, että lapsista näkee, jos niistä ei olla kiinnostuttu, mikä tekee niistä helppoja tapauksia saalistajille. Minä taas mieluummin ravistelen miehen hereille keinolla millä tahansa, kuin annan tytön tuon takia joutua alttiiksi pedofiilien houkutuksille.

Minä kirjoittelin niitä listoja kuukauden päivät, tosin oman mieheni tuntien tiesin, että niissä pitää olla tosiaan ihan KAIKKI, vähäpätöisimmätkin, asiat mainittuna, koska puuttuvia, vain suullisesti sanottuja se ei ois enää hetken päästä muistanut. Eli minun listat sisälsivät kaikkea mun tietokoneella viettämästä ajasta valittamista lainojen maksujärjestelyyn ja jäämisen ehtoina oli mm. se, että joulut vietetään yhdessä paikassa (todella pieni asia, mutta kyläluutailu on ollut hänen ideansa ja nyt se loppui), opettelee kaiken sen mitä minä koneella teen tai pitää turpansa kiinni (kiinni on pitänyt, ei ole opetellut), lainat on laitettu uusiks yms. yms.

 

["aloittaja"]

Aika moni taitaa ottaa virallisen eron hakemisen niin, että se oli siinä vaikka alkamassa olis vasta harkinta-aika, joten sun pitäis varmaan ensin päättää haluatko siitä eroon vai haluatko, että asiat muuttuu ja ehkä jättää eron haku asioiden pöydälle lataamisen jälkeiseks toimenpiteeks.

Meillä ei ollut tuota huomioimisongelmaa ollenkaan pojan kanssa, mutta vaikka luulis, että tyttö kolmen pojan jälkeen sais isän ihan pähkinöiks niin ei tuntunut meillä saavan. Tuo pedofiili-juttu on ihan tutkittu ja jostain luin noiden kommentteja, että lapsista näkee, jos niistä ei olla kiinnostuttu, mikä tekee niistä helppoja tapauksia saalistajille. Minä taas mieluummin ravistelen miehen hereille keinolla millä tahansa, kuin annan tytön tuon takia joutua alttiiksi pedofiilien houkutuksille.

Minä kirjoittelin niitä listoja kuukauden päivät, tosin oman mieheni tuntien tiesin, että niissä pitää olla tosiaan ihan KAIKKI, vähäpätöisimmätkin, asiat mainittuna, koska puuttuvia, vain suullisesti sanottuja se ei ois enää hetken päästä muistanut. Eli minun listat sisälsivät kaikkea mun tietokoneella viettämästä ajasta valittamista lainojen maksujärjestelyyn ja jäämisen ehtoina oli mm. se, että joulut vietetään yhdessä paikassa (todella pieni asia, mutta kyläluutailu on ollut hänen ideansa ja nyt se loppui), opettelee kaiken sen mitä minä koneella teen tai pitää turpansa kiinni (kiinni on pitänyt, ei ole opetellut), lainat on laitettu uusiks yms. yms.

Toi pedofiili-juttukuulostaa ihan kamalalle mutta kyllähän se järkeen käy. Ja valitettavasti voin samaistua siihen myös itse, oma isä ei minua huomioinut tai ketään meistä kun aika meni äidin kanssa riitelyyn. Teininä olikin sitten paljon poikaystäviä ja seksiä vanhempien poikien kanssa. Vaikkein nyt ihan tuolle pedofiili-linjalle mennyt..

 

["aloittaja"]

Puhuttiin ja huudettiin ja puhuttiin, mies haluaa eron. Ei vaihtoehtoja, ei pysty kuulemma olemaan. Että sellasta..

 

[No mutta]

Se voi olla sulle uuden onnellisemman ajan alku, jos kun nyt eroatte... Parempi yksin onnellisena kuin yhdessä kurjuuden keskellä.

 

["Tiina"]

Tuossa toisessa ketjussa, missä pohdittiin syitä pienten lasten vanhempien eroille, huomasin, että monella tuntui olevan sama ongelma.

Meillä on kaksi lasta, molemmat halusivat lapsia.
Mies ei oikein osaa olla/halua olla/viihdy lasten kanssa, se on hänelle jotenkin väkinäistä. Vanhempi on 2,5v tietysti rajoittaa tuo ikäkin jonkin verran tuota olemista ja harrastamista. Mutta kun mä nään sen, että hänelle on vaikeaa olla lasten kanssa.

Me riidellään paljon, ollaan väsyneitä. Mua inhottaa, että lapset joutuvat kuulemaan sitä riitelyä, vaikka olen luvannut ettei lasten sitä tarvisi kuulla niinkuin itse lapsena jouduin.

Lapsiani rakastan yli kaiken, mä en heistä luopuisi, samaa en voi sanoa miehestäni.
Hän ei ehkä ymmärtänyt että miten paljon elämä muuttuu lapsien myötä OIKEASTI. Eniten häntä tuntuu harmittavan rahan meno ja oman vapaa-ajan menetys, vaikka todellisuudessa hän harrastaa yhtä paljon kuin ennenkin, minä en ole käynyt missään lapsien synnyttyä, paitsi töissä satunnaisesti.

Mä en haluaisi pilata lasten elämää, mutta ei erokaan tunnu hyvältä. Toisaalta tässä he myöhemmin saavat hyvin huonon parisuhdemallin. Haluaisin ehkä jatkaa, nähdä onko se vain tämä pikkulapsi-aika ja miehen "30kriisi" jonka jälkeen kaikki muuttuu paremmaksi vai onko tämä se lopullinen olotila, josta ei ole kuin yksi ulospääsy eli se ero.

Kukapa sitä kestäis, mutta onko vaihtoehtoja.

 

[Harmaavakkari]

Mitä tarkoittaa tuolla "ei pysty olemaan"? Isä? Naimisissa? Perheessä? Se voi olla, että nyt sanoo haluavansa erota, mutta mieli muuttuu, kun näkee sinun oikeasti järjestelevän lähtöä. Meidän eräässä keskusteluissa sanoin, että tuntuu, kuin olis ihan sama jäädäänkö me vai lähdetäänkö ja että olen ihan varma, että hän jopa kantaa mun laatikot autoon ja tod näk käy pesukoneenkin kytkemässä uuteen paikkaan. Tuon vaikutelman antoi vain sen takia, kun ei halunnut olla esteenä meidän lähdölle ja aikani tentattua mitä OIKEASTI HALUAA, halusi meidän jäävän ja sovittiin tuo meneillään oleva koeaika. Oisko mahdollista, että kyse on jostain tuommoisesta. Kai mies tajuaa, että jos eroatte niin joutuu/saa olla lastensa kanssa entistä enemmän ilman sua?

Välillä olen myös potkassut miehen ulkoruokintaan tai "lomalle" niin kuin asia lapsille esitetään, kun on alkanut miehen naama olla liian norsun veenä. Saapi hermonsa taas kasaan eikä mun tarvii kuunnella miehen pipon kiristymistä ja korvaukseksi saan omaa aikaa ilman hänen napinoitaan. Auttaisko tämä teilläkin?

 

[Vaimo-Rakas]

Uskon että sulla on onnellisempi ja tasapainoisempi elämä ilman tuollaista miestä. Puhumattakaan lapsista!

 

[dsfghj]

[QUOTE="vieras.";29486250]Kuitenkin työelämässä taas juuri miehet haluavat vastuuta ja ovat valmiita kovaan työhön.[/QUOTE]
Annetaanko työelämässä naisille kovin usein niitä tilaisuuksia näyttää kyntensä? Vanhat pomothan ovat usein miespuolisia ja nostavat nuoria miehiä avainpaikoille.

Sori ot.