Tässä olikin se hyvä pointti takana, että "tyttömäisyys" on aikuisten määritelmä ja lapset ottavat mallia aikuisista. Niinpä monesti se mitä joku väittää, että kumpuaa tytöstä itsestään, onkin mallin kautta opittua - ei siis biologiaa. Siihen, mikä on biologiaa ja mikä opittua, on vaikea tehdä rajaa. Koejärjestelytkin ovat hankalia, koska koko yhteiskunta kertoo voimakkaasti mikä on "naismaista" ja "miesmäistä". Sen, että tyttö tekee jotain yhteiskunnan mielestä "poikamaistä", pitäisi muuttaa tuo teko samantien "tyttömäiseksi", koska tyttö sen tekee omasta sisäisestä halustaan, jolloin miten se voisikaan olla poikamainen asia? Tätä tuossa aiemminkin yritti joku selittää.
Sen sijaan en pysty uskomaan, että kukaan kasvattaa lastaan neutraalisti. Ympäristö on niin voimakas. Mutta sallivuutta ja rohkeutta tehdä itselleen sopivia asioita voi kasvatuksella opettaa. Kunnioitusta erilaisia ihmisiä kohtaan siis!
Ja vielä havainto: Yleensä ollaan ylpeitä, jos tyttö minkäikäisenä vain on poikamainen ja pienten poikien kohdalla muistetaan ylpeinä mainita pinkit vaatevalinnat. Isojen poikien kohdalla jo huomaa, että tyttömäisistä valinnoista ei ollakaan enää niin ylpeitä. Tämä kertoo siitä kuinka perinteisesti miehiin liitetyt ominaisuudet kuitenkin mielletään arvokkaiksi...