V
"vaimo"
Vieras
Mies on aina ollut huono puhumaan asioistaan. Vaikka kuinka nätisti yrittäisin saada häntä keskustelemaan asioista, hän on torjunut minut ja tehnyt myös selväksi ettei aio puhua kanssani mieltään painavista asioista. Olen käsittänyt, ettei koe voivansa puhua myöskään kavereilleen. Joka tapauksessa hän on ollut taas pitkään vihaisen oloinen. Hoitaa asiat kotona ja lasten kanssa mallikkaasti, ja on myös minulle välillä ihan ystävällinen. Kun kysyn missä on vika, hän vastaa tiukasti että ei missään. Ja tekee selväksi että kysely ärsyttää vielä enemmän. Myös lapset huomaavat tuon synkkyyden. Jossain vaiheessa aina helpottaa ja onkin taas oma entinen itsensä. Nyt kun aloin sitkeästi kysellä mikä on, hän vastasi että kai meidän pitäisi jutella meidän suhteesta. Oli lähdössä harrastukseensa, eikä halunnut siinä sanoa enempää. Tuijotti vain surullisesti silmiin.
Elämä on välillä ollut tuon hänen puhumattomuutensa ja murjotuksensa takia aika hankalaa. Mutta sitten on taas tullut aikoja, jolloin on helpottanut ja elämä on ollut mukavaa. Kuitenkaan en eroa haluaisi missään nimessä. Meillä on kolme lasta, joille ero olisi todella iso asia. Ja myöskin ajattelen, että meistä ei kumpikaan ole mahdoton ihminen. En usko että vaihtamalla elämä helpottuu. Kaikenmaaliman uusperhekuviot vain tekevät kaikesta entistä hankalampaa. Lisäksi pelkään taloudeliista puolta. Itse on matalapalkka-alalla ja mies on koko liiton ajan tehnyt tuottoisaa uraa. En edes tiedä miten pärjäisin kolmen lapsen kanssa yksin.
Nyt myös tuntuu, että en kestäisi eroa. Romahtaisin. Miten siitä selviää, kun nyt jo tuntuu että vatsassa kiertää ja kädet ovat aivan kylmät ja olen kauhusta kankeana?
Elämä on välillä ollut tuon hänen puhumattomuutensa ja murjotuksensa takia aika hankalaa. Mutta sitten on taas tullut aikoja, jolloin on helpottanut ja elämä on ollut mukavaa. Kuitenkaan en eroa haluaisi missään nimessä. Meillä on kolme lasta, joille ero olisi todella iso asia. Ja myöskin ajattelen, että meistä ei kumpikaan ole mahdoton ihminen. En usko että vaihtamalla elämä helpottuu. Kaikenmaaliman uusperhekuviot vain tekevät kaikesta entistä hankalampaa. Lisäksi pelkään taloudeliista puolta. Itse on matalapalkka-alalla ja mies on koko liiton ajan tehnyt tuottoisaa uraa. En edes tiedä miten pärjäisin kolmen lapsen kanssa yksin.
Nyt myös tuntuu, että en kestäisi eroa. Romahtaisin. Miten siitä selviää, kun nyt jo tuntuu että vatsassa kiertää ja kädet ovat aivan kylmät ja olen kauhusta kankeana?