Lapsesi viettää puolet vuodesta (stressaantuneiden?) tarhatätien kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vai viettääkö?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Niin";29615395]No varsinkin tyttölapsilla äidin malli vaikuttaa todella paljon tulevaan elämään ja koulumenestykseen. Syrjäytyneen äidin tyttäristä tulee erittäin suurella todennäköisyydellä syrjäytyjiä.

Mutta mitäs siitä, voivat sitten rakastaa täysipäiväisesti niitä omia lapsiaan ja hakea niistä oikeutusta olemassaololleen, kun omat mahdolliset unelmat jäivät toteuttamatta....[/QUOTE]

Siis mitä ihmettä, mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa?
Eihän sitä tarvitse olla syrjäytynyt jos hoitaa lastansa muutaman vuoden kotona!
Unelmat toteutumatta, arvomaailmat murskaksi, syrjäytyneitä tyttäriä ja mitä kaikkea.
Menikö nyt vähän yli?
 
[QUOTE="vierailija";29615399]En pysty mobiililla lainaamaan. Mutta kyllä, työnteon malli. Tässä maassa on ihan liikaa toisen sukupolven syrjäytyneitä, joiden mielestä on ihan ok elää tuilla. Minä annan lapsilleni hyvän elämän mallin kouluttautumalla, tekemällä työtä ja nauttimalla siitä. Todellakin toivon heidän seuraavan esimerkkiäni.[/QUOTE]

öö, haloo? kuuluuko? hei vaan,
ei se lapsi muutaman vuoden ikäisenä, eikä vielä viidenkään vuoden ikäisenä niitä pennosia sinun lompsasta laskeskele tai ota jotain koulutusmallia.
Sinähän voit mennä sinne hienosti koulutettuun tärkeään työhösi kun lapsikin mene kouluun ja tadaa! Lapsi saa tämän mahtavan mallin elämäänsä :)
 
[QUOTE="huhhuh";29615413]Siis mitä ihmettä, mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa?
Eihän sitä tarvitse olla syrjäytynyt jos hoitaa lastansa muutaman vuoden kotona!
Unelmat toteutumatta, arvomaailmat murskaksi, syrjäytyneitä tyttäriä ja mitä kaikkea.
Menikö nyt vähän yli?[/QUOTE]

Korkeasti koulutetuilla ei yleensä ole varaa olla vaikka sitä 6 vuotta kotona, vaikka olisikin rahaa siihen. Paljon lyhyemmässäkin ajassa tippuu kelkasta, joten kyllä olisi menneet opinnot kankkulan kaivoon, jos tuollaiseksi ajaksi jäisi kotiin. Ja sitten on todellakin syrjäytynyt, ainakin omista unelmistaan.

Korkeintaan joku perusduunari voi olla vuosia työelämästä poissa, ilman että se aiheutta pysyvämpää haittaa. Tai sitten tosiaan sellaiset sossupummit, joilla ei mitään muuta tavoitetta olekaan elämässä kuin lorvia kotona.
 
[QUOTE="huhhuh";29615413]Siis mitä ihmettä, mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa?
Eihän sitä tarvitse olla syrjäytynyt jos hoitaa lastansa muutaman vuoden kotona!
Unelmat toteutumatta, arvomaailmat murskaksi, syrjäytyneitä tyttäriä ja mitä kaikkea.
Menikö nyt vähän yli?[/QUOTE]

Kuten sanottua, koulutustani ja kokemustani vastaavia työpaikkoja on tässä kaupungissa kaksi ja koko maassa ehkä 20. Tähän työhön olen halunnut lapsesta asti, ja vakipaikka oli lottovoittoon verrattavissa oleva asia.

Lapsiani olen hoitanut kotona sen verran kuin se on ollut työpaikan säilyttämisen puolesta mahdollista.

Miksi muuten tässäkään keskustelussa ei vaadita isiä jättämään vakitöitään ja olemaan läsnä lapsilleen edes muutaman vuoden ajan.
 
öö, haloo? kuuluuko? hei vaan,
ei se lapsi muutaman vuoden ikäisenä, eikä vielä viidenkään vuoden ikäisenä niitä pennosia sinun lompsasta laskeskele tai ota jotain koulutusmallia.
Sinähän voit mennä sinne hienosti koulutettuun tärkeään työhösi kun lapsikin mene kouluun ja tadaa! Lapsi saa tämän mahtavan mallin elämäänsä :)

Mun mieheni äiti on muuten tätä koittanut toteuttaa, jäänyt vuosiksi molempien lastensa kanssa kotiin. Taustalla hänellä yliopisto-opinnot, jotka hänen ikäpolvessaan takasivat melko lailla varmasti menestyksekkään työuran. Mutta ei kyllä tuollaisen valinnan jälkeen, hän sai vaan jotain avustavia hommia ja oli pitkiä aikoja työttömänä. Nyt surkean pienellä eläkkeellä.

Ja kyllä lapsensa tietysti tämän tietää! Ei nyt sentään mallia ole ottamassa...
 
öö, haloo? kuuluuko? hei vaan,
ei se lapsi muutaman vuoden ikäisenä, eikä vielä viidenkään vuoden ikäisenä niitä pennosia sinun lompsasta laskeskele tai ota jotain koulutusmallia.
Sinähän voit mennä sinne hienosti koulutettuun tärkeään työhösi kun lapsikin mene kouluun ja tadaa! Lapsi saa tämän mahtavan mallin elämäänsä :)

Ikävä kyllä siinä paikassa on silloin jo ainakin neljän vuoden ajan ollut joku muu.
 
[QUOTE="vieras.";29615429]Korkeasti koulutetuilla ei yleensä ole varaa olla vaikka sitä 6 vuotta kotona, vaikka olisikin rahaa siihen. Paljon lyhyemmässäkin ajassa tippuu kelkasta, joten kyllä olisi menneet opinnot kankkulan kaivoon, jos tuollaiseksi ajaksi jäisi kotiin. Ja sitten on todellakin syrjäytynyt, ainakin omista unelmistaan.

Korkeintaan joku perusduunari voi olla vuosia työelämästä poissa, ilman että se aiheutta pysyvämpää haittaa. Tai sitten tosiaan sellaiset sossupummit, joilla ei mitään muuta tavoitetta olekaan elämässä kuin lorvia kotona.[/QUOTE]

Ja taas on olemassa vain kahdenlaisia ihmsiiä, sossupummeja ja korkeasti koulutettuja ihmisiä.
Voi voi,
ja kuka sitä sanoi että kuusi vuotta, voihan olla vaikka neljä.
Eikö lääkäri voi olla lääkäri enään 4 vuoden tauon jälkeen?
Eikö kassaneiti voi olla enään kassaneiti neljän vuoden jälkeen?
Eikö pankinjohtaja voi olla enään pankinjohtaja, tai kun korkeasti koulutetuista niiiiiin mainostit, niin voijo tuomari olla tuomari vielä neljän vuoden jälkeen.
Vai tippuiko tuomari nyt niiiin maailmankärryiltä että ajautui sossupummiksi tämän neljän vuoden tauon jälkeen?
 
[QUOTE="Niin";29615438]Ikävä kyllä siinä paikassa on silloin jo ainakin neljän vuoden ajan ollut joku muu.[/QUOTE]

No voi sepä harmi. Paikkojahan on vain yksi koko maailmassa. Omia lapsia sentään on satoja kopiota.
 
[QUOTE="Niin";29615436]Kuten sanottua, koulutustani ja kokemustani vastaavia työpaikkoja on tässä kaupungissa kaksi ja koko maassa ehkä 20. Tähän työhön olen halunnut lapsesta asti, ja vakipaikka oli lottovoittoon verrattavissa oleva asia.

Lapsiani olen hoitanut kotona sen verran kuin se on ollut työpaikan säilyttämisen puolesta mahdollista.

Miksi muuten tässäkään keskustelussa ei vaadita isiä jättämään vakitöitään ja olemaan läsnä lapsilleen edes muutaman vuoden ajan.[/QUOTE]

Kauanko siis olit kotona? puoli vuotta? Vauva vaan tarhaan ja unelmien perään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mielipiteensä kaikilla;29615442:
No voi sepä harmi. Paikkojahan on vain yksi koko maailmassa. Omia lapsia sentään on satoja kopiota.

Kaksi noita vain on. Ajatella, minä olen saanut sekä unelmieni työpaikan että ihanat lapset. Eivät ne sulje toisiaan pois oikeassa elämässä.
 
[QUOTE="tuomari";29615440]Ja taas on olemassa vain kahdenlaisia ihmsiiä, sossupummeja ja korkeasti koulutettuja ihmisiä.
Voi voi,
ja kuka sitä sanoi että kuusi vuotta, voihan olla vaikka neljä.
Eikö lääkäri voi olla lääkäri enään 4 vuoden tauon jälkeen?
Eikö kassaneiti voi olla enään kassaneiti neljän vuoden jälkeen?
Eikö pankinjohtaja voi olla enään pankinjohtaja, tai kun korkeasti koulutetuista niiiiiin mainostit, niin voijo tuomari olla tuomari vielä neljän vuoden jälkeen.
Vai tippuiko tuomari nyt niiiin maailmankärryiltä että ajautui sossupummiksi tämän neljän vuoden tauon jälkeen?[/QUOTE]

Kommentoin vain viimeiseen, kun se liippaa läheltä. Tuomariksi tuskin edes pääsee, jos on parhaimpina vuosinaan 4 vuotta poissa työelämästä. Tuomarit ovat pääosin lapsentekoiän ohittaneita, mutta jos joku olisi ehtinyt tuomarinviran saamaan jo siinä vaiheessa, niin ei taatusti saa sitä takaisin jos siitä irtisanoutuu ollakseen 4-6 vuotta kotivanhempana.

Itse olen siis juristi ja tämä on kyllä hyvin selkeä esimerkki alasta, jossa tippuu nopeasti kelkasta ja todellakin voi ajautua "sossupummiksi", jos on muutaman vuoden poissa työstä. Tietysti ihan tiedot vanhenee, mutta vaikka ne saisikin jotenkin päivitettyä, niin en usko että kukaan palkkaa juristia, jolla on 4-6 vuoden aukko CV:ssä eikä sille sen parempaa selitystä, kuin että on halunnut hoitaa lapsen kotona. Pelkästään se, että on välillä tehnyt osa-aikatyötä lapsen ollessa pieni on herättänyt työhaastatteluissa kummastelua ja selittelyn tarvetta.
 
[QUOTE="vieras.";29615429]Korkeasti koulutetuilla ei yleensä ole varaa olla vaikka sitä 6 vuotta kotona, vaikka olisikin rahaa siihen. Paljon lyhyemmässäkin ajassa tippuu kelkasta, joten kyllä olisi menneet opinnot kankkulan kaivoon, jos tuollaiseksi ajaksi jäisi kotiin. Ja sitten on todellakin syrjäytynyt, ainakin omista unelmistaan.

Korkeintaan joku perusduunari voi olla vuosia työelämästä poissa, ilman että se aiheutta pysyvämpää haittaa. Tai sitten tosiaan sellaiset sossupummit, joilla ei mitään muuta tavoitetta olekaan elämässä kuin lorvia kotona.[/QUOTE]

Eiks sitä voi panostaa ensin niihin lapsiin ja sit töihin (ja kenties uudestikouluttautumiseen)? En oikein tajua tätäkään kliseetä että "korkeastikoulutettu ei voi olla pois kauan työelämästä". Kuvittelisin että korkeastikoulutettu on sen verran tiedonjanoinen (ja älykäs) että pystyy ainakin tietotasolla päivittämään ihan sieltä kotoakin käsin vanhentunutta tiedostoaan. Mut kyse ei loppupeleissä ole tuostakaan "syystä" vaan siitä että usein korkeastikoulutetuilla elämäntapa on itsekkäämpää, ajatellaan järjellä mieluummin ja pääkoppa ei kestä "tyhmien" lasten seurassa kuukautta kauempaa.
 
öö, haloo? kuuluuko? hei vaan,
ei se lapsi muutaman vuoden ikäisenä, eikä vielä viidenkään vuoden ikäisenä niitä pennosia sinun lompsasta laskeskele tai ota jotain koulutusmallia.
Sinähän voit mennä sinne hienosti koulutettuun tärkeään työhösi kun lapsikin mene kouluun ja tadaa! Lapsi saa tämän mahtavan mallin elämäänsä :)

Yllättävän monet ovat hankkineet sen koulutuksen jo ennen lapsia ja jopa työpaikkakin on olemassa. Itse olin kotona siihen asti että lapsi oli 1v8kk, tämän jälkeen mies oli kotona vielä 5 kk ja lapsi meni 2v1kk ikäisenä pph:lle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ööh ja anteeks mut;29615522:
Eiks sitä voi panostaa ensin niihin lapsiin ja sit töihin (ja kenties uudestikouluttautumiseen)? En oikein tajua tätäkään kliseetä että "korkeastikoulutettu ei voi olla pois kauan työelämästä". Kuvittelisin että korkeastikoulutettu on sen verran tiedonjanoinen (ja älykäs) että pystyy ainakin tietotasolla päivittämään ihan sieltä kotoakin käsin vanhentunutta tiedostoaan. Mut kyse ei loppupeleissä ole tuostakaan "syystä" vaan siitä että usein korkeastikoulutetuilla elämäntapa on itsekkäämpää, ajatellaan järjellä mieluummin ja pääkoppa ei kestä "tyhmien" lasten seurassa kuukautta kauempaa.

Korkeastikoulutetun lapset ovat usein myös älykkäitä :)
 
Oletteko nähneet kyläpaikassa leikkimässä koululaisia, joista osa on entisiä päiväkoti- ja osa suurperheen kotimönkiäislapsia ? Huomaatteko kehitysaste eron ? Se on huima. Päiväkodissa käynyt on sosiaalinen, aloitekykyinen, monitaitoinen, kekseliäs, iloinen ja energinen. Kotimönkiäslapsi on passiivinen, vietävissä oleva, alentuva, ujo, arka ja puhumaton. Taidot puuttuvat tai ovat heikot. Paras, kun lapset on 3-vuotiaaksi kotona ja sitten päiväkotiin leikkiseuraan. :-) Näin meillä.
 
Lapseni viettää ihanien hoitajien ja leikkikavereiden kanssa laatuaikaa hoidossa. Kaikki nauttivat. Tädit pitävät lomansa ja jaksavat olla ressaantumatta iloisia ja ihania.
 
Minä olin se 3 vuotta kotona. Yh:n on todella haastava saada töitä, jos olisin irtisanoutunut, jotta olisin ollut kotona lapsen kouluunmenoon saakka ( eli 4 ja puoli vuotta lisää, kun lapsi on vuoden alussa syntynyt). toki voi ajatella, että viettäähän se lapsi siellä koulussaki monta tuntia, joten kotikouluakin varmaan olisi kannattanut ajatella.
 
Onneksi lapsella on siellä tarhassa kavereita, ettei tarvitse pelkkien tätien kanssa sielä olla. Lapseni ei edes ole lähimmässä tarhassa, mutta ei se sitä paemmaksi tee. Onneksi mulla on lyhyet päivät ja vapaapäiviä silloin tällöin.
Minulla ei ole vaihtoehtoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ööh ja anteeks mut;29615522:
Eiks sitä voi panostaa ensin niihin lapsiin ja sit töihin (ja kenties uudestikouluttautumiseen)? En oikein tajua tätäkään kliseetä että "korkeastikoulutettu ei voi olla pois kauan työelämästä". Kuvittelisin että korkeastikoulutettu on sen verran tiedonjanoinen (ja älykäs) että pystyy ainakin tietotasolla päivittämään ihan sieltä kotoakin käsin vanhentunutta tiedostoaan. Mut kyse ei loppupeleissä ole tuostakaan "syystä" vaan siitä että usein korkeastikoulutetuilla elämäntapa on itsekkäämpää, ajatellaan järjellä mieluummin ja pääkoppa ei kestä "tyhmien" lasten seurassa kuukautta kauempaa.

No ehkä, jos lapset tekisi heti peruskoulun tai viimeistään lukion jälkeen ja olisi n.25-vuotiaana valmis panostamaan koulutukseen ja työuraan. Mutta useimmat käyttää nuo vuodet opiskeluun, koska harva muutenkaan on valmis vanhemmaksi 16-18-vuotiaana ja kun vielä pitäisi sopiva kumppani olla. Joten nuoruudessa hankitaan se koulutus ja aloitellaan työuraa. Teiniäitiyttä yleensä paheksutaan ja käytännössä todettuna, ei se hyvää ennusta lapselle tai äidille, vaikka teoriassa mahdollisuudet olisi vielä vaikka mihin.

Jos taas vastavalmistuneena akateemisesti koulutettuna päättääkin keskittyä lapsiin 6-10 vuoden ajan (useimmathan saa ja haluaa enemmän kuin yhden lapsen, joten tuo 6 vuotta tuskin riittää jos lapset haluaa kouluikäisiksi asti hoitaa kotona), niin kyllä todellakin meni koulutus hukkaan. Uran alkuvaiheessa ei riitä edes tietojen päivittäminen, vaan työelämän alettua on pitkä aika jolloin todelliseksi ammattilaiseksi pitää kehittyä. Esimerkiksi kukaan lakimies ei ole "valmis" suoraan oikiksen penkiltä. Tämä kehittyminen ei voi tapahtua kotona lapsia hoitaessa. On lisäksi useita aloja, joilla on vielä paljon huonompi työllisyystilanne kuin juristeilla, joten on vielä vaikeampaa, suorastaan hyvin epätodennäköistä, päästä työuran syrjään kiinni jos ei sitä ajallaan tee. Koska alan työpaikkoihin on aina tarjolla niitä ikätovereita, joilla on vakuuttava työkokemus, joka on hankittu heti valmistumisen jälkeen opiskeluaikoina kerättyjen kontaktien avulla. Ne kontaktit on tietysti 10 vuodessa vanhentuneet.

Jos taas haahuilee nuoruusvuodet tehden jotain hanttihommia ja tekee tavanomaisena aikana n. 30 ikävuoden pinnassa lapsensa ja aikoo sitten lasten ollessa isompia keskittyä työuraan, niin eipä sitä juuri lähihoitajan työuraa kummempaa enää kannata odottaa. Neljäkymppisenä harvalle edes tulee mieleen aloittaa vaikkapa kaikkineen 10 vuotta kestäviä lääkärinopintoja. Ja joka tapauksessa, jos siinä vaiheessa aloittaa alusta, niin lapset joutuu elämään köyhyydessä koko nuoruutensa, sillä työuraan pääsisi kiinni vasta lasten ollessa liki täysikäisiä. Lyhyeksi ura tietysti jäisi, jos niin hyvä tuuri kävisikin, että töitä vielä yli nelikymppisenä uraa aloitellessa löytyisi.

Kassaneidiltä, siivoojalta tai lähihoitajalta tietysti onnistuu tämä lapsiin keskittyminen, ilman että tarvitsee mitään muuta uhrata, kun mitään muuta uhrattavaa ei ole. Pitäisikö sitten vain heidän hankkia lapsia? No minusta ei, vaan aika tuhoontuomittu koko kansakunta olisi, jos kaikki älykkäät ja korkeastikoulutetut valitsisivat lapsettomuuden. Minusta on paras, että kaikenlaiset ihmiset (pl. ongelmaiset sosiaalitapaukset) saa lapsia, koska yleensä ihmiset kasvattavat lapsensa kaltaisikseen. Ja kyllä niitä siivoojiakin tarvitaan, mutta niin tarvitaan lääkäreitäkin. Harvalla kotihoidetulla siivoojan lapsella on edellytyksiä lääkäriksi.
 
Ja sen lisäksi että tiedot ja ammattitaito vanhenevat, minun lasteni ainakin on parempi olla siellä päiväkodissa, koska minä en hirveän hyvä kotiäiti ollut. Päivät tarkoituksetonta haahuilua, samaa pyllynpyyhkimistä, ruoanlaittoa ja pöydän pyyhkimistä päivät pääksytysten. Minun psyykelleni se ei vain sovi, ja lapset saivat kokea stressaantuneen ja kireän kotiäidin. Ei se kotiäitiys aina ole mikään aurinkoinen ja pullantuoksuinen äiti, joka antaa virikkeitä ja jaksaa järjestää lapsille seuraa ja tekemistä joka päivälle.

Meidän perheellemme sopii se, että lapset viettävät päivän päiväkodissa lasten ja ammattitaitoisten hoitajien kanssa, minä aikuisten seurassa töissä. Valitettavasti lasten päivät venyvät 9-tuntisiksi, mutta sille en mitään voi. Osittaista hoitovapaata saa kyllä, mutta valitettavasti minun työssäni se tarkoittaa sitä, että samat työt hoidetaan lyhyemmässä ajassa. Nytkin on kiireistä töissä, sitä työtahtia en halua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vai viettääkö?;29615162:
Yleensä kyseessä on tuiki tuntemattomia tarhatätejä, jotka yleensä ovat stressaantuneita, joskus eivät piä työstään, jotkut joskus pitävät.
Loppupeileissä, sinä et tiedä kenen kanssa pieni lapsesi tämän 5,5kk vuodesta viettää.

Miten niin muka tuiki tuntemattomia tarhatätejä?

Kyllä minä tunnen (harjoittelijoita lukuunottamatta) lapseni jokaisen tarhatädin. Sijaisetkin ovat meidän tarhassa aina samoja. Yksi kasvatuskeskustelu vuodessa järjestetään lapsen kotona, jotta lapsi näkisi tarhantädin myös omassa kotiympäristössään.
 
Jälleen kerran olen ylpeä siitä että olen onnistunut yhdistämään äitiyden ja työssäkäynnin, aivan kuten mieheni isyyden ja työssäkäynnin. Miten mahtavaa on että meillä on päiväkoti jossa ei aikuiset vaihdu ja jossa lapsi jopa tykkää olla (hui kamala!). Me olemme pienituloisia kaikilla mittapuilla, minä tienaan 2500€ brutto ja mies 2000 brutto. Kummankaan tulot yksinään ei riitä perheelle vuosiksi eteenpäin, ei meillä vauva ole hoitoon mennyt mutta 1,5v on ja tuossa puolessa vuodessa kotihoidontuella oli jo selviäminen, vaikka kuinka on säästöjä. Näillä tuloilla kun niitäkään ei pysty kerryttämään ylen määrin, kun ne jo hupenee isompiin menoihin. Ihan sama miten jeesustelette kotihoidon puolesta ja sillä että hyvä vanhemmuus on jotenkin sidoksissa kotona vietettyjen vuosien määrään, ei liikuta mua. Meidän perhe voi paremmin näin.

Järkytän vielä sillä että lapselle ei todellakaan järjestellä 8 viikon kesälomia ja kuukauden talvilomia vaan lomat vietetään perheenä YHDESSÄ. Sekin parempi meille. Koulun alettua alkaa sitten se perheen erottaminen, vielä ei aleta siihen. Mielestäni lapsi ansaitsee stressitöntä yhdessäoloa vanhempiensa kanssa, eikä niin että pinna katkeaa jatkuvasta pennien laskemisesta ja mökkihöperyydestä. Ja kyllä, nyt neljävuotiaalta kun kysyy, niin mieluummin viettää aikaa molempien vanhempien kanssa vaikka mökillä, kuin yhden vanhemman kanssa kotona toisen ollessa töissä. Kun sattuu olemaan se hyvä hoitopaikka. Niitäkin on :) Yhtäkään fiksua kotiäitiä en ole vielä tavannut, kyllä niillä on kaikilla todellisuuden ja elämäntaju kadonnut. Ja tämäkin ketju sen todistaa...
 
Täällä yksi kotonahoidettu siivoojan lapsi, joka ihan juristiksi asti päässyt siitä huolimatta. Nuorempi sisareni taasen oli 2v eteenpäin päivähoidossa ja myös hän lukenut itsensä lääkäriksi. Eli eipä ole ollut merkitystä lähtökohdilla..ja jokainen on oman onnensa seppä! Ei ne vanhemmat päätä mikä lapsesta tulee, ellei se sitten ole joku äidinhelmoissa kasvanut nössykkä, jolla ei omia aivoja!
Antakaa ihmiset muiden perheiden tehdä omat ratkaisunsa ja tehkää itse omanne. Kaikille perheille ei käy sama malli elää elämää. Ja ihan BTW..jos lapsilta kysyttäis, niin valitsisivat päivähoidon ;) Mutta lapsiltahan ei kysellä..nää on vaan näitä aikuisten akkojen turhia pätemisyrityksiä ja tietenkin vain oma ratkaisu on ainoa oikea..

Arvostusta, ei arvostelua!

Nim.
Äiti kolmelle (6,2 ja 3kk)
 

Similar threads

M
Viestiä
7
Luettu
1K
Aihe vapaa
naimisissa
N

Yhteistyössä