Alkuperäinen kirjoittaja ööh ja anteeks mut;29615522:
Eiks sitä voi panostaa ensin niihin lapsiin ja sit töihin (ja kenties uudestikouluttautumiseen)? En oikein tajua tätäkään kliseetä että "korkeastikoulutettu ei voi olla pois kauan työelämästä". Kuvittelisin että korkeastikoulutettu on sen verran tiedonjanoinen (ja älykäs) että pystyy ainakin tietotasolla päivittämään ihan sieltä kotoakin käsin vanhentunutta tiedostoaan. Mut kyse ei loppupeleissä ole tuostakaan "syystä" vaan siitä että usein korkeastikoulutetuilla elämäntapa on itsekkäämpää, ajatellaan järjellä mieluummin ja pääkoppa ei kestä "tyhmien" lasten seurassa kuukautta kauempaa.
No ehkä, jos lapset tekisi heti peruskoulun tai viimeistään lukion jälkeen ja olisi n.25-vuotiaana valmis panostamaan koulutukseen ja työuraan. Mutta useimmat käyttää nuo vuodet opiskeluun, koska harva muutenkaan on valmis vanhemmaksi 16-18-vuotiaana ja kun vielä pitäisi sopiva kumppani olla. Joten nuoruudessa hankitaan se koulutus ja aloitellaan työuraa. Teiniäitiyttä yleensä paheksutaan ja käytännössä todettuna, ei se hyvää ennusta lapselle tai äidille, vaikka teoriassa mahdollisuudet olisi vielä vaikka mihin.
Jos taas vastavalmistuneena akateemisesti koulutettuna päättääkin keskittyä lapsiin 6-10 vuoden ajan (useimmathan saa ja haluaa enemmän kuin yhden lapsen, joten tuo 6 vuotta tuskin riittää jos lapset haluaa kouluikäisiksi asti hoitaa kotona), niin kyllä todellakin meni koulutus hukkaan. Uran alkuvaiheessa ei riitä edes tietojen päivittäminen, vaan työelämän alettua on pitkä aika jolloin todelliseksi ammattilaiseksi pitää kehittyä. Esimerkiksi kukaan lakimies ei ole "valmis" suoraan oikiksen penkiltä. Tämä kehittyminen ei voi tapahtua kotona lapsia hoitaessa. On lisäksi useita aloja, joilla on vielä paljon huonompi työllisyystilanne kuin juristeilla, joten on vielä vaikeampaa, suorastaan hyvin epätodennäköistä, päästä työuran syrjään kiinni jos ei sitä ajallaan tee. Koska alan työpaikkoihin on aina tarjolla niitä ikätovereita, joilla on vakuuttava työkokemus, joka on hankittu heti valmistumisen jälkeen opiskeluaikoina kerättyjen kontaktien avulla. Ne kontaktit on tietysti 10 vuodessa vanhentuneet.
Jos taas haahuilee nuoruusvuodet tehden jotain hanttihommia ja tekee tavanomaisena aikana n. 30 ikävuoden pinnassa lapsensa ja aikoo sitten lasten ollessa isompia keskittyä työuraan, niin eipä sitä juuri lähihoitajan työuraa kummempaa enää kannata odottaa. Neljäkymppisenä harvalle edes tulee mieleen aloittaa vaikkapa kaikkineen 10 vuotta kestäviä lääkärinopintoja. Ja joka tapauksessa, jos siinä vaiheessa aloittaa alusta, niin lapset joutuu elämään köyhyydessä koko nuoruutensa, sillä työuraan pääsisi kiinni vasta lasten ollessa liki täysikäisiä. Lyhyeksi ura tietysti jäisi, jos niin hyvä tuuri kävisikin, että töitä vielä yli nelikymppisenä uraa aloitellessa löytyisi.
Kassaneidiltä, siivoojalta tai lähihoitajalta tietysti onnistuu tämä lapsiin keskittyminen, ilman että tarvitsee mitään muuta uhrata, kun mitään muuta uhrattavaa ei ole. Pitäisikö sitten vain heidän hankkia lapsia? No minusta ei, vaan aika tuhoontuomittu koko kansakunta olisi, jos kaikki älykkäät ja korkeastikoulutetut valitsisivat lapsettomuuden. Minusta on paras, että kaikenlaiset ihmiset (pl. ongelmaiset sosiaalitapaukset) saa lapsia, koska yleensä ihmiset kasvattavat lapsensa kaltaisikseen. Ja kyllä niitä siivoojiakin tarvitaan, mutta niin tarvitaan lääkäreitäkin. Harvalla kotihoidetulla siivoojan lapsella on edellytyksiä lääkäriksi.
Mutta lapsiltahan ei kysellä..nää on vaan näitä aikuisten akkojen turhia pätemisyrityksiä ja tietenkin vain oma ratkaisu on ainoa oikea..