Anoppisi mielenterveysongelmat eivät ole sinun tai miehesi asia, vaikka asia on ikävä.
Sotkuisuuskin on suhteellinen juttu. Jos lapsiperheessä ei ole legopalikoita lattialla, hirtettyjä barbienukkeja kattolampussa pikkusysterin ulottumattomissa tai teinin huoneessa kokispulloja ja vaatteita sulassa sovussa pleikkapelien keskellä ja jos ei miehen reviirinmerkkaussukkia ole nurkissa, niin ei se ole koti vaan sairaala.
Koiraperheissä on hiukka eri säännöt, koska mikä on lattialla on koiran. Mies joutuu reviirisukkiensa suhteen käyttämään mielikuvitusta kuin myös lapset omien touhujensa suhteen.
Mä soittaisin anopille ja sanoisin, et kemut on täällä. Olet tervetullut jos tahdot tulla.