Miten puhuisitte 3-vuotiaalle isästä?

[Äiti pulassa]

Taustaa siis sen verran, että lapsi ei ole ikinä tavannut isäänsä.

Lapsi on puhunut tasaisin väliajoin viimeisen puolen vuoden ajan (tajusi noin puoli vuotta sitten, että jokaisella on olemassa äiti ja isä) isäjuttuja ja kysellyt, saako soittaa isälle jne.
En ole alkanut puhumaan isästä juuri mitään, mutta valokuvan näytin silloin kun puhelun olisi halunnut soittaa ja meni siitä murheelliseksi, kun ei voinut.
Valokuva riitti pariksi kuukaudeksi, kunnes taas jutut alkoivat.

Viimeaikoina lapsen leikkeihin on ilmaantunut mielikuvitushahmoja ja näistä uusimpana "isi". Lapsi sanoo välillä iltaisin, että "isi on nyt täällä" ja kerran ennen nukahtamistaan sanoi, että "ei isä ole enää peloissaan, se on ystävällinen".
Pari kertaa on ihan vaan kesken kauppareissun möläyttänyt, että "minun isi on poissa" ja saattaa jatkaa kohta tuumaillen, että "isi on töissä".
Kerran kysyi, että milloin se isi oikein tulee ja sanoin siihen, että ei tule ikinä, mutta tykkää sinusta silti.
Lapsi on myös piirrellyt kuvia läheisistään ja sinne piirtänyt myös "isän" ja nyt viimeisimpänä eilen kyseli, että onko hänen isänsä vankilassa (vuotta vanhempi kaveri leikkinyt nyt kuulemma poliisileikkejä ja sieltä luultavasti tuon vankilan tempaissut).
Lapsi sai jonkin kohtauksen ja rupesi riehumaan, että "poliisit on vieny minun isän vankilaan" ja tämän jälkeen juoksenteli ja karjui huutaen "poliisit ei saa viedä äitiä vankilaan!".

Näitä riittäisi ja pointti onkin se, että lapsi puhuu isästä lähes päivittäin, enkä oikein tiedä mitä ihmettä hänelle asiasta kertoisin vai kerronko mitään?
Tähän asti olen siis jättänyt aikalailla noteeraamatta lapsen jutut, enkä ole kertonut hänelle isästä sen enempää kuin tuon kuvan näyttänyt ja vastannut siihen "milloin isä tulee"-kysymykseen, että ei ikinä.

Olin jotenkin naiivisti kuvitellut, että lapsi alkaisi kysellä isän perään vasta joskus 7-vuotiaana ja silloinkin hyvin rationaalisesti selkeitä kysymyksiä esittäen, joihin minulla olisi ollut vastaukset mietittynä, mutta isäasia tulikin lapsen elämään jostain syystä hyvin varhain ja "leikkien kautta".

Kenelläkään mitään neuvoja?

 

["V ieras"]

No missä lapsen isä on? Kerro meille ensin se niin on helpompi auttaa.

 

[Happygirl-91]

Sun täytyy selittää lapsen ikä ja kehitystasoon nähden ymmärrettävällä tavalla missä isä on ja miksi ei ole lapsen kanssa.

 

[Niii]

Jaa. Ja missä se isä on?

 

[Ei muistella pahalla]

Missä isä siis on?
Jos isä on hylännyt sinut ja lapsensa, pitäisi kuitenkin yritää puhua mahdollisimman positiivisesti isästä, ja lapsen tasoisesti antaa tietoa, esimerkiksi kerrot että isän elämä on sellainen että hän ei nyt pysty tulla käymään, mutta hän on olemassa ja varmasti ajattelee lasta.
Näin minä sanoisin, en tiedä palstapsykologien kantaa

 

[Äiti pulassa (ap)]

Isä ei siis osallistu meidän/lapsen elämään omasta tahdostaan.

Tuota mä HG olenkin miettinyt, mutta en ihan hahmota, että mitä se käytännössä olisi.
Olen tuon kuvan näyttänyt ja kertonut, että ei ole isä tulossa (ettei rupea häntä odottelemaan turhaan ja toiveita elättelemään), mutta ei ole lasta tyydyttänyt.

Sanoisinko mä vaan, että isä asuu muualla eikä halua olla meidän kanssa? Vai annanko vaan lapsen miettiä juttujaan edelleenkin puuttumatta mitenkään?

 

["V ieras"]

Isä ei siis osallistu meidän/lapsen elämään omasta tahdostaan.

Tuota mä HG olenkin miettinyt, mutta en ihan hahmota, että mitä se käytännössä olisi.
Olen tuon kuvan näyttänyt ja kertonut, että ei ole isä tulossa (ettei rupea häntä odottelemaan turhaan ja toiveita elättelemään), mutta ei ole lasta tyydyttänyt.

Sanoisinko mä vaan, että isä asuu muualla eikä halua olla meidän kanssa? Vai annanko vaan lapsen miettiä juttujaan edelleenkin puuttumatta mitenkään?

Pakkohan sun on puuttua. Kamalaahan se lapsesta on, jos ei mitään vastausta saa.

 

[Sh]

Kerrot niinkuin asiat on, että isä on paikassa x, et jokaisella lapsella on isä ja äiti olemassa mutta joskus lapsi ei asu oman äidin ja isän kanssa jne. Rehellisesti, lapsen tasoisesti. Kerrot mitä lapsi kysyy, enempää ei tarvitse kertoa tässä
Vaiheessa.

 

[Happygirl-91]

Isä ei siis osallistu meidän/lapsen elämään omasta tahdostaan.

Tuota mä HG olenkin miettinyt, mutta en ihan hahmota, että mitä se käytännössä olisi.
Olen tuon kuvan näyttänyt ja kertonut, että ei ole isä tulossa (ettei rupea häntä odottelemaan turhaan ja toiveita elättelemään), mutta ei ole lasta tyydyttänyt.

Sanoisinko mä vaan, että isä asuu muualla eikä halua olla meidän kanssa? Vai annanko vaan lapsen miettiä juttujaan edelleenkin puuttumatta mitenkään?

Elä sano ettei halua, vaan että "isä on sairas/kiireinen/kaukana" mitä ikinä se onkaan. Rehellisesti ja yksinkertaisesti, se ei ole lapselle iso juttu vaikka leikkii ja puhuu siitä.

 

[Niii]

No just. Sanot tietysti ettei isi tykkää susta. Niin kuin porvoossa perinteisesti.

 

[Äiti pulassa (ap)]

Elä sano ettei halua, vaan että "isä on sairas/kiireinen/kaukana" mitä ikinä se onkaan. Rehellisesti ja yksinkertaisesti, se ei ole lapselle iso juttu vaikka leikkii ja puhuu siitä.

Kuinka voi sanoa rehellisesti, jos samalla valehtelee?
Rehellisesti valehdellen?
Siis tuota tarkoitan, että jos sanoo isän olevan "kiireinen/sairas" tai muuta vastaavaa, mikä ei ole totta.

En mä kyllä haluaisi lapselle noinkaan sanoa, ettei isä halua, vaikka totuus onkin se.
Jos mä saisin jotenkin siirrettyä asiaa myöhemmälle, tyyliin "mietitään asiaa sitten joskus myöhemmin" tms.

 

[Äiti pulassa (ap)]

No just. Sanot tietysti ettei isi tykkää susta. Niin kuin porvoossa perinteisesti.

Eihän se nyt niinkään mene, ettei tykkäisi. Häntä ei vain kiinnosta, mutta sitä ei oikein lapselle voi sanoa.

 

["Hanna"]

Voinko kysyä, millainen suhde sinulla oli lapsen isään. Olitteko seurustelusuhteessa tai lyhyt tuttavuus.

Onko sinulla sen verran yhteyksiä kuitenkin häneen, että voit lähettää viestin.

Lapsen isä on siis lapsen ollessa vauva, päättänyt, että ei halua olla mukana tässä ?

onko mahdotonta vaikka lähettää isälle viestiä ja kertoa lapsen tunteista, jotta voi miettiä uudestaan suhdettaan lapseen.

 

[kahvikirahvi]

Mun kävi kanssa mielessä että ottaisit isään yhtyettä ja kertoisit tilanteesta?

Kurja tilanne lapselle :/

 

[Äiti pulassa (ap)]

Oon mä kertonut lapsen isälle näistä lapsen puheista, mutta ei sillä konkreettista vaikutusta ollut/ole.
Hieman hän tietysti järkyttyi silminnähdenkin, mutta ei lapsi yhtäkkiä häntä rupea kiinnostamaan, kun ei ole koskaan kiinnostanutkaan. On hän sanonut, että voi nähdä lapsen jos minä niin haluan, mutta itsellään ei siis ole halua.

Eli se nyt on ihan vaan ikävä tosiasia, että isättä lapsi tulee jäämäänkin, mutta asia pitäisi saada lapselle jotenkin selkeäksi niin, ettei asia häntä jatkuvasti häiritsisi.
Onhan se aika kurjaa, että noin nuori miettii tuollaisia asioita ja vielä noin "epätietoisuudessa".

Jonkinlainen selkeä juttu täytyisi siis lapselle kertoa niin, että se tavallaan "tyhjentäisi" lapsen.
Jos mä koettaisin puhua lapselle, että ei sitä isää tarvi mihinkään jne? Että hänen on ihan hyvä noin ja turhaa miettiä sitä isää, kun se ei johda mihinkään?
Ja terästää tuota sanomaa vaikka tekemällä sitten jotain extrakivaa kaksin vähän niinkuin eleenä, että meillä on tosi kivaa näinkin?

 

["Misty"]

En voinut mitään, mutta rupesi itkettämään kun tuota luin.
Olen itse tilanteessa, jossa ulkomaalainen isä haluaa jättää meidät (minut ja kaksi pientä lasta), ja kauhulla odotan aikaa kun lapset ryhtyvät kyselemään isästään, enkä osaa selittää, miksi isä ei halua meidän kanssa elää eikä heitä nähdä. Miten lapselle voi mitään järkyttävämpää kertoa?

 

[nnnc]

No just. Sanot tietysti ettei isi tykkää susta. Niin kuin porvoossa perinteisesti.

Mistäs sen tietää tykkääkö isä lapsesta jos ei tätä ole koskaan edes tavannut?
Itse sanoisin varmasti (jos en yhteyttä isään olisi pitänyt) jotain että äiti ja isä eivät pitääneet toisistaan niin että yhteydenpito olisi mahdollista.

Lapsen kanssa jatkaisin varmasti keskustelua siitä että isiä on erilaisia ja kaikki eivät voi olla läsnä lasten elämässä ja myös sillä mielikuvitusleikillä millaisen isän lapsi itselleen toivoisi jne.

 

["hep"]

Älä turhaan ala höpöttää, että isää ei tarvitse mihinkään ja ettei sitä tarvitse miettiä, kun ei noin pieni vielä tuollaisia ymmärrä. Niinkun joku muukin sanoi, sanot lapselle, että kaikki lapset ei asu isän ja äidin kanssa ja että isällä on nyt sellainen tilanne, ettei se pääse käymään. Käyt vaikka kirjastosta hakemassa jonkun pienille lapsille tarkoitetun kirjan missä selitetään asiaa, sellaisiakin varmasti löytyy. Lapselle on ihan hirveetä, jos se kyselee isästään ja äiti ei noteeraa niitä mitenkään. Sehän hämmentää lasta vaan entisestään. Älä hauku isää tai puhu hänestä pahaa, yrität antaa isästä positiivisen kuvan.

 

[Äiti pulassa (ap)]

[QUOTE="Misty";29722993]En voinut mitään, mutta rupesi itkettämään kun tuota luin.
Olen itse tilanteessa, jossa ulkomaalainen isä haluaa jättää meidät (minut ja kaksi pientä lasta), ja kauhulla odotan aikaa kun lapset ryhtyvät kyselemään isästään, enkä osaa selittää, miksi isä ei halua meidän kanssa elää eikä heitä nähdä. Miten lapselle voi mitään järkyttävämpää kertoa?[/QUOTE]

No sanopa muuta.. Ei lapselle haluaisi tuollaista sanoa, mutta pakkohan totuus on jossain muodossa kertoa.
Ei sekään ole oikein eikä kivaa, että lapsen annetaan ns. elätellä toiveita - ihan turhaan.

Lapsi kysyikin kerran tuon, että "milloin se isä oikein tulee?" johon vastasin ensin, että "ei ikinä" (ihan rauhallisesti totesin, en mitenkään vihaisena tms) ja lapsen naama venähti heti niin surullisen näköiseksi, että oli pakko jatkaa heti perään ja kertoa, että kyllä se isä susta silti tykkää.
Tuon jälkimmäisen toteaman jälkeen lapsi olikin yhtä hymyä.

Kamala tilanne teillä siellä, toivottavasti mies tulisi edes jollain tasolla järkiinsä ja tapaisi lapsiaan tulevaisuudessa.
Ei sitä yhdellekään lapselle toivo, siis isättömyyttä. Tai äidittömyyttä.

 

["hanna"]

Tällaista toimintaa on olemassa ja varmaan jotain muutakin vastaavaa

miltä tuntuisi ottaa tällainen mies kamu lapselle, ei tietenkään olisi isä, mutta kun lapsi kaipaa mieshahmoa, niin olisi sellainen mies jonka kanssa touhuta

http://www.mieskaverit.fi/mieskaverit/

 

[Äiti pulassa (ap)]

[QUOTE="hep";29723008]Älä turhaan ala höpöttää, että isää ei tarvitse mihinkään ja ettei sitä tarvitse miettiä, kun ei noin pieni vielä tuollaisia ymmärrä. Niinkun joku muukin sanoi, sanot lapselle, että kaikki lapset ei asu isän ja äidin kanssa ja että isällä on nyt sellainen tilanne, ettei se pääse käymään. Käyt vaikka kirjastosta hakemassa jonkun pienille lapsille tarkoitetun kirjan missä selitetään asiaa, sellaisiakin varmasti löytyy. Lapselle on ihan hirveetä, jos se kyselee isästään ja äiti ei noteeraa niitä mitenkään. Sehän hämmentää lasta vaan entisestään. Älä hauku isää tai puhu hänestä pahaa, yrität antaa isästä positiivisen kuvan.[/QUOTE]

Olen sanonut joskus joulun aikaan tuon, ettei kaikilla lapsilla vaan ole isää elämässä mukana ja se on ihan okei.
Ei siis ollut vaikutusta lapseen.
Hitto, mä rupesin just miettiin, että mitä jos se vaan elää mielikuvituksissaan isän kanssa huolimatta siitä, mitä mä sanon?
Kai se on siinä vaiheessa ainakin pakko vaan antaa olla?

Pahaa en ole puhunut enkä puhu, mutta en rupea romantisoimaankaan (sekin eräänlaista huijaamista).
Mahdollisimman neutraalisti yritän puhua ja olenhan mä ton jo lapselle "valehdellut", että isä hänestä tykkää kuitenkin.

 

[Äiti pulassa (ap)]

[QUOTE="hanna";29723015]Tällaista toimintaa on olemassa ja varmaan jotain muutakin vastaavaa

miltä tuntuisi ottaa tällainen mies kamu lapselle, ei tietenkään olisi isä, mutta kun lapsi kaipaa mieshahmoa, niin olisi sellainen mies jonka kanssa touhuta

Mieskaverit - Mieskaveritoiminta[/QUOTE]

Kiitos vinkistä.
Olen joskus tuota mieskaveritoimintaa selaillut, mutta lapsella on elämässään aika monta läheistä miestä kuitenkin ja on monta enoa ja setää, papat ym.
Eli miehenmallia ei sinänsä onneksi tarvitse.

 

["Mie"]

Minä kyllä kysyisin neuvoa ammattilaiselta muualta kuin mammolilta täältä. Tuskin haluat vastauksillasi lapselle psyykkistä vahinkoa aiheuttaa! Ota yhteys vaikka perheneuvolaan. Sielläadiantuntevampi psykologiapu kuin neuvoloissa! Ja täällä!!!!

 

["Hanna"]

Kiitos vinkistä.
Olen joskus tuota mieskaveritoimintaa selaillut, mutta lapsella on elämässään aika monta läheistä miestä kuitenkin ja on monta enoa ja setää, papat ym.
Eli miehenmallia ei sinänsä onneksi tarvitse.

Tuo tuli mieleen siitä kun lapsella on nyt kaipuu sellaista mieshenkilöä kohtaan joka on vain hänen, kuten tarhakavereilla on omat isät.

Tuo, että sinulla on suvussa miehiä, jotka touhuavat pojan kanssa on todella yvä juttu.
mutta lapsen käytöksestä päätellen se ei riitä.

mietin, että tällainen ulkopuolinen mies, joka ei ole sukua tai mitään tulee lapsen luo ja on vain hänen, hänen kamu ja läheinen.
se olisi erilainen suhde kuin enon tai papan kanssa.
Ei isä, mutta kuitenkin mieshahmo, joka ei ole sukulainen.
En osaa selittää ajatuksiani.

Voisi olla kokeilemisen arvoinen.

 

[Äiti pulassa (ap)]

[QUOTE="Hanna";29723039]Tuo tuli mieleen siitä kun lapsella on nyt kaipuu sellaista mieshenkilöä kohtaan joka on vain hänen, kuten tarhakavereilla on omat isät.

Tuo, että sinulla on suvussa miehiä, jotka touhuavat pojan kanssa on todella yvä juttu.
mutta lapsen käytöksestä päätellen se ei riitä.

mietin, että tällainen ulkopuolinen mies, joka ei ole sukua tai mitään tulee lapsen luo ja on vain hänen, hänen kamu ja läheinen.
se olisi erilainen suhde kuin enon tai papan kanssa.
Ei isä, mutta kuitenkin mieshahmo, joka ei ole sukulainen.
En osaa selittää ajatuksiani.

Voisi olla kokeilemisen arvoinen.[/QUOTE]

Tuo on muuten hyvä näkökulma, kiitos!

En olekaan ajatellut asiaa tuolta kantilta, että lapsi mahdollisesti kaipaa jotain "omaa", mutta nyt kun miettii, niin sehän on aika ilmeistä.
Lapsi siis muutenkin on nyt jonkinaikaa korostanut omistussuhteita tavaroihin, läheisiin ja ihan kaikkeen.
Isästäkin kun puhuu, niin oikein teroittaa sitä "MINUN isää".

Eli taitaa tosiaan kaivata sellaista ihan ikiomaa mies-/isähahmoa. Kavereiden isät kun on kuitenkin niiden kavereiden isiä, papatkin on koko suvun isiä/pappoja ja enot ja setä myös sellaisia "kaikkien kavereita".
Mun miespuoliset kaveritkin on aika satunnaisesti lapsen elämässä.