Toggle sidebar

Kuinka köyhällä on varaa lapsiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja M32
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Riippuu varmasti siitäkin missä asuu. Pääkaupunkiseudulla vosii tehdä tiukkaa näillä meidän tuloilla mutta täällä maaseudulla elämme mukavaa elämää omakotitalossa, vaikka tulot eivät ole suuret. Pääkaupunkiseudulla jo asumiskulut nielisivät ison osan tuloista ja siellä eläminen on muutenkin kalliimpaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieraa:
Lapsi ei tarvitse kivoja leluja, kalliita harrastuksia tai nättejä vaatteita. Köyhässä perheessä varttunut lapsi oppii tärkeämpiä arvoja.
Click to expand...

No voi perse taas! Tympäsee nämä kommentit jossa väitetään ettei varakkaan perheen lapset opi mitään kunnon arvoja tms. Lapseni arvostavat lelujaan ja matkoja, eivät pilkaa muita tai arvostele jos jollain on vähemmän. Ihan samallalailla tehdään majoja puun alle risuista ja kävyistä ja pahvilaatikosta saa raketin, vaikkei eletä kädestä suuhun.
 
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi ja Lispetti
Alkuperäinen kirjoittaja V.:
Meillä on nettotulot noin 4500e/kk. Asumme mieheni kanssa kahdestaan, sekä 6vuotias Lenni Kissa. Asuntolainaa on noin 60t jäljellä. Minulla on kamala vauvakuume ollut jo vuoden verran, mutta silti pelottaa että pärjäämmekö jos saisimme lapsen. joten en ole vielä uskaltanut jättää ehkäisyä pois. Olen tottunut aina elämään hyvillä ok tuloilla joten ihmettelen miten jotkut voivat tehdä lapsia siihen tilanteeseen jossa molemmat vanhemmat elävät tt-tuella tai muilla tuilla pelkästään? Tai miksi tehdä lapsi jos on köyhä? Ymmärrän tietenkin, että ehkäisy on pettänyt tai vastaavaa, mutta että suunnitellaan lapsi niin että valmiiksi tiedetään että kasvatetaan lapsi tuiden varassa.
Click to expand...

Haluaisin saada tähän kysymykseeni vastauksen joltain jolla on kokemusta, eli siis miksi olette tehneet lapsen vaikka olette rutiköyhiä? miksi haluatte elättää lapsenne tukien varassa? eikö ensin kannattaisi käydä koulut ja hankkia hyvä työ, että on varaa hankkia lapsia. Tiedän että lapsi tarvitsee vain rakkautta ja rajoja, mutta itse haluan ainakin että kun sen lapsen saan, niin ei tarvitse kaupassa miettiä että onko näihin varaa ja että voin kustantaa lapseni harrastukset sekä vaatteet/lelut ja huvitella hänen kanssaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja (Laura):
No voi perse taas! Tympäsee nämä kommentit jossa väitetään ettei varakkaan perheen lapset opi mitään kunnon arvoja tms. Lapseni arvostavat lelujaan ja matkoja, eivät pilkaa muita tai arvostele jos jollain on vähemmän. Ihan samallalailla tehdään majoja puun alle risuista ja kävyistä ja pahvilaatikosta saa raketin, vaikkei eletä kädestä suuhun.
Click to expand...

Peesi.
Vaikka olisi rahaa kuin roskaa niin silti jonkun perheen ilon aiheet löytyvät Nuuksiosta nuotio äärestä eikä Balilta.
 
Nyt mulla yksin nettotulot ~ 2700e/kk (brutto 4300e), ja mielestäni elintasoni on juuri mukava koska on varaa harrastaa ja ostaa mitä ruokaa haluaa, ostaa vaatteet uusina ja laadukkaina, pitää asuntolaina kohtuullisen pituisena jne. En siis haluaisi tinkiä tästä saavutetusta elintasosta. En kuitenkaan harrasta mitään rusketuksia tai kehon lisäosia.

Jos miettii että kaksi lasta kustantaa yht. ehkä noin tonnin kuussa (?) mutta maksamassa olisi myös toinen aikuinen, niin ehkä oman tulotason pitäisi olla noin 300e/kk enemmän (satanen hyvittyisi kun toinen maksaa juoksevia kuluja, ja satanen lapsilisää) eli bruton noin 5000e/kk. Toisaalta olisi pakko ostaa isompi asunto ja auto, joten tuokaan ei riittäisi nykyiseen elintasoon... Eli sanotaan että luokkaa 5500e brutto kuussa. Miehellä sitten sen verran mitä itse arvelisi haluavansa.

Ja ei tarvitse varmaan arvata että lapsia ei ole, eikä suunnitteilla :D. Moni varmaan pärjäisi hyvin vähemmällä, mutta koska olen ollut lapsuuden ja nuoruuden hyvin köyhä, en enää millään haluaisi tinkiä saavutetusta tasosta.
 
Olen pohtinut samaa. Perheemme bruttotulot vuodessa ovat noin 45 000 euroa. Meillä on kaksi lasta. Matkustamiseen meillä ei ole varaa, sillä olemme halunneet ostaa talon. Kaikkeen muuhun tarvitsemaamme meillä kuitenkin on mainiosti varaa ja säästöön laitamme joka kuukausi noin satasen. Pienellä pinnistelyllä säästöön jäisi enemmänkin, mutta mielestämme piheily ei olisi sen arvoista. Joku toinen ei näillä tuloilla kokisi tulevansa toimeen ja tuntisi itsensä jopa köyhäksi.
 
Riippuu elämäntasosta. Mulle on tärkeää että pystyn lapsille tarjoamaan jotain muutakin kuin sitä normaalia arkea. Siksi meidän piti vähän miettiä moneenko meillä on varaa.

Ja kyllä, meidän lapset oppii myös niitä tärkeitä arvoja vaikka elämä on muutakin kuin kaurapuuroa ja käpylehmiä.
 
Mistä te olette jääneet paitsi köyhässä lapsuudessa? Entä nykyisten köyhien perheiden vanhemmat, mistä lapsenne jäävät paitsi?

Ei mulla rahallisesti ollut lapsuudessani valittamista, vaikka pitkän pätkää olimmekin kädestä suuhun pienissä tiloissa eläviä. En tilanahtautta edes huomannut lapsena. Halusin elää kaupungissa, mutta kun ei niin ei. Ruokaa hankittiin halvalla sekä ilmaiseksi lähiympäristöstä eli katiskaa ja perunapeltoa oli tyhjennettävä, marjojen ja sienten poimiminen oli hyvin tuttua. Vaatteita saatiin mm. ukin vanhaa paitaa pienentämällä jne.

Meidän lapset ei saa kalliita "leluja", se on totta. Kellään ei ole iPhonea, vaikka "kaikilla muilla" tuntuu olevan. Huvipuistoreissusta ei ole vielä koskaan tarvinnut tinkiä, sen koen tärkeäksi kesätraditioksi, vaikkakin jotkut ovat sitä mieltä, että omien lastensa kesähuvit eivät kuulu heille hoitaa. Hoidan sitten heidänkin puolestaan.

Perheen nuoriso tykkäsi ideasta, että Manga cafe avaa uudestaan läheisen nuorisotalon suojissa. Kirjastot ovat edelleen ilmaisia riemunlähteitä kuten omassa lapsuudessanikin. Lapsilla mahdollisuus säästää kk-rahoistaan. Kaksi lapsista on suuntaamassa mummin kanssa syyslomalla reissuun. muutaman päivän retki Unkariin maksoi alle 200 euroa per naama, eli 20 euron kk-rahoista ei mennyt vuottakaan säästää lomamatkaan. Me vanhemmat emme saa itsellemme rahoja kasaan, mutta näin osa edes voi matkustaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Alkuperäinen kirjoittaja astrolabe:
Mistä te olette jääneet paitsi köyhässä lapsuudessa? Entä nykyisten köyhien perheiden vanhemmat, mistä lapsenne jäävät paitsi?

Ei mulla rahallisesti ollut lapsuudessani valittamista, vaikka pitkän pätkää olimmekin kädestä suuhun pienissä tiloissa eläviä. En tilanahtautta edes huomannut lapsena. Halusin elää kaupungissa, mutta kun ei niin ei. Ruokaa hankittiin halvalla sekä ilmaiseksi lähiympäristöstä eli katiskaa ja perunapeltoa oli tyhjennettävä, marjojen ja sienten poimiminen oli hyvin tuttua. Vaatteita saatiin mm. ukin vanhaa paitaa pienentämällä jne.

Meidän lapset ei saa kalliita "leluja", se on totta. Kellään ei ole iPhonea, vaikka "kaikilla muilla" tuntuu olevan. Huvipuistoreissusta ei ole vielä koskaan tarvinnut tinkiä, sen koen tärkeäksi kesätraditioksi, vaikkakin jotkut ovat sitä mieltä, että omien lastensa kesähuvit eivät kuulu heille hoitaa. Hoidan sitten heidänkin puolestaan.

Perheen nuoriso tykkäsi ideasta, että Manga cafe avaa uudestaan läheisen nuorisotalon suojissa. Kirjastot ovat edelleen ilmaisia riemunlähteitä kuten omassa lapsuudessanikin. Lapsilla mahdollisuus säästää kk-rahoistaan. Kaksi lapsista on suuntaamassa mummin kanssa syyslomalla reissuun. muutaman päivän retki Unkariin maksoi alle 200 euroa per naama, eli 20 euron kk-rahoista ei mennyt vuottakaan säästää lomamatkaan. Me vanhemmat emme saa itsellemme rahoja kasaan, mutta näin osa edes voi matkustaa.
Click to expand...

Mun perhe oli hyvin toimeentuleva kunnes iski 90-luvun lama ja mun vanhemmat tippu tosi korkealta. Kyllä mä menetin juttuja vaikka hienosti selvittiinkin. En voinut harrastaa, joskus jäin pois jotain koulun tms. jutuista koska vanhemmilla ei ollut sillä hetkellä antaa rahaa siihen.

Sieltä noustiin mutta sen verran se jätti jälkeä että koitan pitää huolen että lapsilla on se mitä toivovat.

Ps. Ei meilläkään ole iphoneja yms. Jonkun rajan pidän siinäkin mitä voi toivoa.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Alkuperäinen kirjoittaja astrolabe:
Mistä te olette jääneet paitsi köyhässä lapsuudessa?
Click to expand...
No ainakin omasta puolesta voin sanoa, että jäin paitsi:

* Harrastamisesta. Muutamassa koulun kerhossa sain käydä, mutta mikään ei saanut maksaa mitään tai vaatiä kyyditystä joten vähissä oli vaihtoehdot.

* Joukkoon sopivista vaatteista ja varusteista. En olisi kaivannut muotikuteita, mutta muistan liian hyvin sen tunteen kun olin ainoa jolla oli vanhan malliset monot ja kirpparilta ostetut vanhat luistimet. Molemmat tietysti vielä ihan huoltamattomia kun ei ollut varaa teroittaa/voidella jne. Vaatteista puhumattakaan, kyllähän sitä erottuu ( = tulee kiusatuksi ja syrjityksi) jos pukeutuu ihan eri lailla kuin muut lapset.

* Kaikesta matkustelusta ja kyläilystä. Kyllähän se elinpiiriä supistaa jos viettää elämänsä ekat ~20 vuotta parinkymmenen kilometrin säteellä kodista.

* Turvallisuudesta, muistan kuinka pelkäsin esim. sairastumista ja peittelin sitä aina viimeiseen asti, kun tiesin että jos pitää ostaa lääkkeitä niin siitä tulee vanhemmille hirveä stressi kun "ei olisi varaa näihinkään mutta pakkohan se on". Muistan myös sen syyllisyyden, jos jokin vaate/varuste menee rikki tai jäi pieneksi. Tai kuinka pelkäsin että toinenkin vanhempi jää työttömäksi ja mistäs saadaan ruokaa jne.

* Monipuolisesta ruoasta, aina oli vain tyyliin perunoita ja jauhelihaa. Ikinä ei saatu esim. pullaa tai vaikka pääsiäisenä pashaa, kun olivat ilmeisesti liian kalliita. Sitten silmät ympyriäisinä kuuntelin koulussa mitä muut on syöneet, ja tunsin olevani niiiiin ulkopuolinen.

Siinä vasta ne mitä tulee näin äkkiseltään mieleen. Vanhempien asenteella toki on iso merkitys, mutta ei sillä kaikkea ulkopuolisuutta olisi voinut paikata vaikka olisivatkin hoitaneet asiat paremmin. Jos lapsi erottuu joukosta eikä esim. pääse harrastamaan yhtään mitään eikä oikeastaan kyläilemäänkään, niin kyllähän siinä jää ulkopuoliseksi ja helposti joutuu kiusatuksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sinkku N34:
* Kaikesta matkustelusta ja kyläilystä. Kyllähän se elinpiiriä supistaa jos viettää elämänsä ekat ~20 vuotta parinkymmenen kilometrin säteellä kodista.
Click to expand...

Voisiko tämän kääntää niin päin, että perustilanne ja elinpiiri on se, että ihmiset ovat siellä, missä asuvat, mutta elinpiiriä voi laajentaa, mikäli matkustelee? Ei kai se mikään perusoletus ole, että ihmisen elinpiiri on laaja?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Blue:
En voinut harrastaa, joskus jäin pois jotain koulun tms. jutuista koska vanhemmilla ei ollut sillä hetkellä antaa rahaa siihen.
Click to expand...

Ainiin, tämä vielä! Meilläkin koulu kävi esim. kerran vuodessa laskettelemassa, eli koululta sai kyydin mutta itse olisi pitänyt tuoda/vuokrata varusteet ja liput. Eihän mulla ollut niihin varaa, joten kun muut lasketteli niin minä istuin sitten penkillä tai laskin liukurilla mäkeä. + kaikki muut tilaisuuden joihin joko ei voinut osallistua, tai sitten vähintään kun muut meni kahvilaan välipalalle niin minä kaivelin repusta jotain eväsleipiä... Voi että muistan sen häpeän ja nolouden.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ehdotus:
Voisiko tämän kääntää niin päin, että perustilanne ja elinpiiri on se, että ihmiset ovat siellä, missä asuvat, mutta elinpiiriä voi laajentaa, mikäli matkustelee? Ei kai se mikään perusoletus ole, että ihmisen elinpiiri on laaja?
Click to expand...

En nyt oikein ymmärtänyt? Itse tarkoitin sitä, että se "nurkkakuntalaisuus" oli myös yksi syrjäyttävä tekijä, kun ei esim. ikinä päässyt käymään suht läheisessä isossa kaupungissa, ei ikinä matkustellut, en ollut ikinä ollut junan kyydissä ja bussissakin vain pari kertaa jne. Kyllähän se vaikuttaa ihmiseen/lapseen, eikä voi millään tasolla osallistua muiden matkakeskusteluihin jne. Tai kun ei ollut ikinä käynyt ravintolassa syömässä ja sitten luokkaretkellä ei osannut tilata macissa hampurilaista jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sinkku N34:
Ainiin, tämä vielä! Meilläkin koulu kävi esim. kerran vuodessa laskettelemassa, eli koululta sai kyydin mutta itse olisi pitänyt tuoda/vuokrata varusteet ja liput. Eihän mulla ollut niihin varaa, joten kun muut lasketteli niin minä istuin sitten penkillä tai laskin liukurilla mäkeä. + kaikki muut tilaisuuden joihin joko ei voinut osallistua, tai sitten vähintään kun muut meni kahvilaan välipalalle niin minä kaivelin repusta jotain eväsleipiä... Voi että muistan sen häpeän ja nolouden.
Click to expand...

Meillä ei hankalaa vaihetta kestänyt kuin muutaman vuoden mutta sekin oli tarpeeksi siihen että tunsin itseni erilaiseksi ja se vaikutti vähän itsetuntooni.
 
Kotona pitää olla sopivasti tilaa, jääkaapissa terveellistä ruokaa, vakuutukset kotona kunnossa ja lapsillakin ehkä. Sen verran täytyy olla, ettei tarvitse kaikkeen sanoa ei. Että lapset voi harrastaa, ja perhe voi välillä käydä syömässä ja elokuvissa. Ja puhtaat, asianmukaiset vaatteet joka päivälle, ulos ja juhlaan myös.

Summat voi jokainen sanoa itse. Meillä nuo yllämainitut on mahdollista ja kirsikka vielä päälle.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
Alkuperäinen kirjoittaja (Laura):
No voi perse taas! Tympäsee nämä kommentit jossa väitetään ettei varakkaan perheen lapset opi mitään kunnon arvoja tms. Lapseni arvostavat lelujaan ja matkoja, eivät pilkaa muita tai arvostele jos jollain on vähemmän. Ihan samallalailla tehdään majoja puun alle risuista ja kävyistä ja pahvilaatikosta saa raketin, vaikkei eletä kädestä suuhun.
Click to expand...

Joskus tekisi niin mieli heittää vastaan, että köyhän perheessä ei päästä kokemaan metsäretkeä kummempaa koskaan, ja opitaan nopeasti huomaamaan kellä on enemmän kuin heillä ja halveksimaan näitä. Köyhän lapsi ei pääse kokemaan kulttuuria muuten kuin kämäisen koulunsa kautta eikä sivisty, koska vanhempien aika menee kituuttamiseen ja niiden oikeiden arvojen opettamiseen.

Mutta tietenkään en sano näin. Totean, että perheitä on erilaisia ja että varallisuus ei poissulje rakkautta ja lämpöä :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sinkku N34:
En nyt oikein ymmärtänyt? Itse tarkoitin sitä, että se "nurkkakuntalaisuus" oli myös yksi syrjäyttävä tekijä, kun ei esim. ikinä päässyt käymään suht läheisessä isossa kaupungissa, ei ikinä matkustellut, en ollut ikinä ollut junan kyydissä ja bussissakin vain pari kertaa jne. Kyllähän se vaikuttaa ihmiseen/lapseen, eikä voi millään tasolla osallistua muiden matkakeskusteluihin jne. Tai kun ei ollut ikinä käynyt ravintolassa syömässä ja sitten luokkaretkellä ei osannut tilata macissa hampurilaista jne.
Click to expand...

Anteeksi, etten osannut selittää. Saiko joku muu kiinni, mitä tarkoitin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Joskus tekisi niin mieli heittää vastaan, että köyhän perheessä ei päästä kokemaan metsäretkeä kummempaa koskaan, ja opitaan nopeasti huomaamaan kellä on enemmän kuin heillä ja halveksimaan näitä. Köyhän lapsi ei pääse kokemaan kulttuuria muuten kuin kämäisen koulunsa kautta eikä sivisty, koska vanhempien aika menee kituuttamiseen ja niiden oikeiden arvojen opettamiseen.

Mutta tietenkään en sano näin. Totean, että perheitä on erilaisia ja että varallisuus ei poissulje rakkautta ja lämpöä :saint:
Click to expand...

Siis tutulta kuulostaa sinkku nainen 34 lapsuus ja eipä sitä rakkautta ja lämpöä köyhissä perheissä sen enempää ole kuin varakkaissakaan ja etenkin muistan lapsuudesta kuinka se rahan vähyys teki vanhemmista tiukkoja ja kireitä, parempi on varakas lapsuus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ammattivalittaja:
Siis tutulta kuulostaa sinkku nainen 34 lapsuus ja eipä sitä rakkautta ja lämpöä köyhissä perheissä sen enempää ole kuin varakkaissakaan ja etenkin muistan lapsuudesta kuinka se rahan vähyys teki vanhemmista tiukkoja ja kireitä, parempi on varakas lapsuus.
Click to expand...

Paras olisi lapsuus tasapainoisten vanhempien kanssa, joilla olisi kykyä asettua lapsen asemaan ja luoda tämän elämään posiitivinen pohja kaikesta huolimatta.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91 ja Lispetti

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa