Mistä te olette jääneet paitsi köyhässä lapsuudessa? Entä nykyisten köyhien perheiden vanhemmat, mistä lapsenne jäävät paitsi?
Ei mulla rahallisesti ollut lapsuudessani valittamista, vaikka pitkän pätkää olimmekin kädestä suuhun pienissä tiloissa eläviä. En tilanahtautta edes huomannut lapsena. Halusin elää kaupungissa, mutta kun ei niin ei. Ruokaa hankittiin halvalla sekä ilmaiseksi lähiympäristöstä eli katiskaa ja perunapeltoa oli tyhjennettävä, marjojen ja sienten poimiminen oli hyvin tuttua. Vaatteita saatiin mm. ukin vanhaa paitaa pienentämällä jne.
Meidän lapset ei saa kalliita "leluja", se on totta. Kellään ei ole iPhonea, vaikka "kaikilla muilla" tuntuu olevan. Huvipuistoreissusta ei ole vielä koskaan tarvinnut tinkiä, sen koen tärkeäksi kesätraditioksi, vaikkakin jotkut ovat sitä mieltä, että omien lastensa kesähuvit eivät kuulu heille hoitaa. Hoidan sitten heidänkin puolestaan.
Perheen nuoriso tykkäsi ideasta, että Manga cafe avaa uudestaan läheisen nuorisotalon suojissa. Kirjastot ovat edelleen ilmaisia riemunlähteitä kuten omassa lapsuudessanikin. Lapsilla mahdollisuus säästää kk-rahoistaan. Kaksi lapsista on suuntaamassa mummin kanssa syyslomalla reissuun. muutaman päivän retki Unkariin maksoi alle 200 euroa per naama, eli 20 euron kk-rahoista ei mennyt vuottakaan säästää lomamatkaan. Me vanhemmat emme saa itsellemme rahoja kasaan, mutta näin osa edes voi matkustaa.